Kitinä

Omasta suvusta tuli 1990- luvun lopussa varsin mielenkiintoinen. Isän vanhemmat kuolivat kuukauden erotuksella toisistaan, joten testamentitkin luettiin samaan aikaan. Pariskunnalla oli yhteensä 9 lasta, 6 poikaa, 3 tyttöä (joista oma isä ja 1 sisko olivat kaksosia). Ukin testamentissa todettiin että vanhin poika T ei olekaan ukin, vaan mummo oli 4kk raskaana naimisiin mennessään.

HUH! Pieni shokki, tosin vanhemmat sisarukset tämän jo tiesivät vuosien takaa. Mummo- you little jinx

Ei siinä vielä kaikki. Vuosituhannen vaihduttua tuli suvulle uusi ilmoitus; mummon nimi löytyi ruotsissa kuolleen suomalaisen lähes 60- vuotiaan miehen syntymätodistuksesta toisen maailmansodan ajoilta. MUMMO! Oli kuulemma ollut suhteessa naimisissa olevaan mieheen, joka lapsen synnyttyä adoptoinut pojan omaan perheeseensä, mummo jatkanut elämäänsä suomessa.

Onko omalla suvullasi salaisuuksia menneisyydessä? Oletko koskaan halunnut saada näitä asioita selville?

Kertokaa, mä olen (taas!) utelias

Isäni isä ei ole isä, mutta ei siitä ole suuresti huudellut. Mummo osasi siis meilläkin.

Ei ole pojallaan tahti heikentynyt, viimeisen virallisen väestölaskennan mukaan isälläni on 5 lasta, epävirallista lukua on mahdotonta saada. Viimeisin (kännispäissä) saatu tieto liikkui 15 ja 20 välimaastossa.

Itsellä ei tiettävästi vielä yhtään, mitä mä teen väärin?

Toinen isoisäni oli teollisuusneuvos ja paikkakuntansa merkittävä grynderi; toinen lekuri, joka sai kakkua (ei lidlin jauhoista leivottua sokerileipurin sellaista) homoskuukkeliudestaan.

Isoisäni isoisä oli äkkipikainen kaveri. Maantierosvo yritti rosvota. Otti kiven ja nakkasi konnan hengiltä. Suhtautuminen kriminaaleihin lienee perinnöllistä.

.............

Mä en edes ole tavannu kaikkia serkkujani isäni puolelta. Niitä on varmaan 30. Ja mutsin puolelta meitä on 20-30. Mä olen se vanhin *rehvastelee*

Perinnöt? No on meillä tuo mökki jo siellä jotta se riittäköön.
Hienointa oli, että Nita ehti nähdä molemmat isoisoisät mun puolelta, ennen ku he menivät pois.

No se yksi mustalainen kuningassuvusta kävi kuksauttamassa meitin valkoista tytteröä. Selittää mummin ja sisarustensa piirteet. Meitä ei tosin kyseiseen sukuun tunnusteta.

Jaa niin: toinen isoisistä kävi vielä 93-vuotiaana baarissa, keppinsä kanssa ja olkihattu päässä aina. "Minun tyttöni on täällä töissä".
Ja sitte ku mää lopetin hänelle tarjoilun ni voi että se suuttu. "Pappa ihan oikeesti, sun jalat ei kestä ja mä en voi täältä tiskin takaa lähteä sua kotiin viemään"

"Et ole minun tyttöni enää!"

Samainen äijä sai 93-vuotiaana porttikiellon kantabaariinsa. Jäi kiinni siitä että joi omia viinoja vessassa. Tehkää perässä.

ninnithequeen kirjoitti:Tehkää perässä.

Miksi vitussa?

EDIT: Ymmärrän että on hienoa jossakin vaiheessa retostella sillä kuka juo eniten viinaa ja koska, mutta siinä vaiheessa tapahtuu ohilyönti kun kaivetaan "mullapas on juoppo vaari" -kortti perseestä. Oppisit jo oleen...

Elppiksen mummo on ollut hyvin hedelmällinen nainen .
Minun isotädilläni on ollut miesten suhteen kirjava menneisyys. Ovat miehensä kanssa kasvattaneet yhden tyttären, jonka isä on eri kuin tädin mies. Ja joku tädin nuoruuden rakastettu on tehnyt itsemurhan kaasulieden avulla, en tiedä yksityiskohtia. Isotäti on nyt 90 v. ja harras uskovainen.

1108 kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Tehkää perässä.

Miksi vitussa?

EDIT: Ymmärrän että on hienoa jossakin vaiheessa retostella sillä kuka juo eniten viinaa ja koska, mutta siinä vaiheessa tapahtuu ohilyönti kun kaivetaan "mullapas on juoppo vaari" -kortti perseestä. Oppisit jo oleen...

Tuota, ihan suoraan sanottuna sitähän se oli. Oli se toki muutakin, sotasankari selkä täynnä sirpaleita. Niistä asioista hän ei vaan halunnut puhua missään tilanteessa. Ja mursi lonkkansa 95-vuotiaana kun kiipeili jakkaran kanssa sulakerasialle...uskomaton sissi joka ei suostunut tajuamaan olevansa jo "hiukan" iäkäs.

Tuli vielä samaisesta mummosta mieleen hassu tarina (ainakin omasta mielestäni ):

Menin joskus 13-14- vuotiaana mummolle kesäksi, kuten aina kesälomilla kun muuten asuttiin ulkomailla. Bussi Joensuusta kesti sen 40 minuuttia, ja kävelin kirkolta laukkuineni kun mummo ei näköjään ollut tullut vastaan. Mummo asui sellaisessa "vanhainkodissa", jossa kaikki asui omissa yksiöissään rivintalossa ison niityn kupeessä, ihan kylän huipulla. Mummon kämppä oli 3/25, eli ihan talon toisessa päässä. Heti kun saavuin pihapiiriin, kuulin itkua ja vaikerrusta, ja sitä jatkui ja jatkui kun kävelin rivitalon edustaa. Ihmettelin että nyt on jotain vialla.. varsinkin kun hoitaja tuli omasta kahvitilastaan ulos silmät kyyneleistä punaisina. Olin jo ihan paniikissa että apua, mummolle on käynyt jotain. Juoksin sitten mummon ovelle jättäen laukut keskelle pihaa. Soitin ovikelloa ja mummo tulikin avaamaan oven, silmät yhtä punaisina kyyneleistä kuin hoitajalla. Kysyin mitä on tapahtunut.. Mummo niistää nenää ja pyyhkii naamaansa.. "Ellu kulta.. Caroline on kuollut.".

Kauniit ja Rohkea on joillekin tärkeä juttu!

Isäni isä on eri mies kuin sisaruksillaan, eikä ihan isäni varhaislapsuuden jälkeen pitänyt tähän yhteyttä. Isoisän puolelta minulla on setä ja täti joita en ole tavannut ja heillä luultavasti on lapsia eli serkkujani. Isoisä heitti veivinsä tässä alkuvuodesta ja isäni on sen jälkeen ollut tätinsä kanssa puheissa ja aikovat oikeen tavatakin. Käsittääkseni isoisällä oli helkkarin hankala eukko jonka ansiosta mitään yhteyttä isääni ei sitten tasan pidetty.

Äitini äidin kasvatti hänen tätinsä (kun oli oikeen naimisissa toisin kuin sisarensa) ja biologisesta isästään ei ole mitään tietoa tai jos onkin, niin siitä ei ole juurikaan puhuttu. Äitini isän isän kohdalla samanlainen juttu, että tyypistä ei oikein virallista tietoa ole. Joku hämärä muistikuva minulla on, että olisi semmoinen tyyppi, joka olisi sodassa ammuttu omille varoitukseksi tms.

Mummullani oli sisko, jolla oli kaatumatauti ja pirua siihen aikaan hänestä ulos hakattiin. Oma isä hakkasi. Jossain parantolassakin joutui olemaan (tältä ajalta on tallella kirjeenvaihtoa, jonka varmaan pääsen nyt lukemaan kun mummusta aika jätti ja isäni kirjeet jemmasi). Kuoli nuorena. Nykyään olis epilepsiaan ihan lääkkeitäki. Ja velikin oli ollut haudonnassa, mutta samaan aikaan oli isoisoäidin mahassa kasvanut iso kasvain ja piti molemmat poistaa samalla kertaa. Isomummo omi sitten isäni omaksi kasvatikseen kun mummu hänet ensin pyöräytti.

Ei nää ihan salaisuuksia kaikki, mutta mielenkiintoisia tarinoita sitä on aiemmat sukupolvet ehtineet toteuttaa. Mitähän tässä itse kehittäisi jälkipolville muisteltavaa.

No jos kertoisin sen verran että koska isoisäni sattui puhumaan venäjää, hänet lähetettiin salakuuntelemaan venäläisten juttuja. No, joku meni pieleen ja venäläiset teloittivat hänet niskalaukauksella tai jollain muulla yhtä miellyttävällä tavalla. Vuosi oli -39. Tästä syystä isoäitini pelkäsi jatkuvasti, että hänet karkoitetaan takaisin venäjälle, ja taisi hakea (vävypoikansa toimesta) suomen kansalaisuudenkin vasta joskus 80-luvulla.

Isoisoisäni taasen oli iso puolalainen sotaherra, joka myrkytettiin kuoliaaksi joskus mummoni ollessa vielä melko nuori, tarkkaa vuosilukua en tiedä.

Vaikeaa tehdä sukututkimusta kun molemmat sukuhaarat töksähtää maan rajoille...