Kitinä

Pahoittelen, jos tällaista on kyselty ennemmin. Yritin selailla parilla hakusanalla eikä tärpännyt. Joten siis: tuon itkemisketjun innoittaman kysyn, mitä leffoja katsellessa olette itkeneet?

Oma lista:
The Piano
The Gladiator
Schindler's list
Rukajärven tie
The Lord of the Rings: Return of the King
The Bridges of Madison County (suom. Hiljaiset sillat)
Million Dollar Baby

Ainakin noin alkajaisiksi...

Parempi kysyä mitä katsoessani en olisi itkenyt, niin listasta voisi tulla hiukan lyhyempi.

Äh. Tunnustuksia siis

Paha maa
Musta jää
The bridges of Madison County
Million Dollar Baby
Onnen varjot
Menolippu Mombasaan
Forrest Gump
jne

En mie kehtaa jatkaa

Kaikki missä joku kuolee, syntyy, eroaa, pariutuu, saavuttaa unelmansa, menettää unelmansa jne. Jopa luontodokkarit itkettää sopivassa mielentilassa.

Suvinen kirjoitti: Brokeback mountain.. Amadeus...

Äh, joo. Nämä unohtui munkin listalta. Samaten Beethovenista kertova "Immortal beloved" muistaakseni itketti. Siis kun ajattelee, miten huutava vääryys on se, että niin taitava säveltäjä kuuroutuu. Siihen suhteutettuna joskus jo pelkästään Kuutamosonaatin kuuleminen tuo tipan linssiin...

Oi että... onpa mukava huomata, että muutkin on liikuttuneet leffan "Bridges of Madison County" aikana.
Mulla se on paras näkemäni rakkausleffa Englantilaisen potilaan kanssa. Molemmissa miehen ja naisen välinen intohimoisuus purkitettu mielestäni erinomaisesti.

Näissä muistan kyynelten nousseen silmiin:

"Firestarterin" kohta, jossa pyrokineettinen pikkutyttö saa isältään viimeisen käskyn: "Polta! Polta kaikki!" Ja Charlie polttaa!

"Erämään kutsu" (Charlton Heston) loppu, jossa Buck- koira kostaakseen isäntänsä kuoleman tappaa suuren määrän intiaaneja.

"Tuomari Roy Beanin" kohta, jossa liikuttunut Bean (Paul Newman) sanoo rakkaan Karhunsa ampujasta: "Ripustakaa se kaktukseen mätänemään. Minä en halua sitä samaan maahan karhuni kanssa. En halua"

Vähemmän tunnettu 70-luvun aikamatkaleffa "Final Countdown" kohdassa, jossa Pearl Harborin aikaan siirtyneen lentotukialus Nimitzin F-14 Tomcatit ylivoimallaan pudottavat pari japski-zeroa, suojellakseen amerikkalaisia veneilijöitä.

Vähemmän tunnetun sci-fin "A Boy and his dog" loppu, jossa päähenkilö todellisen rakkauden osoituksena tappaa ja syöttää tyttöystävänsä telepaattiselle mutanttikoiralleen.

"12 apinaa" kohta, jossa päähenkilöiden (Bruce Willis ja Madeleine Stowe) suurin toivo ja ilo on, että he ovatkin hulluja.. ja pettymys kun eivät olekaan.

"Olkikoirien" kohdat, joissa Dustin Hoffmanin proffahahmo tappaa yksi kerrallaan kotiinsa tunkeutuneet juntit.

Ah, taidan olla herkkä minäkin

LIsäyksenä:
KIRJOISSA samainen Kingin Firestarterin kohta.
C.S. Lewisin parhaan Narniakirjan "Hopeisen tuolin" ratkaisu, jossa Rapanhapakko polkee paljain räpylöin tulta ja saa muut muistamaan tosimaailman.. jolloin Alamaan Kuningattaren taika murtuu.

MUSIIKISSA Kate Bushin "Hounds of Loven" teemapuoli "The Ninth Wave". Kerran kävelin kännissä maalla sitä korvalappustereoista kuunnellen, lämpimänä kesäyönä, ja lopun "Morning Fogin" sanoista "I'll kiss the groud" jo vollotin ja todella pussasin maata.

Ensalkuun tulee mieleen ainakin:

Elefanttimies
Vihreä Maili
Man on the Moon
Return of the King

Oli niitä joku muutama, mutta ei nyt tuu mieleen koska pyrin unohtamaan moisen epämiehekkään käytöksen.

Gat kirjoitti: Ah, taidan olla herkkä minäkin

Todella herkkä. Taidat noiden leffojen kohtauksien kautta toteuttaa vihaasi ja kostonhimoasi nussivaa maailmaa kohtaan?

masa kirjoitti:

Gat kirjoitti: Ah, taidan olla herkkä minäkin

Todella herkkä. Taidat noiden leffojen kohtauksien kautta toteuttaa vihaasi ja kostonhimoasi nussivaa maailmaa kohtaan?

Ei niinkään, noistahan suurinta osaa rakastin jo aika nuorena, ennen kuin pillunpuute oli ongelma Selvää vieraantumista maailmasta tai arkielämän ihmisten asenteista ehkä jo silloin, mutta sen olen oppinut, että vika voi olla todellisuudessa, ei aina pidä säätää omaa päätään.

Lisäsin ylle kirjoista ja musiikista pari yhtä herkistävää.

Gat kirjoitti:sen olen oppinut, että vika voi olla todellisuudessa, ei aina pidä säätää omaa päätään.

Just just.

masa kirjoitti:

Gat kirjoitti:sen olen oppinut, että vika voi olla todellisuudessa, ei aina pidä säätää omaa päätään.

Just just.

Ja tuossa kohtaa Rapanhapakko polkee tulta paljain räpylöin Katku peittää velhon lumoussuitsukkeen ja kipu voittaa pienen masentavan maanalaisvaltakunnan taian

Herkistymisiä ainakin:
"Imperiumin Vastaiskussa" Hothin taistelun siinä kohdassa, kun kapinalliset murtavat Imperiumin saarron ja keskusradiosta kuuluu "First transport is away!" ja kaikki hurraa!

Gat kirjoitti:Lisäsin ylle kirjoista ja musiikista pari yhtä herkistävää.

Itkumusiikki on kyllä sellanen kategoria, että loppuis tila kesken.

Tracy Chapman - Fast Car
Tätä biisiä en varmaan koskaan ole ihan kuivin silmin kuunnellut.

Muita esmerkkejä tippoja joissain tilanteissa valuttaneista sävelteoksista mm.
YUP-Nyrkkeilijä
Pekka Pohjola-Benjamin
Trio Töykeät-Pizzitaxi
Dream Theater - Space Dye-Vest
Dizzy Mizz Lizzy - Silverflame

Jos puhutaan musiikista, omat EHDOTTOMAT itkusuosikit:

Michael Nyman - The heart asks pleasure first

Michael Nyman - Big my secret

Pianomusiikilla (etenkin nimenomaan näillä sävelmillä) on muhun juuri noin psykedeelinen vaikutus, mitä sillä on Holly Hunterin roolihahmoon tuossa elokuvassa.


Kaikki loput tuleekin sitten valovuosien ja pitkien punasiirtymien päässä...

bedlam kirjoitti: Tracy Chapman - Fast Car

Oijoi... joo, siis kerta kaikkiaan. Tää on kyllä aivan upea. En muistanutkaan, miten hieno kappale

Grave of the Fireflies itkettää aina ja aiheuttaa sellaista henkistä tuskaa, mihin mikään muu elokuva ei ole kohdallani pystynyt. Sen katsomisesta toipuminen kestää päiviä.

prosessi kirjoitti:Grave of the Fireflies itkettää aina ja aiheuttaa sellaista henkistä tuskaa, mihin mikään muu elokuva ei ole kohdallani pystynyt. Sen katsomisesta toipuminen kestää päiviä.

Anime?
Oon kuullut paljon kehuja joistain anime-leffoista.

Jo mainituista:

Schindlerin lista
Paha maa
Man on the moon

Muita ei tuu mieleen. En kai mä nyt perkele itseäni leffan aikana jaksa vahtia silmävetistelyjen puolesta.

Vaikka edustankin tällaista tunnelukkonaistyyppiä joille itkeminen tapahtuu vain surun tai sydänsurun aiheuttamana on silti jotkut elokuvat kirvoittaneet minultakin kyyneleitä
Lost in translation
Schindlerin lista
Armageddon

Kylläkin on myönnettävä että raskaana ollessa jylläsi hormonit siihen malliin, että itkin joka käänteessä.

Pidin tosta Paha maa -elokuvasta, mutta nyt en muista, että mikä kohta siinä mahd itketti. Voisko joku avittaa muistiani?

NeitiNegatiivi kirjoitti:Pidin tosta Paha maa -elokuvasta, mutta nyt en muista, että mikä kohta siinä mahd itketti. Voisko joku avittaa muistiani?

Luulisin että niillä kohdin kun Antti Arhamoa esittänyt Petteri Summanen joutui kertomaan lapsilleen heidän (poliisi)äitinsä kuolleen ja kun sama kaveri veti lastansa päin näköä seottuaan miedosti päästään.

Parempi ois varmaan kysyä missä leffassa EN olis tirauttanu...Kaikki ns. itkettävät leffat on tullu nyyhkittyä. Ja sarjat. Ja dokkarit, varsinkin synnytysjuttudokkarit. Aina tulee poru kun pieni ihme on maailmassa.

prosessi kirjoitti:Grave of the Fireflies itkettää aina ja aiheuttaa sellaista henkistä tuskaa, mihin mikään muu elokuva ei ole kohdallani pystynyt. Sen katsomisesta toipuminen kestää päiviä.

Piti just tulla sanomaan. Että komps.

Lassie - elokuva(t)
Musta Ori
Finding Neverland
Talo järven rannalla (House by the lake)
Fucking Åmal
Armageddon (yks kyynel!)
Leijonakuningas
Basketball Diaries


Mä lisäilen tänne sitä mukaan kun niitä tulee mieleen - enköhän ole monenkin kohdalla saanut vedet silmiin, tosin, kuten mainitsin, leuka on ollut kipeä.