Viimeinen ei kyllä pidä paikkaansa, äidit kantavat huolta lapsistaan ihan hautaan asti.
Tulikin mieleen, että pitäisi aloittaa ketju siitä, miten monistuminen vaikuttaa ihmiseen. Itse olen ainakin huomannut lopunkin itsekkyyden kadonneen. En mieti, millaisia lahjoja saan, vaan pohdin, mitä pukki tuo pikkumiehelle. Runsasrahaisessa työssäkin enemmän innostaa ajatus mahdollisuudesta tarjota jälkeläiselle hyvä elintaso kuin omat ambitiot.
Toisaalta opintojen vuoksi osa-aikaisena työskentely (tosin opintoja ei tule kovin paljon, kun jäljellä olisi lähinnä vain iso g) tuntuu huomattavasti miellyttävämmältä, kun voi viettää enemmän aikaa pikku prinssin kanssa. Eipä silti, joskus on hyvä käydä muuallakin. Rahassa ei voi mitata sitä, kun kaveri hymyilee leveästi riemuiten sitä, että iskä tuli kotiin.
Mammailu
-
Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
-
PerttiMakimaa
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Riemumieli kirjoitti:Itse olen ainakin huomannut lopunkin itsekkyyden kadonneen. En mieti, millaisia lahjoja saan, vaan pohdin, mitä pukki tuo pikkumiehelle. Runsasrahaisessa työssäkin enemmän innostaa ajatus mahdollisuudesta tarjota jälkeläiselle hyvä elintaso kuin omat ambitiot.
Kuulostat aivan Mieheltäni! Hänellä kun tämänhetkisenä stressinä se, mistä löytää sellainen työ, jonka palkoilla voisi kustantaa pienelle sitten kaikki mahollinen ja mahoton, mitä se muka vaan ikinä voi tarvita... kun itse yritän muistutella, että ehkä se isän antama aika kuitenkin on arvokkaampi juttu ku pleikkari, X-box, rattikelkka, sähköjunarata, formularata ja oma huvipuisto pihalle...
Mä voisin kohta haluta henkilökohtasen avustajan, joka kiskois mulle jatkossa noi maiharit jalkaan!
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Mahallaan nukkuminen ei näköjään enää kunnolla onnistu, miksiköhän Masu ei ole sinällään kasvanut paljoa, tuntee vain kovan pallukan kun löhöää vatsallaan eikä tunnu kivalta litistää tyyppiä.
Pikkuvihlontaa on kokoajan töissä, tai siis yleensä kun rehkii.. Onneksi on enää pari viikkoa niin sitten pääsee rauhoittumaan, ei olis kivaa jos päätyy vuodelepoon ja perspiikittelyyn töiden takia.
Maanantaina toksoplasmoosi- vasta-aine- testit (pikkukissa sai kouristuskohtauksia ja ulosteli jokapuolelle, myöskin naamalleni ja käsille tuli virtsaa..) varmuuden vuoksi. Seuraavan viikon tiistaina juurihoito, ja sitä seuraavan viikon torstaina heti joulupyhien jälkeen neuvolahoitajan luokse.. että se osaakin olla jäykkä ja tympeä täti.
Koulutetaanko muuten neuvolatädeistä yleensä jotenkin tiukkiksia?
rv 14+5
Masu ei ole sinällään kasvanut paljoa, tuntee vain kovan pallukan kun löhöää vatsallaan eikä tunnu kivalta litistää tyyppiä.
Pikkuvihlontaa on kokoajan töissä, tai siis yleensä kun rehkii.. Onneksi on enää pari viikkoa niin sitten pääsee rauhoittumaan, ei olis kivaa jos päätyy vuodelepoon ja perspiikittelyyn töiden takia.
Maanantaina toksoplasmoosi- vasta-aine- testit (pikkukissa sai kouristuskohtauksia ja ulosteli jokapuolelle, myöskin naamalleni ja käsille tuli virtsaa..) varmuuden vuoksi. Seuraavan viikon tiistaina juurihoito, ja sitä seuraavan viikon torstaina heti joulupyhien jälkeen neuvolahoitajan luokse.. että se osaakin olla jäykkä ja tympeä täti.
Koulutetaanko muuten neuvolatädeistä yleensä jotenkin tiukkiksia?
rv 14+5
The great club outshines the individual, always and forever.
-
Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Riemumieli kirjoitti:Elppis kirjoitti:Koulutetaanko muuten neuvolatädeistä yleensä jotenkin tiukkiksia?
Eiköhän tämä ole ihan luonteesta johtuvaa. On ärsyttäviä lässyttäjiä, puhumattomia mököttäjiä ja joskus jopa ns. normaaleja ihmisiä.
Ai vähän niinQ me naiset yleensäkin?
The great club outshines the individual, always and forever.
-
Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Elppis kirjoitti:Ai vähän niinQ me naiset yleensäkin?
Jos halutaan ajatella noin, vaihtoehto normaali pitäisi poistaa. Asiasta toiseen. Kätilöopistolla ultria ottanut hlö (tässä tapauksessa kätilö) oli vanha, vakaa ja viisas, mutta neuvolan täti sellainen ikävä lässytäjä. Synnytyssalin ihmisistä en muista, toiminta oli sen verran intensiivistä, että muistikuvat ovat vähintäänkin hataria
Asiasta neljänteen. http://www.helistin.fi lienee tuttu kaikille odottajille ja muille asiasta kiinnostuneille? Pistäisivät vain Roosa Meriläisen etusivulta pois, on sen verran karmea näky, että huhheijaa.
Paras päivä ikinä.
Riemumieli kirjoitti:Asiasta neljänteen. http://www.helistin.fi lienee tuttu kaikille odottajille ja muille asiasta kiinnostuneille? Pistäisivät vain Roosa Meriläisen etusivulta pois, on sen verran karmea näky, että huhheijaa.
Juu, tosin ketuttaa koska olen ilmoittautunut kesäkuun 2008 odottajiin jo muutaman kerran topikissa, copypastannut jopa pari kertaa odottajalistan (lisäten oman nimeni oikeaan kohtaan), ja taas seuraava joka listan laittaa, niin poistaa mun nimen. Enpä ole sen jälkeen ollut kiinnostunut.
Pari kivaa kirjekaveria (saa nauraa...) olen saanut www.kenguru.fi- sivuilta
Mukavia naisia samassa tilanteessa.The great club outshines the individual, always and forever.
Kää'äk. Onko se nyt ihme jos alituiseen on sellainen olo, että happi loppuu ja sydän hakkaa, kun syke on jatkuvasti välillä 100-140 ihan levossa ja arkiaskareissa, joissa suurimmat rasitteet eivät todellakaan vastaa urheilua. Kroppa pitää vähän rankkana vissiin nyt tätä masun kasvatusta. Ihmekö että väsyttää ja veto loppu ja on rasittunut olo. Ja sitten pitäisi juosta herra 1,5veen perässä ja pestä kakat siltä 3-4krt päivässä (mä en tajuu mikä kakkakausi nyt on.)
Saattaa ehkä voida tämänkin laittaa raskauden piikkiin, mutta siis vaatteet, joihin on vajaa puoli korkillista laitettu Ecoverin huuhteluainetta, joutuessaan kosketuksiin kainalohikeni kanssa, alkavat haista ihan spermalle. Meni monta päivää paikallistaa hajun lähde. Mies vakuutti ja vannoi ettei ole tehnyt mitään kepposia esim. nukkuessani.
Mutta siis. HYI.
Saattaa ehkä voida tämänkin laittaa raskauden piikkiin, mutta siis vaatteet, joihin on vajaa puoli korkillista laitettu Ecoverin huuhteluainetta, joutuessaan kosketuksiin kainalohikeni kanssa, alkavat haista ihan spermalle. Meni monta päivää paikallistaa hajun lähde. Mies vakuutti ja vannoi ettei ole tehnyt mitään kepposia esim. nukkuessani.
Mutta siis. HYI.
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Paskat täällä mitään poksaheta. Tätämenoa ikinä.
Su-Ma yö suppaili oikeesti ja kipeesti ja tiuhaan, alko selkään hiipivällä menkkamaisella jomotuksella ennen puoltayötä ja sitten tuli ne kivut klo 00.00 ja niitä jatkui ja jatkui... tasaisen kipeästi 10minutin välein. Eikä sitte niiQ yhtään tiheempään. Kolmelta soitin jo Kyssille, että mitä vittua nyt teen, että millon täältä pitäs lähtä, kun matkaakin on... tuumasi se hoitsu puhelimessa, että "Sun tarvii lähtä sitten kun susta tuntuu siltä". Neljältä sitte pari Paracetamoolii nassuun, että jos se hellittäis kivut ja uni tulis. Puolkuus katoin kelloa ja mietin, että jos ei kuuelta oo rauhottunu, ni herätän Miehen. Seuraava havahukseni olikin puolysiltä ku herätyskello sano, että neuvolaan mentävä...
Neuvolatädille kerroin nukkuneeni ehkä tsägällä sen kolme tuntia (näytinkin siltä, ja tuskaiselta) kun ne supparit ei anna nukkuu. Pissassa sitte pikkasen proteiinia ja verta ++++. Tuumas täti, että sulla on varmaan paikat auennu. Sydänääniä se kuunteli pitkään ja hartaasti... kuunteli ja kuunteli.. heitteli siinä 110-115. Tuumas, että liikkuu sen verran heikosti ja syke alhaalla, että nyt suoraan lähetteellä Kyssin äitipolille. Että sitä ennen ei missään nimessä minnekään reissuun.
Äitipolille päästyä kiilattiin sitte kaikkien ohi ja suoraan mittailemaan niitä liikkeitä ja sykettä. Pelotti. Kätilö tuumas, että siirrytääs mieluummin tonne synnytyssalin puolelle, että päästäs nopsemmin treffaileen lääkäriä ja ultraileen. Eiku sinne sitte vaan... Hyvää palvelua kyllä antoivat joo, siittä en moiti. Rauhallisesti toimivat ja kokoaika ohitettiin ne muut mammat siihen tahtiin, että todella huolestuin. Salissa sitte toinen kätilö tuli siihen häärimään ja eteeni limpparia, mehukeittoa ja jugurttia toi. Lääkärin sisätutkimuksen mukaan paikat reippaasti yli sormelle auki, kanavaa vielä se kolmisen senttiä jäljellä, mutta että sen puolesta silti voisi syntyä milloin vain. Ultrassa syke jo reippaampi, mutta ei liikkeitä. Tööttäilivät vaikka millä torvilla sun muilla pilleillä ja lääkäri totesi, ettei voi päästää meitä pois, ennenku on liikkunu niin, että hän näkee. Ja tää pentu ku yleensä on tähän asti ollu viimesen päälle liikkuvaista sorttia. No, liikkuihan se lopulta ja antoivat luvan lähteä. Kysyttiin, että saadaanko lähteä ihan PK-seudulle asti. Lääkäri lupasi, että joo, menkää toki, mutta jos vähänki jotain poikkeavaa niin eiku suoraan sairaalaan.
Sain siltä nuorelta kätilöltäkin pasmat sekasin, kun lähtiessämme vielä muistutti, että jos niitä liikkeitä ei hirmusesti jatkossa tunnu, niin ihan vain senkin takia suoraan lähimpään sairaalaan. Kiukkuspäissäni, lähtötilanteessa kysyin uhmakkuutta sanoissani tuolta kätilöltä, että "Mikäs riski siinä sitten on, jos niitä liikkeitä ei kuulu, että miksi sinne sairaalaan on mentävä". Kätilö meni hyvin, hyvin hiljaiseksi. Vaikeni vallan. Lopulta sai sanottua, että: "Niin no, nyt kun tutkittiin täällä perusteellisesti, niin nyt ei kyllä ole mitään hätää eikä syytä huoleen ja siksi on hyvä myös jatkossa vastaavissa tilanteissa tutkituttaa tilanne". Se tyttö ei uskaltanu pelotella. Se ei uskaltanu sanoa, että kohtuun voi kuolla tai mitä vaan kauheuksia voi sattua ja tapahtua. Ja että sitä ne nytkin tässä monta tuntia tutki. Kiukuttaa ajatuskin moisesta.
No, kävästiin kotosalla pakkaamassa kamppeet kasaan. Varmuuden vuoksi autoon takapenkille turvakaukalo, jonka sisällä toppahaalarin sisälle sullottu hätävaravaatepakettia siltä varalta jos syntyiski jo tänä vuonna. Ei tässä enää uskaltanu itekseen Savoonkaan jäädä, joten paras lähtä koko perheen voimin oman ja mieheni vanhempien nurkkia pölyttämään. Automatkan supisteli, yöllä supisteli ja vähän väliä oireilee, mutta ei riittävästi. Tämän lisäksi närästää ihan tautisesti. Viimeyönäkin tuli valvottua ensin supistuksia ja sitten närästystä, joka hetkeksi Renniellä kaikkosi, mutta sitten palasi ja polttava oksennuksen maku kurkussa siinä vain pyörii ja miettii, että kauanko tätä saa vielä katsella... Tätä kipua ja jomotusta, närästystä, supistelua ja sitä kun pentu potkii kylkiluita ja kourii sormillaan virtsarakkoa vihlovasti. Viime viikolla olin vielä sitä mieltä, että voisi tulla hyvinkin ulos vasta ensivuonna. Nyt taas näitten vaivojen kanssa pohtii, että joka päivä voisi olla mahdollinen syntymäpäivä. Viis joulusta tai mistä vaan... Hyvällä tuurilla voitas ennen joulua jo suunnata Jorviin ja pohtia sitten, kuinka sen pienen kanssa toimitaan, kuin ei kuitenkaan kotonakotona olla.
Su-Ma yö suppaili oikeesti ja kipeesti ja tiuhaan, alko selkään hiipivällä menkkamaisella jomotuksella ennen puoltayötä ja sitten tuli ne kivut klo 00.00 ja niitä jatkui ja jatkui... tasaisen kipeästi 10minutin välein. Eikä sitte niiQ yhtään tiheempään. Kolmelta soitin jo Kyssille, että mitä vittua nyt teen, että millon täältä pitäs lähtä, kun matkaakin on... tuumasi se hoitsu puhelimessa, että "Sun tarvii lähtä sitten kun susta tuntuu siltä". Neljältä sitte pari Paracetamoolii nassuun, että jos se hellittäis kivut ja uni tulis. Puolkuus katoin kelloa ja mietin, että jos ei kuuelta oo rauhottunu, ni herätän Miehen. Seuraava havahukseni olikin puolysiltä ku herätyskello sano, että neuvolaan mentävä...
Neuvolatädille kerroin nukkuneeni ehkä tsägällä sen kolme tuntia (näytinkin siltä, ja tuskaiselta) kun ne supparit ei anna nukkuu. Pissassa sitte pikkasen proteiinia ja verta ++++. Tuumas täti, että sulla on varmaan paikat auennu. Sydänääniä se kuunteli pitkään ja hartaasti... kuunteli ja kuunteli.. heitteli siinä 110-115. Tuumas, että liikkuu sen verran heikosti ja syke alhaalla, että nyt suoraan lähetteellä Kyssin äitipolille. Että sitä ennen ei missään nimessä minnekään reissuun.
Äitipolille päästyä kiilattiin sitte kaikkien ohi ja suoraan mittailemaan niitä liikkeitä ja sykettä. Pelotti. Kätilö tuumas, että siirrytääs mieluummin tonne synnytyssalin puolelle, että päästäs nopsemmin treffaileen lääkäriä ja ultraileen. Eiku sinne sitte vaan... Hyvää palvelua kyllä antoivat joo, siittä en moiti. Rauhallisesti toimivat ja kokoaika ohitettiin ne muut mammat siihen tahtiin, että todella huolestuin. Salissa sitte toinen kätilö tuli siihen häärimään ja eteeni limpparia, mehukeittoa ja jugurttia toi. Lääkärin sisätutkimuksen mukaan paikat reippaasti yli sormelle auki, kanavaa vielä se kolmisen senttiä jäljellä, mutta että sen puolesta silti voisi syntyä milloin vain. Ultrassa syke jo reippaampi, mutta ei liikkeitä. Tööttäilivät vaikka millä torvilla sun muilla pilleillä ja lääkäri totesi, ettei voi päästää meitä pois, ennenku on liikkunu niin, että hän näkee. Ja tää pentu ku yleensä on tähän asti ollu viimesen päälle liikkuvaista sorttia. No, liikkuihan se lopulta ja antoivat luvan lähteä. Kysyttiin, että saadaanko lähteä ihan PK-seudulle asti. Lääkäri lupasi, että joo, menkää toki, mutta jos vähänki jotain poikkeavaa niin eiku suoraan sairaalaan.
Sain siltä nuorelta kätilöltäkin pasmat sekasin, kun lähtiessämme vielä muistutti, että jos niitä liikkeitä ei hirmusesti jatkossa tunnu, niin ihan vain senkin takia suoraan lähimpään sairaalaan. Kiukkuspäissäni, lähtötilanteessa kysyin uhmakkuutta sanoissani tuolta kätilöltä, että "Mikäs riski siinä sitten on, jos niitä liikkeitä ei kuulu, että miksi sinne sairaalaan on mentävä". Kätilö meni hyvin, hyvin hiljaiseksi. Vaikeni vallan. Lopulta sai sanottua, että: "Niin no, nyt kun tutkittiin täällä perusteellisesti, niin nyt ei kyllä ole mitään hätää eikä syytä huoleen ja siksi on hyvä myös jatkossa vastaavissa tilanteissa tutkituttaa tilanne". Se tyttö ei uskaltanu pelotella. Se ei uskaltanu sanoa, että kohtuun voi kuolla tai mitä vaan kauheuksia voi sattua ja tapahtua. Ja että sitä ne nytkin tässä monta tuntia tutki. Kiukuttaa ajatuskin moisesta.
No, kävästiin kotosalla pakkaamassa kamppeet kasaan. Varmuuden vuoksi autoon takapenkille turvakaukalo, jonka sisällä toppahaalarin sisälle sullottu hätävaravaatepakettia siltä varalta jos syntyiski jo tänä vuonna. Ei tässä enää uskaltanu itekseen Savoonkaan jäädä, joten paras lähtä koko perheen voimin oman ja mieheni vanhempien nurkkia pölyttämään. Automatkan supisteli, yöllä supisteli ja vähän väliä oireilee, mutta ei riittävästi. Tämän lisäksi närästää ihan tautisesti. Viimeyönäkin tuli valvottua ensin supistuksia ja sitten närästystä, joka hetkeksi Renniellä kaikkosi, mutta sitten palasi ja polttava oksennuksen maku kurkussa siinä vain pyörii ja miettii, että kauanko tätä saa vielä katsella... Tätä kipua ja jomotusta, närästystä, supistelua ja sitä kun pentu potkii kylkiluita ja kourii sormillaan virtsarakkoa vihlovasti. Viime viikolla olin vielä sitä mieltä, että voisi tulla hyvinkin ulos vasta ensivuonna. Nyt taas näitten vaivojen kanssa pohtii, että joka päivä voisi olla mahdollinen syntymäpäivä. Viis joulusta tai mistä vaan... Hyvällä tuurilla voitas ennen joulua jo suunnata Jorviin ja pohtia sitten, kuinka sen pienen kanssa toimitaan, kuin ei kuitenkaan kotonakotona olla.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
-
Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
mustaenkeli kirjoitti:Paskat täällä mitään poksaheta. Tätämenoa ikinä.
Su-Ma yö suppaili oikeesti ja kipeesti ja tiuhaan, alko selkään hiipivällä menkkamaisella jomotuksella ennen puoltayötä ja sitten tuli ne kivut klo 00.00 ja niitä jatkui ja jatkui... tasaisen kipeästi 10minutin välein. Eikä sitte niiQ yhtään tiheempään. Kolmelta soitin jo Kyssille, että mitä vittua nyt teen, että millon täältä pitäs lähtä, kun matkaakin on... tuumasi se hoitsu puhelimessa, että "Sun tarvii lähtä sitten kun susta tuntuu siltä". Neljältä sitte pari Paracetamoolii nassuun, että jos se hellittäis kivut ja uni tulis. Puolkuus katoin kelloa ja mietin, että jos ei kuuelta oo rauhottunu, ni herätän Miehen. Seuraava havahukseni olikin puolysiltä ku herätyskello sano, että neuvolaan mentävä...
Neuvolatädille kerroin nukkuneeni ehkä tsägällä sen kolme tuntia (näytinkin siltä, ja tuskaiselta) kun ne supparit ei anna nukkuu. Pissassa sitte pikkasen proteiinia ja verta ++++. Tuumas täti, että sulla on varmaan paikat auennu. Sydänääniä se kuunteli pitkään ja hartaasti... kuunteli ja kuunteli.. heitteli siinä 110-115. Tuumas, että liikkuu sen verran heikosti ja syke alhaalla, että nyt suoraan lähetteellä Kyssin äitipolille. Että sitä ennen ei missään nimessä minnekään reissuun.
Äitipolille päästyä kiilattiin sitte kaikkien ohi ja suoraan mittailemaan niitä liikkeitä ja sykettä. Pelotti. Kätilö tuumas, että siirrytääs mieluummin tonne synnytyssalin puolelle, että päästäs nopsemmin treffaileen lääkäriä ja ultraileen. Eiku sinne sitte vaan... Hyvää palvelua kyllä antoivat joo, siittä en moiti. Rauhallisesti toimivat ja kokoaika ohitettiin ne muut mammat siihen tahtiin, että todella huolestuin. Salissa sitte toinen kätilö tuli siihen häärimään ja eteeni limpparia, mehukeittoa ja jugurttia toi. Lääkärin sisätutkimuksen mukaan paikat reippaasti yli sormelle auki, kanavaa vielä se kolmisen senttiä jäljellä, mutta että sen puolesta silti voisi syntyä milloin vain. Ultrassa syke jo reippaampi, mutta ei liikkeitä. Tööttäilivät vaikka millä torvilla sun muilla pilleillä ja lääkäri totesi, ettei voi päästää meitä pois, ennenku on liikkunu niin, että hän näkee. Ja tää pentu ku yleensä on tähän asti ollu viimesen päälle liikkuvaista sorttia. No, liikkuihan se lopulta ja antoivat luvan lähteä. Kysyttiin, että saadaanko lähteä ihan PK-seudulle asti. Lääkäri lupasi, että joo, menkää toki, mutta jos vähänki jotain poikkeavaa niin eiku suoraan sairaalaan.
Sain siltä nuorelta kätilöltäkin pasmat sekasin, kun lähtiessämme vielä muistutti, että jos niitä liikkeitä ei hirmusesti jatkossa tunnu, niin ihan vain senkin takia suoraan lähimpään sairaalaan. Kiukkuspäissäni, lähtötilanteessa kysyin uhmakkuutta sanoissani tuolta kätilöltä, että "Mikäs riski siinä sitten on, jos niitä liikkeitä ei kuulu, että miksi sinne sairaalaan on mentävä". Kätilö meni hyvin, hyvin hiljaiseksi. Vaikeni vallan. Lopulta sai sanottua, että: "Niin no, nyt kun tutkittiin täällä perusteellisesti, niin nyt ei kyllä ole mitään hätää eikä syytä huoleen ja siksi on hyvä myös jatkossa vastaavissa tilanteissa tutkituttaa tilanne". Se tyttö ei uskaltanu pelotella. Se ei uskaltanu sanoa, että kohtuun voi kuolla tai mitä vaan kauheuksia voi sattua ja tapahtua. Ja että sitä ne nytkin tässä monta tuntia tutki. Kiukuttaa ajatuskin moisesta.
No, kävästiin kotosalla pakkaamassa kamppeet kasaan. Varmuuden vuoksi autoon takapenkille turvakaukalo, jonka sisällä toppahaalarin sisälle sullottu hätävaravaatepakettia siltä varalta jos syntyiski jo tänä vuonna. Ei tässä enää uskaltanu itekseen Savoonkaan jäädä, joten paras lähtä koko perheen voimin oman ja mieheni vanhempien nurkkia pölyttämään. Automatkan supisteli, yöllä supisteli ja vähän väliä oireilee, mutta ei riittävästi. Tämän lisäksi närästää ihan tautisesti. Viimeyönäkin tuli valvottua ensin supistuksia ja sitten närästystä, joka hetkeksi Renniellä kaikkosi, mutta sitten palasi ja polttava oksennuksen maku kurkussa siinä vain pyörii ja miettii, että kauanko tätä saa vielä katsella... Tätä kipua ja jomotusta, närästystä, supistelua ja sitä kun pentu potkii kylkiluita ja kourii sormillaan virtsarakkoa vihlovasti. Viime viikolla olin vielä sitä mieltä, että voisi tulla hyvinkin ulos vasta ensivuonna. Nyt taas näitten vaivojen kanssa pohtii, että joka päivä voisi olla mahdollinen syntymäpäivä. Viis joulusta tai mistä vaan... Hyvällä tuurilla voitas ennen joulua jo suunnata Jorviin ja pohtia sitten, kuinka sen pienen kanssa toimitaan, kuin ei kuitenkaan kotonakotona olla.
Oli sulla tosiaan todella lievästi sanottuna jännittävä elämän asia! Eikö sinua "ahdistanut" ihan hirmuisesti tuo tilanne kun selkeästi vakava tilanne? Tuntui kun olisit ollut kuitenkin varsin rauhallinen tai luottava?
Minust tuntuu (ja minä tiedän satavarmasti), että minä olisin tärissyt ja pahasti ja minusta olisi saanut paljon valovirtaa, jos mun vaimoni olisi ollut siinä mun vieressä potilaana! Ellen tosiaan olisi pyörtynyt elämäni eka kertaa! Mutta turha spekuloida kun minulta on tullut vain tuhkaa TOISTAISEKSI, huomaa!!!
(VAIKKA onhan minullakin tuo itsestään täysin vahinkolehtolapsena syntynyt oma pullea parikuinen palstalapseni "Stadinarskan sanomat ja varmat vastaukset)
Mutta siis nyt vauvasi kuitenkin on "potkinut kylkiluita". Ja liikkunut selkeästi. Eikös se ole huippuhyvä asia. Miten se liikkumattomuus selitettiin. Oliko asento kohdussa ongelma?
Trostaiketjussa (upeaa huumoria Prosessilta) oli maininta että "seksiä kokeiltu". Nyt täytyy kyllä hippaisen jo kysyä miten tuo käytännössä on mahdollista. Semminkin jos tunnet "joka paikassa" kipuja ja kummia aaltoja (kummia tarkoituksella).
Voiko tuossa tilassa haluta tai harrastaa jotenkin seksiä?
Poksahteluhan kait tulisi tänä vuonna tapahtua, eikö?
Olet sinä melkoinen pakkaus, Mustis-ystäväni. Kyllä sä pärjäät. Onneksi kaikki tuntuu menneen ja menee hyvin!
Halit sulle, josko käteni enää riittävät!!
Stadinarskalainen
"Tää on vähän kuin seuraisi ruuhka-aikaan hernerokkasumussa tapahtuvaa auto-onnettomuutta moottoritiellä. Hidastettuna." MrM 05/13
-
Geetz
Yhdyn ^ veemäistä odotella ja ressata. Mut kaikkihan on hyvin, pian teidän vauva suostuu haistelemaan äippäänsä ulkoakin päin. Ihanuus! Ja toisaalta... Oisko vähän ihanaa skipata joulu hässäköineen täysin? AH. ![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy")
Meidän pikkutonttu esiintyy nyt vikaa kertaa blogissa naamallaan, sit se kasvaa ilman julkisuuden tuomaa painetta isoks ihanaks mieheks ja voi tulla Kitinään hurmaamaan teidän prinsessoja (oon ihan varma, että Mida saa ainakin tytön).
Meidän pikkutonttu esiintyy nyt vikaa kertaa blogissa naamallaan, sit se kasvaa ilman julkisuuden tuomaa painetta isoks ihanaks mieheks ja voi tulla Kitinään hurmaamaan teidän prinsessoja (oon ihan varma, että Mida saa ainakin tytön).
-
Geetz
Elppis kirjoitti:Geetz kirjoitti:oon ihan varma, että Mida saa ainakin tytön
Mä sain jostain syystä samoja viboja
Mur. Se on niin kauan poika ku ite näen ettei mitään killu jalkovälissä.
Tiistaina toka ultra. Siellä saattaa selvitä jotain.
Aluksi olin ihan tasavarma, ku tiiän tarkalles, et tää on tehty ovispäivänä. Mut piruvie jostain hiipiny epävarmuus, että voihan se ehkä olla tyttöki. Ei saa ajatella niin, ei. En halua pettyä yhtään ku tulee se poika taas.
Mustikselle mää pidän peukkuja, että pieni päättäs joko antaa äiskän olla rauhassa supistuksilta tai vaihtoehtosesti tulla pihalle. Toisaalta. Eipähän taida synnytys kovin paljoa pelottaa jos oikein tukalaa on viimiset ajat.
Odotan "innolla" mitä tässä itsellä on vielä edessä, kun ei olla puolivälissäkään ja nyt jo esiintyy närästystä, liitoskipuja, kohonnutta sykettä -> iso väsy ja happi loppuu. Levottomista jaloista oli vähän etiäisiä jo niistäkin.
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Eilen oli hyvä päivä. Tänään on hyvä päivä.
Eikä oo kohta vuorokauteen närästäny yhtään!!
just ku pahempi puolisko toi apteekista tommosen perhepakkauksen Rennietä...
Tuntuu, että toi pentu ois paljon alempana ku yleensä ollu tähän asti, happikin kulkee ja viimeyön sai nukuttuakin. Nyt tätä oloa vois taas jaksaakin hienosti. Jos vaikka suuntaisin poksahtamiseni tuonne 18.päivään, jolloin tulevalla isälläki ois synttärit.
ei kuulemma vois parempaa synttärilahjaa saaha...
Ja Arskalle sellaset terveiset, että kyllä vain voi rakastella, vaikka lapsivesien menoon saakka... Tällä tytöllä kun on tän raskauden aikana seksuaaliset halut kokoaika vaan kasvanu ja kasvanu... Muutenkin koko seksuaalisuus tuntuu paljolti vahvempana. Ainoo vaan, että vaatii nykypäivänä hiukka enempi hienosäätämistä kaikenmaailman asentojen kanssa.
Eikä oo kohta vuorokauteen närästäny yhtään!!
just ku pahempi puolisko toi apteekista tommosen perhepakkauksen Rennietä...
Tuntuu, että toi pentu ois paljon alempana ku yleensä ollu tähän asti, happikin kulkee ja viimeyön sai nukuttuakin. Nyt tätä oloa vois taas jaksaakin hienosti. Jos vaikka suuntaisin poksahtamiseni tuonne 18.päivään, jolloin tulevalla isälläki ois synttärit.
ei kuulemma vois parempaa synttärilahjaa saaha...
Ja Arskalle sellaset terveiset, että kyllä vain voi rakastella, vaikka lapsivesien menoon saakka... Tällä tytöllä kun on tän raskauden aikana seksuaaliset halut kokoaika vaan kasvanu ja kasvanu... Muutenkin koko seksuaalisuus tuntuu paljolti vahvempana. Ainoo vaan, että vaatii nykypäivänä hiukka enempi hienosäätämistä kaikenmaailman asentojen kanssa.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
-
Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
mustaenkeli kirjoitti:Eilen oli hyvä päivä. Tänään on hyvä päivä.
Eikä oo kohta vuorokauteen närästäny yhtään!!
Tuntuu, että toi pentu ois paljon alempana ku yleensä ollu tähän asti, happikin kulkee ja viimeyön sai nukuttuakin. Nyt tätä oloa vois taas jaksaakin hienosti. Jos vaikka suuntaisin poksahtamiseni tuonne 18.päivään, jolloin tulevalla isälläki ois synttärit.
Ja Arskalle sellaset terveiset, että kyllä vain voi rakastella, vaikka lapsivesien menoon saakka... Tällä tytöllä kun on tän raskauden aikana seksuaaliset halut kokoaika vaan kasvanu ja kasvanu... Muutenkin koko seksuaalisuus tuntuu paljolti vahvempana. Ainoo vaan, että vaatii nykypäivänä hiukka enempi hienosäätämistä kaikenmaailman asentojen kanssa.
Niin, päiväsi ovat erilaiset. KUMMOINEN päev tänäpän?
Hieman kummaksuttaa mikä asento vois olla mahdollinen tuossa temppuiluasiassa.Ei ainaskaan päällä? Eikö mies pelkää POKSAUSTA?
Nyt on 18 päivä siis. Onko isiukko saanut syntymäpäivälahjaa, tai näyttääkö siltä eli tapahtuuko POKS?
Olet sit vielä piäkaupungiseudul! Khiitos käynnistä vielä! Oli se tosi kiva. Tykkääks koeranpuolikkaat Stadinseudusta? Eka kertaa Stadissa?
S-Arska
"Tää on vähän kuin seuraisi ruuhka-aikaan hernerokkasumussa tapahtuvaa auto-onnettomuutta moottoritiellä. Hidastettuna." MrM 05/13
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Stadinarska kirjoitti:Niin, päiväsi ovat erilaiset. KUMMOINEN päev tänäpän?
Hieman kummaksuttaa mikä asento vois olla mahdollinen tuossa temppuiluasiassa.Ei ainaskaan päällä? Eikö mies pelkää POKSAUSTA?
Nyt on 18 päivä siis. Onko isiukko saanut syntymäpäivälahjaa, tai näyttääkö siltä eli tapahtuuko POKS?
Tänään on hyvä päivä, päivä älyn, ymmärryksen... tänään on hyvä päivä, tehdä loppuun työ..
Aamulla ku raksun herättelin kera kakkujen ja lahjusten tuumasi ekana, että: "Ei se sitte syntyny mun synttäripäivänä". Todettiin sitte, että sitä synttäriä on kulunu se 9 tuntia ja 15 jäljellä. Katsotaan rauhassa. Hiljaa hyvä tulee.
Heräsin taas kuudelta kuulostelemaan sisälläni olevaa metakkaa... puoliltapäivin parin tunnin päikkärit. Nyt on nukuttu niin, että oisin kaikin puolin valmis synnyttään. Suihkussakin kävin äsken ja koetin maanitella, että "Tulehan nyt jo ulos sieltä, niin saat ruokaa...". Tais mennä kuuroille korville. Noh, lapsivesiä odotellessa...
Ja temppuilusta: kyllä siinä päälläkin voi olla eikä tuo Mies enää tunnu pelkäävän mitään. Kumman lunkisti näyttää ottavan. Jos tuo pelkäis, hätäilis ja hermoilis liikoja, en laskisi synnytyssaliin mukaan.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
-
Geetz
Mida kirjoitti:Lällällää, ultrassa näky pojan vehkeet.
Grattis.
Mä oon ihan tyttö-äiti, en vieläkään ole oppinut vaippaamaan poitsua pippeleineen, tänäkin aamuna sain komeat pisusuihkut naamalleni. Se jotenkin kyllä herättää! Aivan ihana jäbä, eilen alistu hyväksymään tutinkin lutkutettavaks, joten tissiparkani saavat hieman lepoa...
Lutkutuksesta... Imetys julkisilla paikoilla tuntuu karseelta. Vältän sitä toki viimeseen asti, yleensä löytyy vaihtoehto, mut eilen oli pakko kenkäkaupassa kaveriporukan kanssa pyöriessä vaientaa vauva tissille. Suht suojasa paikka ja mukava penkki, jätkäkin rauhottu naps, mutta se öögailu niin niin niin häiritsi tätä maitomasiinaa. Kaverit teki suojamuurin saappaista, ostin niistä kolmet. Argh sillekin.
Lempparipipomme on pinkki-ruskea. Miehellä meni hermot kun poikansa on niin tyttö joka helkkarin lässyttäjä-tyypin puheissa, että nyt lähti pipo vaihtoon. Mies ei voi hyväksyä, että joku näkee komean karskin nyytin likkana. Pian se rupee pukee tota äijä-paitoihin tai muuta urpoa, rough...
Geetz kirjoitti:Mida kirjoitti:Lällällää, ultrassa näky pojan vehkeet.
Grattis.
Mä oon ihan tyttö-äiti, en vieläkään ole oppinut vaippaamaan poitsua pippeleineen, tänäkin aamuna sain komeat pisusuihkut naamalleni. Se jotenkin kyllä herättää! Aivan ihana jäbä, eilen alistu hyväksymään tutinkin lutkutettavaks, joten tissiparkani saavat hieman lepoa...
Lutkutuksesta... Imetys julkisilla paikoilla tuntuu karseelta. Vältän sitä toki viimeseen asti, yleensä löytyy vaihtoehto, mut eilen oli pakko kenkäkaupassa kaveriporukan kanssa pyöriessä vaientaa vauva tissille. Suht suojasa paikka ja mukava penkki, jätkäkin rauhottu naps, mutta se öögailu niin niin niin häiritsi tätä maitomasiinaa. Kaverit teki suojamuurin saappaista, ostin niistä kolmet. Argh sillekin.
Lempparipipomme on pinkki-ruskea. Miehellä meni hermot kun poikansa on niin tyttö joka helkkarin lässyttäjä-tyypin puheissa, että nyt lähti pipo vaihtoon. Mies ei voi hyväksyä, että joku näkee komean karskin nyytin likkana. Pian se rupee pukee tota äijä-paitoihin tai muuta urpoa, rough...
Kiitoksia
Hah! Miten paljon lie aiheutti sukupuolihämmennystä tuo meen poikanen eilen, kun ultrareissulla sillä oli vaaleansini/mustat matkarattaat, kirkkaanpuna/harmaat toppahaalarit, valkoinen pupukorvapipo, tummat housut (tosi tummansiniset tais olla) ja mintunvihreä ylisöpö neulepaita. Kuvioinniltaan välttelen kyllä ylen tyttömäistä ja vaaleanpunaista ja lilaa hieman karsastan (paitsi että vaaleanpunainen kauluspaita olis ihan järtsin hiano, arvaa vaan myydäänkö sellasia pikkumiehille), paitsi vaipat saa olla pinkkejä ja kukkasillisiakin, kun vaipat on vaippoja, ei vaatteita mun mielestä. Vaipat tehdään sen mukaan miltä ne parhaimmilta näyttävät, sillä ei oo väliä kenelle ne puetaan.
Yks aamu postisetä toi paketin ihan kotiovelle, sälli oli sylissä ja sai kehut she-muodossa. Mitäs siitä, poika ei englantia ymmärrä.
Pinkki-ruskea on just ihana väriyhdistelmä! Oon senvärisen silkkipipon neulonu ihan minikoossa. Varmaan on tällä masupojalla alkuun päässä. Pöh ahdasmieliselle isälle. Ja pöh oman pojan tädille, joka pyykkihommiamme seuratessaan ihan erikseen katsoi tarpeelliseksi mainita, että onpas sulla tyttöjen vaippa, mutta eipä se haittaa, kun ei vaatteiden alta näy. Emmää ymmär lainkaan tällasta värien sorsimista. Jos aikuinen nainen voi käyttää sinistä ja iso mies pinkkiä, ni mikä ihmeen väli sillä on pienten lasten kanssa? Tarviiko niiden uppo-outojen lässyttäjien se sukupuoli tietää vaatteista? Eikö ne osaa kysyä?
Mä en oo koskaan edes huomannut, että julki-imetyksiämme olis pahemmin tuijoteltu. No koko suku oli alussa rinkinä tölläämässä, mutta tuolla julkisemmilla paikoilla en oo koskaan kokenu vetäväni huomiota. Kai siinä vähän vaikuttaa sekin, että ei mua niin kiinnosta jos joku tuijottaa. Mulla on imetyspaita tai oon kerrospukeutunut niin, että tissi ite ei juuri vauvan/lapsen takaa vilahda, joten jos siinä jokin jotakuta ärsyttää niin ylipäätään se, että tajuaa mistä on kyse ja visualisoi asiaa sitten mielessään eteenpäin. Ja se on ihan muiden omalla vastuulla sitten se, että paljonko haluaa asiaan kiinnittää huomiota ja miettiä asiaa ja siten lisätä mahdollista ärsyyntymistään. Musta taas itestäni on aina tosi kivaa tajuta jos joku imettää julkisesti. Ihan sellanen hyvä mieli tulee ja yritän olla tuijottelematta, ettei häiritse, kun ei niistä katseista aina tiedä millä mielellä ne toljottaa.
Esikoinen muuten ei oo enää about viikkoon pyytäny maitoa (no eipä sitä taida enää tullakaan, kiitos raskauden). Nyyh. Ja mä en ees ymmärtäny, et loppu on näin lähellä. Olisin yrittäny nauttia niistä viimesistä kerroista enempi. Toisaalta mukava, kun voi vetää minkä vaan yöpaidan päälle välittämättä sen imetystoimintakyvystä.