annepa kirjoitti:Uusin löytöni (no ei ole kovin uusi kuitenkaan, mutta uusiN) on GingerS beer limellä maustettuna. Myös maustamaton käy.
Limellä varustettu löytyi myös S-marketista, ostin myös originalin. Lime-judanssi maistui liian makkealta miulle. Mielenkiintoinen maku kyllä, mutta ei mulle. Nyt testaan tuon orkinaalin.
Muistan joskus maistaneeni persikka-olutta. Jos en olisi tiennyt sen olevan olutta, olisin varmaan tykännyt siitä, mutta ajatuskin persikan makuisesta oluesta oli niin villi, että ei maistunut.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Vaola kirjoitti:Muistan joskus maistaneeni persikka-olutta. Jos en olisi tiennyt sen olevan olutta, olisin varmaan tykännyt siitä, mutta ajatuskin persikan makuisesta oluesta oli niin villi, että ei maistunut.
Entäs sitten Reilun kaupan banaaniolut? Näin sellaista myynnissä tuolla asematunnelin S-marketissa, mutta en uskaltanut ostaa. Olutoppaan mukaan en menettänyt mitään, jo kommenttien lukeminen saa voimaan pahoin.
Vaola kirjoitti:Muistan joskus maistaneeni persikka-olutta. Jos en olisi tiennyt sen olevan olutta, olisin varmaan tykännyt siitä, mutta ajatuskin persikan makuisesta oluesta oli niin villi, että ei maistunut.
Vähän suorastaan ihmettelen hahmoja, jotka pitävät jotain olutmerkkiä tai -tyyppiä kategorisesti parhaana. Minusta se riippuu aika lailla kontekstista. Esim. aurinkoisena kesäpäivänä terassille istuutuessa sitruunalla evästettyä vehnäolutta on vaikea voittaa. Toisaalta, kun marraskuun pimeydessä luikahtaa hämyiseen pubiin lämmittelemään, on Guinnes tai vaikkapa Koffin Portteri paikallaan. Ja onpa kotimaisille peruskeskiolueillekin aikansa ja paikkansa. Kyllä minulle vaikkapa maalla tikanheiton lomassa tahi makkaraa grillaillessa maistuu Karhu tai Olvi aika hyvin.
Tuosta tässäkin ketjussa mainitusta Stella Artoisista tulee mieleeni hiljattain julakistu tutkimus, jossa osoitettiin brändiin mainonnalla liitettyjen mielikuvien vaikuttavan ihan neurotasolla siihen, miten aistikeskus reagoi makuelämykseen. Stellaahan mainostetaan esim. Britanniassa sofistikoituneena laatulagerina, joka on "reassuringly expensive", kun taas vaikkapa kotimaassaan se on hieman sellaisen opiskelijoiden bulkkikaljan maineessa. Suomessa näytään olevan brittilinjoilla. Ei sillä, kyllä se minullekin maistuu.
Sinänsä koko aihe on osaltani hieman epäajankohtainen, koska oluenkulutkseni on ollut jo pari vuotta hyvin minimissä. Minulla on jatkunut jo vuosia jonkinlainen syrah ja chardonnay -kausi, joka on nyt siirtymässä enemmän sauvignon blancin suuntaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti:Tuosta tässäkin ketjussa mainitusta Stella Artoisista tulee mieleeni hiljattain julakistu tutkimus, jossa osoitettiin brändiin mainonnalla liitettyjen mielikuvien vaikuttavan ihan neurotasolla siihen, miten aistikeskus reagoi makuelämykseen. Stellaahan mainostetaan esim. Britanniassa sofistikoituneena laatulagerina, joka on "reassuringly expensive", kun taas vaikkapa kotimaassaan se on hieman sellaisen opiskelijoiden bulkkikaljan maineessa. Suomessa näytään olevan brittilinjoilla. Ei sillä, kyllä se minullekin maistuu.
Onko Stella Artois olevinaan joku luksusolut? Briteille nyt mikä tahansa "EURO" on niin luksusta niin luksusta. Ymmärsin, että ketjussa mainitsemaani Italialaista Nastro Azzurroakin mainostetaan Briteille hienoimpana asiana pyörän kehittämisen jälkeen...
Minusta Suomessa on enemmänkin havaittavissa se, että Saksassa huoltoasemilta sixpackissa ostettavat perusoluet ovat täällä jotakin superduperhienoa alkokamaa.
exPertti kirjoitti:Minusta Suomessa on enemmänkin havaittavissa se, että Saksassa huoltoasemilta sixpackissa ostettavat perusoluet ovat täällä jotakin superduperhienoa alkokamaa.
Suomalaisiin hiilihappotiskivesilagereihin verrattuna mikä tahansa humalan makuinen olut on luksusta.
exPertti kirjoitti:Minusta Suomessa on enemmänkin havaittavissa se, että Saksassa huoltoasemilta sixpackissa ostettavat perusoluet ovat täällä jotakin superduperhienoa alkokamaa.
Suomalaisiin hiilihappotiskivesilagereihin verrattuna mikä tahansa humalan makuinen olut on luksusta.
Totta sekin. Tosin pidän Sandelsista edelleenkin.
Mutta kun ostat jotakin Löwenbrauta six packin ohikulkiessasi muutamalla eurolla ei tule lapin kultaa ikävä.
exPertti kirjoitti:Minusta Suomessa on enemmänkin havaittavissa se, että Saksassa huoltoasemilta sixpackissa ostettavat perusoluet ovat täällä jotakin superduperhienoa alkokamaa.
Suomalaisiin hiilihappotiskivesilagereihin verrattuna mikä tahansa humalan makuinen olut on luksusta.
Taidatte molemmat olla oikeassa: Pertin esimerkki on parempi kuin omani, ja Masan havainnostakin olen samaa mieltä. Vaikka toisaalta, yhä väittäisin myös suomalaisella lagerilla olevan paikkansa. Jos ei muuta niin nostalgiasyistä. Sitä paitsi, kyllä aika mieto lager aina välillä maistuu, ja suomalaiset peruslagerit ovat yleisesti ottaen kyllä parempia kuin maailmalla paljonkin myyvät Carlingit, Heinekenit, Budit jne.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti:suomalaiset peruslagerit ovat yleisesti ottaen kyllä parempia kuin maailmalla paljonkin myyvät Carlingit, Heinekenit, Budit jne.
No kyllä. Lomareisulla tuli pariin otteeseen napattua hotlan baarikaapista pari Carslbergia, kun Svytyrus pääsi loppumaan. Voi sissos mitä kuravettä Carlsberg olikaan. Epäilin jo juoman olevan pilaantunutta, mutta päivämäärä todisti toisin.
Älkää viitsikö. Ei niissä oluissa oikeasti mitään erityisempää eroa ole. Te varmaan tuntisitte herneen kymmenen patjankin läpi. Jonkun "asiantuntijan" mielestä Karhu kuuluu oluiden aateliin ja toisen mielestä se on pissaa.
Minä olen viime aikoina juonut lähinnä Coronaa ja La Solia lähinnä koska niiden pullot aiheuttavat vähemmän anaalisia ongelmia jos sattuu humalassa kaatumaan niiden päälle.
Frederik Krueger kirjoitti:Ei niissä oluissa oikeasti mitään erityisempää eroa ole.
No kyllä on. Tietty tärkein ainesosa oluessa on alkoholi (ollaan nyt hei rehellisiä), mutta on silläkin väliä miltä olut maistuu.
En ole ihan Masa-tyyliin fanaattinen kotimaisen oluen vihaaja, mutta jos valita saa juon mieluusti juuri tuota Sandelsia tai sitten vehnä/pils tyyppistä sakemannia ja joitakin lagereita muilta mailta.
exPertti kirjoitti:En ole ihan Masa-tyyliin fanaattinen kotimaisen oluen vihaaja, mutta jos valita saa juon mieluusti juuri tuota Sandelsia tai sitten vehnä/pils tyyppistä sakemannia ja joitakin lagereita muilta mailta.
Huoh. Miten vitussa sä jaksat lukea ketjusta toiseen piruna raamattua?
En ole mikää kotimaisen oluen vihaaja, vaan pidän voimakkaamman makuisista oluista, kuin mitä suomessa pääasiassa valmistetaan.
Kotimaiset oluet eivät toki ole pissaa kotimaisuutensa takia, vaan oluen aistinvaraisesti havaittavan ominaisuuden takia. "Kotimaisuus" ei siis ole tuotteen ominaisuus, vaan lähinnä mielipide, jota käyttämällä päästään obskuureihin väitteisiin.
Mutta vaikuttaa kyllä siltä, että palstan toinen Kia -kuski (?) omaa makuaistin ja ymmärrystä. Oluista puhuttaessa, siis.
Kotimaisissa oluissa ei ole mitään vikaa. (Paitsi Lapin kusessa ja Light beerissä.) Niissä on vain se vika, että niitä tulee juotua niin paljon ja ne ovat maultaan niin samankaltaisia, että siihen peruslagermakuun kyllästyy. Siksi kaikenlainen vaihtelu exporttien, pienpanimoiden, lisensoitujen yms. kanssa on kliffaa.
Eilen urhheilemasta tultuani nautittu yksi ainoa jääkylmä Koff maistui taivaalliselta. En usko, että Stella tai Hoegaarden tai Calrsberg olisi ollut siinä tilanteessa parempaa. Mäyriksen 11. Koff ei tavallisesti tuppaa maistumaan ruostevettä kummallisemmalta.
