NuoriD kirjoitti:No ajatellaan teoreettinen esimerkki: joni petteri 3 v toistuvasti, vanhempien uhkauksista, lahjonnasta, kiristyksestä ja keskustelusta huolimatta karkaa pihasta ja juoksee autotielle.
Sinullahan on myös käytännön kokemusta, joten jaa toki tietosi.
Asuimme kerrostalossa ja olin about 4 vuotiaana toistuvasti kantanut äitini kielloista huolimatta hiekkaa kerrostalon rappukäytävään.
Äitini oli sanonut, että jos vielä kerran teen niin, niin hän antaa piiskaa. Kiellosta huolimatta tein niin. Äiti antoi piiskaa, enkä enää kantanut hiekkaa rappukäytävään.
Eiku, ei kolmevuotiasta jätetä pihalle yksin, tai jos jätetään, piha aidataan sellaiseksi, ettei siitä karata. Jos karkailee, vaikka vanhemmat ovat läsnä, pidetään valjaissa. Jos karkailee jatkuvasti isompanakin, jokin on päässä vialla, ja sitten tutkitaan että mikä.
NuoriD kirjoitti:Keksinkin nyt irl esimerkin omasta lapsuudestani.
Asuimme kerrostalossa ja olin about 4 vuotiaana toistuvasti kantanut äitini kielloista huolimatta hiekkaa kerrostalon rappukäytävään.
Äitini oli sanonut, että jos vielä kerran teen niin, niin hän antaa piiskaa. Kiellosta huolimatta tein niin. Äiti antoi piiskaa, enkä enää kantanut hiekkaa rappukäytävään.
Mielestäni oikein toimittu.
Sanon kyllä, että ihan päin vittua toimittu.
Pertti voisi sanoa, että otan pois hiekan kantamiseen soveltuvat lelut epämääräiseksi ajaksi. Ja olisi tarvittaessa ne ottanutkin.
Tyytyväisempi olisit Pertin lapsena ollut. Tietty olisi voinut jäädä kitinöintikin väliin.
NuoriD kirjoitti:Keksinkin nyt irl esimerkin omasta lapsuudestani.
Asuimme kerrostalossa ja olin about 4 vuotiaana toistuvasti kantanut äitini kielloista huolimatta hiekkaa kerrostalon rappukäytävään.
Äitini oli sanonut, että jos vielä kerran teen niin, niin hän antaa piiskaa. Kiellosta huolimatta tein niin. Äiti antoi piiskaa, enkä enää kantanut hiekkaa rappukäytävään.
Mielestäni oikein toimittu.
Hah, meillä tämä on paljon hienovaraisempaa. Yleensä rangaistuksena on joko tietskan/telkun/ karkkipäivän evääminen. Ja harvoin tarvii mennä itse eväämiseen, ajatus kivan menettämisestä on lapselle jo tarpeeksi vahva uhka toimia aikuisen käskyn mukaan. En näe mitään syytä, miksi äitisi ei olisi voinut uhata sinua vaikka kotiarestilla, ja toteuttaa sen ellet tottele.
nowaysis kirjoitti:Lapsi myös rikkoo rajoja tieten tahtoen. IMO jos olet jo selittänyt miksi rapakossa ei saa hyppiä, tai että kotiin mennään nyt ripeästi koska äidillä on pissahätä tai kaamea nälkä, lapsi ymmärtää kyllä, mutta ei välitä.
Rikkoo joo, jotkut useammin, jotkut harvemmin. Mukelon osalta moista on tapahtunut hyvin harvoin, ne tilanteet on helposti tunnistanut sellaisesta uhmakkaasta ilmeestä, ja niissä tilanteissa olen luonnollisestikin hieman suuttunut ja tuonut sen sanallisesti esiinkin ja juuri mainitsemillasi konkreettisilla keinoilla, kuten taluttamalla tai kantamalla tilanteesta pois. Usein kuitenkin syynä tottelemattomuudelle on ollut juuri syyn ymmärtämättömyys, sillä välillä se perusteltu syy on lapselle vaikeasti hahmotettavissa. Välillä onkin ollut huvittavaa, kun on kysynyt mukelolta muistaako hän miksi jotain ei saa tehdä, ja vastaus on ollut tavallaan looginen, mutta kuitenkin ihan pähkähullu. Esimerkiksi mehua ei saa kuulemma kaataa lattialle, koska se muuttuu jotenkin taianomaisesti koiranpissaksi heti päästyään kosketuksiin lattian kanssa...
Täytyy myöntää että mulla on kanta lievästi muuttunut tähän asiaan parin vuoden aikana. Vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että tukistaminen tai luunappi voi olla ihan ok jossain "muuten vaikeasti ratkaistavassa" tilanteessa, kun "eihän ne muakaan pilanneet".
Nykyisellään kyllä ajattelen, että jos joskus joutuisin laskeutumaan fyysisen kurituksen tasolle, vaikka noin miedollekin, olisin epäonnistunut kasvattajana surkeasti.
Kumpi lie pahempi, välinpitämättömyys vai ruumiillinen kuritus? Jos jenkit olisivat suomalaisia, he vetäisivät itsensä jojoon ja perheensä hengiltä. Jos suomalaiset olisivat jenkkejä, he öykkäröisivät kaikkialla ja vaarantaisivat maailmanrauhan.
NuoriD kirjoitti:Keksinkin nyt irl esimerkin omasta lapsuudestani.
Asuimme kerrostalossa ja olin about 4 vuotiaana toistuvasti kantanut äitini kielloista huolimatta hiekkaa kerrostalon rappukäytävään.
Äitini oli sanonut, että jos vielä kerran teen niin, niin hän antaa piiskaa. Kiellosta huolimatta tein niin. Äiti antoi piiskaa, enkä enää kantanut hiekkaa rappukäytävään.
Mielestäni oikein toimittu.
Hah, meillä tämä on paljon hienovaraisempaa. Yleensä rangaistuksena on joko tietskan/telkun/ karkkipäivän evääminen. Ja harvoin tarvii mennä itse eväämiseen, ajatus kivan menettämisestä on lapselle jo tarpeeksi vahva uhka toimia aikuisen käskyn mukaan. En näe mitään syytä, miksi äitisi ei olisi voinut uhata sinua vaikka kotiarestilla, ja toteuttaa sen ellet tottele.
Olisihan se voinut tehdä varmasti niinkin.
Mutta lopputulos oli, että pikku-Dave lopetti hiekan kuskaamisen rappukäytävään ja on edelleen hengissä, tosin kirjoittaa päivittäin kitinään.
NuoriD kirjoitti:Keksinkin nyt irl esimerkin omasta lapsuudestani.
Asuimme kerrostalossa ja olin about 4 vuotiaana toistuvasti kantanut äitini kielloista huolimatta hiekkaa kerrostalon rappukäytävään.
Äitini oli sanonut, että jos vielä kerran teen niin, niin hän antaa piiskaa. Kiellosta huolimatta tein niin. Äiti antoi piiskaa, enkä enää kantanut hiekkaa rappukäytävään.
Mielestäni oikein toimittu.
Mielestäni kuulostaa nopealta, helpolta ja huonolta ratkaisulta hyvin pieneen ongelmaan, josta ei ollut kenellekään vaaraa eikä edes kovin konkreettista haittaa. Kasvatuksellisesti saavutus oli mitätön ja vaihtoehtoja toimia toisin olisi ollut lukuisia.
Lääkärinä olet varmaankin lukenut tutkimustulokset, joista voidaan päätellä melkoisella varmuudella, että vanhempasi luultavasti teki sinulle psyykkistä vahinkoa, vaikka et itse sitä luonnollisesti voi mitata. Ruumillisen kurituksen seurauksista on ihan pätevää tutkimusta ja aika vahva paradigma osoittaa, että sillä on kytkentä ainakin lapsuudessa aggressiivisuuteen ja aikuisäiällä kohoneesta riskistä alkoholismiin, masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Minusta tämäntyyppisten riskien ottaminen sen vuoksi, että 4-vuotias ei kanna hiekkaa rappukäytävään on sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla hyvin, hyvin huonosti toimittu. Olisin jotenkin ymmärtänyt esimerkkisi jollain logiikalla, jos kyse olisi ollut esimerkiksi tulella leikkimisestä tai saksien kanssa juoksemisesta.
Minua järkyttää suuresti miten joku voi piiskata/tukistaa/luunapittaa kolmevuotiasta. Haloo, sairasta!
Nowan kasvatusopit tuntuvat järkeenkäyviltä itselle, miksei myös pertin tai riemumielen. Itkemään en aio ruveta Prosessin tapaan, koska minustakin tuollainen voi tehdä lapselle turvattoman olon. Jäähypenkkiäkään en toivoisi joutuvani käyttämään, joku siinäkin tökkii, en tiedä mikä.
Tuskin yksikään tutkimus on tutkinut yksittäinen piiskaamisen vaikutusta.
Ja edelleen: esim. 80% Yhdysvaltalaisista lapsista saa ruumiillista kuritusta.
Yhdysvalloissakin on tajuttu pikku hiljaa. Kun asia on noussut keskusteluun ja tieto on lisääntynyt, ruumillista kuritusta käyttävien vanhempien määrä on laskenut tasaisesti. En usko että lukusi pitää enää paikkaansa. Yhdysvalloissa taitaa olla myös eniten masennuslääkkeiden käyttäjiä maailmanlaajuisesti ja eniten terapeutteja per capita.
Se, että jokin asia on jotenkin, ei tarkoita että sen pitäisi olla niin.
Väkivallattomana ihmisenä aiemmin antamani puolustus ruumiilliselle kurittamiselle on tietyssä mielessä tuplastandardi, jota on hankala tai mahdoton puolustaa moraalisesti tai edes loogisesti.
Olen yhtälailla absolutistien kanssa sitä mieltä, että väkivallan käyttö on ja sillä uhkaaminen väärin - mutta en ole pitänyt täysin tuomittavana selkäsaunan tai tukistuksen uhan mahdollisuutta pelotteena. Pelotteen laittaminen taas toteen on tuntunut aina ajatuksena barbaariselta, mutta jos pelotteen takana ei ole mitään käytäntöönpanoa - ei se pelotekaan toimi.
Väkivallan/Ruumiillisen kurittamisen ottaminen pelote/rangaistus -käytäntöihin hankala myös siksi, että pieni ruumiillinen kuritus ei ole pelotteena kovin iso - ja olisi korvattavissa jollain ei fyysisellä rangaistuksella, arestilla tai jollain. Sallittaessa ruumiillinen kurittaminen voidaan joutua tilanteeseen, jossa rangaistukset ovat jo pahoinpitelyitä - eikä niillä ole edes toivottua ohjaavaa vaikutusta.
Kuten sanottua en ole itse saanut selkääni, eikä minua ole kai koskaan tukistettukaan tai jouduttu uhkaamaan selkäsaunalla muuten kuin kerran. Selkäsauna siis konseptina ja ajatuksena oli sellainen, että se signaloi että käyttäydyin todella väärin ja siinä tilanteessa ymmärsin tehneeni todella väärin.
Kun samassa keskustelussa otetaan sitten esille koettu selkäsauna vyön metalliosalla, ollaan taas maailmassa jota voi sanoa lasten pahoinpitelyksi ja jonka pitäisi olla kaikkiaan tuomittavaa. Tässä mielessä esittämäni kommentit aiemmin ovat aikamoinen brainfartti ja ns. puolusteluni on ymmärrettävissä / yhdistettävissä puolustukseksi vaikka mille, vaikka sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu.
^ Jotenkin pienenä selkäsauna verrattuna 2 kk:n kotiarestiin olisi ollut vähemmän paha.. tuntui ainakin siltä.
Hemmetti, tässä alkaa palautua kaikennäköisiä ilkeitä juttuja mieleen lapsuudesta, kun lukee tätä ketjua.
.. mä en edes muista, mitä niin hirveää mä olisin pienenä tehnyt ansaitakseni noita rangaistuksia, just soljilla, potkittiin, kuristettiin, kiskottiin hiuksista pitkin kotia ja olkkaria.. mä en oikeasti muista.. alkaa tehdä pahaa just nyt olla täällä vanhempien luona töissä.. tältä päivää siis.
Tuskin yksikään tutkimus on tutkinut yksittäinen piiskaamisen vaikutusta.
Ja edelleen: esim. 80% Yhdysvaltalaisista lapsista saa ruumiillista kuritusta.
Yhdysvalloissakin on tajuttu pikku hiljaa. Kun asia on noussut keskusteluun ja tieto on lisääntynyt, ruumillista kuritusta käyttävien vanhempien määrä on laskenut tasaisesti. En usko että lukusi pitää enää paikkaansa.
On aina laittanut takaisin omatoimisesti ja ollut yhtä hymyä.
Pitäisikö jo kohta koittaa sanoa, että älä edes ota sitä hiton kitaraa?
Jotenkin ajattelin sen olevan itsestäänselvää, ilman erityistä mainintaa, että kitaran otto on kielletty ihan sanomallakin. Ja jotenkin onnistuin myös pitämään itsestäänselvänä sitä, että ihmiset tietää pienen lapsen lyhyen muistin sekä tietysti sen "kun silmä välttää...." jne. Nämä sitten yhdessä muodostavat mahdollisuuden tilanteeseen jossa "voi kauniisti pyytää kitaran laittoa pois".
Kitarat piiloon jos ei sana kuulu. Vai eikö se tehoa? Kurittomilta mukuloilta liekaa vaan lyhyemmäksi sano.
