Kitinä

Itse huomasin että käyhän tuo eksä mielessä juu.
Joku tietty biisi tai joku. Olkoon, paskiainen, parempi se nykynen on, mutta mielessä on.

Ei unohdu. Koskaan. Janottaako? No ei.

Elettiin yhdessä kuitenkin 4 vuotta, ja luulin silloin hänen olevan Se Oikea.
Toinen tytöistä (kissa!) on edelleen hänen nimissään. Soitella ei tarvii muutenku syntymäpäivänä. Huikeet 15 min. ikäeroa.

Ärgh. Ja taas tulee radiosta mein piisi.

Olenko ajatuksieni kanssa yksin muka?

En näe mitään syytä pyrkiä unohtamaan ketään, joten joskus exät käyvät mielessä. Ajattelen lämmöllä heitä kaikkia ja toivon heille kaikkea hyvää. Eihän ole heidän vikansa, jos 'meistä' ei tullutkaan paria iäksi.

Ei janota. Yleensä pyrin menemään elämässäni eteenpäin, myös ihmissuhteiden osalta. Siihen on kuitenkin ollut aina syynsä miksi on alun perin erottu ja muistini ei ole niin huono, että unohtaisin sen kovinkaan helposti. Itse asiassa jokin tovi sitten tapasin exäni ja vaikka tulemme edelleen hyvin toimeen, niin muistin kyllä myös erittäin nopeasti miksi emme ole enää yhdessä. En muistele pahalla ja toivottavasti eivät hekään, kaikelle on kuitenkin aikansa ja exien kohdalla se aika on jo ollut.

Mielessä käy, joskus positiivisessa, joskus negatiivisessa mielessä, useatkin exät.. mutta ei janota ei

Olishan se outoa jos monta vuotta jonkun kanssa seurustelee, että nää ihmiset ja yhteiset kokemukset muka unohtuis.

sivustahuutaja kirjoitti:En näe mitään syytä pyrkiä unohtamaan ketään, joten joskus exät käyvät mielessä. Ajattelen lämmöllä heitä kaikkia ja toivon heille kaikkea hyvää. Eihän ole heidän vikansa, jos 'meistä' ei tullutkaan paria iäksi.

Tätä mä vähä halusinki kuulla.

Mutta eivät ne taida unholaan koskaan jäädä, eiväthän?

ninnithequeen kirjoitti:Mutta eivät ne taida unholaan koskaan jäädä, eiväthän?

Khyl ne sit ku alkaa alzheimer iskeä. Meinaan tahtoo tuollainen 60 vuotta kestänyt avioliittokin unohtua siinä vaiheessa. Mutta noin muutoin olisi perin eriskummallista unohtaa joku merkityksekäs ihminen. Voi tietysti olla sellaisia asioita, joita mielummin ei muistele. Kuten emätinoravat.

Mitä kuuluu Marjaleena just nyt Iskelmältä. *reps*

No, ei janota, mutta tunnustan stalkkaavani entisiä sutinoita facebookissa. Noloa?

Kaapissani ei ole vanhaa suolaa. Ei voi janottaa.

Joskus kännissä.

En uskalla enempiä miettiä ettei vaan ala...

Joskus.

Joskus.

Ei janota. Yhden melkein-exän kanssa tekisi mieli ottaa keskustelusessio, ihan vain jotta muutaman asian voisi jättää lopullisesti taakseen, molemmat taisimme hakea samaa asiaa toisistamme, mutta kumpikaan ei osannut silloin sanoa mitään toiselle. Näinpä hän jäi melkein-exäksi. Mutta kehenkään, edes häneen, en palaisi, vaikka nyksä muuttuisi exäksi. Exät ovat kyllä muuten kukin omilla tavoillaan pysyneet jollain tavalla elämässä, tärkeitä ihmisiä olivat mulle aikoinaan, joten jotain todella hyvää heissä täytyy olla edelleen. MUTTA jotain on myös täytynyt mennä pieleen, muuten entinen olisi nykyisyyttä.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää ninnin normaalia suurempaa tarvetta todistella nykyisen miehensä erinomaisuutta. Ehkäpä eniten itselleen.

Olihan se paskiainen mut kun... ei... vaan... tunnu samalta... muiden kanssa!

Herra Manala kirjoitti:Alan pikkuhiljaa ymmärtää ninnin normaalia suurempaa tarvetta todistella nykyisen miehensä erinomaisuutta. Ehkäpä eniten itselleen.

Olihan se paskiainen mut kun... ei... vaan... tunnu samalta... muiden kanssa!

Höpöhöpö! Miun miehes EI oo mitään vikaa

Tämä entinen nyt vuosien, vuosien jälkeen aina joskus tulee mieleen. Ehkäpä hän sitten ei ihan paska ollutkaan, vai? Tulee ne muutkin eksät mieleen, mutta kun niiden kanssa ollaan kavereita ja puhutaan puhelimessa vähintään viikottain, niin...

Kyl se vähän. Lähinnä harmittaa että homman piti kaatua. Tuntuu vaan viime aikoina pahentuneen tämä "juna meni jo" -fiilis.

Edith kirjoitti:tunnustan stalkkaavani entisiä sutinoita facebookissa

NegaDuck kirjoitti:Lähinnä harmittaa että homman piti kaatua.

Päivä päivältä janottaa vähemmän.

Mut kyllä mä noi kaksi yllämainittua juttua allekirjoitan omalta osaltani.

Ei ikinä, ei koskaan, ei ketään.

Joskus kun panettaa.

No eipä ole janottanut, joskus aatellut mutta mitään ole tehnyt. Aikalailla numerot lähteneet puhelimesta sitkun suhde on ollut ohi, ei vaan jaksa niitä säästellä.

WC pöntön ääressä käden käydessä muistelen joskus.

ninnithequeen kirjoitti:Olenko ajatuksieni kanssa yksin muka?

Etkä ole. Itsellä oli yhteistä taivalta kuitenkin 2x4 vuotta.

Nykyisen liiton ekat vaikeat vuodet oli sellaisia, että kävi useinkin mielessä, mutta eipä ole juuri enää vaivannut. Vaikka asutaan samassa kaupungissa, mitään yhteydenpitoa ei ole. Ja miksi olisikaan? Nykyisessä elämässä on ihan tarpeeksi handlaamista ilman menneisyyden haamujen ihmettelyä.

EDIT:
Otetaanpa hieman takaisin. Jollain perverssillä tavalla olisin kiinnostunut tietämään, miten paljon X:n perse on levinnyt lapsen saamisen jälkeen

Toki janottaa...