Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

par-sky kirjoitti:Mainosjutussa minua häiritsi viestisi "ne kaikki on ihan idiootteja kun eivät tajua että siihen ei mahdu mitään, minä taas olen niiiiin fiksu ja ne muut on mulle tosi kateellisia"-sävy. Jota olen ollut havaitsevinani muutenkin viesteissäsi viime aikoina aika paljon. Ymmärrän toki että sinun pitää ylikorostetusti uskoa itseesi että joku muukin voisi sinuun uskoa ja äänestää sinua. En vain tiedä että onko tarkoituksen mukaista vai vahinko, että viesteistäsi on nyt viimeaikoina saanut kuvan että pidät itseäsi pääsääntöisesti kaikkia muita fiksumpana. Tietenkin jos asia on niin ja siihen uskot niin voi sen sanoa ääneen :) Onpahan ainakin rehellinen, ei ainoastaan ylimielinen.


Hmmm... Eivät ole kateellisia, vaan tosiasiat ärsyttävät niitä, ja koska minä tuppaan olemaan se, joka sanoo tosiasiat ääneen, ärsyyntyminen väkisinkin kohdistuu minuun. Sinänsä en ole viime aikoina tainnut kovin paljoa kirjoitella tuon poliittisen aihepiirin ulkopuolelta, ja sen osalta minulla todellakin on tunne, että tuota porukkaa fiksumpi olen. Ehkä johtuu puolueesta, ehkä siitä, että ehdokkuus suunnilleen kenen tahansa kohdalla on typerää (maksaa yleensä paljon ilman varmuutta sijoituksen kannattavuudesta), joten siihen rooliin päätyvät vääränlaiset ihmiset.

Sinänsä olen lakannut ihmettelemästä sitä, että kansanedustajien palkkoja koko ajan nostetaan, jotta homma muuttuisi houkuttelevammaksi oikeasti päteville ihmisille, mutta vaalijärjestelmä itsessään tekee siitä hyvin epähoukuttelevan, joten vaikka palkat nostettaisiin taivaisiin, tilanne ei siitä muuttuisi. Minähän en luonnollisestikaan ole menossa läpi, kuten täälläkin olen useampaan otteeseen todennut, joten siinä mielessä jokin uskonkohotus on turhaa kohdallani. Nykyisillä palkoilla kansanedustajuuden voisi vaikka arpoa väestörakennetta mukaillen, ja hyvin harva kieltäytyisi vastaanottamasta kyseistä tehtävää, kun saisi vapaasti tehdä järkevää politiikkaa ilman pelkoa siitä, että äänestäjät eivät tykkäisi terveestä järjestä, koska äänestäjiä ei olisi olemassakaan.

Ei esimerkiksi ole ollenkaan yllättävää, että suuret puolueet välttelevät parhaansa mukaan kunnollista linjanvetoa, koska mitä vähemmän äänestäjät niistä todellisista mielipiteistä tietävät, sitä helpompi heidän on näitä äänestää. Jos verrataan kahta ehdokasta, joista toinen on kertonut kymmenen mielipidettään avoimesti ja toinen on pitänyt suunsa kiinni, suurin osa äänestäjistä löytää niistä kymmenestä mielipiteestä vähintään yhden "väärän", jolloin kyseistä henkilöä ei missään nimessä voi äänestää, kun taas mikään ei yhtä tehokkaasti estä äänestämästä sitä, joka on hiljaa. Edustuksellinen demokratia ei voi toimia hyvin, kun ihmiset toimivat noin. On ihan mielenkiintoista tarkkailla tuota ongelmarakennetta sisäpuolelta, mutta täytyy myöntää, etten ehkä haluaisi olla noin konkreettisesti tietoinen tämäntyyppisistä ongelmista.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Nämä kuukaudet kun rääpälekin on nukkunut lastenhuoneessa, ovat olleet todella rentouttavia. Ei tarvitse havahtua tissinlutkutukseen tai siihen, kun mukelo kömpii meidän sänkyymme nukkumaan. Mukelo ja rääpäle siis nukkuvat lastenhuoneessa siskonpetissä, ja jos rääpäle herää yöllä, tuo änkee mukelon kainaloon nukkumaan, ja jos taas mukelo herää yöllä, tuo käyttää rääpälettä unilelunaan. Aamuisin tuo siskonpetisysteemi tietenkin johtaa siihen, että se lapsista joka herää ensimmäisenä herättää tietenkin myös toisen, ja niiden dialogia lastenhuoneesta on välillä hyvinkin huvittavaa kuunnella, kuten tänään:
- Ädädää!
- Ole hiljaa ja katsele.
- Däddäädä!!
- Ole 'Rääpäle' hiljaa ja katsele vaan.
- Äddäddäädää!!!
- Älä nyt huuda!

Vähän ajan kuluttua sitten kuului kahdet tassuttavat askeleet jotka ohjautuivat vessaan. Pöntön kansi nostettiin ylös, pissattiin ja pyyhittiin, kansi laskettiin alas, vedettiin ja pestiin kädet. Vessasta kuului myös pärinää. Käsienpesijä totesi vessakaverilleen:
- Ei saa ajaa autoa vessanpytyllä.

Noin muuten rääpäleen kävelemään opettelu on ollut ihan erilaista kuin mukelolla. Mukelo käveli pitkään vain viittä askelta, kunnes yhtäkkiä tuli se päivä jolloin kaikki konttaaminen vaihtui kävelemiseksi. Rääpäle taas aloitti muutaman askeleen ottamisen jo kauan sitten viime vuoden puolella ja on jo muutaman kuukauden ajan osannut kävellä pitkiäkin matkoja. Silti tuo jostain syystä konttaa edelleen paljon tai saattaa esim. kävellä omin avuin asunnon päästä päähän tavoitellessaan jotakuta aikuista jonka kädestä ottaa kiinni, jotta voitaisiin yhdessä - ööh - kävellä...
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Itse itsensä hoitavat lapset ovat käteviä. Aamuisin mukelo ja rääpäle yleensä tepastelevat meidän makuuhuoneeseemme ja mukelo toteaa, että "'Rääpäle' haisee", nostaa vaipanvaihtoalustan sängyn jalkopäähän ja käy hakemassa puhtaan vaipan, rasvatuubin sekä pyyhkeen, minkä jälkeen rääpäle kiipeää alustalle makaamaan ketarat ojossa. Jos taas mukelo ei ole paikalla, rääpäle hoitaa kaikki edellämainitut toimenpiteet itse, rasvatuubin poislukien, koska sitä säilytetään rääpäleen ulottumattomissa. Aikuisille jää vain varsinainen vaipanvaihto, vaikka mukelo kyllä olisi sitäkin innokas kokeilemaan. Epäilen kuitenkin, että aikuisten siivottavaksi jäävän sotkun määrä moisen operaation jälkeen olisi suurempi kuin varsinaisesta vaipanvaihdosta koituva vaiva, joten moiseen ei ole suostuttu. Rääpäle yrittää kyllä ihan itse vaihtaa vaippansakin, mutta seurauksena jostain syystä on se, että likainen vaippa on operaation jälkeen edelleen paikoillaan, ja puhdas puolestaan rääpäleen päässä.

Rääpäle on jostain syystä siveyden sipuli, joka ei kotioloissakaan halua olla vähissä vaatteissa. Lisäksi rääpäle on myös sitä mieltä, ettei kenenkään muunkaan pitäisi kotona olla vähissä vaatteissa, joten kun kuivausrummun sisältö yleensä tyhjennetään sohvalle lajittelua varten, rääpäle käy sieltä hakemassa itselleen sekä niille perheenjäsenille, joilla ei juuri silloin satu olemaan täyttä vaatekertaa päällä, näiden omia vaatteita, vieläpä niin, että paidattomalle toimitetaan paita, housuttomalle housut ja alushoususiltaan kekkaloivalle koko vaatekerta. Hyvin tuo näyttää kunkin omat vaatteet tunnistavan, minkä lisäksi tuolla on myös hyvin selkeä vaatemaku: sammakkokuvioiset vaatteet ovat parhaita! Niinpä jos mukelo kieltäytyy pukemasta rääpäleen tuomia mukelon omia vaatteita, rääpäle yrittää tuoda tilalle omia sammakkovaatteitaan.

Rääpäleellä on myös hyvin selkeä näkemys siitä, mitä tuo milloinkin haluaa syödä, aivan toisin kuin mukelolla. Valinnat hoituvat osoittamalla, ja jos ehdotukset ovat ihan vääriä, rääpäle osoittaa joko jääkaappia tai ruokakaappia, että tuolla sitä olisi mitä minä nyt haluan. Lisäksi rääpäle suorastaan suuttuu, jos jääkaapista ei satu löytymään juuri sitä, mitä tuo olisi halunnut. Aika eri systeemit kuin mukelolla, jolta vielä viime kesänä piti kysyä leivänpäällisistä tyyliin "otatko juustoa tai makkaraa leivän päälle", koska mukelolle ei tullut mitään omaa vaihtoehtoa mieleen sellaista kysyttäessä. Myöhemmin toki juuston merkilläkin on alkanut olla merkitystä, mutta ensisijaisesti ruoka on mukelolle aina ollut vain sivuseikka, jota pitää syödä jotta jaksaisi tehdä ihan muita asioita.

Rääpäleen sanavarastokin on aika ruokapainotteinen: "tyhjä" tulee raporttina kun nokkamukin sisältö on loppunut, "leipää", "mjölk", "hyvää", "vettä", "puuroa", "tack-tack". Muita aiheita edustavat vain sanat "äiti", "isi", "pappa", "mamma", "Mukelo", "ikkuna", "flygplan", "auto", "titta" ja "Puh" (Nalle Puhista).

Pääsiäisen aikoihin käyty dialogi äitini ja mukelon välillä pääsiäiskoristeista:
- Mitäs noi on, tiedätkö?
- Toi on kana.
- Ei se itse asiassa ole, vaan se on kukko. Tossa on kana, joka on noiden tipujen äiti ja toi kukko on sen kanan mies.
- Vai niin. Se on siis kukko-Jussi. Ja tossa taas on pupujussi.

Selkeimmin mukelon ja rääpäleen luonteiden erot näkyvät siinä, että kun rääpäleelle on kovin tärkeää hahmottaa miten asiat kuuluu tehdä, mukeloa jo rääpäleen iässä kiinnosti enemmän, mitä kaikkea asioilla voi tehdä. Hyvänä tuoreena esimerkkinä Lego-geisha, jonka viuhkan mukelo kiinnitti geishan päähän ja totesi, ettei se ole mikään geisha vaan stop-merkki. Luulen, että mukelo harjoittaa vähän liiaksikin tuota "thinking outside the box", jotta mukelon elämästä voisi tulla kovin helppoa. Rääpäle puolestaan on selvästi sopeutumiskykyisempi tähän sääntöjen kehystämään maailmaan, vaikka rääpäleen vaatimustaso tiettyjen perusasioiden osalta onkin niin kova, että pettymyksiä on tiedossa. Siinä missä mukelolla ei ole vieläkään alkanut mitään varsinaista uhmaikää, rääpäle tuo jo satunnaisesti esiin moisia oireita lattialle heittäytymisineen päivineen.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 6738
Liittynyt: 04.11.2007 3:11

Viesti Kirjoittaja Gat »

En yleensä kommentoi tätä ketjua.
Mutta nyt: Rääpäle on paitsi kävelykykyinen ja itseohjautuva, myös mitä ilmeisimmin lapsinero. Miksi se vielä tarvitsee vaippoja? Mihin ikään asti nykylapset käyttävät vaippoja? Ala-asteelleko?

Minut 60-luvulla pottakasvatettiin niin aikaisin, etten muistakaan. Äitini mukaan olin 3-vuotiaana moittinut kadulle kakkivaa koiraa: "Tuhma koira, miksi se ei mennyt potalle?" Samassa iässä kuulemma kerran pissasin sänkyyn, mutta mielen teoria oli jo sen verran hallussa, että ymmärsin kertoa Nallen tehneen sen. Niitä en muista, mutta nelivuotiaana kerran kakkasin housuun nukkumaan mennessä. Äitini moitti, miten noin isolle pojalle niin käy, ja muistan hävenneeni kovin.

Siis kuinka kauan nykylapset käyttävät vaippoja? Miksei ne mene potalle? Tietysti ehkä tämä kasvatus on aiheuttanut jumiutumiseni anaalivaiheeseen, ja genitaalivaihe on jäänyt enimmäkseen toteuttamatta :roll:
küllküll

Viesti Kirjoittaja küllküll »

Gat kirjoitti:Siis kuinka kauan nykylapset käyttävät vaippoja? Miksei ne mene potalle?


Meneehän ne, mutta ei pikkulapsi osaa vielä kontrolloida rakkonsa toimintaa. Hermotuksen kehittyminen ottaa aikansa. Senkin jälkeen kun vaipoista on luovuttu, saattaa housuun lirahtaa jos esimerkiksi tulee itku tai suru jostain - tai huomio voi olla niin kiinnittynyt johonkin hauskaan leikkiin ettei huomiokyky riitä rakon täyttymiseen.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Gat kirjoitti:En yleensä kommentoi tätä ketjua.
Mutta nyt: Rääpäle on paitsi kävelykykyinen ja itseohjautuva, myös mitä ilmeisimmin lapsinero. Miksi se vielä tarvitsee vaippoja? Mihin ikään asti nykylapset käyttävät vaippoja? Ala-asteelleko?


Tuota edellistä tekstiä kirjoitettaessa rääpäle oli kuukauden päälle yksivuotias, eli ala-asteikään vielä aikaa yli 6 vuotta. Pääosa lapsista oppii kävelemään ennen potalle oppimista.

Minut 60-luvulla pottakasvatettiin niin aikaisin, etten muistakaan. Äitini mukaan olin 3-vuotiaana moittinut kadulle kakkivaa koiraa: "Tuhma koira, miksi se ei mennyt potalle?"


Minä puolestani ihmettelen, että käytitkö todellakin pottaa vielä 3-vuotiaana. Eihän sen ikäinen lapsi enää mahdu kunnolla potalle, vaan tavallisemmin käyttää ihan normaalia wc-pönttöä. Mukelo ei lähes vuoteen ole tarvinnut edes korokejakkaraa pöntön edessä ylettyäkseen itse pääsemään pöntölle, täyttää piakkoin neljä.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Legoukoista vielä, että mukelon saama sumopainija muuttui kuulemma tanssivaksi äidiksi, kun sen palkintopystin kiinnitti alustaan ja äitipainijan kädellä otti sen päästä kiinni niin, että äitipainijan koko kroppa on irti maasta. Sinänsä erhe oli ihan ymmärrettävä, olihan painijalla sekä pitkä tukka että piirretty iso vatsa...

Mukelo on myös kiusallisesti oppinut erottamaan toisistaan lain hengen ja kirjaimen, ja päätynyt siihen lopputulokseen, että jos keskittyy kirjaimen noudattamiseen, on porsaanreikien löytäminen kovin paljon helpompaa. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa keittiön pöydällä muovitettuna olleen kurkun, jota kielsin mukeloa räpeltämästä. Mukelo totesi siihen, ettei hän edes koske kurkkuun, koska se on "tuolla sisällä", eli muovissa. Toinen tapaus taas liittyi siivoamiseen, kun ilmeisesti rääpäle oli kuolannut isänsä työtuolille lätäkön ja mukelo pokkana väitti myös sylkeneensä siihen. Minä sitten vaadin mukeloa siivoamaan jälkensä kostealla talouspaperilla, ja sehän oli mukelosta niin hauskaa, että kostean talouspaperin jättämä märkä pläntti piti tietenkin siivota toisella kostealla talouspaperilla jne., noidankehä oli syntynyt. Lopulta jouduin kieltämään mukelolta talouspaperilla siivoamisen ja annoin tilalle kuivan rätin, jolla märkä tuoli olisi pitänyt pyyhkiä. Kielsin kastelemasta sitä vessan lavuaarissa, jolloin mukelo heti toi keittiön jakkaran tiskialtaan eteen, kuulemma rätistä olisi tullut paljon isompi märkä pallo kuin talouspaperiarkeista... ...mitäs mainitsin sanan vessa.

Rääpäle puolestaan on tämän hivenen hankalan raskauteni takia sekoittanut äiti-sanan merkityksen aika kiusallisella tavalla. Supistelujen takia kun olen joutunut makaamaan lähes koko ajan, joten tietenkin kuka tahansa makaava ihminen on "äiti". Mies on siten joutunut hoitamaan esim. lähes kaikki vaipanvaihdot, ja tässä pari viikkoa sitten lähdettyään pahan hammassäryn takia hammaslääkäriin hän oli kivuissaan unohtanut pukea rääpäleelle uuden vaipan. Rääpäle ratkaisi ongelman viemällä vaippapussinsa mukelolle, ei minulle. Arveli ilmeisesti, että mukelo hoitaisi homman varmemmin kuin minä.

Elämä kyllä helpottui kummasti kun typy syntyi ja minun toimintakykyni palasi, sektiohaavakaan ei estä lastenhoitoa yhtä tehokkaasti kuin supistelujen pakollinen jatkuva varominen, vaikka 37. raskausviikon täyteen tuleminenkin helpotti, kun ei enää tarvinnut pelätä ennenaikaista synnytystä (joka sitten alkoikin spontaanisti vk 38, viikkoa ennen suunniteltua sektiota). Ja hyvä että typy päätti ulkoistautua jo tuossa vaiheessa, sillä syntymäpaino 38+1 oli lähes 4,4 kiloa. Kiireellinen sektio siis tuokin.

Poikien suhtautuminen pikkusiskoonsa on enemmän kuin vähän mielenkiintoista. Mukelo vaati heti kotiintulomme jälkeen, että hänet ja typy pitäisi jättää kahdestaan lastenhuoneeseen, enkä saisi olla valvomassa. Totesin, etten voi jättää heitä yksin, kun rääpäle on niin pieni eikä ymmärrä mitä typylle ei saa tehdä. Mukelo pyysi meitä viemään rääpäleen pois, jolloin ratkaisin tilanteen viemällä typyn mukelon kanssa legohuoneeseen, jonne rääpäleellä ei ole pääsyä. Vaatimus oli, että typyn peitolle ei saa eksyä ensimmäistäkään legoa, ja siellä nuo sitten ovatkin viettäneet paljon aikaa kahdestaan. Kun heitä käy vilkaisemassa, mukelo välillä leikkii legoilla, välillä makaa typyn vieressä, välillä kävelee typyn ympäri pientä kehää (mitä hän teki aikoinaan myös rääpäleelle, ja mitä rääpälekin on pariin otteeseen tehnyt typylle, eli jokin kummallinen liskonaivoista tuleva rituaali tuossa täytyy olla kyseessä...) Mukelo harmistuu aina jos typyn käy hakemassa syömään tai nukkumaan muualle. Rääpäle puolestaan keskittyy lähinnä luettelemaan typyn anatomiaa osoittelemalla: "vaapaat, aaka, poovi, maha, napa, toomet, käti, nenä, tuu, tiimä, koova, pää, tukka" ja sama miljoona kertaa uudestaan.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Rääpäle puhuu paljon, sanoja on vaikka millä mitalla ja tarkalla kuuntelemisella hahmotettavia melkein-sanoja, joissa pari tavua vastaa sitä oikeaa sanaa, vielä enemmän. Mukelosta poiketen tosin suomen- ja ruotsinkieliset sanat menevät sekaisin, tärkeintä on tulla ymmärretyksi, ei puhua virheettömästi. Lisäksi rääpäle käyttää puhuessaan suorastaan teatraalisen voimakkaita äänenpainoja, toissapäivänä metrossakin hän halusi istua isänsä ja jonkun nuoren miehen välissä "keskustelemassa" miehen kanssa. Rääpäleen puheen rytmityskin kuulostaa ihan oikealta puheelta, välillä tulee pitkiä "lauseita" ja niiden perään ehkä pari yksisanaista toteamusta, sitten taas pidempiä "lauseita". Vieras mieskin intoutui mukaan keskusteluun, tyyliin "oletko aivan varma?", "no tuosta ei kyllä voi olla eri meltä", "niinkö arvelet?", "totta!"

Typylle rääpäle yritti tarjota mm. duploja heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen, ja muuten rääpäle on harrastanut paljon typyn matkimista. Tuttipullosta piti vähän saada juoda typyn jämiä, kun juotin lypsymaitoa. Muutaman päivän ajan rääpäle joikin sitten mukista pelkkää lypsymaitoa, vasta pari päivää sitten lehmänmaito alkoi taas kelvata. Rääpäle on myös halunnut palata vaipanvaihtoalustan käyttämiseen, vaikkei kerta kaikkiaan mahdu enää sen päälle. Soviteltuaan itseään siihen aikansa hän päätyi käyttämään sitä niin, että yläruumis menee ylälaidan yli sängylle ja vain pylly ja jalat ovat alustan päällä. Välillä nuo makailevat vierekkäin, rääpäle tarkistaa typyn asennon ja menee täysin identtiseen asentoon. Vielä en valitettavasti ole ehtinyt saada kuvaa moisesta toiminnasta. Ilmeisesti rääpäle yrittää tuolla tavalla selvittää, mikä kummallinen juttu tuo typy oikein on. Sanastosta löytyvät jo sanat "vauva", "tyttö" ja "sisko", mutta sanojen sisältö taitaa vielä olla vähän hakusessa. Lisäksi rääpäle kutsuu typyä myös "Daisy"ksi, mekot ilmeisesti assosioituvat rääpäleen Upsy-Daisy-unileluun.

Musiikki on rääpäleen fiksaatio. Hän tuo vähän väliä minulle jonkin CD-levyn, joka pitää laittaa soimaan, mieluiten tietokoneelle ja visualisointitoiminto päälle. Sitten rääpäle tanssii koneen vieressä, millä keinoin hän onnistui myös keksimään tasajalkaa hyppimisen idean. Minä sitten autoin häntä jossain vaiheessa sen hyppimisen kanssa, pitämällä käsistä kiinni ja antamalla ponnistuksille lisävoimaa. Tämä tapahtui keittiön oven edustalla. Sitten rääpäle talutti minut ikkunan luokse ja yritti jatkaa siellä hyppimistä, pitäen vain yhdestä kädestäni kiinni. Lopputulos ei tietenkään ollut yhtä hyvä, jolloin rääpäle päätteli sen johtuvan siitä, että ikkunan edusta on huonompi hyppimispaikka kuin keittiön oven edusta, ja talutti minut takaisin keittiön ovelle...

Typyn silmien väri aiheuttaa sekin kummastustani siinä missä tuo toinen suippo haltijankorvakin. Silmät kun ovat osoittautuneet lähinnä violeteiksi, melkein mustiksi.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Mukelon miksi-ikä on päässyt kunnolla vauhtiin, mikä helpottaa myös mukelon puheiden syventämistä miksi-kysymyksin. Dialogeista tulee suorastaan herkullisia, kun miksi-kysymyksen esittäjä on aikuinen ja vastaaja lapsi:

Alkuviikosta istuimme kaupungilla lasten kanssa, kun mukelo yhtäkkiä kysyi:
- Tuleeko tuolta ovesta kohta alkupala?
- Mikä ihmeen alkupala?
- No Jalka-alkupala tietenkin.
- Mikä on Jalka-alkupala?
- Sellainen joka nappaa ihmisiä.
- Mutta alkupalahan on jotain ruokaa, salaatti, keitto tai vaikkapa lämmin voileipä.
- Niin onkin, se on semmoinen ruokahirviö.

Toinen keskustelu kaupungilla sai myös vähän miettimään, miten paljon äitinä kannattaa viisastella lapselle. Keskustelun takana kun oli toinen keskustelu, jonka yhteydessä mukelo oli kysellyt missä Jussi on ja minä olin todennut hänen olevan kaupassa, jolloin mukelo oli halunnut tietää josko Jussi eksyy kauppamatkan aikana. Minä sitten viisastelin, että tuskin eksyy, mutta jos eksyy, niin ainahan hän voi ottaa taksin kotiin. No, kaupungilla käyty keskustelu meni tietenkin näin:
- Voinko minä mennä yksin kotiin?
- Et voi, sinähän voit eksyä matkalla.
- Mutta sitten minä voin ottaa taksin.
Tässä vaiheessa mieskin sekaantui keskusteluun:
- Taksi ei osaa tuoda sinua kotiin, jos sinä et tiedä kotiosoitettasi. Ei riitä, että taksikuskille sanoo "minä haluan kotiin"...

Poikien osallistuminen typyn hoitamiseen on hämmentävän innokasta. Sen lisäksi, että mukelo haluaa omia typyn omaan seuraansa koko tämän valveillaoloajaksi, rääpäle on ottanut tehtäväkseen typyn vaippojen kuskaamisen vaipparoskikseen ja saa raivarin jos joku muu erehtyy viemään niitä sinne. Muutamana viime kertana tosin homma ei ole sujunut ihan saumattomasti, vaan rääpäle on harkinnut umpeenteipatun vaippapaketin avaamista ja sen sisältöön tarkempaa tutustumista, joten jossain vaiheessa tuo ylellisyys vissiin loppuu.

Noin kaikenkaikkiaan poikien sopeutuminen uuteen tilanteeseen on ollut yhtä vaivatonta kuin mukelon sopeutuminen rääpäleen olemassaoloon silloin runsas vuosi sitten. Ainoa varsinainen muutos on ollut se, että rääpäle on lakannut olemasta pelkästään isin poika, nyt minunkin syliini hingutaan aina välillä, vaikka isi edelleen on se tärkein. Muutamana yönä myös sängyssämme on ollut vähän tungosta, kun rääpäle on saattanut hipsiä yöllä sinne nukkumaan, ja silloin mukelo hipsii vähän ajan päästä perässä. Aiemmin rääpäle ei ole öisin ollenkaan pyrkinyt meidän sänkyymme lastenhuoneeseen nukkumaan siirtymisensä jälkeen, joten ilmeisesti muutoksen syynä on se, että typy nukkuu meidän kanssamme.

Rääpäleen ja mukelon puhumaan oppimisesta olen vihdoin löytänyt edes yhden yhtäläisyyden, kaikki muu on sitten pelkkää eroavaisuutta. Tässä iässä, kun mukelo oli pari kuukautta aiemmin aloittanut ruotsinkielisen päiväkodin, hän oli myös lopettanut kokonaan kaiken puhumisen kummallakin kielellä, eikä aloittanut kunnolla uudestaan kuin vasta lähes kaksivuotiaana, kun taas rääpäleeltä tulee ihan kummallisiakin sanoja, kuten ksylitoli. Yhtäläisyys kuitenkin on se, että siinä missä mukelo väitti vastaan pienempänä jos minä puhuin kissoista tai koirista, jotka mukelon mielestä kulkivat yleisnimellä minna, rääpäleen kanssa meillä oli pitkä jankkaaminen mukelon unikissasta, että onko se kissa vai pallo. Siinä mielessä rääpäle kyllä on oikeassa, että kyseinen kissa on pyöreä ja tassuton, pallosta ulkonevat vain korvat ja häntä, mutta kyllä se silti aivan ilmeinen kissa on vihreine kissansilmineen ja kuonoineen kaikkineen!
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Hankalaa, kun en ehdi kirjoittaa niistä tapahtumista, jotka haluan muistaa, riittävän ajoissa. Tulee vaikeuksia muistaa mistä piti kirjoittaa.

Rääpäleestä on alkanut kertyä erityisen paljon aineistoa, se kun alkaa olla sen ikäinen, että maailmankuvansa on alkanut kehittyä, mutta joka kuitenkin on aika kaukana maailmasta sellaisena kuin aikuinen sen kokee. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita mukelon kesäisen matkan, jolta palattuaan mukelo sitten istui vieressäni sängynreunalla. Rääpäle tuli paikalle ja halasi mukeloa. Mukelo totesi hölmistyneen ilahtuneena että 'Rääpäle' halasi häntä. Sitten rääpäle varpisti niin, että ulottui juuri antamaan pusun suoraan mukelon suulle. Mukelo entistä hölmistyneempänä: "Ja nyt se pussaa minua." Ilmeisesti rääpäleellä oli ollut ikävä. Jotenkin en ollut edes tajunnut tuota aiemmin, että meillä taidetaan pussailla aika paljon, ja tietenkin lapset oppivat moisiakin tapoja kotoa.

Sitten olivat typyn ristiäiset. Koska halusin esitellä miehelleni Taivassalon kirkon hurjia seinämaalauksia, joista löytyy mm. tulisilla hiilillä makaava syntinen, jota paholaiset töykkivät hiilihangoilla, sekä Johannes Kastajan pää vadilla (mitäköhän maalari lieneekään pohdiskellut maalatessaan lautasen reunalta tippuvia veripisaroita...), puhumattakaan jonkinlaisesta punaisen paholaisen ja liskon vihreähäntäisestä risteytyksestä, päätimme järjestää ristiäiset Taivassalossa. Seurakunnassa on vain yksi pappi, joten ristiäispappia ei voinut pahemmin valita. Tästä muodostui hämmentävä nimiongelma, sillä olimme valinneet typylle uudisnimen (nelikirjaiminen ja suomalaisen kuuloinen, eli ei mitään kummallista, viisikirjaiminen versio samasta nimestä on ihan yleisessä käytössä), joka papin mukaan saamen kielellä tarkoitti "olentoa toden ja sadun rajamailta", eikä siksi papin mielestä sopinut kirkolliseen kastetilaisuuteen, vaikka nimessä noin nimilain mukaan ei mitään ongelmaa ollutkaan. Lisäksi typyn toinen nimikin oli papin mielestä väärin kirjoitettu, vaikka se olikin miehen isoäidin nimi. Vasta kun totesin, että täsmälleen sillä tavalla kirjoitettuja nimiä löytyy väestörekisteristä yli 13 000 tuo toinen nimi kelpasi papille. Ensimmäinen taas ei millään, ja kun soitin maistraattiin neuvoja saadakseni, sieltä suositeltiin papin tahtoon taipumista ja nimen vaihtoa ristiäisten jälkeen. Niinpä jouduimme antamaan nimestä viisikirjaimisen version, mutta yritin kyllä vielä muiluttaa oman versiomme läpi, kirjoittamalla sen rekisteröinti-ilmoitukseen. Pappi kuitenkin lisäsi lomakkeeseen viidennen kirjaimen, puolen sentin paksuisin viivoin. Lisäksi kun papille selvisi, että typyn nimi on kirjailtu kastemekkoon, hän halusi tarkistaa miten nimi sinne on kirjoitettu, väittäen muka tarkistavansa sen toisen nimen kirjoitusasun... Olisi varmaan kieltäytynyt kastamasta tyttöä siinä mekossa, jos sieltä olisi löytynyt vain neljä kirjainta. Onneksi miehen veljen vaimo oli kirjaillut sinne sen nimen, jonka pappi halusi antaa. Sotkun selitys lienee se, että kyseinen pappi valtavine partoineen saattaa oikeasti olla vuorenpeikko, jolloin kaiken maailman olennot toden ja sadun rajamailta ovat kilpailevia lajeja! Etunimen vaihdos maistraatissa oli viiden minuutin projekti, uusi nimi ei tarvinnut edes nimilautakunnan hyväksyntää, koska se oli niin ilmeisen kelvollinen nimi...

Kesän aikana pojat ovat käyneet lähipuistossa puistotädin hoidossa, mitä mukelo on jostain syystä vastustanut. Kun olen yrittänyt kysellä mistä vastustelu johtuu, on mukelo välillä epäillyt puistotädin voivan jättää hänet sinne yksin tai napata hänet omaan kotiinsa. Pyörremyrskyn uhkakin on ollut riskikartoituksessa mukana. Lähimmäs totuutta taisi kuitenkin osua se selitys, ettei ole kivaa kun Jussi laittaa puiston portin kiinni. Kai se jonkinlaiselta hylkäämiseltä tuntuu, vaikka aina tuleekin haetuksi parin tunnin päästä.

Ampumisleikitkin ovat harmillisesti alkaneet. Etenkin niissä on harmillista se, että rääpäle matkii mukeloa tietämättä ollenkaan mistä siinä on kyse. Ensin pyssyjä olivat porat, xylofonipalikat sun muut, jopa hakkapelin puutapit, mutta kun kaikki lelut olivat muuttuneet pyssyiksi, päätin laittaa sille stopin hankkimalla kaksi lelupyssyä. Suurimmaksi osaksi nuo ovat jo alkaneet noudattaa sitä sääntöä, ettei mitään tai ketään elävää saa pyssyllä edes tähdätä, ja siinä sivussa ampumisintokin on vähentynyt. Sen sijaan on aika ärsyttävää, että mukelo opetti rääpäleelle myös sen tavan, että kun poikia kieltää tekemästä jotain, kuten riehumasta/metelöimästä, on reaktiona aika usein kova "pam" ja pyssyllä ammutaan kohti kattoa. (Rääpäle puolestaan opetti sen pikkusiskoni poikaystävälle, vähentää kuulemma kummasti pikkusiskoni harrastamaa nalkutusta...) Silloin en kyllä voinut olla nauramatta, kun kielsin rääpälettä häsläämästä keittiössä minun laittaessani ruokaa ja käskin menemään leikkihuoneeseen, osoittaen samalla ovea. Rääpäle lisäsi osoitukseen äänitehosteen "pam". Kerran taas kyselin rääpäleeltä mitä hän hakkatapilla oikein tähtäilee. Rääpäle vastasi "lamppua", kohotti tapin osoittamaan kattolamppua ja totesi "pam".

Poikien typyn syntymän jälkeen alkanut meidän sänkyymme yöllä ilmaantuminen on taas loppunut. Olenkin tässä miettinyt mustasukkaisuutta ilmiönä enemmänkin, kun ainoa jonkinasteinen "oire" siitä on se, että rääpäle on alkanut taas kelpuuttaa minutkin syliksi ja nukuttajaksi. Sinänsä tuo voi tietenkin johtua siitäkin, että vasta synnytyksen jälkeen minusta on ollut yhtään mihinkään, kun liikkumisrajoitteet loppuivat. Mutta noin ilmiönä mustasukkaisuus sisaruksiin kohdistettuna on tietenkin evoluution aikaansaama ilmiö. Ne lapset, jotka ovat onnistuneet ylläpitämään vanhempiensa huomion uusien lasten syntymänkin jälkeen, ovat tietenkin pärjänneet paremmin kuin ne muut. Koska näin on, olisi varmaan järkevin tapa torjua mustasukkaisuuden haitallisia ilmiöitä (kuten vaikkapa sisarusten vahingoittaminen) ennemminkin sitä, että keskitytään mustasukkaisuuden ohjaamiseen turvallisempiin uomiin eikä mustasukkaisuuden totaaliseen poistoon. Meillä tuo on tainnut mennä ihan vahingossa oikein, kun olen mm. "liittoutunut vanhempien sisarusten kanssa" hoitamaan pienintä, jolloin hyödyllisyydentunne takaa vanhemmille lapsille sen, että heidän olemassaolonsa on perhekokonaisuuden kannalta tärkeää. Toisaalta taas pari kertaa olen huomannut, että jos typy ja rääpäle ovat sattuneet itkemään samalla kertaa, ja olen priorisoinut rääpäleen itkun tärkeämmäksi ja reagoinut siihen ensin, rääpäle on suorastaan nauttinut tilanteesta. Erityisesti tällainen tilanne oli, kun olin keittiössä syöttämässä rääpälettä ja typy heräsi itkemään, jolloin itkusta huolimatta syötin rääpäleen pari viimeistä lusikallista loppuun, jottei tilanteesta olisi tullut sekasotkua keittiöstä kesken syömisen likaisena pakenevien rääpäleiden ym. häiriön muodossa. Mitä ilmeisimmin typyn itku oli saanut rääpäleen koko kropan jännittymään, valmiina aloittamaan itsekin itkun, kun uudet lusikalliset saivat rääpäleen oikein silminnähden rentoutumaan. Se itkureaktio olisi varmasti tullut suoraan liskonaivoista, sillä ruoka jos mikä on eloonjäännin kannalta tärkeää, ja syöttämisen keskeyttävä äiti suorastaan vaarallinen. Toki rääpäle pääosin syö jo itse, syöttämistä tapahtuu vain jos ruokailuun on varattu rajattu aika, mutta teema on silti selvä ja liskonaivoihin ohjelmoitu.

Viime viikonloppuna kävimme pohjanmaalla isoäitini entisessä kodissa Vöyrissä, kun samalla kävin puoluekokouksessa Kokkolassa. Kokouksesta puhelimenkäyttökiellosta lähes tappelun aikaansaaneine ja roskisdyykkaavine osallistujineen ei sen enempää, kuten ei siitäkään, että siellä äänestettiin niin, että pääosa äänestäjistä ei ollut ymmärtänyt mistä äänestetään, mutta mies ja mukelo lensivät sieltä kotiin, koska miehen piti olla jo maanantaina Helsingissä ja isäni oli tulossa takaisin vasta maanantai-iltana. Mukelo lensi ihan vain elämyslennon propellerikoneella ja pääsi mm. tutustumaan ohjaamoon. Heidän lähtiessään olin rääpäleen kanssa lentoaseman ikkunan takana katselemassa koneen lähtöä, ja siinä missä lentokoneen kova vauhti kiitoradalla riemastutti rääpälettä, sen yllättävä ilmaan nouseminen sai aikaan lähinnä epäuskoisen naurun. Koneen noustessa ilmaan rääpäle osoitti konetta ja sanoi huolestuneesti 'Mupelo', olihan hän nähnyt kun mies ja mukelo nousivat koneeseen.

Jälkeenpäin, puhuessani puhelimessa mukelon kanssa, kysyin oliko hän päässyt ohjaamoon. Mukelo vastasi "ei", jolloin mies sanoi hänen kyllä päässeen. Mukelo siihen: "Enhän päässyt, kun siellä oli jo kaksi miestä!" Kysyttyäni, että kurkistiko hän vain ohjaamoon, mukelo vastasi "joo" ja totesi, että lentokapteeni ohjasi siellä. Mukelon mukaan koneessa myös oli propellerit eikä ollenkaan mitään turbiineja.

Eilen Linnanmäellä rääpäle yllätti. Siinä missä mukelon lempilaite edelleen oli autokaruselli, suosi rääpäle pallokarusellia, joka on yllättävän hurja laite, jossa ainakin mukelon mielestä oli vielä viime vuonnakin vähän epämukavaa. Rääpäle kuitenkin halusi sinne kerta toisensa jälkeen, vaikka kyydissä ilme olikin lähinnä kauhistunut. Kummallisia mielihaluja yksivuotiaalla. Kirnun keltaisia raiteitakin rääpäle osoitti taivaalla, "tonne". Sinne päästäkseen ei enää tarvitsekaan kasvaa kuin vajaat puoli metriä...

Rääpäleen hurja luonto kävi ilmi myös pohjanmaalla, kun kävimme hänen kanssaan ensimmäistä kertaa saunassa. Mies ja mukelo olivat silloin jo lentäneet kotiin, joten jäljellä olimme vain minä, isäni ja rääpäleen lisäksi myös nukkuva typy. Ensin yritimme antaa rääpäleen leikkiä pikkukattilalla ja kauhalla kylpyhuoneessa olevassa vesipaljussa, mutta koska saunan ovessa ei ollut ikkunaa, alkoi rääpäle itkeä heti kun ovi oli suljettu. Minä yritin houkutella rääpälettä saunaan, mutta tämä olisi halunnut ottaa kattilan ja kauhan mukaan, ja metallisina ne olisivat heti kuumentuneet, joten jouduin kieltämään moisen. Rääpäle meni takaisin paljulle jatkamaan leikkimistä, ja kun taas yritin sulkea saunan ovea, alkoi rääpäle itkeä, samalla kuitenkin koko ajan leikkien. Leluina nuo olivat selvästi niin parhautta, ettei edes paha mieli estänyt leikkimistä. Minä sitten istuin aikani rääpäleen kanssa, minkä jälkeen isäni piti vapauttaa minut saunomaan. Rääpäle ei kuitenkaan kelpuuttanut isoisäänsä kaitsijaksi, joten itku alkoi taas. Ratkaisin tilanteen sillä, että poistin kattilan ja kauhan rääpäleeltä ja otin mukaan saunaan. Siellä heitin vähän löylyä, mikä teki rääpäleeseen vaikutuksen sihahduksellaan. Rääpäle heti osoitteli löylykauhaa, "heittä, heittä". Minä heitin. "Heittä, heittä!" Minä heitin. "Heittä, heittä!" Minä heitin ja kysyin, oliko rääpäle ihan varma, että minun piti vieläkin heittää löylyä. "Heittä, heittä!" Päätin heittää niin kauan kuin rääpäle pyysi, koska olin utelias näkemään missä vaiheessa epeli saisi tarpeekseen. Lähemmäs kahdenkymmenen heittokerran jälkeen totesin, etten enää voi heittää lisää löylyä. "Löylyä!" rääpäle sanoi ja osoitti kauhaa. Uusi sanakin tuli opittua siinä kiihkossa. Poistin löylynheiton lopettamista itkevän rääpäleen saunasta ja menin suihkuun. Vasta kylpyhuoneen valossa oikein huomasi, miten punaiseksi rääpäle saunassa oli tullut, enkä suostunut viemään sinne takaisin hinkunutta rääpälettä enää uudelle löylykierrokselle. Vielä iltapalapöydässä rääpäleen posket punoittivat oikein kunnolla ja harmitti, ettei kamera suostunut tallentamaan tuota punaisuutta miehenkin nähtäväksi, kun salama haalensi sen olemattomiin, ja ilman salamaa ei kamera suostunut iltahämärissä kuvaamaan.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Unohdin ainakin puolet...

Kävimme pohjanmaalla myös tapaamassa isoäitiäni, joka asuu vanhainkodin vuodeosastolla. Mukelo kyseli kovasti miksi hän on kipeä, ja minä totesin sen johtuvan siitä, että isomummo on vanha eikä oikein jaksa tehdä mitään. Mukelo halusi tietää miksi hän on vanha, ja minä kerroin isomummon täyttäneen jo 90 vuotta. Sitten kävimme läpi mitkä kaikki syntymäpäivät isomummolla on ollut, ja kun koko 90 kpl:n litania oli käyty läpi mukelo totesi: "Fammo on kipeä, koska hän on täyttänyt liikaa." Siinäpä se.

Rääpäle puolestaan keskusteli kovasti typyn kanssa tässä pari päivää sitten. Typy makasi peitolla lattialla ja rääpäle seisoi kyykyssä hänen vieressään pälättämässä. Olisi ollut kiva ymmärtää mitä rääpäle oikein sanoi.

Linnanmäellä taas rekkarallissa mukelo ja rääpäle istuivat vierekkäin ohjaamossa, mies puolestaan yläohjaamossa. Molemmat lapset ohjasivat vakavina, sitten he katsoivat toisiinsa, molemmat sanoivat jotakin ja sitten molempia nauratti. Silloinkin olisin halunnut olla kuulemassa mistä siellä oikein puhuttiin.

Kotimatkalla pohjanmaalta rääpäle puolestaan pälätti jotain takapenkillä. Sain puheesta poimittua pätkät "ovi kiinni" ja "kirja". Ovi kiinni -tapaus oli helppoa yhdistää auton oven sulkemiseen, mutta aikansa minulla meni, ennen kuin muistin, että takapenkin lehtilokerossa oli muutama rääpäleen kuvakirja. Jotain ihan oikeaa rääpäle siis siinäkin ihan selvästi selitti, nopeatempoista ja epäselvää puhetta vain on hyvin vaikeata seurata. Epäselvyys on pahimmillaan luokkaa Kallen kaviaari (isäni vanha termi) = aijeaavia, edellämainittukin tuli ymmärrettyä vain koska rääpäle osoitti mätitahnatuubia puhuessaan.

Yksi yllättävä tapaus puolestaan oli sellainen, että olen aina välillä sanonut pojille, kun nämä oikein tarkoituksella villitsevät toisiaan, että jos he eivät osaa olla ihmisiksi, heidät pitäisi laittaa apinahäkkiin. Mukelo on aina halunnut tietää millainen se apinahäkki oikein on, ja minä olen todennut sen olevan häkki jossa on apinoita sisällä. Mukelo on siihen todennut, ettei hän ole mikään apina vaan 'Mukelo', mutta on yleensä myös rauhoittanut leikkejään ihan varmuuden vuoksi. Armas mieheni on kuitenkin hurahtanut legoihin, ja nyt hän ostelee mm. niitä keräilyukkeleita, jotka ovat läpinäkymättömissä pusseissa. Meille tuli sitten lego- Jane Goodall ja apina, joten rakensin mukelolle pienen apinahäkin kaltereista ja kahdesta levystä ja laitoin sinne apinan sisään. Mukelo aivan kauhistui ja vaati minua ottamaan apinan ulos, koska apinoiden kuulemma kuuluu olla puussa eikä missään häkissä. Mielessä kävi, että jos mukeloa joskus pitäisi kiristää tekemään jotain, se voisi onnistua apinan avulla niin, että jos mukelo ei tottele, joutuu legoapina mukelon sijaiskärsijänä apinahäkkiin. Saa nähdä pääsenkö joskus testaamaan teoriaani.

Tuo samainen mukelon yliempaattisuus näkyy myös rääpäleen käytöksessä. Tässä muutama päivä sitten rääpäle toi minulle jonkin mainoslehtisen, jossa mainostettiin jotain supermonikäyttöistä imetystyynyä ja esiteltiin sen käyttötapoja pelkkiin vaippoihin puettujen lasten avulla. Minä huvittelin mukamas kutittamalla kuvien lapsia paljaista mahoista, ja aina välillä kutitin myös rääpäleen omaa paljasta mahaa. Rääpäle on äärimmäisen kutiavaa sorttia, ja hän haluaa muutenkin minun kutittavan häntä vähän väliä. Tuossa tilanteessa hän halusi minun myös kerta toisensa jälkeen kutittavan kuvia, ja siinä missä se ensin oli ollut vain hauskaa, lopulta rääpälettä alkoi aina naurattaa kun minä kutitin kuvaa. Se ei ollut pelkkää tunteensiirtoa, vaan suoranaista aistielämysten siirtymistä kuvasta vieressä seisovaan lapseen. Aika yllättävää.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 6781
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

prosessi kirjoitti:Tästä muodostui hämmentävä nimiongelma, sillä olimme valinneet typylle uudisnimen (nelikirjaiminen ja suomalaisen kuuloinen, eli ei mitään kummallista, viisikirjaiminen versio samasta nimestä on ihan yleisessä käytössä), joka papin mukaan saamen kielellä tarkoitti "olentoa toden ja sadun rajamailta", eikä siksi papin mielestä sopinut kirkolliseen kastetilaisuuteen, vaikka nimessä noin nimilain mukaan ei mitään ongelmaa ollutkaan. ...kun soitin maistraattiin neuvoja saadakseni, sieltä suositeltiin papin tahtoon taipumista ja nimen vaihtoa ristiäisten jälkeen. Niinpä jouduimme antamaan nimestä viisikirjaimisen version... Etunimen vaihdos maistraatissa oli viiden minuutin projekti, uusi nimi ei tarvinnut edes nimilautakunnan hyväksyntää, koska se oli niin ilmeisen kelvollinen nimi...

Tämä on minusta aika kiinnostava hässäkkä. Jotenkin aika erikoista, että yksittäisillä papeilla on tällaista valtaa käytännön asioihin ohi nimilainsäädännön ja viranomaiskäytännön. Ei kuulosta tältä päivältä. Tai että maistraatti ei voi ilmoittaa papille, että nimi on hyväksytty, älä mussuta, vaan sen sijaan suosittaa tuollaista byrokratiakoneistoa aivan turhaan kuormittavaa kikkailua, että piruntorjuja saadaan pysymään tyytyväisenä ja valtansa tunnossa.

Vaikka kai tässä pohjimmiltaan on kyse sittä, että järjettömyyksiin saa varautua, jos ehdoin tahdoin haluaa jälkikasvunsa aloittavan maallisen vaelluksensa irrationaalisten taikamenojen saattelemana. Sitä saa mitä tilaa, niinku. Ja vaikka kyseinen pappi vähän oudolta kuulostaakin, tavallaan olen toki sitä mieltä, että viattomia lapsukaisia tuleekin suojella noloilta vanhemmilta: nämä "suomalaisen kuuloiset" white trash -uudisnimet ovat aivan turhan yleinen taakka nykypienokaisille. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään liian ilmeinen itä-helsinkiläinen missinimi, kuten Arto Salminen -vainaa näitä osuvasti nimitti ihmetellessään sitä, että Suomeenkin luodaan käytäntöjä, joissa yksilön sosiaaliluokan kuulee jo nimestä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4210
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima »

^Mitä tuollaiset nimet ovat? Siis esimerkkejä kaipaan.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 6781
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

huima kirjoitti:^Mitä tuollaiset nimet ovat? Siis esimerkkejä kaipaan.

LMGTFY
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
AngryBird

Viesti Kirjoittaja AngryBird »

huima kirjoitti:^Mitä tuollaiset nimet ovat? Siis esimerkkejä kaipaan.


janicajanitajasminrosannabrookenicomarcomirco jne
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

^ Puhuvat, että nykyään kun psykologille tulee nuori niin yleensä hänen nimessään on yleensä c-kirjain. :)
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Tulee mieleen se Pasilan jakso, jossa tiedostava vanhempi oli antanut pojalleen nimeksi Homo-Petteri ja hän taisteli poikansa koulukiusaamista vastaan. :)
Came here for school, graduated to the high life
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 9426
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

exPertti kirjoitti:^ Puhuvat, että nykyään kun psykologille tulee nuori niin yleensä hänen nimessään on yleensä c-kirjain. :)

Mielellään useampi. Hätäkastetta varten tuleva todennäköinen tyttöni saa vaihtoehdokseen nimen Jucci. Tuo lausutaan kuten juntti kotimainen Jussi, mutta sen jälkeen pidetään huomaamaton tauko ja lisätään opasteeksi: "kahdella seellä".
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 4487
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja exsu »

Mun suosikki tässä nimisarjassa oli Aamulehden kastetut- palstalla esitelty Oscary. Veikkaan, että lausutaan Oskari. Sukunimi ja vanhempien nimet tietysti suomalaisia, ei tuollaista kirjoitusasua taida olla käytössä missään kielessä.
AngryBird

Viesti Kirjoittaja AngryBird »

exsu kirjoitti:Oscary.


O... scary.

Toivottavasti on ihan normaalin näköinen lapsi.

Mä en jaksa ymmärtää tollasten omituisten nimien vääntämistä. Ei tosin tarttekaan.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

urpiainen kirjoitti:Tämä on minusta aika kiinnostava hässäkkä. Jotenkin aika erikoista, että yksittäisillä papeilla on tällaista valtaa käytännön asioihin ohi nimilainsäädännön ja viranomaiskäytännön. Ei kuulosta tältä päivältä. Tai että maistraatti ei voi ilmoittaa papille, että nimi on hyväksytty, älä mussuta, vaan sen sijaan suosittaa tuollaista byrokratiakoneistoa aivan turhaan kuormittavaa kikkailua, että piruntorjuja saadaan pysymään tyytyväisenä ja valtansa tunnossa.

Vaikka kai tässä pohjimmiltaan on kyse sittä, että järjettömyyksiin saa varautua, jos ehdoin tahdoin haluaa jälkikasvunsa aloittavan maallisen vaelluksensa irrationaalisten taikamenojen saattelemana. Sitä saa mitä tilaa, niinku.


Pohjimmiltaan on kyse juuri tuosta, ja siksi koko tapaus olikin niin mielenkiintoinen. Siinä vaiheessa, kun pappi lisäili kirjaimia minun täyttämääni ja allekirjoittamaamme lomakkeeseen allekirjoituksen jälkeen ja syöksyi oikolukemaan kastemekkoa, pienellä tarinankertojalla sisälläni oli juhlat.

Ja vaikka kyseinen pappi vähän oudolta kuulostaakin, tavallaan olen toki sitä mieltä, että viattomia lapsukaisia tuleekin suojella noloilta vanhemmilta: nämä "suomalaisen kuuloiset" white trash -uudisnimet ovat aivan turhan yleinen taakka nykypienokaisille. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään liian ilmeinen itä-helsinkiläinen missinimi, kuten Arto Salminen -vainaa näitä osuvasti nimitti ihmetellessään sitä, että Suomeenkin luodaan käytäntöjä, joissa yksilön sosiaaliluokan kuulee jo nimestä.


Ei hätää, nelikirjaimisia missinimiä ei tietääkseni ole olemassakaan, ja nimi on myös kirjoitusasultaan suomalainen. Tavallisen 1900-luvun alussa suosiossa olleen ja edelleen jonkin verran käytössä olevan nimen alusta on vain konsonantti otettu pois. Lopputuloksena on ilmeeltään hiukan muuttunut mutta alkuperäistä nimeä selkeästi muistuttava lopputulos, joka sattumalta on sana saamen kielessä. (Jälkeenpäin tosin kävi ilmi, että niin on se viisikirjaiminenkin yleisessä käytössä oleva versio, tarkoittaa ihan samaa olentoa...) Helvi -> Elvi muunnosta vastaava tapaus.
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 4487
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja exsu »

prosessi kirjoitti: syöksyi oikolukemaan kastemekkoa, pienellä tarinankertojalla sisälläni oli juhlat.


Tekemään mitä?
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 15:05

Viesti Kirjoittaja prosessi »

exsu kirjoitti:
prosessi kirjoitti: syöksyi oikolukemaan kastemekkoa, pienellä tarinankertojalla sisälläni oli juhlat.


Tekemään mitä?


:D Niinpä. Kuten alkuperäisessä tekstissä kerroin, kun pappi kuuli, että tytön nimi oli kirjailtu kastemekkoon, hän syöksyi lukemaan kumpi nimi siellä oikein luki, meidän vai papin versio. Hän kuitenkin väitti tarkistavansa toisen nimen kirjoitusasun, josta hän siis itse oli sitä mieltä, että siinä oli yksi kirjain liikaa, vaikka nimi on mieheni isoäidin nimi ja sillä on kastettu yli 13 000 Suomessa.
Avatar
NuoriDaavid
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 14469
Liittynyt: 12.05.2011 8:48

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

prosessi kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Tämä on minusta aika kiinnostava hässäkkä. Jotenkin aika erikoista, että yksittäisillä papeilla on tällaista valtaa käytännön asioihin ohi nimilainsäädännön ja viranomaiskäytännön. Ei kuulosta tältä päivältä. Tai että maistraatti ei voi ilmoittaa papille, että nimi on hyväksytty, älä mussuta, vaan sen sijaan suosittaa tuollaista byrokratiakoneistoa aivan turhaan kuormittavaa kikkailua, että piruntorjuja saadaan pysymään tyytyväisenä ja valtansa tunnossa.

Vaikka kai tässä pohjimmiltaan on kyse sittä, että järjettömyyksiin saa varautua, jos ehdoin tahdoin haluaa jälkikasvunsa aloittavan maallisen vaelluksensa irrationaalisten taikamenojen saattelemana. Sitä saa mitä tilaa, niinku.


Pohjimmiltaan on kyse juuri tuosta, ja siksi koko tapaus olikin niin mielenkiintoinen. Siinä vaiheessa, kun pappi lisäili kirjaimia minun täyttämääni ja allekirjoittamaamme lomakkeeseen allekirjoituksen jälkeen ja syöksyi oikolukemaan kastemekkoa, pienellä tarinankertojalla sisälläni oli juhlat.
.


No mutta eikö se nyt ole selvää, että jos haluaa osallistua taikamenoihin ja kuuluu taikamenoja järjestävään organisaatioon, niin silloin ei pidä hämmästyä siitä, että taikamenoissa saattaisi olla irrationaalisuutta. Eikös se vähän niinku ole se homman koko idis?

Jos ei halua taikamenoja, ei osallistu taikamenoihin, niinku.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 4487
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja exsu »

Olisikohan se laittanut teidät korjaamaan mekon kirjailun, jos se on väärin?
Vastaa Viestiin