Kitinä

No niin, selvitellään olenko ainoa naiivi urpo täällä

Tuskin sentään.

Äh en osaa tehdä äänestyksiä Voiko ylipito lisätä vaihtoehdon "Menen naimiasiin vain kuolleen ruumiini yli"?

Olen naimisissa, mutta emme ole vielä sitä tehneet. Sovittu on asiasta, käytännön toteutus vielä laahaa jäljessä.

Eli enpä voi äänestellä.

Juu, siis ei avioehtoa meille kiitos. Mies on samoilla linjoilla. Aikoo ilmeisesti ryöstää suuret varani

Zeb kirjoitti:Juu, siis ei avioehtoa meille kiitos. Mies on samoilla linjoilla. Aikoo ilmeisesti ryöstää suuret varani

Mikä muu selitys tolle oikeesti voi olla?

Geetz kirjoitti:Mikä muu selitys tolle oikeesti voi olla?

Niinpä. Mut sitten olisi kyllä kannattanut valita joku vähän rikkaampi

edit

Zeb kirjoitti:

Geetz kirjoitti:Mikä muu selitys tolle oikeesti voi olla?

Niinpä. Mut sitten olisi kyllä kannattanut valita joku vähän rikkaampi

Sä voisit testata jotenki sillee vaik jättäytymäl työttömäks ennen häitä tj. Tai rupeet puhuu jostain löytöeläinkodin perustamisesta. Eihän lekuriks haluta ku rahan takia!

Geetz kirjoitti:Sä voisit testata jotenki sillee vaik jättäytymäl työttömäks ennen häitä tj. Tai rupeet puhuu jostain löytöeläinkodin perustamisesta. Eihän lekuriks haluta ku rahan takia!

Itse asiassa olen tainnut (tahtomattani) testata jo yhdellä tapaa

Zeb kirjoitti:Itse asiassa olen tainnut (tahtomattani) testata jo yhdellä tapaa

Kas, just rupesin miettimään, että oot täälläkin maininnu. Ehkä sama tapa.

Haluan sen vaikka en mene naimisiin.

Vaola kirjoitti:Avioehdolla voi myös suojata kumppaniaan, esim. kuolemantapausten varalta.

Millä tavalla?

Haluan avioehdon. Kokemusta on.

Ei nimittäin ollut kun olin aviossa ja sitten erosin. Henkilö, jolle maallinen mammona ei aiemmin meinannut mitään ja jolla kuulemma kaikki tarvittava oli jo korvien välissä, muuttuikin siinä tilanteessa perin rahaa ja materiaa arvostavaksi. Onneksi vanhempani olivat niin fiksuja että olivat laittaneet ehtoja testamenttiin, niin, että säästyi sentään perintökesäpaikka myynniltä.

Suosittelen kaikille. Jos nimittäin ei siitä voida sopia niin sitten on turha mennä naimisiin koska perusteet on väärät.

Totta kai ottaisin avioehdon. Oikeustajuuni nyt vain ei mahdu, että jos puolisolla A on summa X rahaa jo kauan ennen kuin hän tapaa puolison B, hän joutuu antamaan siitä puolet B:lle, jos heille tulee avioero. Jos voin joko allekirjoittamalla tai allekirjoittamatta jättämällä kannattaa käytäntöä, jossa molemmat saavat pitää oman omaisuutensa, totta kai allekirjoitan ja kannatan.

entäs jos sattuukin haluta testamentata peririntönsä puolisolle kuollessaan. Taitaisi olla se avioehto hiukan turha. Olisiko tuo myös parempi rakkauden osoitus? Vai tuomitseeko se vain puolison vuosia kestäävään oikeusprosessiin. 'Murhasit sitten rikkaan puolisosi?'

Ja jos olisi molemmat sekä avioehto että testamentti, niin puolison kuollessa tapaturmaisesti alkaisi varmaan pitkäoikeustaistelu ainakin, jos sattuu olemaan ahneita/ilkeitä sukulaisia.

Jyrki73 kirjoitti:entäs jos sattuukin haluta testamentata peririntönsä puolisolle kuollessaan. Taitaisi olla se avioehto hiukan turha.

Jokin ajatusvirhe tuossa... (Silloinkin jos konkreettisesti sattuu.)

En välttämättä haluaisi, mutta ukko tahtoo. Sama se mulle. Tyhjän päälle jään, mutta so. Eipähän erota

No aidosti oikeesti, ihan jees semmonen kai on. Ainakin mein kesämökki jää mulle, jos jotain käsittämätöntä sattuu.

Ja kyllä, se on jo tehty.

Ja niin, olen siis nössö ja teen niinkuin puoliso haluaa.

nokkaelain kirjoitti:

Jyrki73 kirjoitti:entäs jos sattuukin haluta testamentata peririntönsä puolisolle kuollessaan. Taitaisi olla se avioehto hiukan turha.

Jokin ajatusvirhe tuossa... (Silloinkin jos konkreettisesti sattuu.)

Tarkoitatko että on päässä vikaa, jos haluaa testamentata omaisuutensa puolisolle, jos takana on vaikkapa yli 20 tai peräti yli 40 vuotta yhteistä elämää?

Riemumieli kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Avioehdolla voi myös suojata kumppaniaan, esim. kuolemantapausten varalta.

Millä tavalla?

Nönnönnönnööö... Sorry. Ajatushärö. Oli tarkoitus laittaa:

Vaola kirjoitti:Avioehdolla voi myös suojata lapsiaan, esim. kuolemantapausten varalta.

Varsinkin uusioperheissä useimmiten selkeyttää tilannetta kummasti. Vai olenko ihan väärässä..?

Olin naimisissa, emmekä tehneet avioehtoa. Erotessa kumpikaan ei halunnut toiselta yhtään mitään, ainoastaan ilmaa.

Enää en mene naimisiin kuin kuolleen ruumiini yli. Naimissa olosta ei ollut mitään hyötyä, eikä mitään iloa, mitä ei ollut jo ennen sitä. Ja sekin vähä mitä oli katosi naimisissa ollessa.

Avioliitto opetti: istu, seuraa, syliin.

Kiitos ja näkemiin.

Avioehdon kirjoittaminen on mielestäni pyyteettömyyden osoitus köyhemmältä osapuolelta. Jos haluaisin naimisiin ja vastapuoli kieltäytyisi solmimasta avioehtoa ennen avioliittoa niin häät peruuntuisivat - minusta moinen olisi nimittäin ilmiselvä osoitus vaatia itselleen oikeus johonkin, joka minusta ei hänelle kuulu.

Jos vastapuoli vetää kortin: "naikkariin mennään rakkaudesta loppuelämäksi eikä ennen naimisiinmenoa voi miettiä mitä jos-skenarioita" niin kyseessä on niin perustavanlaatuinen ajatus- ja arvomaailman ero, etten usko, että naimisiinmeno ylipäänsäkään kannattaisi.

Toki jos näköpiirissä olevan varallisuuden muutoksen ero ei ole kummoinen niin avioehtoa ei kai oikein tarvita.

Ei avioehtoa, kiitos.

Jos harkitsisin sitä, en olisi silloin varma naimisiin menosta enkä todellakaan edes seurustelisi siinä tilanteessa. Oon muutenkin jopa liian tarkka siitä, tutustunko edes johonkin, saatikka sitten seurustelu, kihlat, naimisiin meno ja lapset jne

Mielipide on ehkä naiivi, mutta vitut minä siitä välitän.

En tiedä, mitä kaikkea avioehtoon voi kuulua. Ainoat asiat, jotka voisin kuvitteellisesti liittää avioehtooni, ovat perheyrityksen osuudet ja lapsuudenkotini – kummistakin edellä mainituista olen sopinut vanhempien ja sisarusten kanssa, että maksan sisarukset ulos niistä sitten hamassa tulevaisuudessa. Tosin, firmaan sisarukset jäisivät vähemmistöosakkaiksi, koska en uskalla ottaa niin isoja lainoja, että pystyisin maksamaan heidät ulos.

Jos jostain syystä avioliitto kariutuisi, rahan menetys olisi pienin ongelma siinä vaiheessa. Elämä olisi silloin pilalla, vähät muusta.

Rahaa saa aina sen verran työstä kuin työstä että sillä elää ja jonkin verran jää ylimääräistä.

Kesällä 2009 olisi tarkoitus mennä naimisiin.

Silleen.

Ihan sama, kaikki käy. Molemmissa avioliitoissani moinen on jäänyt tekemättä, ensimmäisessä koska silloin ei ollut vielä mitään omaisuutta josta sopia, toisessa laiskuutta, kun en jaksanut alkaa selvittämään omistamieni asioiden arvoa. Helppoahan tuo jakaminen nytkin näyttäisi olevan, kun kumpaakaan osapuolta ei vaivaa ahneus eikä kostomentaliteetti.