Ihmistyyppi (tai -tyypit) joka imee voimat
Lähetetty: 10.11.2007 2:11
Anoppi kävi kylässä.
Onneksi oli kälyn luona yötä, mutta sain kuitenkin kunnian kahtena päivänä olla heidän mukanaan kaupungilla shoppailemassa ja katselemassa nähtävyyksiä. Ja joka ikisen kerran kun anopin luona käydään tai toisinpäin, tarvitaan miehen kanssa yhden illan höyryjenpurkukeskustelu, että voi taas elää niinku ennenki.
Tän vierailun saldoa:
- Kahtena ekana päivänä etsitään sellaisia kenkiä, jollaiset anoppi on jo Suomessa päättänyt, että täältä ostaa. Kymmeniä kenkiä myyviä liikkeitä, ei vaan löydy kunnon talvikenkiä, tietyn mallisina ja tietyssä värissä. On se ny perkele kumma, ku tässä maassa ei joka talvi edes lunta nähdä!
- Anopilla on myös etukäteen mietitty kuva päässään siitä, millaiset tuliaiset haluaa miesystävälleen viedä. Eli siis sellainen samanlainen nähtävyyssuklaalajitelma, jonka tyttärensä on ostanut joskus vuonna viis. Sanomattakin selvää, että vaikka kävisi 20 matkamuistomyymälässä, niin sellaista ei enää löydy. Matkamuistoteeman mukaan muotoiltujen teerasioiden ostoehdotukselleni anoppi tuhahtaa, että mitä sellaisilla muka tekee. Lopulta muutaman kaupan jälkeen ostaa sellaisen ja suunnittelee, että tyttärensä pitää tuoda samanlaisia tuliaisina joka kerran Suomessa käydessään hänelle.
- Suklaan suhteen lopulta päättää hyväksyä myös jonkun muun vaihtoehdon. Viimein löytyy puoti, jossa on kivan näköisiä suklaita, kun anoppi muistaa, että eihän se mies tykkää muusta ko Fazerin sinisestä.
- Alkaa höösäys saippuasta. Pitää olla palasaippua, mutta ei liian tyttömäinen. Ei löydy. Paikallisen apteekki/kemikalion alakerrassa anoppi päättää ensivilkaisulla, ettei sellaista tarvitse, koska kaikki naisten tuotteet näyttävät liian kalliilta.
- Anopille on annettu 100£ käytettäväksi. Vie vuorokauden tajuta, että ne eivät käy Suomessa, että niitä ei kannata säästellä.
- Kissanvahtijalle on myös etukäteen tarkkaan mietitty millainen tuliainen pitää olla. Hirveä stressi siitäkin, kun sellaista ei löydy ja sitten kun löytyy, niin siinä näkyy ompeleet. Ei tällaista voi ostaa.
- Kuulemma saapuessa lentokentän terminaali näkyi vielä, kun alkoi kauhistelu siitä, ettei tyttärellään ole kahvinkeitintä ja tarjottu pikakahvi on pahaa jo ennakolta. Pitkän reissun päätteeksi mun pitää mieheni kanssa hakea anopille mäkkäristä "oikeaa kahvia", kun ei vaan jaksaisi kuunnella sitä valitusta, mikä olisi seurannut tiedosta, että meillä ei ole pikakahvia kaapissa häntä varten odottamassa puhumattakaan kahvinkeittimestä.
- Metrolla keskustaa lähestyessä anoppi alkaa kauhistella parin vuoden takaisia metroterroripommeja ja kyylätä kanssamatkustajia sillä silmällä, että kuka näyttää epäilyttävältä. Uhkailee pyörtymisellä kunhan metro sukeltaa maan alle. Ei tietenkään pyörry.
- Ei pysähdy ikinä harkitsemaan itse. Kaupassa sain kerran näyttää mihin se käly meni, joka kuitenkin seisoi metrin päässä anopin takana. Anoppi ehti sekunnissa kiihdyttäytyä hätääntyneeksi.
- "Teidän pitää hankkia matto tänne eteiseen, kun täällä on lattia märkänä kengistä." Keskustelu ei lopu, ennen kuin hälvennämme hänen huolensa lupaamalla ja nielen ehdotukseni, josko lähdettäisiin heti ostamaan, minkäs värinen saisi olla, onko materiaalilla miten paljon väliä ja saako olla kuvioita.
- Anoppi leikkii körökörökirkkoon pojan kanssa ja töyssyttää lasta sylissään niin nopeasti, että varmasti sattuu. Silkkaa ajattelemattomuuttaan, vaikka on perhepäivähoitajataustaa ja 3 omaa lasta.
- Viimeisenä päivänä en jaksa enää lähteä mukaan ja kuulen jälkeenpäin että aamupäivän ostosreissulla on viimeinkin kirkastunut, että ne punnat olisi hyvä käyttää ja kahdet kengät olivat kelvanneet.
- Hetkeäkään anoppi ei ole hiljaa. Mies muistaa laivareissun, jolloin anoppi oli herännyt aamuvarhain pimeässä muiden vielä nukkuessa ainakin näennäisesti. Edes silloin ei voinut turpaa pitää kiinni, vaan oli itsekseen kuiskinut, että "otetaas kahvia täältä termarista näin" jne. Onneksi sen kissa on ihan samanlainen lörpöttäjä, jolta ei suuta saa tukittua. Tulevat hyvin toimeen.
Onko se mikään ihme, että anopin kaikki lapset asuvat ulkomailla? Jos anoppi olisi pahansuopa tai ilkeä tms. niin ei varmaan paljoa tulisi ikävä, jos laittaisi välit poikki. Mutta kun anoppi aidosti haluaa hyvää kaikessa, eikä hössötä tai dramatisoi pätkääkään ilkeyttään, ei oikein ole mitään kunnon syytä niin radikaaliin toimenpiteeseen. Enkä minä uskalla anoppia kritisoida päin naamaa, kun se sitten helposti loukkaantuu ja rupeaa draamamarttyyriksi. Kun kuitenkaan siitä tuskin on lapsillekaan ikinä mitään isompaa vaaraa, niin ei minulla ole perustetta häntä suututtaa. Tyttärensä kyllä sanovat välillä suoraan ja ovat varmaan vuosien mittaan yrittäneet puhua, mutta ei tuohon liene odotettavissa muutosta. Vähän käy sääliksikin, kun anoppi välillä kovasti potee yksinäisyyttä, mutta kun se sitten imee lähellä olijoilta tahtomattaan energian, niin se on vaikea yhtälö. Onneksi nyt on uusi miesystävä ja toivon, että pysyisikin. Kaikki lapsensa näkevät nyt aikuisina äitinsä rasittavuuden kuten myös sen hyväntahtoisuuden. Miehelle voi onneksi antaa tulla vierailujen kasaamat höyryt ja saada ymmärrystä.
Tosi hankalaa. Ei minulla anoppia vastaan oikeastaan ole mitään sinänsä, hänen seuraansa ei vaan jaksa kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Omaan äitiini taas oli helppo laittaa välit poikki, sillä se ihminen on pahansuopa väkivaltainen alkoholisti, joka kieltää ongelmansa. Sillä ihmisellä on suurempi todennäköisyys vahingoittaa lapsiani, vaikka onkin vieraskorea ja hanakka pitämään kulisseja pystyssä.
No, pitipä siis puhua energiasyöpöistä ihmisistä. Yritän kiteyttää ominaisuuksia, jotka anopista tekevät erityisen energiasyöpön:
- Hössöttäminen alituiseen
- Jatkuva äänessä olo ja seurustelun tarve
- Dramaattisuus
- Herkkä loukkaantuvuus ja asioiden vatvominen, marttyyriksi heittäytyminen
- Hiljaisen harkinnan vaje/puuttuminen, tekee ja sanoo ennen kuin ajattelee
- Muu oma toiminta estää tai haittaa muiden kuuntelua välillä
Suurin energiaa muilta syövä tekijä lienee tuo, ettei anoppi ole ollenkaan hiljaa, vaan paapattaa koko ajan asioitaan olivat ne vähäpätöisiä tai tärkeitä, joten seuralainen ei saa kuuntelussa hetkenkään lepotaukoa, ellei heittäydy tietoisesti epäkohteliaaksi.
Onko vielä olemassa jotain muita ominaisuuksia tai tapoja, joilla ihminen voi imeä ympäröiviltä ihmisiltä energiat?
Onneksi oli kälyn luona yötä, mutta sain kuitenkin kunnian kahtena päivänä olla heidän mukanaan kaupungilla shoppailemassa ja katselemassa nähtävyyksiä. Ja joka ikisen kerran kun anopin luona käydään tai toisinpäin, tarvitaan miehen kanssa yhden illan höyryjenpurkukeskustelu, että voi taas elää niinku ennenki.
Tän vierailun saldoa:
- Kahtena ekana päivänä etsitään sellaisia kenkiä, jollaiset anoppi on jo Suomessa päättänyt, että täältä ostaa. Kymmeniä kenkiä myyviä liikkeitä, ei vaan löydy kunnon talvikenkiä, tietyn mallisina ja tietyssä värissä. On se ny perkele kumma, ku tässä maassa ei joka talvi edes lunta nähdä!
- Anopilla on myös etukäteen mietitty kuva päässään siitä, millaiset tuliaiset haluaa miesystävälleen viedä. Eli siis sellainen samanlainen nähtävyyssuklaalajitelma, jonka tyttärensä on ostanut joskus vuonna viis. Sanomattakin selvää, että vaikka kävisi 20 matkamuistomyymälässä, niin sellaista ei enää löydy. Matkamuistoteeman mukaan muotoiltujen teerasioiden ostoehdotukselleni anoppi tuhahtaa, että mitä sellaisilla muka tekee. Lopulta muutaman kaupan jälkeen ostaa sellaisen ja suunnittelee, että tyttärensä pitää tuoda samanlaisia tuliaisina joka kerran Suomessa käydessään hänelle.
- Suklaan suhteen lopulta päättää hyväksyä myös jonkun muun vaihtoehdon. Viimein löytyy puoti, jossa on kivan näköisiä suklaita, kun anoppi muistaa, että eihän se mies tykkää muusta ko Fazerin sinisestä.
- Alkaa höösäys saippuasta. Pitää olla palasaippua, mutta ei liian tyttömäinen. Ei löydy. Paikallisen apteekki/kemikalion alakerrassa anoppi päättää ensivilkaisulla, ettei sellaista tarvitse, koska kaikki naisten tuotteet näyttävät liian kalliilta.
- Anopille on annettu 100£ käytettäväksi. Vie vuorokauden tajuta, että ne eivät käy Suomessa, että niitä ei kannata säästellä.
- Kissanvahtijalle on myös etukäteen tarkkaan mietitty millainen tuliainen pitää olla. Hirveä stressi siitäkin, kun sellaista ei löydy ja sitten kun löytyy, niin siinä näkyy ompeleet. Ei tällaista voi ostaa.
- Kuulemma saapuessa lentokentän terminaali näkyi vielä, kun alkoi kauhistelu siitä, ettei tyttärellään ole kahvinkeitintä ja tarjottu pikakahvi on pahaa jo ennakolta. Pitkän reissun päätteeksi mun pitää mieheni kanssa hakea anopille mäkkäristä "oikeaa kahvia", kun ei vaan jaksaisi kuunnella sitä valitusta, mikä olisi seurannut tiedosta, että meillä ei ole pikakahvia kaapissa häntä varten odottamassa puhumattakaan kahvinkeittimestä.
- Metrolla keskustaa lähestyessä anoppi alkaa kauhistella parin vuoden takaisia metroterroripommeja ja kyylätä kanssamatkustajia sillä silmällä, että kuka näyttää epäilyttävältä. Uhkailee pyörtymisellä kunhan metro sukeltaa maan alle. Ei tietenkään pyörry.
- Ei pysähdy ikinä harkitsemaan itse. Kaupassa sain kerran näyttää mihin se käly meni, joka kuitenkin seisoi metrin päässä anopin takana. Anoppi ehti sekunnissa kiihdyttäytyä hätääntyneeksi.
- "Teidän pitää hankkia matto tänne eteiseen, kun täällä on lattia märkänä kengistä." Keskustelu ei lopu, ennen kuin hälvennämme hänen huolensa lupaamalla ja nielen ehdotukseni, josko lähdettäisiin heti ostamaan, minkäs värinen saisi olla, onko materiaalilla miten paljon väliä ja saako olla kuvioita.
- Anoppi leikkii körökörökirkkoon pojan kanssa ja töyssyttää lasta sylissään niin nopeasti, että varmasti sattuu. Silkkaa ajattelemattomuuttaan, vaikka on perhepäivähoitajataustaa ja 3 omaa lasta.
- Viimeisenä päivänä en jaksa enää lähteä mukaan ja kuulen jälkeenpäin että aamupäivän ostosreissulla on viimeinkin kirkastunut, että ne punnat olisi hyvä käyttää ja kahdet kengät olivat kelvanneet.
- Hetkeäkään anoppi ei ole hiljaa. Mies muistaa laivareissun, jolloin anoppi oli herännyt aamuvarhain pimeässä muiden vielä nukkuessa ainakin näennäisesti. Edes silloin ei voinut turpaa pitää kiinni, vaan oli itsekseen kuiskinut, että "otetaas kahvia täältä termarista näin" jne. Onneksi sen kissa on ihan samanlainen lörpöttäjä, jolta ei suuta saa tukittua. Tulevat hyvin toimeen.
Onko se mikään ihme, että anopin kaikki lapset asuvat ulkomailla? Jos anoppi olisi pahansuopa tai ilkeä tms. niin ei varmaan paljoa tulisi ikävä, jos laittaisi välit poikki. Mutta kun anoppi aidosti haluaa hyvää kaikessa, eikä hössötä tai dramatisoi pätkääkään ilkeyttään, ei oikein ole mitään kunnon syytä niin radikaaliin toimenpiteeseen. Enkä minä uskalla anoppia kritisoida päin naamaa, kun se sitten helposti loukkaantuu ja rupeaa draamamarttyyriksi. Kun kuitenkaan siitä tuskin on lapsillekaan ikinä mitään isompaa vaaraa, niin ei minulla ole perustetta häntä suututtaa. Tyttärensä kyllä sanovat välillä suoraan ja ovat varmaan vuosien mittaan yrittäneet puhua, mutta ei tuohon liene odotettavissa muutosta. Vähän käy sääliksikin, kun anoppi välillä kovasti potee yksinäisyyttä, mutta kun se sitten imee lähellä olijoilta tahtomattaan energian, niin se on vaikea yhtälö. Onneksi nyt on uusi miesystävä ja toivon, että pysyisikin. Kaikki lapsensa näkevät nyt aikuisina äitinsä rasittavuuden kuten myös sen hyväntahtoisuuden. Miehelle voi onneksi antaa tulla vierailujen kasaamat höyryt ja saada ymmärrystä.
Tosi hankalaa. Ei minulla anoppia vastaan oikeastaan ole mitään sinänsä, hänen seuraansa ei vaan jaksa kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Omaan äitiini taas oli helppo laittaa välit poikki, sillä se ihminen on pahansuopa väkivaltainen alkoholisti, joka kieltää ongelmansa. Sillä ihmisellä on suurempi todennäköisyys vahingoittaa lapsiani, vaikka onkin vieraskorea ja hanakka pitämään kulisseja pystyssä.
No, pitipä siis puhua energiasyöpöistä ihmisistä. Yritän kiteyttää ominaisuuksia, jotka anopista tekevät erityisen energiasyöpön:
- Hössöttäminen alituiseen
- Jatkuva äänessä olo ja seurustelun tarve
- Dramaattisuus
- Herkkä loukkaantuvuus ja asioiden vatvominen, marttyyriksi heittäytyminen
- Hiljaisen harkinnan vaje/puuttuminen, tekee ja sanoo ennen kuin ajattelee
- Muu oma toiminta estää tai haittaa muiden kuuntelua välillä
Suurin energiaa muilta syövä tekijä lienee tuo, ettei anoppi ole ollenkaan hiljaa, vaan paapattaa koko ajan asioitaan olivat ne vähäpätöisiä tai tärkeitä, joten seuralainen ei saa kuuntelussa hetkenkään lepotaukoa, ellei heittäydy tietoisesti epäkohteliaaksi.
Onko vielä olemassa jotain muita ominaisuuksia tai tapoja, joilla ihminen voi imeä ympäröiviltä ihmisiltä energiat?