ninnithequeen kirjoitti:Mikäs sen ihanampaa kuin perhe ympärillään?
Näin äkkiseltään tulisi mieleen: Grilli- ja allasbileet oman Kalifornialaisen $3,000,000 maksaneen talvihuvilansa takapihalla. Loppumaton baarikaappi, kilo kokaiinia ja pari tusinaa bailaamisesta tykkäävää alastonmallin alkua tappelemassa pumpattavasta krokotiilista.
ninnithequeen kirjoitti:Mikäs sen ihanampaa kuin perhe ympärillään?
Näin äkkiseltään tulisi mieleen: Grilli- ja allasbileet oman Kalifornialaisen $3,000,000 maksaneen talvihuvilansa takapihalla. Loppumaton baarikaappi, kilo kokaiinia ja pari tusinaa bailaamisesta tykkäävää alastonmallin alkua tappelemassa pumpattavasta krokotiilista.
Kyllä on tästäkin asiasta oltava eri mieltä. Rokkenrollin historiassa ei taida olla montaa bändiä, jolla olisi aiheesta "yletön biletys" enempää kokemusta kuin Mötley Crue... ja perheellisiksi ovat kaikki retkueen jäsenet päätyneet.
Kyllä on tästäkin asiasta oltava eri mieltä. Rokkenrollin historiassa ei taida olla montaa bändiä, jolla olisi aiheesta "yletön biletys" enempää kokemusta kuin Mötley Crue... ja perheellisiksi ovat kaikki retkueen jäsenet päätyneet.
Ei taida maapallolla niin montaa aikavyöhykettä ollakaan, etteikö kaljupäinen sankarimme syöksyisi viidessä minuutissa puolustamaan idoleitaan ketjuun kuin ketjuun tietämättömien parjausta vastaan
Sanojeni takana aion silti pysyä. Poseeraajabändeillä tulee valitettavasti lavashow ja tukka edellä, musiikki kaukana perässä. Ei sillä, etteikö silläkin konseptilla voisi tehdä triljoona US Dollaa rahaa ja saada pimpsukkaa enemmän kuin aseman vessan pytty.
Ei taida maapallolla niin montaa aikavyöhykettä ollakaan, etteikö kaljupäinen sankarimme syöksyisi viidessä minuutissa puolustamaan idoleitaan ketjuun kuin ketjuun tietämättömien parjausta vastaan
Toteuttajat lentävät maapalloa koko ajan vastapäivään ja näin aurinko paistaa aina.
Miettiikö kukaan minkälainen se ihana sylissäpidettävä vauva on sit kun se kasvaa? Onko se sitte isompanaki yhtä ihana vaikkei enää kuolaakaan sylissä eikä tartte hoivaa koko ajan, eikä oo samalla tavalla riippuvainen vanhemmistaan ku elämän ekoina vuosina? Häh?
Mitä jos se kauan odotettu VAUVA huomataanki myöhemmin vaikka autistiseksi, onko se vanhemmuus ja lapsi aivan yhtä ihania silloinkin, mitkä mielikuvat koko systeemi on ennakkoon luonut? Kyselytunti!
Viimeksi muokannut syttiK, 14.04.2008 21:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
syttiK kirjoitti:Miettiikö kukaan minkälainen se ihana sylissäpidettävä vauva on sit kun se kasvaa? Onko se sitte isompanaki yhtä ihana vaikkei enää kuolaakaan sylissä eikä tartte hoivaa, eikä oo samalla tavalla riippuvainen vanhemmistaan samalla tavalla ku elämän ekoina vuosina? Häh?
No semmostahan sitä vois vaikka harkitakin! Sit kun sillä on järki päässä niin sehän vois olla joskus vaikka ihan hauska! Silloin pienenähän ne pahimmillaan on.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Georgina kirjoitti: Silloin pienenähän ne pahimmillaan on.
..tai parhaimmillaan!
Joillekin vanhemmille tuntuu olevan hirveä RASITE se, että niiden vauva on kasvanut ja alkanut puhua, leikkiä ja eläytyä. Välillä pikkusen kiristellä hermoa ja kaikkea muuta touhua, mitkä kuuluu lapsen tehdäkin.
syttiK kirjoitti:Miettiikö kukaan minkälainen se ihana sylissäpidettävä vauva on sit kun se kasvaa? Onko se sitte isompanaki yhtä ihana vaikkei enää kuolaakaan sylissä eikä tartte hoivaa koko ajan, eikä oo samalla tavalla riippuvainen vanhemmistaan ku elämän ekoina vuosina? Häh?
Mä mietin. Odotan uteliaisuudella mitä se haluaa isona tehdä. Pikkusiskoni, joka käytännössä on ollut kuin oma lapsi, on edelleen ihana, kun se yliopistoon poliittista historiaa lukemaan hakiessaan kysyy edelleen neuvoja minulta, koska isosiskohan tietää kaikesta kaiken. Ja ovelana kysyn pikkusiskolta niin paljon taustatietoja, että todella osaankin vastata kysymyksiin. Kaikki iät ovat omalla tavallaan kivoja.
prosessi kirjoitti:isosiskohan tietää kaikesta kaiken
isosiskot on oikeesti ihan parhautta!<3
"Vakaumukseni" puolesta olen ehkä väärällä palstalla, mutta näihin nimenomaisiin kommentteihin pakko nokittaa: kyllä isoveli on ihan eliitti-ilmiö. Ihan päällikkö homma. Siis niin upee juttu. Joko tuli selväksi?
Georgina kirjoitti: Silloin pienenähän ne pahimmillaan on.
..tai parhaimmillaan!
Joillekin vanhemmille tuntuu olevan hirveä RASITE se, että niiden vauva on kasvanut ja alkanut puhua, leikkiä ja eläytyä. Välillä pikkusen kiristellä hermoa ja kaikkea muuta touhua, mitkä kuuluu lapsen tehdäkin.
Taisin jonkin pikkusiskoni kolmivuotiaana kertoman ja itseni muistiin kirjaaman sadun postata tännekin, ihan parhautta. Vähänkö aion kirjata muistiin ainakin miljoona mukelon kertomaa satua! Omasta lapsuudestani taas muistan, että minua jaksettiin kuunnella ja ottaa vakavasti niin hyvin, että ne muutamat kerrat kun minua ei joko edes yritetty kuunnella tai muuten vain ymmärretty ovat jääneet todella hyvin mieleen. Voi vain kuvitella miten raskasta olisi ollut olla sellaisten vanhempien lapsi, joille lapsen luonne olisi ollut jatkuva rasite.
syttiK kirjoitti:Mitä jos se kauan odotettu VAUVA huomataanki myöhemmin vaikka autistiseksi, onko se vanhemmuus ja lapsi aivan yhtä ihania silloinkin
Kyllä. Vanhemmuudesta en osaa sanoa, kun ei ollut siitä ennakkokäsityksiä, mutta lapsi takuulla on. (omani ei ole autistinen, muu vamma kyllä)
Hyvä. Se on pääasia.
[Nyt paras kadota ketjusta. Jään odottelemaan kesälomaa töistä ja toisten ihmisten ongelmista ja niiden tekemisestä Oi hitto joskus tässä Työangtissa tekis jopa mieli tuNkea jokin maila poikittain hanuriin. ihQ!]
Aava kirjoitti: kyllä isoveli on ihan eliitti-ilmiö. Ihan päällikkö homma. Siis niin upee juttu. Joko tuli selväksi?
Mä teinarina niin kovasti toivoin, että mulla ois ollu Veli ja sillä ois tietty ollu ne hotsimmat kaverit! Niin!
Lopuks mä sainki vaan kaverin, joka oli niinku Veli, kunnes se yritti alkaa rutsaan! Olen edelleen katkera
Georgina kirjoitti:No semmostahan sitä vois vaikka harkitakin! Sit kun sillä on järki päässä niin sehän vois olla joskus vaikka ihan hauska! Silloin pienenähän ne pahimmillaan on.
Mä ehdotin kotona joskus adoptiota. Ykkösvaihtoehtoina oli 19-vuotias kuuden ällän ylioppilas, jolle lakkiaiset on jo pidetty ja joka muuttaa kolmen kk päästä kotoa lähteäkseen opiskelemaan.
syttiK kirjoitti:Miettiikö kukaan minkälainen se ihana sylissäpidettävä vauva on sit kun se kasvaa? Onko se sitte isompanaki yhtä ihana vaikkei enää kuolaakaan sylissä eikä tartte hoivaa koko ajan, eikä oo samalla tavalla riippuvainen vanhemmistaan ku elämän ekoina vuosina? Häh?
Mä mietin. Odotan uteliaisuudella mitä se haluaa isona tehdä. Pikkusiskoni, joka käytännössä on ollut kuin oma lapsi, on edelleen ihana, kun se yliopistoon poliittista historiaa lukemaan hakiessaan kysyy edelleen neuvoja minulta, koska isosiskohan tietää kaikesta kaiken. Ja ovelana kysyn pikkusiskolta niin paljon taustatietoja, että todella osaankin vastata kysymyksiin. Kaikki iät ovat omalla tavallaan kivoja.
Mietin mitä tuosta pikkuisesta tulee isona. Uskon itsevarmasti, että hänellä on potentiaalia vaikka mihin. Geenit _kummaltakin_ puolelta ovat sekä hoiva- että tekniikkavaltaiset. Tietty voihan kiusaava vanhempi ajaa hänet klassisen baletin pariin, joten pitää varoa.
Mitä kasvuvaiheeseen tulee niin sanotaanhan, että vanhemmat odottavat ensimmäiset elinvuodet lapsen oppivan puhumaan ja kävelemään. Ja lopun lapsuuden käskevät olla hiljaa ja istua paikallaan. Oletan tässä olevan totuuden siemenen kätkettynä. Kasvuvaiheesta löytyy takuulla vaiheita, jotka eivät ole pelkästään positiivisia.
Itse pelkäsin lapsen terveyden puolesta ennen syntymää tosi paljon. Pelkäsin, että SyttiK:n esittämien kysymyksien vastaukset eivät olisi olleet erityisen mairittelevia kohdallani. Toisaalta nyt syntymän jälkeen en epäile ettenkö antaisi hänelle anteeksi hänen vikojaan ja oppisi elämään niitten kanssa. Tunneyhteys on sen verran vahva. Ja tavallaan omaa syytänihän ne olisivat.
Lilo kirjoitti:Niin, se että lapselle kehittyisi tanssijan ryhti, lihaksisto, koordinaatio ja kurinalaisuus olisi toki vastenmielisintä mitä kuvitella saattaa.
Ei minulla ole klassisia taiteenlajeja mitään vastaan, mutta ehkä geeneillemme olisi parempaakin käyttöä kuin pinkit trikoot. Oopperalaulaja vaikka mieluummin.
Oi hitto joskus tässä Työangtissa tekis jopa mieli tuNkea jokin maila poikittain hanuriin. ihQ!]
