Kitinä

Minkälaista tuunausta pääsi tarvitsisi?

Itse haluaisin säätää päätäni niin, että en ahdistuisi tarpeettomista erilaisista pienistä asioista. Minua ahdistavat asiat liittyvät lähes aina kuviteltuun omaisuuttani tai ansioitani uhkaavaan tekijään tai puutteeseen. Kyseessä on lähes aina objektiivisesti arvioiden mitätön asia, mutta se ei silti poista ahdistusta.

Edit: tarkoitan tunnepuolen asioita, en erilaisia lahjakkuuksia.

Ehdottomasti sellaistasta, että osaisin ottaa asiat edes vähän vakavasti. Tähän asti on menty "asioilla on taipumus järjestyä - teet niiden eteen jotain tai et" -tyylillä.

Tota tuunausta kutsutaan kai aikuistumiseksi, mutta kun en ole varma tahdonko

Bliss kirjoitti:Ehdottomasti sellaistasta, että osaisin ottaa asiat edes vähän vakavasti. Tähän asti on menty "asioilla on taipumus järjestyä - teet niiden eteen jotain tai et" -tyylillä.

Tota tuunausta kutsutaan kai aikuistumiseksi, mutta kun en ole varma tahdonko

Meidän pitäisi hiukan vaihtaa osia keskenämme.

Minä laittaisin lisää matemaattista älykkyyttä päähäni ja amputoisin turhan tunne-elämän.

Ihminen kirjoitti:Minä laittaisin lisää matemaattista älykkyyttä päähäni ja amputoisin turhan tunne-elämän.

Alustukseen meinasinkin laittaa, että jätetään tästä keskustelta pois nuo erilaiset taidot ja lahjakkuudet ja keskitytään tunnepuoleen.

NuoriDaavid kirjoitti:

Ihminen kirjoitti:Minä laittaisin lisää matemaattista älykkyyttä päähäni ja amputoisin turhan tunne-elämän.

Alustukseen meinasinkin laittaa, että jätetään tästä keskustelta pois nuo erilaiset taidot ja lahjakkuudet ja keskitytään tunnepuoleen.

Et sitten laittanut. Meni jo.

NuoriDaavid kirjoitti:
Edit: tarkoitan tunnepuolen asioita, en erilaisia lahjakkuuksia.

Ai no sit. Ei ole mitään tehtävissä.

NuoriDaavid kirjoitti:Itse haluaisin säätää päätäni niin, että en ahdistuisi tarpeettomista erilaisista pienistä asioista. Minua ahdistavat asiat liittyvät lähes aina kuviteltuun omaisuuttani tai ansioitani uhkaavaan tekijään tai puutteeseen. Kyseessä on lähes aina objektiivisesti arvioiden mitätön asia, mutta se ei silti poista ahdistusta.

Öh, oletko kenties elänyt pula-ajan tai onko sinulla ollut erityisen köyhä lapsuus? Hassua minusta, että joku jolla menee taloudellisesti hyvin osaa murehtia rahaa. En tarkoita tätä oikeasti millään pahalla, mutta jotenkin tuntuu erikoiselta. Osaatko kertoa tai oletko miettinyt miksi sinua ahistavat tuollaiset pikkuasiat?

Itse tuunaisin omaa päätäni niin, etten ottaisi liikaa stressiä toisten hyvinvoinnista. Tietty määrä on varmasti hyväksikin, mutta luulen, että liioittelen ja siksi ahistun turhaan toisten murheista ja sitten touhotan kauheasti muiden asioiden korjaamiseksi, ihan niin kuin muidenkin hyvinvointi olisi minun vastuullani. Haluaisin siis päästä eroon tästä ylivastuullisuudesta ja myös tietystä kontrollifriikkiydestä. Olen vähän sellainen, että haluan kaikkien asioiden olevan omissa käsissäni, jotta ne varmasti hoituvat. Perfektionistin vikaa mussa on myös. Tsykiatrille olis siis hommia!

Pointsit hyvästä kysymyksenasettelusta ND:lle.

Zeb kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Itse haluaisin säätää päätäni niin, että en ahdistuisi tarpeettomista erilaisista pienistä asioista. Minua ahdistavat asiat liittyvät lähes aina kuviteltuun omaisuuttani tai ansioitani uhkaavaan tekijään tai puutteeseen. Kyseessä on lähes aina objektiivisesti arvioiden mitätön asia, mutta se ei silti poista ahdistusta.

Öh, oletko kenties elänyt pula-ajan tai onko sinulla ollut erityisen köyhä lapsuus? Hassua minusta, että joku jolla menee taloudellisesti hyvin osaa murehtia rahaa. En tarkoita tätä oikeasti millään pahalla, mutta jotenkin tuntuu erikoiselta. Osaatko kertoa tai oletko miettinyt miksi sinua ahistavat tuollaiset pikkuasiat?

.

En tiedä. Kyse lienee jonkinlaisesta kastraatioahdistuksesta, eli omaisuuteni ja rahani ovat minulle tärkeitä, ja edustavat minulle miehisyyttäni, ja ahdistun niihin kohdistuvasta kuvitellusta uhasta.

En todellakaan osaa sanoa, miksi näin.

En mä nyt mikään pula-ajan lapsi ole. Olen syntynyt svengaavalla 60-luvulla.

Zeb kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Itse haluaisin säätää päätäni niin, että en ahdistuisi tarpeettomista erilaisista pienistä asioista. Minua ahdistavat asiat liittyvät lähes aina kuviteltuun omaisuuttani tai ansioitani uhkaavaan tekijään tai puutteeseen. Kyseessä on lähes aina objektiivisesti arvioiden mitätön asia, mutta se ei silti poista ahdistusta.

Öh, oletko kenties elänyt pula-ajan tai onko sinulla ollut erityisen köyhä lapsuus? Hassua minusta, että joku jolla menee taloudellisesti hyvin osaa murehtia rahaa. En tarkoita tätä oikeasti millään pahalla, mutta jotenkin tuntuu erikoiselta. Osaatko kertoa tai oletko miettinyt miksi sinua ahistavat tuollaiset pikkuasiat?.

Minulla ainakin noin.
Olen elänyt ikäni suomalaisten köyhyysrajojen alapuolella, ja nyt kun minulla on vähän enemmän rahaa ja omaisuutta, hirvittää niin perkeleesti. Olen vähentänyt kulutustanikin, siirtynyt Karhusta Lidlin kaljaan enkä uskalla ostaa yhtään mitään. Tavallaan kivakin, että kaikki hilavitkuttimet lakkaavat kiinnostamasta nyt kun niihin olisi varaa. Minusta tulee todella nuuka.

Itse tuunaisin päätäni niin, että vaikkapa nukkumaan mennessä tai nukkumista yritellessä aalto aallon perään vyöryvät mielikuvat menneistä virheistä ja häpeällisistä tapahtumista ja sydänsuruista olisivat paremmin kontrollissa. Saan unta vain niin, että päätän antaa itselleni kymmenen minuuttia kerrallaan lomaa niiltä demoneilta. Tosin nimenomaan Prozac/Seronil auttaa saamaan kontrollia henkisiin tuskatiloihin, tarttis uusia resepti.

NuoriDaavid kirjoitti:En mä nyt mikään pula-ajan lapsi ole. Olen syntynyt svengaavalla 60-luvulla.

No se oli huono vitsi, en mä sua nyt niiiiin wanhana pitänyt Viittitkö sos.poketa oliko lapsuutesi erittäin köyhä, köyhä, normaali vai varakas?

Mun lapsuus oli varmaan lähinnä köyhä/normaali. Rahat loppuivat muutamaa päivää ennen seuraavaa tilipäivää eikä turhaa roinaa tai esim ulkomaanmatkoihin ollut varaa. Vaikuttaakohan tämä nyt sitten niin, etten nykyäänkään osaa pitää rahaa erityisen tärkeässä asemassa, vaikka olen toki hyvinkin iloinen siitä ettei tarvitse elää enää kädestä suuhun ja on varaa joskus johonkin ekstraankin. Tapanani on pitää myös pieni puskurikassa jatkuvasti säästössä mutta saatavilla, äkillisten menojen varalta. Muuten käytän rahaa mielestäni järkevästi.

Gat kirjoitti:Tosin nimenomaan Prozac/Seronil auttaa saamaan kontrollia henkisiin tuskatiloihin, tarttis uusia resepti.

Jospa järkätään niin, että sekoitetaan fluoksetiinia vesijohtoveteen? ND, käykö puolueohjelmaamme? (ND on puoluejohtaja, koska sillä on fyrkat.)

Zeb kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:En mä nyt mikään pula-ajan lapsi ole. Olen syntynyt svengaavalla 60-luvulla.

No se oli huono vitsi, en mä sua nyt niiiiin wanhana pitänyt Viittitkö sos.poketa oliko lapsuutesi erittäin köyhä, köyhä, normaali vai varakas?

Sanoisin, että jonkin verran keskimääräistä enemmän rahaa oli perheellä, mutta ei merkittävästi.

Selitys ei varmaankaan tuolta löydy.

Zeb kirjoitti:

Gat kirjoitti:Tosin nimenomaan Prozac/Seronil auttaa saamaan kontrollia henkisiin tuskatiloihin, tarttis uusia resepti.

Jospa järkätään niin, että sekoitetaan fluoksetiinia vesijohtoveteen? ND, käykö puolueohjelmaamme? (ND on puoluejohtaja, koska sillä on fyrkat.)

Neuvottelut eri lääkevalmistajien kesken ovat vielä kesken.

Vesijohtoveteen on esitetty sekoitettavaksi myös statiinia.

NuoriDaavid kirjoitti:Neuvottelut eri lääkevalmistajien kesken ovat vielä kesken.

Vesijohtoveteen on esitetty sekoitettavaksi myös statiinia.

Muistaakseni myös ACE-estäjää, ja jopa pientä annosta aspiriinia. Nämä kuitenkin riskaabelimpia varmaan kun väestötasolla esiintyy kuitenkin jonkin verran vaikeaa munuaisinsuffisienssia, hyperkalemiaa ja verenvuototaipumusta.

Vähempi ressi vois olla kivempi. Kyllä ne asiat sieltä lutviutuu perkele.

Älykkyyttä tarvitsisin rutosti lisää, kiitos. Ja edes hivenen kunnianhimoakin olisi kiva omistaa.

Sen sijaan poistaa voisi sen pariutumiseen kiihottavan solun.

Bluntly kirjoitti:Sen sijaan poistaa voisi sen pariutumiseen kiihottavan solun.

Ai, siitä pitääkin huolta vain yksi solu? Missä se sijaitsee? (Hyvä tietää niin osaan suojella sitä paremmin.)

Zeb kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Sen sijaan poistaa voisi sen pariutumiseen kiihottavan solun.

Ai, siitä pitääkin huolta vain yksi solu? Missä se sijaitsee? (Hyvä tietää niin osaan suojella sitä paremmin.)

Ilmeisesti riippuu ihmisestä, aika usealla se tuntuu olevan alapäässä vaikka normaalisti on jossain hypotalamuksessa. Omani taitaa olla ydinjatkeessa.

Bluntly kirjoitti:Ilmeisesti riippuu ihmisestä, aika usealla se tuntuu olevan alapäässä vaikka normaalisti on jossain hypotalamuksessa. Omani taitaa olla ydinjatkeessa.

No sitten sitä sun solua taitaa olla mahdotonta poistaa ilman että lähtee henki samalla. Hyvä niin, sillä usko pois, kyllä siitä vielä iloakin sulle on!

NuoriDaavid kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

Gat kirjoitti:Tosin nimenomaan Prozac/Seronil auttaa saamaan kontrollia henkisiin tuskatiloihin, tarttis uusia resepti.

Jospa järkätään niin, että sekoitetaan fluoksetiinia vesijohtoveteen? ND, käykö puolueohjelmaamme? (ND on puoluejohtaja, koska sillä on fyrkat.)

Neuvottelut eri lääkevalmistajien kesken ovat vielä kesken.

Vesijohtoveteen on esitetty sekoitettavaksi myös statiinia.

Minä kannatan laksatiivia.

Clay kirjoitti:Minä kannatan laksatiivia.

Joisit itse vain kaljaa ja hirnuisit vahingonilosta kun joka paikassa vallitsisi hirveä ripuliepidemia?

Zeb kirjoitti:

Clay kirjoitti:Minä kannatan laksatiivia.

Joisit itse vain kaljaa ja hirnuisit vahingonilosta kun joka paikassa vallitsisi hirveä ripuliepidemia?

Punkkua ostan kylläkin tänään, italialaista. Wiskiä ja Baileysia on tullu tänään jo vähän maisteltua. Kalja on sunnuntain hätävarajuoma lähinnä, kun Alko on kiinni.

Joku voisi suorittaa lobotomian tuohon osaan aivoistani joka säätelee työmoraalia. On hieman turhan vallitseva. Eipä tule juuri muuta mieleen. Tosin aivotärähdyksen jälkeen ilmestynyt änkytys voisi poistua sinne mistä se on tullutkin.

Viikonloppuna tuli hyvä esimerkki tästä problematiikasta. Järjestelin aineistoa kirjanpitäjälle lähetettäväksi ja huomasin, että vak. yhtiö ei ollut oman kirjanpitoni mukaan maksanut kaikkia lähettämiäni laskuja.

Kyseessä oli summa, joka vastaa noin 2 promillea vuotuisesta laskutuksestani, eli kyseessä ei siis ollut mikään elämän ja kuoleman kysymys. Tästä huolimatta osa la-illasta meni aivan paskaksi, kun ko. asia painoi minua.

No, eilen meilasin vak. yhtiöön ja nyt homma on järjestyksessä.

Toki on hyvä, että huomaan kyseisen kaltaiset virheet, koska suhtaudun raha-asioihin niin pakkomielteisesti, mutta vähempikin stressaaminen riittäisi.