masa kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Purkki oli ollut auki syyskuusta lähtien. Söin tuotetta maistellakseni useamman lusikallisen
Nyt tiedät miksi musta tuli tällainen!
Duckzilla kirjoitti:Hmm, mitä jos tohon vastaa: "Olen potentiaalisesti kiinnostunut. Mutta omapahan on menetyksesi. Next!"
Tälllöinhän vastuu siirtyy kysyjälle ja hänen epäonnistuneelle alkuasetelmalleen eikä vastaajalle. Kiinnostuksen järjettömyyden perustelu on turhaa, sillä eihän kiinnostus ole koskaan järkevää.
Right?
Zeb kirjoitti:urpiainen kirjoitti:Mutta sitten toisaalta, ne suorapuheisuuden ja raa'an rehellisyyden ylimmät ystävät ovat tyypillisesti (tieteellinen yleistys) joko (i) sosiaalisesti norsuja posliinikaupassa jotka eivät tajua, että rehellisyyden ja toisen tunteiden huomioon ottamisen ei tarvitse olla toisensa poissulkevia tai (ii) sinisilmäisiä teinejä, joille huonosti muotoillut abstraktit periaatteet ovat sosiaalista parisuhdetodellisuutta tärkeämpiä.
Ehkä vähän jotain perää, jos siis sen hienotunteisuus-aspektin mukaan ajattelee. Mutta joku tässä häiritsee. Luultavasti se, ettei tästä käy ilmi edes esimerkkejä siitä mitä asioita sopii jättää mainitsematta, mitä sopii kaunistella ja saako siis jostain sinusta puhua suoranaista epätotta? Voitkohan tarkentaa?
Zeb kirjoitti:Rehellisyyden ja avoimuuden asteen sopii kuitenkin riippua siitä miten läheinen ihmissuhde on kyseessä, eli esimerkiksi rumasta uudesta kampauksesta ei tarvitse kertoa totuutta työkaverille. (...) Hienotunteisuus on (...) toivottavaa ja eri asia kuin epärehellisyys.
prosessi kirjoitti:EW kirjoitti:Tarkoitatko, että jos kysyy, niin peli on jo menetetty?
EveryWoman kirjoitti:Pelin menetyksestä assosioin luovasti pakkeihin, ja kehittelin oivan keinon hankkia väkisin pakkeja potentiaalisesti kiinnostuneilta henkilöiltä.
Ovatko ihmiset muka oikeasti noin johdateltavissa?
4. Jos vastaaja piittaa ollenkaan kysyjästä, jää ainoaksi vaihtoehdoksi vastata "ei, en ole pätkääkään kiinnostunut", sillä potentiaalisen, mutta ei vielä toteutuneen kiinnostuksen myöntäminenhän häiritsisi vakavasti kysyjän pyrkimystä käsitellä asia pois päiväjärjestyksestä.
En minä ainakaan luovu rehellisyyspyrkimyksestäni vain voidakseni olla häiritsemättä jonkun omituisia käsittelyprosesseja, joiden funktiota tai tarpeellisuutta en edes ymmärrä. Luulisin, että en edes ole ajatuksineni aivan yksin maailmassa.
Mutta miksi ihmeessä kerätä sellaisia, voisi joku kysyä. Näin äkkiseltään vaihtoehdoista tulee mieleen ainakin ihmispelko ja yleinen epäluuloisuus kaikkia omituisia kiinnostuksia kohtaan.
Kerro lisää!
prosessi kirjoitti:Oletkin EW.
prosessi kirjoitti: Voisin kertoa tarinan eräästä tapauksesta, joka jopa muutti maalle ihmisiä karkuun ja keskittyi eläinten kanssa kommunikoimiseen, koska ne ovat niin paljon helpompia kuin ihmiset. Mutta en kerro, koska se tarina on loppu. Kyseinen tapaus on aikeissa palata takaisin ihmisten ilmoille.
EveryWoman kirjoitti:prosessi kirjoitti:Oletkin EW.
No niin, nyt onnistuit. Pitäisikö lähettää onnittelukortti?
prosessi kirjoitti: Voisin kertoa tarinan eräästä tapauksesta, joka jopa muutti maalle ihmisiä karkuun ja keskittyi eläinten kanssa kommunikoimiseen, koska ne ovat niin paljon helpompia kuin ihmiset. Mutta en kerro, koska se tarina on loppu. Kyseinen tapaus on aikeissa palata takaisin ihmisten ilmoille.
Uusille tarinoille!
EveryWoman kirjoitti:Mutta mieti nyt millaista olisi olla parisuhteessa jonkun kanssa, joka kyselisi tuollaisia Rakastatko minua -tyypin kysymyksiä. Voisi ajatella, että sitä saa mitä tilaa. Tai no, kenties suositeltavampi vaihtoehto olisi olla olematta sellaisessa parisuhteessa, mutta kun ei voi tietää miten siihenkin on mahdollisesti päädytty jne.
EveryWoman kirjoitti:prosessi kirjoitti:EW kirjoitti:Tarkoitatko, että jos kysyy, niin peli on jo menetetty?
Niin, ja tarkoitus siis oli sanoa: jos parisuhteessa joutuu jonkin olennaisen tiedon saadakseen sitä erikseen kysymään (etenkin jos tätä tapahtuu toistuvasti), suhde on elossa enää pinnalta eli peli alkaa olla menetetty. Edellyttäen tietenkin, ettei satu olemaan henkilö, joka ei vain voi luottaa kyselemättä eli kokee jatkuvasti "joutuvansa" kyselemään, silloinkin kun aihetta ei oikeastaan ole.
Mida kirjoitti:Ni tää oli varmistuskysymys, mutta ei mielipiteen ilmaisu? Varmistaapi hän.
EveryWoman kirjoitti:Niin, ja tarkoitus siis oli sanoa: jos parisuhteessa joutuu jonkin olennaisen tiedon saadakseen sitä erikseen kysymään (etenkin jos tätä tapahtuu toistuvasti), suhde on elossa enää pinnalta eli peli alkaa olla menetetty. Edellyttäen tietenkin, ettei satu olemaan henkilö, joka ei vain voi luottaa kyselemättä eli kokee jatkuvasti "joutuvansa" kyselemään, silloinkin kun aihetta ei oikeastaan ole.
Mida kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Niin, ja tarkoitus siis oli sanoa: jos parisuhteessa joutuu jonkin olennaisen tiedon saadakseen sitä erikseen kysymään (etenkin jos tätä tapahtuu toistuvasti), suhde on elossa enää pinnalta eli peli alkaa olla menetetty. Edellyttäen tietenkin, ettei satu olemaan henkilö, joka ei vain voi luottaa kyselemättä eli kokee jatkuvasti "joutuvansa" kyselemään, silloinkin kun aihetta ei oikeastaan ole.
Ni tää oli varmistuskysymys, mutta ei mielipiteen ilmaisu? Varmistaapi hän.
Zeb kirjoitti::D Luultavasti tarkoitit eri tarkoitusta/tapaa kysyä Rakastatko minua?, mutta tähän kohtaan on varmaan pakko kertoa, että meillä kysellään tuota molemmin puolin aika usein. Ei kylläkään kysyttäisi jos vastaus ei olisi valmiiksi varma, (tai en minä ainakaan kysyisi). Tarkoitus ei ole siis saada informaatiota, vaan kai joku suhteen lähentäminen tai söpöstely tai tapa kerjätä hellyydenosoituksia/huomiota tjsp.
EveryWoman kirjoitti:Mutta joo. Kyllähän esmes toisen Persenaamaksi kutsumistakin voi pitää yleisesti ottaen huonona ideana parisuhteessa, ja silti semmoista on tullut varsin hyvällä menestyksellä harjoitettua.
Mida kirjoitti:Ensinnäkin tässä kiinnostaisi millaiset asiat käsität olennaisiksi tiedoiksi ja tarkoitatko puhekielellä ilmaistua, elekielellä ilmaistua vaiko sekä että?
Osuu lähelle omaa parisuhdetta just nyt jos oikein asiaa käsitän, siksi kyselen. Hmm. Jos nyt kyse on samanlaisen olennaisuuden asioista, niin itse ainakin (vielä) uskon, että on mahdollista myös, että peliä ei ole koskaan menetetty, koska sitä ei parhaassa mahdollisessa muodossa kaikin osin ole vielä ollutkaan (poislukien aivan suhteen alkuvaihe, jossa alkuhuuma on mukana sekoittamassa pakkaa, olennaisempaa on tarkastella tilannetta kun tilanne on rauhoittunut), mutta on hyvä mahdollisuus rakentaa yhä toimiva kokonaisuus.
EveryWoman kirjoitti:Mida kirjoitti:Ensinnäkin tässä kiinnostaisi millaiset asiat käsität olennaisiksi tiedoiksi ja tarkoitatko puhekielellä ilmaistua, elekielellä ilmaistua vaiko sekä että?
Osuu lähelle omaa parisuhdetta just nyt jos oikein asiaa käsitän, siksi kyselen. Hmm. Jos nyt kyse on samanlaisen olennaisuuden asioista, niin itse ainakin (vielä) uskon, että on mahdollista myös, että peliä ei ole koskaan menetetty, koska sitä ei parhaassa mahdollisessa muodossa kaikin osin ole vielä ollutkaan (poislukien aivan suhteen alkuvaihe, jossa alkuhuuma on mukana sekoittamassa pakkaa, olennaisempaa on tarkastella tilannetta kun tilanne on rauhoittunut), mutta on hyvä mahdollisuus rakentaa yhä toimiva kokonaisuus.
No sanotaan nyt heti kärkeen, että se peli on menetetty oli toki kärjistys. Pätee vain siinä tapauksessa, että toimintaa ei pyritä mitenkään korjaamaan. Korjausliikkeillä puolestaan on mahdollista luovia selville vesille paljon pahemmistakin syövereistä, joten valitsin sanani huolimattomasti.
Jaa mikä on olennaista? Yritin joskus taannoin sitä tiivistää jotenkin näin:
1. asiat, joista tiedät toisen haluavan kuulla,
2. asiat, joista epäilet että toinen saattaisi haluta kuulla, ja
3. asiat, jotka sinun (impulsiivisesti) tekee mieli jättää kertomatta.
Mutta tuo tiivistys pätee vain sentyyppisissä suhteissa, joissa itse olen ja olen ollut, siis ihmisten kanssa jotka haluavat tuntea toisen syvällisesti. Jos toista ei voisi vähempää kiinnostaa juuri mikään minun elämässäni tai persoonallisuudessani, yo. määrittely ei suhdetta pelastaisi! Ilmaisun tapa voi olla mikä tahansa, millä olennainen viesti menee perille.
Zeb kirjoitti:Tix kirjoitti:Suorat kysymykset ovat kyllä hankalia. Ehkä niihin pitäisi aina vain vastata "miksi kysyt" niin kysyjä joutuisi miettimään mikä hänen motiivinsa ja todellinen tarpeensa saada tieto tuosta kyseisestä asiasta on.
En kyllä katselisi montaa päivää puolisoa tai ystävää joka alkaisi laukoa tuollaisia.
Mida kirjoitti:No mää ihmettelinki.
Heh. Tosiaan kuulostaa pätevältä, mutta kun vaikka toista kiinnostaisikin, ei se automaattisesti ainakaan meillä tarkoita sitä, että asioista ottaa selvää. Ja jos toinen ei koskaan ilmaise kysymällä olevansa kiinnostunut (kiinnostuneena kuuntelee kyllä aina kun asioita puheeksi ottaa), tuntemus siitä, ettei toista kuitenkaan kiinnosta, alkaa aiheuttaa sellaisia ristiriitatuntemuksia, että avoin tiedotus ei tunnu vastapäässäkään enää mielekkäältä. Enemmänkin epäreilulta taakalta.
Ja tästäpä pääsee tarkastelemaan sitä, että parisuhde vaatii toimiakseen työtä. Joskus vain työn toteuttamiseen vaaditaan seikkaperäinen luento siitä, mikä kaikki sisältyy tähän työhön, että molemmille osapuolille valkenee, että "jotain tarttis tehdä" ei vain riitä.
Eli tilanne on se, että jos parisuhteen hyvinvointiin tarvittavan työn määrä on vaikkapa 10, mies hoitaa siitä 2 pinnan verran ja nainen 8, eivätkä naisen resurssit riitä lopunikää niin ison vastuun kantamiseen tässä asiassa, tarvitaan muutos, jotta parisuhde pysyisi kasassa.
Helpompaa on, jos osapuolilla on lähestulkoon kokonaan yhteisiä kiinnostuksenaiheita, jotka automaattisesti virittävät keskustelua, jakamista jne. Silloin tarvittavan työn määräkin voi olla pienempi. Näin ainakin kuvittelisin. Tosin kyvyttömyys kysyä mitään voi senkin teloa.
Melnais kirjoitti:Zeb kirjoitti:Tix kirjoitti:Suorat kysymykset ovat kyllä hankalia. Ehkä niihin pitäisi aina vain vastata "miksi kysyt" niin kysyjä joutuisi miettimään mikä hänen motiivinsa ja todellinen tarpeensa saada tieto tuosta kyseisestä asiasta on.
En kyllä katselisi montaa päivää puolisoa tai ystävää joka alkaisi laukoa tuollaisia.
Että repesin tälle! Meillä keskustelut kulkevat lähes poikkeuksetta juuri tuota rataa, minä kysyn jotain yllättävää/tilanteeseen liittymätöntä ja mies koittaa hahmottaa mitä ajan takaa.
Melnais kirjoitti:Zeb kirjoitti:Tix kirjoitti:Suorat kysymykset ovat kyllä hankalia. Ehkä niihin pitäisi aina vain vastata "miksi kysyt" niin kysyjä joutuisi miettimään mikä hänen motiivinsa ja todellinen tarpeensa saada tieto tuosta kyseisestä asiasta on.
En kyllä katselisi montaa päivää puolisoa tai ystävää joka alkaisi laukoa tuollaisia.
Että repesin tälle! Meillä keskustelut kulkevat lähes poikkeuksetta juuri tuota rataa, minä kysyn jotain yllättävää/tilanteeseen liittymätöntä ja mies koittaa hahmottaa mitä ajan takaa. Varsinaiseen asiaan päästään vasta tämän tunnustelun kautta. Jotenkin ei toimi että alkaisin ensin taustoittaa tilannetta tuntemuksillani, sillä en saa toista osallistumaan vaan vastaamaan jotain ympäripyöreää. Siispä napakka, suora kysymys huolenaiheesta ja keskustelu aukeaa.
Erilaisista näkökulmista huolimatta (tai juuri siksi) keskustelut ovat kuitenkin hyvin hedelmällisiä. Ja jotenkin tykkään vastapalloista enemmän. Kelpaa tietysti suora vastauskin, kunhan se on perusteltu ja päästään silti keskustelemaan mielipide-eroavaisuuksista. Puhuminen tekee hyvää.
Mida kirjoitti:Meillä taas ihan päinvastainen ongelma. Minä kysyn asiaa A, mies olettaa, että takana on motiivi B ja vastaa vain olettamaansa jatkokysymykseen aiheesta B (joka on yleensä väärä). AAAAARGH!
EveryWoman kirjoitti:Mida kirjoitti:No mää ihmettelinki.
Hyvä että pyysit tarkennusta sen sijaan, että olisit vain jäänyt muhimaan väärinkäsityksestä johtuvassa raivossa, kuten jotkut muut täällä tuntuvat toimivan.
Heh. Tosiaan kuulostaa pätevältä, mutta kun vaikka toista kiinnostaisikin, ei se automaattisesti ainakaan meillä tarkoita sitä, että asioista ottaa selvää. Ja jos toinen ei koskaan ilmaise kysymällä olevansa kiinnostunut (kiinnostuneena kuuntelee kyllä aina kun asioita puheeksi ottaa), tuntemus siitä, ettei toista kuitenkaan kiinnosta, alkaa aiheuttaa sellaisia ristiriitatuntemuksia, että avoin tiedotus ei tunnu vastapäässäkään enää mielekkäältä. Enemmänkin epäreilulta taakalta.
Mjoo. No jos sallit, niin kommentoin tätä nyt jotenkin omasta näkökulmastani.
Mietin, millaisia kysymysten alalajeja sitä voisikaan olla, jotta aihetta olisi vähän helpompi jäsentää. Jätin tästä pois tutustumiseen liittyvät yleisluontoiset kysymykset, koska oletan teidän tutustuneen toisiinne jo aiemmin.
1. Tenttaamiskysymykset (tärkeitä asioita koskevat kysymykset aiheista, jotka olisi voinut kysymättäkin ottaa puheeksi).
2. Tarkentavat kysymykset (koskevat myös tärkeitä asioita ja ovat suoria, mutta näkökulma on sellainen että toinen ei olisi voinut ottaa niitä puheeksi ilman kysymyksen esittämistä - esim. jollakin tavoin epäselväksi jääneen aiheen tarkentaminen).
3. Keskustelevat kysymykset, esim. Millainen päivä sulla oli tänään?
Onko nyt tosiaan niin, että miehesi ei esitä sinulle minkään lajin kysymyksiä, vai häiritseekö sinua enemmän jonkin tietyn lajin loistaminen poissaolollaan? Entä tiedätkö miehesi mielipiteen siitä, että hänelle (oletan) esitetään tenttaamiskysymyksiä siinä tapauksessa että hän ei itse ota asioitaan puheeksi? Onko miehesi ilmoitus tilanteesta siis se, että hän haluaisi kommunikoida kiinnostustaan vastaavalla tavalla, mutta syystä tai toisesta sitä ei tapahdu?
Sitäkin ehkä kannattaisi varmuuden vuoksi miettiä, minkä verran olet itse taipuvainen kokemaan (mahdollisesti jopa ilman syytä), ettei toista kiinnosta. Jos itse kyselet mieheltä kovin paljon kaikenlaista jatkuvasti, tilanne voi vaikuttaa epätasapainoiselta vaikka hän silloin tällöin jotain kyselisi sinultakin. Ja jos kerrot asioistasi jatkuvasti niin paljon, että hän hukkuu kertomusten alle, hän ei välttämättä ole niin taipuvainen varta vasten kysymään lisää. Onko hän sinua enemmän tekemisissä ihmisten kanssa? Voihan olla, että sinulla on meneillään laajamittaisempi sosiaalinen tyhjiö, jolloin parisuhdetta koskevat kommunikointiresurssisi ovat väistämättäkin eri mittakaavassa kuin hänen. Mitä ikinä selittäviä tekijöitä löydättekään, voisi olla hyödyllistä pyrkiä sulkemaan ne mielessään tilanteen ulkopuolelle ja miettiä sitten, tuntuuko edelleen siltä etteivät asiasi kiinnosta miestäsi. Nuo muut tekijät eivät suinkaan välttämättä selitä koko tilannetta, mutta niitä karsimalla tilanteesta voi tulla helpommin hallittava.
Ja tästäpä pääsee tarkastelemaan sitä, että parisuhde vaatii toimiakseen työtä. Joskus vain työn toteuttamiseen vaaditaan seikkaperäinen luento siitä, mikä kaikki sisältyy tähän työhön, että molemmille osapuolille valkenee, että "jotain tarttis tehdä" ei vain riitä.
Luento? Eikö mieluummin keskustelu? Interaktiivisessa keskustelussa hahmotettujen ongelmien ratkaisemiseen ollaan yleensä huomattavasti sitoutuneempia kuin sellaisten, jotka toinen vain luennoimalla ilmoittaa toiselle. Sanoit kuitenkin, että miehesi löytää kysymyksiisi hyviä vastauksia. Luulisi keskustelunkin olevan silloin ihan mahdollista.
Tunnistan muuten itsessänikin joitakin sellaisia piirteitä, joita miehessäsi kuvaat. On tilanteita, joissa menen sanattomaksi vaikka toinen ystävällisesti ja hyväntahtoisesti kysyy jotakin. Esimerkiksi kun olen harmistunut ja eräällä avuttomalla tavalla allapäin. Näennäinen, eniten pinnalla oleva syy tähän voi olla joku aivan naurettava, jota en edes viitsi ilmoittaa kun toinen kysyy mikä harmittaa. Todellista syytä en välttämättä osaa pukea sanoiksi. Kun jään miettimään, mitä oikein vastaisin, hiljaisuutta voi kestää hyvinkin kauan. Jos toinen alkaa silloin tivata ja painostaa minulta välitöntä kommenttia, saatan ahdistua tilanteesta niin paljon, että menen palasiksi ja koko päivä tai ainakin monta seuraavaa tuntia on pilalla. Tämän lisäksi varmasti muunkinlaisia psyykkisiä mekanismeja voisi löytyä, jotka selittäisivät miehesi puhumattomuutta. Minun osaltani tuossa tilanteessa toimii parhaiten se, että minut vain otetaan syliin (osoitetaan että olen mykkänäkin hyväksytty ja rakastettu) ja unohdetaan mielentilan syytä koskevat tiedustelut. Hetken kuluttua minussa aukeaa eräänlainen lukko, ja alan haluta ihan oma-aloitteisesti purkaa tilaani ja sen syitä.
Eli tilanne on se, että jos parisuhteen hyvinvointiin tarvittavan työn määrä on vaikkapa 10, mies hoitaa siitä 2 pinnan verran ja nainen 8, eivätkä naisen resurssit riitä lopunikää niin ison vastuun kantamiseen tässä asiassa, tarvitaan muutos, jotta parisuhde pysyisi kasassa.
Ymmärrän tämän, mutta jonkinlaista vastuunjakoakin kannattaa harjoittaa, samoin kuin vaikkapa kotitöissä. Se, joka pitää enemmän imuroimisesta tai osaa imuroida paremmin, voi hyvin imuroida enemmän, jos vastavuoroisesti toinen vaikka kastelee kukkia useammin. Keksitkö jonkin alueen parisuhteessanne, jossa vastuuta olisi selvästi enemmän miehelläsi? Vaikka kaikilla alueilla pitkällä tähtäimellä kannattaakin uskoakseni pyrkiä tasapainoon, epätasaisesti jakautuneen vastuun lähtökohta ei välttämättä ole tuhoisa jos jonkinlainen tasapaino kuitenkin toteutuu suuremmassa mittakaavassa.
Helpompaa on, jos osapuolilla on lähestulkoon kokonaan yhteisiä kiinnostuksenaiheita, jotka automaattisesti virittävät keskustelua, jakamista jne. Silloin tarvittavan työn määräkin voi olla pienempi. Näin ainakin kuvittelisin. Tosin kyvyttömyys kysyä mitään voi senkin teloa.
Mitenkäs muuten miehesi toimii kavereidensa kanssa? Onko hän heidän suhteensa yhtä "passiivisen kiinnostunut" ja kyvytön kysymään mitään kuin sinunkin?