Kitinä

Yksikön päälikkö käyttää työkaveristani erästä alatyylin sanaa lempinimenä ja ihan julkisesti ja päin kasvoja. Kai se sitten on hänen mielestään hauskaa, minun mielestäni ei, eikä myöskään henkilöstä itsestään. On muuten komea näky, kun viiskymppinen homomies itkee löydettyään nimityksen myös julkisesta kokouspöytäkirjasta.

Samainen esimies näytti meille koulutustilaisuuden kevennykseksi piilokameravideon, jossa naisilta vedetään kadulla paitoja ja hameita alas niin että tissit ja perseet näkyvät. Hauska video, jolle olisin hirnunut ihan täysillä kotona, mutta se ei todellakaan kuulunut henkilökunnan koulutuspäivään. Ei vaikka etukäteen sanoisikin, että eihän tästä sitten kukaan pahastu.

Jossain vaiheessa pitää minunkin saada suuni auki ja kohteliaasti huomauttaa asiasta, sillä mulla on kireä työpipo vastapainoksi pipottomalle vapaa-ajalle.

Mikä teidän mielestänne on sopivaa käytöstä esimiehelle? Mihin vedetään vitsailun raja työpaikalla? Olenko ainoa, joka paheksuu seksuaalissävytteistä vitsailua työpaikalla?

Mikään kuivettunut ja katkera vanhapiika en tunnetusti ole, mutta haluan tehdä työni seksuaalineutraalilla (onpas hieno sana, keksin just itse) työpaikalla.

Vedetään raja seitsemääntoista senttiin. Enemmän ei kaiketi rahkeet keskimäärin anna periksi kuitenkaan?

Lolita kirjoitti:Mikä teidän mielestänne on sopivaa käytöstä esimiehelle? Mihin vedetään vitsailun raja työpaikalla? Olenko ainoa, joka paheksuu seksuaalissävytteistä vitsailua työpaikalla?

Ei liene yllättävää että hyvän esimiehen tulisi olla yleensäkin mahdollisimman neutraali, hajuton ja mauton kaikinpuolin. Seksistiset, rasistiset, ihmisten uskontoihin tai maailmankuvaan, yms. liittyvät murjaisut voisi jättää sikseen vaikka omasta mielestään ne toimivat, ellei sitten ole satavarma että kohdeyleisö nauraa niille hänen mukanaan. Harva viitsii muuten vaan alkaa vääntää peistä esimiehensä kanssa jos on murjaisusta eri mieltä.

Oikeastaan tätä vähän sivusin aiemmassa työpaikkaflirttikeskustelussa. Siinä menee hieno raja milloin on kyse molempien mielestä mukavasta iloisesta vihjailusta, ja milloin ahdistavasta ja/tai työntekijän arvoa alentavasta käyttäytymisestä. Minun puolestani sellaiset voisi jättää pikkujouluihin jos on ihan pakko yrittää työpaikalla.

Eikös kuitenkin ole Lolita niin että työpaikkasi on varsin miesvaltainen, vai? Jätkäporukassa ilmeisesti välillä unohtuu paikan naiset.

Minusta kyse on mm. julkisuudentasosta.. Yksityisesti jokin asia menee usein vitsinä, mutta kolmannelle ensimmäisestä sanottuna se on häpäisevää ja siten nöyryttävää.
Työpaikkariesani hipoi rajoja kun ilmoitti muille miehille että menemme nyt yhdessä siivouskoppiin. Samana päivänä se oli ilmoittanut että häntä panettaa jne.
Mutta silti enemmän sen huvitti.. täällä ei monia naisia ole, ja muutenkaan työ ei ole hienohipiäisille, ja vitsit yhtä ronskeja.. mutta niillä ei vähätellä eikä alenneta toista. Ainoa, joka sitä tekee systemaattisesti, on työpaikkariesani.. mutta hänen suurin huumorinilonsa lähtee muitten nöyryttämisestä muillakin tavoilla.


Omakohtaisesti minä taasen omalta puoleltani katson nauraen ja räpsytellen silmiäni eräille .. mm työpaikkaleluani ja sen tähtisilmät kyllä tuikkivat takaisin. Yrittää se yllyttää minua sanomaan aina mitä mietin, mutta sanon "ettei kaikkea voi töissä sanoa.. mutta tiedät kyllä varmaan mitä ajattelen"...

Myöskin saatan mennä istumaan erään toisen pöydälle, ja pää kenossa räpsyttelen ripsiäni että "tehtäisiinkö treffit, pitäisi katsoa tuo asia yhdessä, ku en mä yksin uskalla, ja jos uskaltaisinkin, niin sit mä joudun uudelleen etsimään sut, jos se ei toiminutkaan niin kuten pitäisi"..
Eli teen itsestäni avuttoman blondin naisen, joka tarvitsee miehen suojelusta.. vaikka kyseinen tietää hyvin etten sitä ole ja että hänen toimenkuvaansa kuuluu juuri kyseisen asian tarkastaminen kanssani.
Onhan tuokin sukupuoliväritteistä... Mutta negatiivista?
Heh, ei ainakaan sen mukaan miten senkin silmät nauraa.. =)..

Moniselitteinen teksti.. mielestäni se ei ole negatiivista.. Jos toinen antaa kylmää, tai on kuin ei kuulisi asiassa mitään vivahdetta, niin kyllä se menee normaalijärkiseltä jakeluun eikä sitä tule tehtyä toiste.

Myönnän.. täällä oli eräs mies jonka kanssa en räpsytellyt ripsiä... en ennen kuin hän itse alkoi puhua vähän levottomia. Se taasen jäi aivan kokonaan, kun kyseinen itse ilmaisi asian "olisi vaarallista, jos olisimme yhteisissä pikkujouluissa".. johon sanoin vain että "tiedän". Sen jälkeen kyseinen päätti ettei riskeeraa, ja sen mitä puhumme, puhumme täysin asiallisia.

Eli olennaista kai on.. että on ero mikä on todellista, ja mikä on leikkiä.. Flirtti, jolla ei ole mitään jatkoaikomuksia ja jota pidetään kepeänä leikkinä, jolla ihaillaan ja annetaan _positiivisia_ tuntemuksia toiselle... Tasa-arvoisten kesken.. Siinä jää kaikille hyvä mieli.


Jos siihen ei pystytä, tai puhe menee jonkun heikkojen/arkojen kohtien piikittelyksi/nolaamiseksi, (kuten esimiehen puolelta voisi helposti ottaa niin) niin tuo sukupuolineutraali on seuraavaksi paras vaihtoehto (mutta hyvin tylsä sellainen..). Onneksi täällä asiat ainakin tällä 1,5 vuoden kokemuksella ovat selkeästi huumorin puolella.. eikä ne jotka eivät pidä moisesta, he eivät myöskään ole vitsien kohteena eivätkä niitä joudu kokemaan.

Googlebot kirjoitti:Ei liene yllättävää että hyvän esimiehen tulisi olla yleensäkin mahdollisimman neutraali, hajuton ja mauton kaikinpuolin.

Tuosta olen erimieltä. Hyvän esimiehen pitää näkyä ja kuulua. Joukkoja johdetaan edestä. Persoonallinen ja ihmisenhajuinen esimies on aina parempi kuin kuuromykkä teflon-vahanukke. Hyvään esimieskäytökseen kuitenkin kuuluu, että tietyt asiat ovat kiellettyjen listalla.

Erityisen kiellettyä on kaikki, jota voidaan pitää tai epäillä valta-aseman väärinkäyttämiseksi. Kaikenlainen muihin kohdistuvat seksuaalinen vihjailu tai seksuaalissävytteiset vitsit ovat ehdottomasti pannassa. Ylipäätään muille nauraminen on epäilyttävää, jos naurajalla on valtaa. Itselleen nauraminen on sallittavampaa, joten jos toimitusjohtaja haluaa sopivassa tilanteessa porukan nauravan toimitusjohtajan potenssiongelmille, niin tällöin toiminta _saattaa_ säilyä hyvän maun rajoissa. En kuitenkaan suosittele edes kokeilemaan. Muiden 'pakottaminen' kuuntelemaan omalle alapäälle nauramistaan on sitten taas jo selkeää vallankäyttöä.

Työhön liittymätön kommentointi alaisten suuntaan on myös huonon esimiehen merkki. Ylipäätään kaikki, johon alainen voisi vertaiselleen laukoa "vittuako se sulle kuuluu" on kiellettyjen listalla. Esimies ei siis voi esim. kritisoida alaisensa uuden auton väriä.

sivustahuutaja kirjoitti:

Googlebot kirjoitti:Ei liene yllättävää että hyvän esimiehen tulisi olla yleensäkin mahdollisimman neutraali, hajuton ja mauton kaikinpuolin.

Tuosta olen erimieltä. Hyvän esimiehen pitää näkyä ja kuulua. Joukkoja johdetaan edestä. Persoonallinen ja ihmisenhajuinen esimies on aina parempi kuin kuuromykkä teflon-vahanukke.

Olet osittain oikeassa, liioittelin tarkoituksella ainakin lihavoitujen sanojen kohdalla. Sanotaanko kuitenkin niin että jos voin valita harmaan (mutta kuitenkin jämäkän, asiantuntevan ja päätöksentekoon kykenevän) ja värikkään, ronskeja vitsejä ja jatkuvasti röhhöhhöö-nauruja heittelevän persoonan välillä esimiehekseni, valitsen ensimmäisen.

Tulikin mieleeni että eräs esimies (ei tosin minun) työpaikallamme on juuri tuollainen ylivärikäs persoona. Hänen normaali puheensa tuntuu olevan melkein kuin huutamista kovaäänisyydessään, ja kaikesta siitä näyttämisen halusta tulee usein feikki ja makeileva kuva. Luonteeltaan vähän jääräpäinen, joka tilanteesta riippuen on meidän muiden työntekijöiden kannalta joko hyvä tai huono asia.

Oma esimieheni on paljon lähempänä taas tuota "harmaa, päätöksentekokykyinen, uuttera, asiantunteva" jne. mallia, ja hyvä niin. Osaa hän kuitenkin työn ulkopuolella bilettääkin. Sinänsä ei ole väliä millainen esimies on työajan ulkopuolella, kunhan muistaa ammattilaisuuden työpaikalla. Esimiehen ei ole pakko yrittää olla kaikkien paras kaveri ja vitsinvääntäjä ainakaan työajalla.

Googlebot kirjoitti:Tulikin mieleeni että eräs esimies (ei tosin minun) työpaikallamme on juuri tuollainen ylivärikäs persoona.

Juu, ei tuollaisella The Officesta repäistyllä David Brentillä mitään tee. Värikkyys ei korvaa ammattitaitoa. Kun ammattitaito on kohdallaan, niin esimiehen persoonalla on kannustava vaikutus.