Kitinä

Lisää ärsytyksen aiheita.

Ilman muuta kolmas vaihtoehto.

Huutavat, rääkyvät, paskantavat, nukkuvat tai imevät tissiä.


Eli aivan kuin meikäläinen.

Ihan hauskoja kunhan eivät ole omia.

Ihania, tahtoo oman

Bluntly kirjoitti:Huutavat, rääkyvät, paskantavat, nukkuvat tai imevät tissiä.


Eli aivan kuin meikäläinen.

No kaikkihan tekee vielä vanhempanakin noita eli ihan normaalia.
No joo huutamista ja rääkymistä voisi hieman ihmetellä jos vielä vanhempana tekee.

Pitäähän pientenkin ilmaista tunteet, mielipiteet ja tarpeet jollain tavalla kun eivät osaa vielä puhua.

Savannah kirjoitti:Ihan hauskoja kunhan eivät ole omia.

Mulla taas on aina ollut että: Ihan hauskoja kunhan ovat omia.

Vaola kirjoitti:Mulla taas on aina ollut että: Ihan hauskoja kunhan ovat omia.

Komppaan tätä, vaikkei niitä vielä itsellä olekaan. Vastasin: pieniä ihmisiä. Muiden pienet ihmiset ovat vähän pelottavia kun ovat liian suorapuheisia, joskus myös rasittavia, eikä niitä muiden pieniä ihmisiä voi vaientaa sopivaksi katsomallaan tavalla.

Plääh.

Vaola kirjoitti:

Savannah kirjoitti:Ihan hauskoja kunhan eivät ole omia.

Mulla taas on aina ollut että: Ihan hauskoja kunhan ovat omia.

Mä komppaan tätä.

Voi jestas että kavereiden muksut joskus ottaa päähän! Ei vieraiden luona mennä sängylle hyppimään hei!

Tähän olikin helppo vastata kuin lasta löis.

Pieniä ihmisiä, erilaisia ja pienempiä kuin useimmat aikuiset, mutta ihmisiä silti. Lapsuuden yliglorifioinnista ja pedofiilihysteriasta kertoo ihan kohtalaisen ok:sti sen yhden jonkun ranskalaisen romaani "Tyttö ja tupakka".

Tosin, nyt kun mietin lisää, niin on ne lapset aika ihmeellisiäkin. Ei ketään ihmistä oikein noin yhdellä tai kahdella sanalla voi kattavasti kuvata.

Minustakin lapset ovat pieniä ihmisiä, eivätkä edes tyhmiä, vaan pelottavan tarkkanäköisiä. Puhumaan oppineista sen huomaa parhaiten, jos vain vaivautuu kuuntelemaan, ja ihmisiähän pitäisi ainakin yrittää kuunnella. Ajattelin kyllä jo etukäteen, että ihan pienetkin vauvat huomioisivat asioita hyvinkin tarkkaan ja reagoisivat, mutta reaktioiden voimakkuus on yllättänyt. Vauvaa ei voi huijata, mikä tekee elämästä aika haasteellista.

Myös se on ollut hämmentävää, että mukelo mitä ilmeisimmin usein tuskastuu siihen, että sen kommunikaatiokeinot ovat rajalliset. Muistuu hyvin mieleen oma lapsuus, kun vähän isompana yritti selittää jotain, ja aikuiset eivät vain tajunneet mitä oikein halusi sanoa.

Mutta se mutkattomuus joka liittyy ihmissuhteeseen jonka toinen osapuoli on lapsi, on äärimmäisen puhdistavaa. Ei minkäänlaista manipulointia suuntaan eikä toiseen, vaan pelkistettyä rakkautta, jota tuntuisi riittävän vaikka koko maailmalle.

Senkin tässä on huomannut, että itse on paljon herkemmin vaikutuksille altis, näkee hyvin mihin ilmiöön esimerkiksi flirttailu perustuu. Mukelo esimerkiksi harrastaa sitä, että se mukamas hymyilee itsekseen, mutta oikeasti se silmännurkastaan vilkuilee, että huomaanko. Ja juu, huomaan, enkä voi olla ottamatta syliin, halaamatta ja pussaamatta, se ei vain ole mahdollista.

Elämä on kivaa.

Ihan vaan parasta, mitä elämä on mulle tähän asti antanut. Enpä usko, että tulee tosin ylittämään saavutuksiaan missään vaiheessa, tuo elämä siis : ]

Olen viimeaikoina fiilistellyt kaverin vajaa 5kk tyttöä, ihana trinsessa nuuh! Niin perustyytyväinen tyllerö kuin olla ja voi! Elämääni sulostuttavat oman muksun lisäksi kaikki työpaikan lapset, umpiterveet ja umpivammaiset, loistavine huumorintajuineen vaikkei sanoja olisikaan. Lapset on kyllä parhautta.

Lapsissa on ihan hemmetisti sisältöä, paljon enemmän kuin aikuisissa, ja tyhmät aikuiset eivät vaan yleensä huomaa sitä. Onneksi monet huomaa. Sellaiset aikuiset on parhautta! Lapsille pitää olla kiltti, ei tuhma. Hiiulihei!

p.s. olen kova flirttailemaan vauvojen kanssa, varo vaan! eiku, oonki jo tainnu flirtata sun vauvaa!

Päätin sitten kuitenkin avautua lastenhoidosta... Tuntuu, että nykymaailmassa lapsia, erityisesti vauvoja, halutaan estää olemasta ihmisiä. Ne naamioidaan vaaleanpunaisilla tai vaaleansinisillä potkupuvuilla geneerisiksi vauvoiksi, joiden ainoat ominaisuudet ovat hormoninäppyjen, hampaiden, karstan ja kakan määrät, kynsienleikkuun, kylvetyksen ja vaipanvaihtojen ajankohdat, unimäärät ja ruokailurytmit.

Siinä vaiheessa ahdistuin oikein kunnolla siinä äiti-lapsi-tapaamisessa, kun muut ihan vakavissaan alkoivat pohtia, että mistä tietää mikä on normaalia. Oli ihan pakko möläyttää, että voisi ehkä välillä vilkaista sitä vauvaakin, eikä vain lukea ohjeita jostain kaksplussasta, sillä niistä ihan oikeasti näkee omin silminkin, että voivatko ne hyvin vai huonosti. Ne kun eivät todellakaan ole mitään kakka-puklu-projekteja, vaan ihan oikeita ihmisiä, joihin kannattaa tutustuakin, jos niiden kanssa aikoo elää saman katon alla.

Puhumattakaan siitä, että jos hysteerisenä miettii ihan jatkuvasti vain sitä vauvaa, tulee itse siihen kuntoon, ettei enää jaksa olla vauvalle läsnä henkisesti, ja noidankehä on valmis. Niinpä ainoa järkevä tapa on sopeuttaa vauva omaan elämäänsä, eikä itse sopeutua väkisin totaaliseen vauvan ehdoilla elämiseen. Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään asiaa, jonka tekeminen estyisi kokonaan lapsista johtuen.

Saa flirttailla, oppiipahan alfaurokseksi.

ninnithequeen kirjoitti:

Vaola kirjoitti:

Savannah kirjoitti:Ihan hauskoja kunhan eivät ole omia.

Mulla taas on aina ollut että: Ihan hauskoja kunhan ovat omia.

Mä komppaan tätä.

Voi jestas että kavereiden muksut joskus ottaa päähän! Ei vieraiden luona mennä sängylle hyppimään hei!

Mä en taas komppaa mitään näistä. Ihan noin alkuun, jos joku on meillä kylässä, niin meillä ollaan meidän säännöillä, koskee niin omia kuin vieraita. Se on aivan sama tuhiseeko se pikku Villen äiti tai isä siinä vieressä paheksuvasti vai ei. Tapanani on kyllä ilmaista asia myös niin, että viesti menee perille myös pikku Villen vanhemmille. Asiallisesti tietenkin.

Mutta noin muuten. Lapset on lapsia ja ne kuuluu elämään. Ihmeellistä Joensuulaista peräkammariajattelua, tai miksei Kaivopuistolaista elitistin ”kauheitanoilapsettuolla60”plasmanruudussa” –ajattelua. Ainahan niitä lapsia on kaikkialla. Omia ja vieraiden, ja niiden kanssa toimitaan asiaan kuuluvasti. Kasvatetaan ne fiksuiksi ja filmaattisiksi. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa tai vaarallista. Itse asiassa se on helvetin palkitsevaa, on se lapsi oma, siskon, veljen, naapurin Kaukon tai Pitkäniemn Pirkon. Lapset on lapsia. Minusta on peräti ihmeellistä tämä uusavuttomuus lapsien suhteen. Lapset ovat ihan yhtä luonnollinen asia kuin paskalla käynti tai seksi. Jos noin raadollisesti asian haluaa esittää.

En oo koskaan ollu erityisen "lapsi-ihminen", oon koko pienen ikäni siis vältelly niiden seuraa, koska ne tuntuivat aina jotenkin niin pelottavilta... Vähän ärsyttäviltäkin mutta se nyt johtui siitä, että olin itsekin liian kakara ja kaipasin minua aikuisempien seuraa.

Vasta oma raskaus ja siskon saama ihana poika siihen aikaan muutti tän jonkun pelon ja uskalsin hakeutua tuntemattomienkin lähelle. Lapset on parasta, niin niin niin parasta. Myös se tyttöni uus poikakamu, joka heitti mua kuorma-autolla niskaan eilen. Toivat isinsä kanssa suklaata ja poika antoi halin kipeelle niskalle.

William Somerset kirjoitti: Mutta noin muuten. Lapset on lapsia ja ne kuuluu elämään. Ihmeellistä Joensuulaista peräkammariajattelua, tai miksei Kaivopuistolaista elitistin ”kauheitanoilapsettuolla60”plasmanruudussa” –ajattelua. Ainahan niitä lapsia on kaikkialla. Omia ja vieraiden, ja niiden kanssa toimitaan asiaan kuuluvasti. Kasvatetaan ne fiksuiksi ja filmaattisiksi. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa tai vaarallista. Itse asiassa se on helvetin palkitsevaa, on se lapsi oma, siskon, veljen, naapurin Kaukon tai Pitkäniemn Pirkon. Lapset on lapsia. Minusta on peräti ihmeellistä tämä uusavuttomuus lapsien suhteen. Lapset ovat ihan yhtä luonnollinen asia kuin paskalla käynti tai seksi. Jos noin raadollisesti asian haluaa esittää.

Täysin samaa mieltä. Pelottavaa.

Bliss kirjoitti:Täysin samaa mieltä. Pelottavaa.

Mä vaan kateilen teille tommosille aikuisille ja tuskailen joka saatanan päivä miten tuun ikinä onnistumaan kasvattamisessa tai ylipäätään elämässä mukana hengaamisessa.

Geetzu kirjoitti:tommosille aikuisille

Tirsk. Voimme olla hiukan vanhempia kuin sinä, mutta Aikuisia...

Geetzu kirjoitti:Lapset on parasta, niin niin niin parasta. Myös se tyttöni uus poikakamu, joka heitti mua kuorma-autolla niskaan eilen. Toivat isinsä kanssa suklaata ja poika antoi halin kipeelle niskalle.

Kun se kasvaa, se ajaa sun niskaan kuorma-autolla, ja tuo suklaata haudalle.

Bliss kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:tommosille aikuisille

Tirsk. Voimme olla hiukan vanhempia kuin sinä, mutta Aikuisia...

No oottepa! Mun pikkuvelikin on toisinaan aikuisempi kuin minä. Voi plääh miten surkea aamu.

Clay kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:Lapset on parasta, niin niin niin parasta. Myös se tyttöni uus poikakamu, joka heitti mua kuorma-autolla niskaan eilen. Toivat isinsä kanssa suklaata ja poika antoi halin kipeelle niskalle.

Kun se kasvaa, se ajaa sun niskaan kuorma-autolla, ja tuo suklaata haudalle.

Älä oo noin mustis, kyllähän pikkutyttöjen ihastukset kerkee muuttumaan vielä monesti ennen sitä suojaikää...

Pieniä, suloisia, ihmisiä.

prosessi kirjoitti:Minustakin lapset ovat pieniä ihmisiä, eivätkä edes tyhmiä, vaan pelottavan tarkkanäköisiä. Puhumaan oppineista sen huomaa parhaiten, jos vain vaivautuu kuuntelemaan, ja ihmisiähän pitäisi ainakin yrittää kuunnella. Ajattelin kyllä jo etukäteen, että ihan pienetkin vauvat huomioisivat asioita hyvinkin tarkkaan ja reagoisivat, mutta reaktioiden voimakkuus on yllättänyt. Vauvaa ei voi huijata, mikä tekee elämästä aika haasteellista.

Myös se on ollut hämmentävää, että mukelo mitä ilmeisimmin usein tuskastuu siihen, että sen kommunikaatiokeinot ovat rajalliset. Muistuu hyvin mieleen oma lapsuus, kun vähän isompana yritti selittää jotain, ja aikuiset eivät vain tajunneet mitä oikein halusi sanoa.

Mutta se mutkattomuus joka liittyy ihmissuhteeseen jonka toinen osapuoli on lapsi, on äärimmäisen puhdistavaa. Ei minkäänlaista manipulointia suuntaan eikä toiseen, vaan pelkistettyä rakkautta, jota tuntuisi riittävän vaikka koko maailmalle.

Senkin tässä on huomannut, että itse on paljon herkemmin vaikutuksille altis, näkee hyvin mihin ilmiöön esimerkiksi flirttailu perustuu. Mukelo esimerkiksi harrastaa sitä, että se mukamas hymyilee itsekseen, mutta oikeasti se silmännurkastaan vilkuilee, että huomaanko. Ja juu, huomaan, enkä voi olla ottamatta syliin, halaamatta ja pussaamatta, se ei vain ole mahdollista.

Elämä on kivaa.

Jep. Väitetään, että vauvat osaavat jotakin mitä aikuiset eivät enää osaa. Eli tunnistaa hoitajansa mielentilat erittäin tarkasti. Allekirjoitan.

Sanoinkin juuri tuossa eilen nuoremmalle Makimaalle, että sinun täytyy kyllä kehittää tuota kommunikointia kun ei isi tajua mikä sinulla on noin hätänä. Sinällään helppoahan tuo on jos ei tiedä, kun hoitona on pitää sylissä rauhoittumassa (ei suositella yöllä ymmärrettävistä syistä).

Jotenkin pystyn jakamaan mielentilasi aiheesta.