Valehtelu suhteen kantavana voimana
- Puliveivari
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 18:36
Valehtelu suhteen kantavana voimana
Sitoutuminen toveriin tahi toverittareen pitkän kujan vaelluksessa on yhtä luonnollista kuin persepano. Toisin sanoen se sopii vain joillekin. Valtaosalle se on kitsimäistä aatteenhelinää, jota jauhetaan sosiaalisesta tottumuksesta.
Olen käyttänyt aivan helvetisti energiaa vastustaakseni sortumista itseäni 10 vuotta nuorempiin naisenpyllyihin, jotka keinahtelevat viattomina ja seksikkyyden varmuutta uhkuen tiukoissa farmarihousuissa. Olen siis uskollinen mies, hyväksi mainittu.
En kuitenkaan ole varma, onko tästä pidättäytymisestä sanottavaa hyötyä. Sehän nyt on aivan selvää, etten ainakaan minä ole luonnoltani yksiavioinen mies, vaan yksiavioisuuteni on sosiaalisen orjuuden ja herkän omatuntoni ohjaamaa. Askel rehellisyyteen ja itsenäisyyteen johtaisi toisenlaiseen lopputulokseen, vieraisiin pikkusuolaisiin.
Olen lähestulkoon varma, että vaimoni, joka silloin tällöin näyttää nauttivan seurastani eikä ainakaan taukoamatta inhoa minua, mietiskelee myös, että tanakka tarrautuminen vieraaseen varteen tekisi joskus hyvää.
Uskon kuitenkin hänenkin pakenevan mielihaluaan samasta syystä kuin minäkin sitä pakenen. Nyt haluaisinkin neuvoja siihen, miten voimme rakentaa yhteisen valheen, jonka mukaan elämme uskollisessa liitossa, vaikka silloin tällöin muualle kurkkaammekin. Kokonaan toisistamme tuskin tahdomme luopua, mutta myös pettämisen tunnustaminen loukkaisi tai ahdistaisi puolin ja toisin.
Olen käyttänyt aivan helvetisti energiaa vastustaakseni sortumista itseäni 10 vuotta nuorempiin naisenpyllyihin, jotka keinahtelevat viattomina ja seksikkyyden varmuutta uhkuen tiukoissa farmarihousuissa. Olen siis uskollinen mies, hyväksi mainittu.
En kuitenkaan ole varma, onko tästä pidättäytymisestä sanottavaa hyötyä. Sehän nyt on aivan selvää, etten ainakaan minä ole luonnoltani yksiavioinen mies, vaan yksiavioisuuteni on sosiaalisen orjuuden ja herkän omatuntoni ohjaamaa. Askel rehellisyyteen ja itsenäisyyteen johtaisi toisenlaiseen lopputulokseen, vieraisiin pikkusuolaisiin.
Olen lähestulkoon varma, että vaimoni, joka silloin tällöin näyttää nauttivan seurastani eikä ainakaan taukoamatta inhoa minua, mietiskelee myös, että tanakka tarrautuminen vieraaseen varteen tekisi joskus hyvää.
Uskon kuitenkin hänenkin pakenevan mielihaluaan samasta syystä kuin minäkin sitä pakenen. Nyt haluaisinkin neuvoja siihen, miten voimme rakentaa yhteisen valheen, jonka mukaan elämme uskollisessa liitossa, vaikka silloin tällöin muualle kurkkaammekin. Kokonaan toisistamme tuskin tahdomme luopua, mutta myös pettämisen tunnustaminen loukkaisi tai ahdistaisi puolin ja toisin.
Tuskin voitte valehdella toisillenne simultaanisti ilman että tiedätte valehtelevanne. Ja jos petät sillä verukkeella että toinenkin luultavasti tekee niin se tekee vain sinusta paskapään. Miksi et voisi varovasti ottaa asiaa esille, mikäli molemmat ovat samaa mieltä eikö teillä voisi toimia sellainen vapaa/avoin (mikä se termi nyt onkaan) suhde? Käytte halutessanne nusasemassa muita, tuskin niitä kuitenkaan tarvii yksityiskohtaisesti raportoida toiselle.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Uh-huh. Teoreettinen Don Juan on laskeutunut keskuuteemme pohtimaan irstasta dilemmaa! Tiedätkö, minäpä sanon että anna palaa vaan! Ihan turhaan niitä pyllyjä vastustelet, (kaappi)homojen hommaa. Kunnon kuudestilaukeava 130% tosimies ottaa joka ikisen pikkupeppuisen pystytisun niin ravakasti, että pimpsasta nouseva kitkasavu vain jää jäljelle kun olet jo seuraavan kimpussa. Se on komiaa kun kolmen joudendanin superrakastaja 10 avioliittovuoden jälkeen vihdoin päästää libidonsa valloilleen kuin lauman villihevosia spiidissä. Nussi! Röhki! Kieri loassasi! Paukuta kunnes palleja pakottaa ja elostele kunnes eturauhanen vinkuu armoa! Näin löydät onnen, armon ja PetriFB:n elämääsi.Puliveivari kirjoitti:Olen käyttänyt aivan helvetisti energiaa vastustaakseni sortumista itseäni 10 vuotta nuorempiin naisenpyllyihin, jotka keinahtelevat viattomina ja seksikkyyden varmuutta uhkuen tiukoissa farmarihousuissa. Olen siis uskollinen mies, hyväksi mainittu.
Isän, pojan ja palstaprovokaation nimeen, aamen.
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
No joojoo, mutta voishan joillain olla oikeastikin tällainen tilanne. Mulla oli lukioaikana yks kaveri joka eli avoimessa suhteessa ja ne oli kauhean tyytyväisiä ainakin silloin. Oon tavannut tuollaisia tyyppejä aika harvoin mutta mä olen ainakin niin utelias ihmisten suhteen että kiinnostaa miten jotkut voi saada sen toimimaan.Tix kirjoitti:
Isän, pojan ja palstaprovokaation nimeen, aamen.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Ei kun mua vaan naurattaa se, että joku joutuu ihan käyttämään energiaa vastustaakseen nuoria seksikkäitä naisenpyllyjä. Niitä änkee joka ikkunasta! Hyvä kun kykenee edes väistelemään! I'm surrounded by assholes! Antikristuksen vastine Antigattaca on saapunut. Kumartakaa, mutta perse seinää vasten. Just in case.Georgina kirjoitti:No joojoo, mutta voishan joillain olla oikeastikin tällainen tilanne. Mulla oli lukioaikana yks kaveri joka eli avoimessa suhteessa ja ne oli kauhean tyytyväisiä ainakin silloin. Oon tavannut tuollaisia tyyppejä aika harvoin mutta mä olen ainakin niin utelias ihmisten suhteen että kiinnostaa miten jotkut voi saada sen toimimaan.
- Puliveivari
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 18:36
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Kaikki kuulemani avoimista suhteista on negatiivista. Ne johtavat takaisin yksiavioisuuteen tai eroon. Sellaisista toimivista käytännöistä olen kuitenkin kuullut, että suhteessa olijat sulkevat silmänsä pettämiseltä. En itse asiassa usko tällaisen olevan varttuneissa liitoissa edes harvinaista. Niissä avioliitosta saadaan vakaus, taloudellinen turva ja sosiaalinen asema, mutta omaa päätä piristetään ulkopuolisilla hypyillä.Georgina kirjoitti:Mulla oli lukioaikana yks kaveri joka eli avoimessa suhteessa
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Kieltämättä hassusti ilmaistu mutta ajattele nyt kuinka kauhea tilanne! Perseet houkuttelevasti ja keinahtelee ja suorastaan huutaa kyrpää sisäänsä. On kai se ny rankkaa. Tiiä missä tämäkin veivari on töissä, siellähän voi suorastaan vilistä halukkaita perseitä.Tix kirjoitti:
Ei kun mua vaan naurattaa se, että joku joutuu ihan käyttämään energiaa vastustaakseen nuoria seksikkäitä naisenpyllyjä. Niitä änkee joka ikkunasta! Hyvä kun kykenee edes väistelemään! I'm surrounded by assholes! Antikristuksen vastine Antigattaca on saapunut. Kumartakaa, mutta perse seinää vasten. Just in case.
Hyi, en haluaisi. Jos ei suhde perustu rehellisyyteen niin mihin sitten? Omaa pettämistä on vähän huono lähteä sillä perustelemaan että varmaan se toinenkin pettää. Sosiaalinen asema my ass.Puliveivari kirjoitti: Sellaisista toimivista käytännöistä olen kuitenkin kuullut, että suhteessa olijat sulkevat silmänsä pettämiseltä. En itse asiassa usko tällaisen olevan varttuneissa liitoissa edes harvinaista. Niissä avioliitosta saadaan vakaus, taloudellinen turva ja sosiaalinen asema, mutta omaa päätä piristetään ulkopuolisilla hypyillä.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Re: Valehtelu suhteen kantavana voimana
Tuo mainitsemasi vakaus voi tuossa tapauksessa tarkoittaa vain käytännön asioiden muuttumattomuutta toistaiseksi, vaan ei emotionaalista vakautta. Kaiken kaikkiaan siis yllä oleva määritelmäsi täyttää kulissiavioliiton ehdot. Haluaako joku tosiaan sellaisen?Puliveivari kirjoitti:Niissä avioliitosta saadaan vakaus, taloudellinen turva ja sosiaalinen asema, mutta omaa päätä piristetään ulkopuolisilla hypyillä.
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 196
- Liittynyt: 19.02.2008 1:15
- Paikkakunta: Varsinainen Suomi
- Puliveivari
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 18:36
Eivät varmasti, mutta enpä edes kuvittele, että pitkien liittojen vieraskaipuussa varsinaisesti seksistä onkaan kysymys. Enemmän uusista ihmisistä haetaan muita tunteita kuten kiihtymystä, jännitystä, itsetunnon pönkitystä tai vierautta ja sen suomaa vaihtelua.NeitiNegatiivi kirjoitti:Ja onko ne neitoset siinä varmasti tyrkyllä?
Eiköhän jokaisessa pitkässä liitossa esitetä kysymys, että tässäkö tämä nyt on? Tätäkö yhdessä hautaan saakka? Koko ajan kohoavien erolukujen perusteella aavistan, että kysymyksen esittämisen jälkeen ratkaisu on usein ero, mutta voisiko erolle keksiä vaihtoehtoa, esimerkiksi mainitun valehtelun?
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 196
- Liittynyt: 19.02.2008 1:15
- Paikkakunta: Varsinainen Suomi
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 196
- Liittynyt: 19.02.2008 1:15
- Paikkakunta: Varsinainen Suomi
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 196
- Liittynyt: 19.02.2008 1:15
- Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Lienee kuitenkin paras varmuuden vuoksi olla käyttämättä virkakännykkää.NeitiNegatiivi kirjoitti:Aivan. Puliveivarin pitää siis tyytyä kiinteäpyllyiseen tavis-sutturaan. Julkisuudenkipeistä eukoista kannattaa pysyä erossa jos kiinni jäätyään pitää turvautua valehteluun niin seurauksethan on jo nähty.
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 196
- Liittynyt: 19.02.2008 1:15
- Paikkakunta: Varsinainen Suomi
Miks äijät on tollasii??Puliveivari kirjoitti:enpä edes kuvittele, että pitkien liittojen vieraskaipuussa varsinaisesti seksistä onkaan kysymys. Enemmän uusista ihmisistä haetaan muita tunteita kuten kiihtymystä, jännitystä, itsetunnon pönkitystä tai vierautta ja sen suomaa vaihtelua.
Mä todellakin kaipaan koko ajan noita juttuja, mut haluaisin mielummin et omaan mieheen vois rakastuu uudelleen ja uudelleen vielä vuosienkin päästä, ei sillon mitään vaihtelua kaipaa.
Yritän tästä aina puhuu mut ei siitä mitään tuu, ei vaik miten kiristäisin ja uhkailisin!!!!
Mun paras kaveri on ollu miehensä kaa 20 vuotta, ja ne on päättäny et sit kun sitä rakastumisen tunnetta ei enää tuu niin ne eroo.
Mun miehelle riittää ihan hyvin tää lepposa rinnakkaiselo, on meillä suuria tunteita pelissä tietty sillon ku kännissä riidellään mut tuntuu et muuten ollaan kavereita jotka nussii keskenään.
Kyl välillä syö niin vitusti että kelaan hakevani sit sitä tunnetta jostain muualta, ei jaksa tätä tasapaksuu olemista, varsinkin kun toinen vaan väittää ettei osaa sellasii juttuja et kehitettäis jotain romantiikkaa ja vaihtelua. Romantiikka on kyl väärä sana, mut haluisin vaihtaa ajatuksia ja löytää jotain uutta, muistaa miks rakastu.
Sit se kävi panee jotain ämmää ku halus jotai jännitystä elämäänsä,
voi vittu perse. Kyl se vaan saa mut mun pitäis tyytyy tähän.
Enkä mä ainakaan osaa olla rakastunu tai ihastunu kahteen samaan aikaan, jos hankkisin jonku salasuhteen ja ihastuisin tulisesti niin varmaan lopahtais tunteet omaa miestä kohtaan, varsinkin nyt kun tuntuu ettei se jaksa nähä yhtään vaivaa mun eteen.
Siis pyykkähän se ja kokkaa ja siivoo mut siis sillee oikeeta vaivaa!!!
Olet aivan oikeilla jäljillä. Kiristäminen ja uhkailu johtavat aina loppuviimeksi rakastumiseen. Vielä tehokkaampaa olisi kidnappaaminen ja panttivankina pitäminen, Tukholma-syndroomahan on ihan näppärä tapa tuoda eloa väljähtäneeseen parisuhteeseen. Muista kuitenkin, että mikään leikkikidnappaus ei riitä, vaan kunnon shanghaijaus ja vapaudenriisto.Hellu kirjoitti:Yritän tästä aina puhuu mut ei siitä mitään tuu, ei vaik miten kiristäisin ja uhkailisin!!!!
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Ihmiset, jotka kaikin keinoin karttavat ihan luonnollisesti elämässä eteen tulevia haasteellisia tilanteita ja jännitystä, päätyvät sitten helposti hakemaan kiihdyttäviä kokemuksia ja "elämisen tunnetta" vaikkapa edellämainituin keinoin. Enpä kylläkään usko sen varsinaisesti liittyvän sukupuoleen. Tunnen paljon miespuolisia henkilöitä, joiden elämä on jo valmiiksi sen verran haasteellista ja vaihtelevaa, että tarvittavat ekstrakiihdyttelyt hoituvat ihan sitä kautta. Parisuhteessa ovat ihan mielellään, omasta halustaan ja ongelmitta puolisoilleen uskollisia.Hellu kirjoitti:Miks äijät on tollasii??Puliveivari kirjoitti:enpä edes kuvittele, että pitkien liittojen vieraskaipuussa varsinaisesti seksistä onkaan kysymys. Enemmän uusista ihmisistä haetaan muita tunteita kuten kiihtymystä, jännitystä, itsetunnon pönkitystä tai vierautta ja sen suomaa vaihtelua.
- Puliveivari
- Kitinä paheena
- Viestit: 36
- Liittynyt: 14.02.2008 18:36
En niele tuota purematta, koska kokemukseni kertoo pikemminkin siitä, että ihmisille, joille sattuu ja tapahtuu, tapahtuu myös parisuhteen ulkopuolella.EveryWoman kirjoitti:Ihmiset, jotka kaikin keinoin karttavat ihan luonnollisesti elämässä eteen tulevia haasteellisia tilanteita ja jännitystä, päätyvät sitten helposti hakemaan kiihdyttäviä kokemuksia ja "elämisen tunnetta" vaikkapa edellämainituin keinoin.
Kaava on tämänkaltainen: Ulospäin suuntautunut sekä impulsiivinen persoona ja/tai käytös ---> syntyy mahdollisuuksia säheltämiseen myös ihmissuhteissa ---> säheltämistä.
Enpä kylläkään usko sen varsinaisesti liittyvän sukupuoleen.
En minäkään.
Joskus ovat, toisinaan eivät. En osaa nähdä pitkiä liittoja staattisiksi, vaan niissä tapahtuu niin keskinäistä kuin henkilökohtaistakin kasvamista, kriiseilyä ja tarpeiden ja elämän uudelleen määrittämistä. Kaksvitosesta nelivitoseksi suhde saattaa liukua kuin pulkka jäätiköllä, mutta sitten voi sisimpään huljahtaa tyhjyys. Jos tyhjyyteen osuu uuden koukun tarjoava ihminen, niin ihastuminen ja suhteesta lähteminen voivat olla lähellä.Parisuhteessa ovat ihan mielellään, omasta halustaan ja ongelmitta puolisoilleen uskollisia.
Pitkään yhdessäoloon sisältyy moninaisia sisäisiä ja ulkoisia tarpeita, joita suhde ei alkuunkaan tyydytä. Usein ratkaisu näyttää olevan "tää ei vaan toimi". Eli roiskis ja suhteesta ulos.
Joku kirjoitti yllä uudelleenrakastumisesta. Totta lienee, että kumppanin voi oppia näkemään uudessa hurmaavassa valossa, mutta villit ja kokemuksen ytimeen poraavat reaktiot ovat ensi-ihastuksen jälkeen menneitä. Eivät ne enää palaa, jos suhdetta ei vaihda.