Mammailu

[Mida]

Pääsetkö tsekkauttaan kohdunsuun tilannetta? Tai osaatko ite? Tietäs sit todella onko tarvetta huolestuilla.

Ite? Miten se hoituu?!
Jos tää tästä menee huonompaan suuntaan tai alkaa tihenemään/kipuilemaan kovemmin, niin marssin naistenklinikan päivystykseen. Kiitos tuesta

No sormet pimppaan! Mut jos ei oo ikänä harrastellut kohdunsuun tunnustelua aiemmin, niin ei sitä itse välttämättä osaa sanoa mitään ja kokemattomista sormista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ite alotin jo raskautta yritellessä (se oli sitten SE keino, jolla selvis koska parhaiten tärppää ja heti naps vaan raskaaksi) ja tunnustelen tässä raskauden edetessä säännöllisesti varovasti itse, jotta voin synnytyksen lähestyessä tarkistaa itse mm. sen, voiko vielä mennä uimaan tai onko harjoitussupistuksilla liikaa tehoa (onko kohdunsuu alkanut aueta) ja ehkä varmistaa synnytyksen käynnistymisenkin. Mahdollisesti myös hoitaa synnytyksen aikaiset tsekkaukset itse, jos ei malta olla ilman tilannetietoa.

Tätä ei kyllä varmaan neuvolassa suositeltaisi kuitenkaan

Pidän peukkuja, että helpottaa.

[Leila]

Ai tällainen ihana mammailuketju
Onnittelut kaikille raskaana oleville sekä lapsia saaneille. Oma tyty nyt 9 kk ja pakko sanoa, että hän on välillä tosi rasittava. Toki on hän myös ihana ja iloinen veijari, mutta aina ei äiti ihan jaksaisi. Nyt vauva sentään jo nukkuu yöt, mutta virtaa riittääkin sitten päivällä siitä edestä. Imetän vielä päivisin ihan lapsen iloksi, itse olisin valmis jo lopettamaan. Se nyt tuntuu kuitenkin vielä olevan vauvalle sellainen oma ihana rauhoittumishetki, joten jatketaan nyt päivä kerrallaan. Mitään halua ei uuteen raskauteen tässä vaiheessa ole. En varmaan milloinkaan ole ollut yhtä huolellinen ehkäisyn kanssa kuin nyt. En kaipaa raskauden tuomaa väsymystä, pahoinvointia enkä neuvolaa ja ultria. Minulle taitaa riittää ihan nämä kaksi lasta. Mies kyllä haluaisi vielä kolmannen ja siitä on ehditty jo aika monta riitaa käydä. Mies ei vaan tajua, miten inhoan raskaana olemista ja synnyttymistä sekä pelkään sikiön terveyden puolesta. Näin on ollut molemmilla kerroilla. Nyt on hyvä näin. Haluan jo suuntautua takaisin töihin ja ihmisten pariin.

Bedlamin klipistä vielä, että jokin hätä tuolla pojalla oli. Jotain väsymystä tai koti-ikävää tai jotain. Ja mutsi nauraa lapselleen vieressä ja laittaa vielä nettiin toistenkin naurettavaksi, jee jee.

[mustaenkeli]

Ei vieläkään, mutta kaukana ei voi olla...
on tää kroppa sen verran koetuksella ollu.
Ja syntyvälle pienelle ihan vaan tiedoksi, että ei oo sitte mamman syy, jos syntyy jouluaattona. Kolme viikkoa sitte sanottu ekan kerran, että saa tulla sitten kun on tullakseen ja voi syntyä ihan milloin vain. Että tää keissi on nyt sitte niiQ herran haltuun...
Mut jos se perkule ei tuol kohdus sen vertaa kalentereja kato tai haluis jo nyt pukin nähä, ni kai sille sitte pitää pitää erikseen isompia nimpparijuhlia, jos ei liiemmin synttäreitä juhlittais?

[Geetz]

Pikkutyypin synttärit ohittaa Jeesuksen juhlan tosta vaan! Tulispa joululle vaan hienompi merkitys.

[Stadinarska]

Ei vieläkään, mutta kaukana ei voi olla...
on tää kroppa sen verran koetuksella ollu.
Ja syntyvälle pienelle ihan vaan tiedoksi, että ei oo sitte mamman syy, jos syntyy jouluaattona. Kolme viikkoa sitte sanottu ekan kerran, että saa tulla sitten kun on tullakseen ja voi syntyä ihan milloin vain. Että tää keissi on nyt sitte niiQ herran haltuun...
Mut jos se perkule ei tuol kohdus sen vertaa kalentereja kato tai haluis jo nyt pukin nähä, ni kai sille sitte pitää pitää erikseen isompia nimpparijuhlia, jos ei liiemmin synttäreitä juhlittais?

Mustahair, se on moroo! On sulla ollu ihmeaikaa kun miehesi iskä ja vielä mummos (eilenkö) kuoli. Mummolle siis helpotus, hyvä. Mutta on sulla varmaan nuo mielentilamittarit aika "kovilla"?? Mutta olet kestävä. Se on fakta, joo.
Poksiksen on hyvä tulla 27.12, koska tulevalle lapselle se on yhtä juhlaketjua sitten 4 päivää joka vuosi. Ja onks tuo liputuspäivä tuo viattomien lasten päivä??
Mut jos beibeee ei poksahtele silloin niin asetu rauhaan neljäksi päiväksi. Mikä olis upeampaa kuin jokavuotinen ilotulitus synttäreitten kunniaksi. Luulen, että tuleva lapsesi on kiero kuin korkkiruuvi jo nyt!! Tämän vitsin saatan heittää koska tää Mustis on sellainen huumortapaus, you know!!

Mustisterkuin
Arskis, joka ei poksahtele koskaan

[Elppis]

Mun olo on huomattavasti rauhoittunut sitten torstai/perjantai- suppareiden Ei enää yhtään kipuilua mihinkään suuntaan - onneksi. Ehkä keho tajus käsityksen JOULURAUHA.

PS. mun paino on täsmälleen, 100g tarkkuudella, sama kuin syyskussa.. Eiköhän se tästä nouse.

[Mida]

Pitää vielä palata tuohon imetyshommaan sen verran, että ei minusta imetys oikein missään vaiheessa ole ollut mitenkään erityisen ihanaa. Olen imettänyt ja imetän, koska käytännön syistä se on ollut minulle helpompaa kuin pulloilu ja erityisesti siksi, että rintamaito on lapselle parempaa kuin korvike ja rintamaidon saannista on lapselle hyötyä (mm. vasta-aineet) juuri niin kauan kuin hän sitä saa. Nimenomaan lapsen saaman hyödyn takia olen valmis imettämään silloinkin, kun imetys tekee pirun kipeää ja on valtavan työn takana olla mahdollisimman äkkiä irrottamatta pientä rinnalta. Toki jos imetys alkaisi rasittaa minua niin paljon, että kokonaishaitat perheelle alkavat olla suuremmat kuin kokonaishyödyt, luultavasti lopettaisin. Esimerkiksi lopetus olisi ajankohtaista, jos imetys aiheuttaisi kipeitä supistuksia liian aikaisin tässä raskauden aikana ja toisen lapsen henki siitä vaarantuisi.

Mutta siis pointtini. Emotionaalisesti olen nauttinut imetyksestä oikeastaan vasta nyt, kun näytti hetken jo siltä, että se saattaa esikoisen kohdalta olla ohi päivänä minä hyvänsä. Vähän kyllä haittaa, kun yhä vaan sattuu nänneihin. Muun aikaa se on ollut melkoisen neutraali asia. Toisaalta se sitoo kovastikin, vaikuttaa pitkälti vaatevalintoihin ja aiheuttaa maitovuotojen muodossa epämukavuutta ja erityisjärjestelyjä enkä koskaan oppinut pitämään maidon laskeutumisen/herumisen tunteesta ja toisaalta taas tuo tyytyväisyyttä siitä, että on voinut tarjota lapselleen parasta ravintoa ja tyytyväisyyttä siksikin, että näen pullorumban vielä raskaampana.

Olin onnellinen kun eilen vaihdoin lakanat ja uskalsin viimein jättää kaksinkertaisen fleecepatjansuojan ja pyyheen pois pedistä. Hetki yksinkertaisempaa elämää maitoilun osalta ennen kevättä.

[Geetz]

Itse taas en koe pullorumbaa yhtään vaivalloiseksi. Siihen tottui ja se oli oikeastaan turhankin helppoa! Joskus (kokoajan) muistan morkkistelleeni ihanan pitkiä ja hyviä yöuniani, jotka heti tissimaidon loputtua (nyt ei näy loppua, onneksi, ollut alkukin ihan erilainen kuin tytön kanssa silloin yksin) sain. Oon ihan vakuuttunu, että pullosyöttöjen vuoksi tyttö on ollut niin käsittämättömän helppo esimerkiks hoitoon jättämisen suhteen. Mummit ja kummit pääsivät nauttimaan ihan vauva-ajasta ja nyt hieman surkutellen tyytyvät odottelemaan, josko se jäbä sitten joskus tissiltä pois suostuu.

Plussia ja miinuksia, joita on kiva puntaroida mutta kyllä tässä vielä kuukausia tissitellään (jos ja kun minusta kiinni) - rintapumpun kaivoin kyllä esille ja jos väsy käy mielettömäksi ja tarvitsen ne kunnon yöunet niin mies ruokkikoon pullosta. Se muuten selvästi kaipaa sitä itse, parikuisesta syötti tyttöä ja piti niitä hetkiä aina maailman parhaimpina...

(Eikä se imetys aina kakkaa ole, joskus se tuntuu ainoalta tärkeältä. Antaahan se hormonihirviölle kaipaamansa palkkion; saa tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, ainoaksi kelpaavaksi.)

[Geetz]

Mun silmissä muuten kestovaippailu on aivan älyttömän hankalaa. Ainakin vaativaa. Siihen ehkä tottuu... Ja morkkistelen toki kun viskon menemään kaatopaikalle säkeittäin tota kertakäyttöpaskaa. Haaveilen palkkaavani lastenhoitajan, jolle kestovaippailu kuuluisi työnkuvaan, mut en tietenkään palkkaa koska aviomiehet leffoissa rakastuu lastenhoitajiin. Ihan sama mitä sukupuolta, koko- tai ikäluokkaa, mut tän hormonimonsterin pesään ei mahu yhtään sukuun kuulumatonta ihmistä.

Vittu mikä paska päivä. Näitä on ihan liikaa! Vuorokauteen mahtunut yksi ihana hetki; poika jumittui tuijottelemaan silmiin, puristeli äitin sormia ja lopuksi toki tissejä, huokaili ja yritti selvästi kertoa "rakastan sua, kiitos kun olet siinä etkä aiokaan vielä hullujen mestoille - lupaan kannattaa IFK:ta heti kun ymmärrän värit".

Toinen hyvä hetki ihan kohta; mies vie itsensä ja riiviötytön uimaan. Voi kun siellä ois niin älyttömän kivaa, että jäisivät yöksi pukukoppiin ja pääsisivät kätsysti heti aamusta taas veteen.

[Elppis]

Mä en noista imettämisistä ja kestovaippailuista tiedä vielä hölkäsenpöläystä!

Tällä hetkellä mulla on vaan mielessä "koska se liikkuu?" ja "ei kai nää housut oo liian tiukat?". Mieskin on sitä mieltä että kun illalla pidän käsiä mahan päällä jos jotain kuuluisi, niin kuulemma vauvalle tulee ahtaanpaikankammo kun äiti on kokoajan lääppimässä. Hmph!
Masu kasvaa, sen huomaa lähestulkoon joka päivä Aamulla on pieni pömppö, illalla kun on syönyt ja turvonnut, niin näyttää siltä että olisin viikolla 35.
Rakenneultra 8.1. Katsotaan sitten mitä sinne kuuluu, 27.12. oli sydänäänet tosi hyvä, mulla hemoglobiini vielä 140 (!!), paino -1kg alkupainosta ja virtsan sokerit/proteiinit ok.

[mustaenkeli]

Mulla liikkeet alko tuntua varhain... muistaakseni jollain viikolla 17 tai jotain... Rakenneultra tais olla viikolla 21 ja siellä paljastu, että istukka on kohdussa ihan takaseinämässä kiinni. Tämän vuoksi liikkeet tuntunukin tosi ajoissa ja ajoittain nuo potkut jopa sattuu.

Maha taas kasvoi hitaasti, mutta varmasti. Vasta jollain viikolla 24 ei enää omat farkut menny jalkaan, vaan oli opiskelureissulla Rovaniemellä käytävä shoppaamassa gollege-housut jalkaan, jotta saattoi istua ilman puristavaa tunnetta.
Nyt se puristava tunne onkin sitte niiQ 24/7 oli vaatteita päällä eli ei. Tila on alkanu käydä ahtaaksi niin mulle ku tolle pennulle. Se ei vaan ole hoksannu tulla ulos. Viimeset päivät lasketun ajan jälkeen on kyllä yhtä helvettiä... enkä tiedä, auttaako se yhtään, kun puolsukuu soittelee päivittäin, että joko-joko-joko-se-syntyy.... jos vaikka ensyönä poksahtelis muutki ku raketit...

enkuli ja pentu 40 + vittu joo 3 päivää yli.

[Elppis]

Tuskaisen kuuloista puhetta...

Me mennään 5.2. alkavaan perhevalmennukseen kesäkuussa 2008 synnyttäville- ryhmään. Oletin ettei mies haluaisi, ja olin jo varma että turha sille on mitään lappuja näyttää, mutta se otti ja innostui! Eipä siinä mitään jenkkien hengitysvalmennuksia käydä läpi, puhutaan peloista, jumpista, mitä on tulossa jne. asioita, ja miehet voi sitten keskenään hermostuneen hörötyksen loputtua käydä vaikka kahvilla omassa huoneessa ja puhumassa omia juttujaan.. Ihan kiva; jos ei muuta, niin ainakin mielenrauhaa siihen, että muitakin on samassa tilanteessa.. Tiedä vaikka löytyisi sielunsisko.

[Lolita]

Hih, tuli Elpan ahtaanpaikankammoisesta vauvasta mieleen Nelosen Tori & Dean -sarja, jossa reippaasti raskaana oleva Tori Spelling pelkäsi keittäneensä vauvansa masuun, kun oli ottanut kuuman kylvyn ja masu oli ollut kokonaan veden alla. Kun ei ole tuntunut potkuja sen jälkeen...

Puolen tunnin jakson aikana pariskunta kävi kaksi kertaa gynellä ja molemmilla kerroilla Dean aloitti keskustelun lääkärin kanssa "missy here thinks she's killed the baby" tooodella tympiintyneen oloisena.

Samoin viime viikolla tuli hihiteltyä työkaverin kanssa (jää reilun kk:n kuluttua äitiyslomalle), että näkeekö masuasukki nälkää, kun hän unohtaa syödä iltaisin ja yöllä on kova nälkä. Kovasti vakuuteltiin toisen kolleegan kanssa, että kyllä vauva vie ensin omansa ja äiti saa sitten jos ravinnosta jää jotain.

[Leila]

Mun silmissä muuten kestovaippailu on aivan älyttömän hankalaa. Ainakin vaativaa. Siihen ehkä tottuu... Ja morkkistelen toki kun viskon menemään kaatopaikalle säkeittäin tota kertakäyttöpaskaa. Haaveilen palkkaavani lastenhoitajan, jolle kestovaippailu kuuluisi työnkuvaan, mut en tietenkään palkkaa koska aviomiehet leffoissa rakastuu lastenhoitajiin. Ihan sama mitä sukupuolta, koko- tai ikäluokkaa, mut tän hormonimonsterin pesään ei mahu yhtään sukuun kuulumatonta ihmistä.

Minä taas olen kokenut ihan päinvastoin. Kyllästyin totaalisesti ostamaan vaippoja kaupasta ja etsimään vauvan pepulle parasta ja samalla edullisinta vaihtoehtoa. Ja sitten parin tunnin käytön jälkeen roskiin! Aluksi minäkin epäilin kestovaippoja hankaliksi ja työläiksi, mutta ainakaan tämä meillä käytössä oleva malli ei sitä ole. Jopa iskä vaihtaa kestoja. On kyllä myönnettävä, että käytetään me myös kertavaippoja öisin ja reissussa.

[Leila]

... mieleen Nelosen Tori & Dean -sarja, jossa reippaasti raskaana oleva Tori Spelling...

Näyttääköhän ne tässä Torin synnytyksen? Hän vaikuttaa kyllä niin julkisuudenkipeältä, että voisivat ottaakin kamerat mukaan ponnistamaan.

[Geetz]

Kyllästyin totaalisesti ostamaan vaippoja kaupasta ja etsimään vauvan pepulle parasta ja samalla edullisinta vaihtoehtoa. Ja sitten parin tunnin käytön jälkeen roskiin!

Mulla on nytkin kaapissa noin parin kuukauden vaipat, eikä mitään pyllyongelmia ole... Joten ärsyilen vain roskan määrästä. Mut oon niin älyttömän laiska, etten aio perehtyä kestoiluun. Piittaamaton. Mies vie roskat ja minä katselen muualle, se siitä.

[Leila]

Kyllästyin totaalisesti ostamaan vaippoja kaupasta ja etsimään vauvan pepulle parasta ja samalla edullisinta vaihtoehtoa. Ja sitten parin tunnin käytön jälkeen roskiin!

Mulla on nytkin kaapissa noin parin kuukauden vaipat, eikä mitään pyllyongelmia ole... Joten ärsyilen vain roskan määrästä. Mut oon niin älyttömän laiska, etten aio perehtyä kestoiluun. Piittaamaton. Mies vie roskat ja minä katselen muualle, se siitä.

Ok, jokainen valitsee itselleen parhaan vaihtoehdon. Mutta meiltä on lähimpään kauppaan 12 km ja roskis tyhjennetään vain kaksi kertaa kuussa. Jotain oli pakko tehdä. *puolustelee kestoiluaan*

[Geetz]

Ok, jokainen valitsee itselleen parhaan vaihtoehdon. Mutta meiltä on lähimpään kauppaan 12 km ja roskis tyhjennetään vain kaksi kertaa kuussa. Jotain oli pakko tehdä. *puolustelee kestoiluaan*

Oispa mullakin tehty noin vaikeaks! Ei ku ei.
Oo ylpee siellä.

[alja]

voi miten kamala ketju... siis sen takia, että täälläkin näitä masuja pyörii... ja minä haluaisin kanssa oman (ette kerro sit kellekään! )

kait haluaisin oman lähinnä sen takia, että haluaisin jakaa teidän kanssa jotain, saada jotain oikeita naisystäviä (äitiystäviä?) ja tietää mistä kaikesta te oikein puhutte... ja ties mitä hullua... haluaisin kasvattaa lapsia, nähdä mitä kaikkea hullua ne keksii, nähdä miehen isänä rakastuvan siihen lapseen kaikista epäilyistään huolimatta ja ties mitä...

hui ui tämmösten tunteiden kanssa. olen ihan pihalla joo

koitan koota ajatuksia ja kirjoittaa myöhemmin lisää, jos sopii

mustis, missä masu? ja masun tilanne?

[mustaenkeli]

mustis, missä masu? ja masun tilanne?

masu... tai tuo valtava juttu tossa edessäni, jonka lomassa tissinikin ovat alkaneet näyttää mitättömän pieniltä on paikallaan. Masun sisällä joku yrittää punnertaa pyllyään yhä vain ylemmäs ja koivet tuntuu potkivan tonne vasemmalle, jonnekki yläviistoon... Pentu on varmaan eksyny (etenki jos äitinsä suuntavaiston periny) eikä löydä tietään ulos.
Pitäskö ottaa vasara käyttöön ja hakata sillä hiukka tosta navan yläpuolelta alaspäin? Jos se sillä löytäis oikeen suunnan? Tai tehä tolla moralla sellanen tee-se-itse-keisarinleikkaus?
Noh, ainaskaan ton ei tarvii mennä viel kuusvuotiaana kouluun. Ja saa sen täysikäsyytensäkin ekojen joukossa ikätovereihinsa nähden... ja sillon mä oon jo nelkytviis....

[alja]

ja sillon mä oon jo nelkytviis....

kääk! älä tollasia! mä oon jo ikäloppu olemaan masutonna... eli mä oon parhaammassakin tapauksessa 47 kun lapsukainen ois täysikänen... kauheet paineet alkaa tulemaan kun on näin vanha eikä mies tahdo lämmetä ajatukselle millään... toisaalta, jos se yhtäkkiä lämpeniskin niin mulla iskis paniikkijarrutus päälle

älä tee itse keisarinleikkausta vaan näytä alakautta taskulampulla valoa, että "hei tänne päin!", kyllä se sitten löytää ulos kun seuraa vaan valoa

[Elppis]

Taitaa olla turha kirjoitella tänne mistään poikkeavuuksista raskaudessa tai vaikeuksista ilman, että joku ottaa päivätopikin aiheen esille...

Mustis- Koita jaksaa!! Ajattele että kehittelet vaan liukkaampaa liukumäkeä.

[Geetz]

Taitaa olla turha kirjoitella tänne mistään poikkeavuuksista raskaudessa tai vaikeuksista ilman, että joku ottaa päivätopikin aiheen esille...

No näinpä... En taida itekään enää kirjoittaa lausettakaan esikoisen mielettömästä uhmasta ja vilkkaudesta, nehän ihan oikeasti saattavat olla seurausta pahasta savusta raskausajoilta. Tai viime viikolla nautituista sokereista, tai molemmista... Tai siitä, etten jaksanut ja kyennyt ottamaan asioista kunnolla selvää kun tisseistä loppui maito vaan tyydytin nopeasti lapsen hädän helpoilla korvikemölöillä. Midan ei tartte kommentoida, en lue kuitenkaan.

Olin ihan vähän alunperinkin vastaan tällä foorumilla äiti-lapsi-juttuja, koska porukka tietää toistensa kipupisteitä ihan eri tavalla kuin noilla kaikin tavoin kasvottomilla mammapalstoilla. Ja se vaikuttaa helvetisti käyttäytymiseen myöhemmissä keskusteluissa, vaikkei haluaisikaan leimata ketään mielipiteestään... Oon ruvennu tuntemaan jännää pelon sekaista inhoa tiettyjä nikkejä kohtaan ja ärsyttää miten käyn mielessäni näiden tyyppien kanssa koettuja "tölväsyjä" läpi just hetkillä kun niiden ei pitäisi antaa häiritä.

Mulla taitaakin olla liikaa aikaa.

Joskus sitä kertoo liikaa, ajattelematta juurikaan kelle. Kertoo saadakseen kannustusta tai toisaalta raipatakseen itseään enempi. Tietäen kuran määrän, joka rakkailta kirjottelijakumppaneilta läsähtää naamalle. Ite kirjotan lisätäkseni syyllisyyttä. Murentaakseni vähän sisuksia ja tehdäkseni itsestäni täydellisen ääliön. Inhimillisen hukassa rypevän sääliä kerjäävän nartun, jolla on Kaikki eikä Ikinä ole Hyvä.

[saira]

Tänään käydyt keskustelut ovat yksi syy siihen, etten lue mammapalstoja. Enkä hirveämmin kommentoi mitään vastaavia aiheita. Jokainen mamma katsoo olevansa se paras, ja muut raukat kasvattavat lapsensa piloille. Puuh! Mieluummin noudatan äitini neuvoa: "Anna mennä neuvojen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen jälkeen teet niinkuin oma maalaisjärkesi neuvoo."

[Geetz]

Jokainen mamma katsoo olevansa se paras, ja muut raukat kasvattavat lapsensa piloille.

Mä en enää ees huomaa muiden äitien paremmuutta. Päin vastoin. Oon ruvennu keskustelee äitikavereittenkin kanssa enempi avoimesti ongelmistani ja ihan jopa järkyttyny miten kirkkaalla voluumilla ne hermot menee siltä kaikein cooleimmaltakin supermamalta, josta ei ikinä uskois...

Oon ruvennu tykkäämään epävarmemmista ihmisistä, scary shit.