Kitinä

Osaan mä vetää yyberkännit, mutta osaan minä ottaa sen yhden tahi kaksi lasia punkkua kotosalla perjantai-iltana. Jälkimmäinen on itseasiassa mukavampaakin.

Jos joskus käy tasottavalla kauhian bileillan jälkeen, niin se se sitten onkin vaikea jättää siihen yhteen

Lilo kirjoitti:Jos tyyppi käyttäytyy toisin kuin haluaisi käyttäytyä, niin ei se ongelma oikein katoa sillä että toiset sanovat että on ihan ok, vaikka menisi överiksi.

Olisikohan se niin, että vähätellään toisten ongelmia, kun ei haluta tunnustaa omia?

ninnithequeen kirjoitti:Osaan mä vetää yyberkännit...

Mitä haluat tällä sanoa? Et tuntsa lipee räpylöistä niinku jonkun oppikirjan mukaan, vai?

Pyry-Matias kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Osaan mä vetää yyberkännit...

Mitä haluat tällä sanoa? Et tuntsa lipee räpylöistä niinku jonkun oppikirjan mukaan, vai?

Idiootti linkittää vain osan lauseesta. Tuo oli vastaus aloittajalle siis. Että lähtee se mopo käsistä joskus muillakin, mutta tissuttelu kotosalla on mukavampaa minusta.

Himputti, join eilen yhden siiderin ja kaksi kaljaa, eikä oloni ole tänään kyllä ihan hyvän olon käsikirjasta. Tahtoisin juoda enemmän, mutta voida silti hyvin.

Join eilen kuohuviiniä ja kaksi alkoholitonta olutta.

Minulle tapa saada alkoholinkäyttö kontrolliin oli lopettaa se kokonaan. Vierotusoireiden jälkeen huomasi positiivisen vaikutuksen masennukseen ja sen miten paska olo krapulassa on henkisesti. Alkoholiton olut ja siideri vaikutti niin kuin Elppa sanoi, feikkihumala. Oli järkyttävää lähteä ryyppyillan jälkeen rattiin, vaikka järki sanoi ettei holittomasta tule promilleja. Ryypiskelyn pystyi korvaamaan täysin alkoholittomilla ja esim. Batteryllä.

Sen verran selkärangaton olen, että kokonaan en pystynyt ilman viinaa olemaan. Kuohuviini ja kuiva siideri on liian hyvää. Nykyisin raja on jokseenkin kolme promillejuomaa ja paljon alkoholitonta. Humaltuminen tuntuu hieman epämiellyttävältä, joten yleensä homma pysyy hanskassa. Lisäksi pelkään nykyään krapulaa ja sitä masennuksen tunnetta, joka on seuraavana aamuna. En aio enää ikinä oksentaa puolta päivää ja olla kuolemaisillani päänsärkyyn. Varsinkaan en aio rypeä paskafiiliksissä puolta viikkoa, kun aivokemiat ei pysy järjestyksessä.

Hyvin harvoin enää lähtee mopo käsistä ja kun lähtee tuloksena ei mene edes muisti. Alkoholisoituneempi entinen minä ei olisi pitänyt nykyövereitä edes normikänninä.

Bliss kirjoitti:Niin, mutta MIKÄ siinä nousuhumalassa on niin kivaa?

Tässä biisissähän tiivistetään paljon olennaista.

Bliss kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Ja onhan se viinan juonti monasti tosi hauskaa

Onko? Kerro miksi se on hauskaa. Siis MIKÄ siinä on hauskaa? Nimenomaan viinan juonnissa?

Kemiaahan se on ja opittu rituaali. En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa. Ilmeisimmin alkoholin nauttiminen on monen ihmisen mielestä mukavaa, koska niin moni tekee niin. Toki olisi myös varmasti mukavaa esim. nuuskia kokkelia, mutta suomessa ollaan totuttu juomaan alkoholia.

Oletkin kertonut, että sinulla on joskus ollut ongelmia alkoholin kanssa, eli ilmeisimmin sinullakin on jokin käsitys asiasta. Jos alkon nauttinen olisi ollut sinulle pelkästään vastenmielistä, niin tuskin mitään ongelmaa olisi tullut?

Pyry-Matias kirjoitti:Sitten lopuksi vielä kysymys, jota olen joskus pohtinut. Miten välttyä od:lta? Kyllähän reenaus tuo edes vähän tietoa omista rajoista ja käyttäytymismalleista, mutta toisaalta auttaako se yhtään?

Mä en usko, että koskaan opin välttämään övereitä. Nyt olen 40v. ja olen asiaa harjoitellut n. 25 vuotta. Kun en ole tähän mennessä oppinut, niin en varmasti opikaan.

Ainoa keino välttyä övereiltä on olla ottamatta lainkaan. Täytyy tätäkin taas miettiä. Olen ollut kerran yli vuoden ottamatta pisaraakaan ja yhden vuoden otin vain ykkösolutta.

elco kirjoitti:Tiedän sen tunteen, kun torstaikallessa känniläiset lappaavat drinksuja kouraan, on hyvät nousut, kello on kotiinlähtöaika, on vaikea sanoa ei eikä oikein tee mielikään.

Jos seuraavana päivänä on duunipäivä, jolloin pitää tehdä töitä ts. pitää oikeasti saada jotain aikaiseksi niin ei minulta oikein onnistu överit. Pystyn juomaan sellaisen 6-7 ja jos olen nukkumassa puolilta öin niin seuraava päivä on kestettävissä. Kun nuo parametrit on kasassa niin häivyn. Yleensä häivyn sanomatta kenellekään mitään, koska juopolle on turha selvittää mitään ja koska inhoan hyvästelyjä.
.

Mä valitettavasti juuri tuon kaltaisessa tilanteessa en läheskään aina lähde kotiin. Päässä on tuolla hetkellä jokin lapsellinen humalaisen ajatus siitä, että pystyy hoitamaan homman, vaikka pyyhekumin kokoisillakin känniaivoilla pitäisi tajuta, että se ei tule onnistumaan.

NuoriDaavid kirjoitti:Jos alkon nauttinen olisi ollut sinulle pelkästään vastenmielistä, niin tuskin mitään ongelmaa olisi tullut?

Siitä on ongelmasta selviämisen jälkeen tullut erittäin vastenmielistä. En pysty ymmärtämään sitä, miten se ongelma aikoinaan oääsi syntymään. En nimittäin silloinkaan pitänyt humaltumisesta. Syy oli muualla. Siksi en voi käsittää miksi se on jonkun mielestä kivaa.

Eilen join … paljon. Vietettiin eilen kaverin polttareita ja helvetin hauskaa oli. Yllätyksekseni tänään ei silti ollut krapulaa oikeastaan ollenkaan. Vähän paremmin olisin toki nukkunut selvin päin. Syy suhteellisen hyvään oloon oli juomisen tietoinen rajoittaminen ja nestetasapainon ylläpitäminen välttämällä väkeviä ja juomalla myös vettä.

Olen oppinut kantapään kautta, että viinasten kanssa pitää olla varovainen kun ikää tulee lisää mittariin. 18-vuotiaana vaikka tinttasin kuinka paljon, ei seuraavana aamuna ollut minkäänlaista krapulaa. Nyt pari lasia viiniä illalla voi johtaa seuraavana päivänä pahaan oloon, jos en juo tarpeeksi vettä ennen nukkumaanmenoa. Kaksi kertaa olen ”vahingossa” juonut niin paljon, että olen seuraavana (työ)päivänä ollut työkyvytön. Aamulla olen ollut aidosti hämmästynyt, että olen niin heikossa hapessa. Silläkin on merkitystä, että kun on oikein hauskaa, sitä helposti miettii muiden mahdollisesti yllyttäessä, että kyllä sitä voi ottaa vielä yhden.

Ylipäänsä juon nykyään aika vähän ja harvoin, ja ihan hyvä niin, mutta tietyissä sosiaalisissa konteksteissa kuten polttareissa haluan käyttää reippaammin alkoholia koska se vaan tuppaa olemaan niin pirun hauskaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Ja onhan se viinan juonti monasti tosi hauskaa. Aina se ei kuitenkaan ole.

Vittu. Haluaisin olla normaali aikuinen, joka osaa ottaa kohtuudella. Yleensä osaankin, mutta en aina.

Mun näkökulmani asiaan on tietty vahvasti värittynyt mutta näkisin olennaisen näissä lauseissa. Jos negatiivisia vaikutuksia alkaa tulla itselle haitallinen määrä eikä pysty arvostamaan omaa käytöstään, ratkaisu on helppo. Ei ehkä kaikille tehdä mutta nähdä. Nousuhumala on niin viettelevä että jos tulee herkästi juotua enemmän kuin tahtoo, on helpompaa jättää se kokonaan väliin.

Vähän vielä sekalaisia ajatuksia omista kokemuksista. Selvän silmin nousukiitolaiset eivät ole niin säkenöivän nokkelia ja kauniita kuin heistä itsestään tuntuu. Tiettyyn rajaan asti kyllä hauskoja, kunnes yhteys katoaa ja tuntuu kuin toinen puhuisi sisältä lasistaan, vääristyneenä. En enää usko myöskään nollaukseen tai stressinpurkuun, sillä vapautuminen viinan avulla on valheellista. Ja juuri se jokaviikkoinen patoumien purku juomalla tuntuu nyt petolliselta, eihän se mitään selvitä. Ei asioita silloin käsitellä, päästellään vaan alkuvoimaisia tunteita ulos usein ylilyöntien avulla. Seuraavan päivän tunteellisuus ja taiteellisuus taas on vähän vastenmielistä seurattavaa. Mun mielestä kaikki kiteytyy omiin tuntemuksiin. Jos tuntuu hyvältä ja hallitulta, vedä vaikka päivittäin, oma on elämäsi. Jos ei tunnu, pitää olla rohkeutta etsiä muutosta.

Minkälaista sun oma alkon käyttö on, Melnais? Sanot, että mielipiteesi on värittynyt, miksi?

Lilo kirjoitti:Kyllä mä sen alkoholin nauttimisen pointin tajuan, mutten kauhean hyvin sitä ns. mopon karkaamista käsistä. Enhän mä kisko kymmentä suklaalevyäkään sillon kun ajatuksena oli nauttia vain pari riviä?

Tarkoituksena tässä ei siis ole moralisoida, en vaan oikein käsitä ND:n alkuperäisessä postauksessa ollutta ajatusta siitä että ei _halua_ käyttäytyä tietyllä tavalla ja sitten siinä vaan silti käy niin.

Eipä sitä oikein voi käsittää itsekään.

Älä Dave rango liikaa itseäsi: tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen, kun alkaa tehdä mieli, peto alkaa murista levottomana häkissään vaatien välitöntä vapautustaan - ei yhtä, ei kahta vaan ämpärillistä - eikä sekään aina riitä. Seurauksena ihan vitullinen päiväkausien morkkis. Kroppa kestäisi mitä vaan, mutta pää ei enää kestä.

Olen vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt opetella sivistynyttä juomatapaa. Juuri tällä hetkellä näyttää asian suhteen hyvältä, kolmattakohan viikkoa peräkkäin 3 lonkeroa la-iltana saunan päälle , se on juuri sopivasti määrä josta saa irti kaikki alkoholin hyvän puolet minimoiden sen haitat.

Tärkeimmät syyt itselle nauttia tuota kurjaa liuotinta ovat:
a) nousuhumalan euforia - muuttunut voimakkaammaksi vuosi vuodelta
b) rentouttava ja oikein annosteltuna stressiä poistava vaikutus
c) lisääntynyt sosiaalisuus - selvinpäin olen aika varautunut tuntemattomien seurassa

Taitavat tutkijat olla sitä mieltä, että alttius ylettömyyteen on geeneissä. Toisten pää vaan toimii niin, että tietyt nautintoainekemikaalit aiheuttavat aivoissa rajumpia välittäjäainereaktioita kuin toisilla. Jotain tällaista muistelen lukeneeni.

Vaikka miestä nimimerkki Daven takana en tunnekaan, tunsin yhden kaverin, jolla oli sama meininki alkon kanssa. Yhteinen nimittäjä oli stressaava työ, pienet lapset ja kovasti dominoiva vaimo.

Asiaankuulumaton alkuhuomautus: Juma, kun säikähdin KK:n avan silmiä - en ole ennen huomannut että niissä on tollainen evil välähtely! :D

Viinanjuominen ei todellakaan ole mun juttuni. Sen jäljiltä on tullut armottomia morkkiksia, ja yleensä vielä aivan syyttä. Jos olen juonut itseni humalaan, olen saattanut seuraavana aamuna tuntea ihan jumalatonta häpeää ihan vaan siitä hyvästä, että olen ollut humalassa. En tiedä miksi, mutta ehkä lähipiirin päihdeongelmaiset ovat vaikuttaneet asiaan. Mitään känniääliöintiä en ole kuitenkaan ikinä harrastanut.

Täysabsolutismikaan ei kuitenkaan ollut se oikea vaihtoehto. Nykyään menen sellaisella aika tiukalla kohtuulinjalla, eli käytännössä elän ihan holittomasti, mutta en myöskään laita itselleni ihan nollatoleranssia. Eilenkin join hyvässä seurassa tölkin kaljaa, koska se nyt vaan sattuu olemaan hyvää.

Ehkä eniten ihmetyttää se suomalainen juomakulttuuri. Onko edelleen voimassa se ajattelutapa, että ei ole kova jätkä, jos ei ryyppää? Uskaltaako kavereille sanoa, että en ota ollenkaan, kun tiedän että muuten menee överiksi?

Bliss kirjoitti:En mä vieläkään ymmärrä että MIKÄ siinä on hauskaa.

On ollut pelottavaa huomata, että musiikki kuulostaa monasti hienommalle pikku päihteissään. Olenkin ihmetellyt, että olen kuitenkin pysytellyt muista aineksista erossa, koska tiedän niiden voivan vaikuttaa musiikkikokemukseen vieläkin huomattavasti vahvemmin. Mutta eniveis, mää kyllä tykkään ottaa välillä yksin kalsareita ja fiilistellä ihan vaan musiikin kanssa koko yön. Kukaan ei sitä varmaan ole huomannutkaan.

killkill kirjoitti:työ, pienet lapset ja kovasti dominoiva vaimo.

Miten minusta tuntuu, että Daven tapauksessa juuri nämä seikat pitävät käytön jossain määrin hallinnassa?

Mitå te valitatte?

Röpöttäkää.

*röpöttää*

Xiberia kirjoitti:Uskaltaako kavereille sanoa, että en ota ollenkaan, kun tiedän että muuten menee överiksi?

Tunnen muutaman kolleegan, jotka ovat näin päättäneet huonojen kokemusten kautta. Ja tämän he tuovat ilmi avoimesti. Tuo ei ole häpeä, vaan mielestäni nöyrtymisen paikka. Kaikki eivät tietenkään koskaan opi, mutta ei se ryhmäpaine nyt niin kovan pitäisi olla.

NuoriDaavid kirjoitti:Minkälaista sun oma alkon käyttö on, Melnais? Sanot, että mielipiteesi on värittynyt, miksi?

Oli vähintään reipasta. Siitä lähti laskemaan kerran viikossa, pari kertaa kuukaudessa ulkoiluun ja hyvin usein mopo karkasi juuri kuvaamallasi tavalla vaikken olisi sitä tahtonutkaan. Tarkoitus oli viihtyä ja pitää hauskaa, mutta nopeasti illan hauska vaihe meni ohi ja juominen jatkui silti. Mua ristiriita todellisuuden ja toivotun omakuvan välillä alkoi rassaamaan niin paljon, että päätin lopettaa kokonaan. Kokeilin alkuraittiushuuman jälkeen myös terveellistä kohtuukäyttöä mutta vitutti vahtia onko nyt menossa toinen vai jo kolmas. Nyt on takana yli puolitoista vuotta täyttä raittiutta, enkä koe menettäneeni mitään. Viinaan on tullut tutustuttua niin hyvässä kuin pahassakin, joten luopuminen ei tunnu luopumiselta. Nähty juttu, ei ole tarvetta enää.

Tämän vuoksi siis värittynyt mielipide. Voi pitää joko kokemuksena tai kiihkoiluna.

Melnais kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Minkälaista sun oma alkon käyttö on, Melnais? Sanot, että mielipiteesi on värittynyt, miksi?

Oli vähintään reipasta. Siitä lähti laskemaan kerran viikossa, pari kertaa kuukaudessa ulkoiluun ja hyvin usein mopo karkasi juuri kuvaamallasi tavalla vaikken olisi sitä tahtonutkaan. Tarkoitus oli viihtyä ja pitää hauskaa, mutta nopeasti illan hauska vaihe meni ohi ja juominen jatkui silti. Mua ristiriita todellisuuden ja toivotun omakuvan välillä alkoi rassaamaan niin paljon, että päätin lopettaa kokonaan. Kokeilin alkuraittiushuuman jälkeen myös terveellistä kohtuukäyttöä mutta vitutti vahtia onko nyt menossa toinen vai jo kolmas. Nyt on takana yli puolitoista vuotta täyttä raittiutta, enkä koe menettäneeni mitään. Viinaan on tullut tutustuttua niin hyvässä kuin pahassakin, joten luopuminen ei tunnu luopumiselta. Nähty juttu, ei ole tarvetta enää.

Tämän vuoksi siis värittynyt mielipide. Voi pitää joko kokemuksena tai kiihkoiluna.

Kuten aiemmin kirjoitinkin, olen ollut kertaalleen noin vuoden täysin ilman alkoa. Onnistuihan se.

Miten itse koet esim. tilanteen, jossa olet Juhannusta juhlimassa mökillä? Oma raittiutena kariutui tuohon. Olimme kutsunee tuttavapariskunnan mökille Juhannukseksi. Koin, että tuo oli sellainen "pakkojuomisen" tilanne, koska se niin automaattisesti kuului tuohon tilanteeseen.

Lisäksi pelottaa ajatus kaveriporukan kokoontumisista, jos ei itse ota alkoa. Jotenkin ajattelee, että muiden ryyppääminen menee pilalle, jos yksi ei ota. Typerää toki kelata tuollaista

NuoriDaavid kirjoitti:Miten itse koet esim. tilanteen, jossa olet Juhannusta juhlimassa mökillä? Oma raittiutena kariutui tuohon. Olimme kutsunee tuttavapariskunnan mökille Juhannukseksi. Koin, että tuo oli sellainen "pakkojuomisen" tilanne, koska se niin automaattisesti kuului tuohon tilanteeseen.

Lisäksi pelottaa ajatus kaveriporukan kokoontumisista, jos ei itse ota alkoa. Jotenkin ajattelee, että muiden ryyppääminen menee pilalle, jos yksi ei ota. Typerää toki kelata tuollaista

Ei toisten kohtuullinen juominen mua haittaa, perskännääjiä en välitä katsella sillä keskusteluyhteys katkeaa. Yleensä poistun seurasta kun muut alkavat humaltumaan liiaksi, mökki-iltamia taas en viettäisi seurueessa jonka pääasiallinen tarkoitus on juoda itsensä vesinokkaeläimeksi. Ystävien luona tai baarissa käydessä olen usein kuskina, kotiini järjestän juhlia joista poistutaan yleensä jatkoille. Ystävä-/tuttavapiiri on kyllä muuttunut, lähinnä pois ovat jääneet illanvietot kitinäläisten ( ) kanssa. Ei sillä etteikö täällä olisi kohtuukäyttäjiä pilvin pimein, en vain itse tullut aikoinaan tutustuneeksi heihin niin hyvin.

En mä itseäni ja juomattomuuttani osaa arastella. Vika löytyy peilistä jos toisten juomattomuus tuntuu ahdistavalta.

NuoriDaavid kirjoitti: Lisäksi pelottaa ajatus kaveriporukan kokoontumisista, jos ei itse ota alkoa. Jotenkin ajattelee, että muiden ryyppääminen menee pilalle, jos yksi ei ota. Typerää toki kelata tuollaista

Valitettavasti haluan jatkaa sepustuksiani vielä muutamalla, yhtä naiivilla kommentilla, mitä edellisetkin...

Siis haluaako ne sun kaverit sut niihin kokoontumisiin sen sun ryyppäämisen takia vai sen takia, että sää olet hyvä tyyppi ja kaveriaineista? Vai eikai ole niin, että olet kaveriainesta siksi, että ryyppäät... ?

Ja muuten jatkona vielä tuohon aiheen suomalaisuusnäkökulmaan (taas vähän ehkä naiivi näkemys).... no, jos ajattelet itse asiaa, kumpi on sun mielestä suomalaisempaa:
a) ryyppääminen
b) periksiantamattomuus/luonteen lujuus/sitkeys/sisu?