Herra Manala kirjoitti: Väitätkö ettei lapsi osaisi pohtia itse oikeuden ja vääryyden eroa? Ettei lapsi pysty toteamaan mielessään että aikuinen on väärässä, tai tekee vääryyttä?
Mjaa, ainakin karkeasti ottaen ehkä osaa yleensä suhteessa aikuisiin, mutta kun kyseessä ovat omat vanhemmat, tilanne oli ainakin minulla aivan toinen. Se sama henkilö, joka pitää huolta ja opettaa, että "Tukholma on Ruotsin pääkaupunki" tai että "Opelin varaosapalvelu ei toimi" opetti myös, että "Aava taitaa olla vähän tyhmä". Miten helvetissä minä olisin osannut yht'äkkiä kyseenalaistaa jonkun yksittäisen kommentin sieltä faktojen joukosta? Olisinko minä validi arvioimaan omaa älykkyyttäni? Tuskinpa. Minä ainakin nielin lapsena kaiken, mitä juttuja vanhemmat syötti. En osannut yhtään ajatella, että isä ja äiti olivat myös inhimillisiä, erehtyväisiä ihmisiä. Ehkä se tunne pätemisentarpeesta sumensi tätä, mene ja tiedä. Mutta onneksi se on nyt taaksejäänyttä elämää.
Herra Manala kirjoitti:Eiköhän niihin "oikeisiin" tunnevammaisuuksiin tarvita jo jatkuvaa pieksentää tai vastaavaa, mikä tekee ihmisestä aikuisemmallakin iällä sitten psykopaattisen.
Toki näitäkin esimerkkejä löytyy. Esim. Hitlerin isä muistaakseni hakkasi lapsiaan, ja mielestäni Stalinikin taisi olla, ellei insestin uhri, niin ainakin pieksennän uhri. Mutta eihän anoreksian puhkeamiseenkaan tarvita kuin yksi lause. Tiedän esimerkiksi yhden kestävyysjuoksijatytön, jolle sanottiin joskus teininä, että hän on kestävyysjuoksijaksi aika tuhti. Siitä seurasi lopulta anoreksia ja reisiluun kaulan murtuma parikymppisenä luiden haurauden takia.
Ihmisten henkinen maaperä tuolla korvien välissä kun voi olla niin varsin vaihteleva. Toiset takertuu pieneenkin negatiiviseen palautteeseen vuosiksi, toiset pystyy kuittaamaan ne tuosta vaan. Plus että ihmisillä on taipumus näyttää elämästään ulospäin vaan se muokattavissa oleva "teatteriosio", jossa jätetään paljon sanomatta ja valitaan kerrottavaksi vain ne mahdollisimman neutraalit ja joidenkin oletettujen valtavirtanormien mukaiset osat. Ja nimenomaan kritisoidakseni tätä typerää pinnallisuutta haluan kirjoittaa täällä mahdollisimman rehellistä tekstiä, oli se sitten miten luotaantyöntävää tahansa.
Herra Manala kirjoitti:Mutta ei välttämättä. Jokainen meistä on varustettu erilaisella vastaanottokapasiteetilla mitä tulee emotionaalisiin paineisiin. Toiset murtuu ja traumatisoituu helpommin. Se että kielletään näyttämästä heikkouksiaan kotona tuskin on vielä mikään maailmanloppu mistä ei normaali ihminen pääsisi elämää häiritsevittä traumoitta ylitse, vaikka se aiheuttaisikin arpia.
No tässähän me ollaankin sitten jo samaa mieltä
Herra Manala kirjoitti:Eivät ne koskaan voi olla mutkattomia ja ongelmattomia. Mutkat tulevat ikäänkuin tilaajalahjana. Olen nimittäin hetero.
Joo, mutta olet sentään mies. Naisheterous on aivan jotain omaa luokkaansa (viittaan Kitinä -teksteihini. Ja aattele, ne on kaikki kirjoitettu selvin päin...
) edit: Älkääkä nyt sitten feministit ärsyyntykö. En sanonut, että miessukupuoli on jotenkin naissukupuolta parempi, vaan erilainen.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
