annepa kirjoitti:Minusta ihan järkevää. Vieläkö vituttaa vai onko jo välinpitämätöntä?
Kiitos kysymästä
Vähän molempia. Tämä henkilö on aina (ja varmaan toisinpäinkin homma toimii) tuonut huonot puoleni esiin. Malliesimerkki ihmisistä, joiden ei pitäisi olla missään tekemisissä toistensa kanssa.
Kuten sanoin niin nuo muut jutut olisin ohittanut olankohautuksella, mutta nämä kuolemisjutut meni rajan yli. En kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan tilannetta jossa itse kokisin noin suurta vihaa, varsinkaan läheistä ihmistä kohtaan. Ei niitä anteeksipyynnöt korjaa.
Useamman vuoden tuin ja kannustin ongelmissaan ja masennuksessaan kunnes teki katoamistemppunsa. On katkera. On katkera siitä, että olen saanut kaiken (siis näin hän kuvittelee omassa päässään) mitä hän haluaa vaikka en juuri itse näitä asioita ole koskaan palavasti halunnut.
Näkee asiat niin vääristyneinä, elää omassa maailmassaan. Esimerkkinä se, että hieron tätä täydellistä perhe-elämääni (kuvitelmissaan) hänen kasvoilleen, päden sillä jatkuvasti. Oikeastihan ainoa perhettä käsittelevä asia on ollut ilmoittaa tytsän syntymästä. Muutoin aina keskitytty hänen elämäänsä, ongelmiinsa jne.
Mielestäni ei ole mitään mahdollisuuksia tämmösillä asetelmilla koittaa edes paikata asioita vaikka nyt on suoraan puhuttukin. Ei se olisi tervettä. Tai siis se ei olisi terve suhde.
Heh, oikeastaan. Nyt en kyllä ihmettele miksi joku erehtyi luulemaan keissiä eksäksi
