Herra Manala kirjoitti:Pointti oli siinä, että useimmiten niillä suurilla fiiliksillä ei ole sellaista pohjaa, joka kestäisi rationaalista tarkastelua.
Tämä pitää minustakin paikkansa. Mielestäni olen kyllä tätä rationalisointia yrittänyt harrastaakin. Mutta jos en alunperinkään hae kumppania, ja silti kiinnyn johonkuhun, ymmärrät varmasti, että jo alkuasetelma on minulle varsin hämmentävä, so. ei-rationaalinen.
Herra Manala kirjoitti:Kummasti vain ne jotka eivät enää ikinä uskoneet löytävänsä mitään yhtä ihanaa, löytävät uutta ja ihanampaa vielä moneen otteeseen (samalla ajatellen että MUN kohdalla asia on kuitenkin eri enkä koskaan mitään yhtä tajunnanräjäyttävää löydä, koska olen niin varma tunteistani).
Siteeraan suoraan viimeisintä Bond -leffaa: "Why is it that people insisting on telling others what to do, cannot take their own advice?" En millään malta olla kysymättä, mikä tuon varmuuden taustalla on? Olet siis ilmeisesti kokenut jotain tajunnanräjäyttävää, koska uskallat olla varma siitä, ettei sellaista toista kertaa ilmene? Kerro lisää.
Herra Manala kirjoitti:Ymmärsit kommenttini melkolailla täysin väärin. En usko että olisin missään tilanteessa ihan se oikein henkilö opettamaan kellekään fiksunneutraalien kuvien antamista itsestä. Melko suorasanaisesti kun paukutan itsekin menemään. Toiset tykkää, useimmat ei.
No, tämä oli sitte virhearvio. Sellaisiakin tyyppejä on vaan näillä keskustelupalstoilla tullu vastaan, ketkä ihmettelevät, että eikai joku kirjoita täällä rehellisesti sitä, mitä ajattelee. Sieppaa.
Herra Manala kirjoitti:Käyttäytymiskoodit? Nettikeskusteluissa? Tsihihi :-p
Herra Manala kirjoitti:Ensimmäinen koodi mikä sun pitää opetella on se, ettei täällä ole koodeja. Täällä on vain erilaisten ihmisten silmissä erilainen määrä erilaisia urpoja.
Kiva. Tää oli mukava kuulla (lukea).
Herra Manala kirjoitti:Mjoo. Ymmärrän kyllä. Mutta siinä on vain otettava sellainen asenne kaikesta huolimatta, että itse sitä arvoaan lähtee rakentamaan. Ei se arvo tule jollekin komealle miehelle kelpaamisesta tai muusta vastaavasta.
Tiedän, tiedän. Olen jopa itsekin ollut tätä joillekin toisille hokemassa, ikäänkuin osaisin sen jo. No, sanontakinhan sanoo, että "those who can't, teach" Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ihminen on sen verran sosiaalinen eläin, että kohtaamiset muiden ihmisten kanssa jättää _todella_ helposti jälkiä.
Herra Manala kirjoitti:Se arvo tulee siitä että päättää ja haluaa olla arvokas ennenkaikkea itselle. Niin arvokas, ettei edes tarvitse kenenkään muun hyväksyntää ja ihailua.
Ehkä tätä mun kompleksista suhtautumista itseeni värittää eniten se, että se, kuka minua on eniten kritisoinut, on ollut oma isä. Ja koska se oli oma isä, nielin kaiken absoluuttisena totuutena. Josta olen päätellyt, että tarttis jottain ittelleen tehdä, että pärjää ja ettei "ihimisetki kattele". On vaan aika lujassa tämmöset. Mulla on kestänyt vuosia tajuta juuri tuo, mitä sanoit, että ihmisen pitää itse päättää, millainen haluaa olla.
Lähtis muuten varmaan loputkin lukijat tältä foorumilta, jos syventäisin lisää sitä, miten "yksinkertaisia" totuuksia olen joutunut tukiopettelemaan elämästä viime vuodet. Mut ei viitti härnätä elegantteja ihmisiä
Herra Manala kirjoitti:En vain mielestäni ole kategorisoinut kenenkään tunneälyn kehittymistä oikein mihinkään suuntaan.
Paitsi että arvioit minun tunneälyn tasolle 14-18 -v., vaikka kuvasta näkee, että fyysistä ikää on enemmän. Sinullahan täytyy olla jokin käsitys tunneälyn kehittymisestä, jotta voit antaa jonkin arvion siitä, missä vaiheessa minä olen menossa. Vai oliko se vaan jotain piruilevaa provoa? Näkeehän sen ny jo tekstistä ilman esillenostamista, ettei nää tunnehommat oo aivan mun näpeissä
Mutta ehkä mulla on vastaavasti joku muu taito kehittynyt sen sijaan. Tosin, eipä nyt kyllä tule yhtään sellaista mieleen...