Kitinä

Useimmat haaveilevat kirjan kirjoittamisesta. Aika kaivaa ideat pöytälaatikosta:

Millaisen kirjan kirjoittaisit ja miksi?
Millaiseen lajityyppiin se kuuluisi ja mikä olisi sen aihe tai juoni?
Kenen toivoisit lukevan kirjasi?

Meinasin exäni kanssa kirjoittaa keittokirjan "3SH: SikaHyvää SikaHelposti SikaHalvalla", jossa piirroshahmosika esittelisi helppoja mutta herkullisia reseptejä opiskeiljoille. Kirjan featurena olisi ollut myös läpinäkyvät muovikannet ja sarana, jonka avulla kirjan voi pystyttää pöydälle, muovikannen suojatessa sitä roiskeilta.

Hanke on edelleen pilkkeenä silmäkulmissamme.

Mä olen jo kirjoittanut kolmea noista tyylilajeista: runokirja, scifi/fantasia ja tietokirja. Pitkän tähtäimen suunnitelmana on kirjoittaa satukirja.

p.

Kuvakirja lapsille/aikuisille, höystettynä onelinereilla.

Ultraväkivaltainen scifipornosarjakuva.

Omalle alalle ammattikirjallisuutta. Yhdessä tulevassa tuotoksessa oma nimi jo pitäisikin olla esillä (pitäisi varmaan hankkia oma painos esiteltäväksi).

En oikeastaan haluaisi kirjoittaa kirjaa, enkä ole muistakseni ikinä halunnutkaan. Kirjallisuus ylipäätänsä ei kohauta sen kummemin. Stimuloin mielummin mieleni konkreettisillä, fyysisesti tehtävillä asioilla. Tästä varmaan joku saapi aikaiseksi väännön lukemattomuudesta ja barbaarimaisesta sivistymättömyydestä, mutta ken niin ajattelee pitäköön se omana tietonaan. Mua ei vittu kiinnosta.

Jos kuitenkin olisi pakko valita olisi se tietokirja/faktateos. Tiedon etsiminen ei tuota ongelmaa, tietyistä aiheista olen jumalattoman tiedonhaluinen eikä mua haittaisi hakea niistä lisää tietoa. Se on sen haetun tiedon saaminen alas paperille kun on tuskaa. Vaihtoehtoisesti kuvakirjan/sarjakuvaeepoksen. Mutta loppupeleissä äänestän tyhjää!

Naistenviihde? Ruks. Erotiikkaa naisille.

Mulla oli joskus aikoinaan erään piirustustaitoisen naapurintytön kanssa opiskelija-asuntola-aikoina suunnitelma sarjakuvalle, joka ois ollut vähän niin kuin R. Crumbin My Problems with Women, mut niiku toiste päin.

Ja sit joskus öisin, kun en saa unta, rakentelen viihdesukupolvieepoksia.

Mut oikeesti oisin kyl tosi hämmästynyt, jos löytäisin itseni tilanteesta, että vakavissani kirjoittaisin kirjaa.

Romaani olisi hienoa kirjoittaa, jos vain osaisi.

EDIT: kirjoitusvirheitä....

Vantasia. Koska olen geek.

Skifi, koska olen kiikki kanzza.

edit: no empäs edes ole, mutta silti semmoisen jos jonkun. eikä mylwäin ole kiikki myöskään(protestoin).

Runokirjoja, novellikokoelmia, satukirjoja.. romaani.

Tietokonemies juopottelee ja häröilee ja elää pahaa elämää sinkkuyhteiskunnassa. Kaveri tulee ehdottamaan maailmanluokan kuprua, jolla ryöstetään kymmenen miljoonaa. Kupru suunnitellaan ja toteutetaan, minkä jälkeen raha pestään ja paetaan maasta apinamaahan odottamaan rikoksen vanhenemisaikaa ja mälläämään rahoilla. Rikoskumppanit pettävät toisiaan, vedättävät ja sokaistuvat ahneudesta: oma kakku ei riitäkään ja mielessä pyörii, että miten ikinä otinkaan tuollaisen idiootin mukaan kelkkaan. Paikalliset Pahikset huomaavat, että nuo uudet miljuunamiehet ovatkin vain poikia ja vielä lainsuojattomia ja haluavat osille isosti. Korruptoitunut paikallinen poliisi saa megakuprun tekijöiden luovutuspyynnön Suomeen toteuttaakseen.

Tietenkin unohdin listalta em. sarjakuvat.... Onneksi arvon Kityläiset ovat muistaneet ne mutta voihan joku haluta kirjoittaa e-kirjan tai äänikirjan

Sotakirjan, jonka nimeksi tulisi: PaskaPerseiden Pataljoona jatkosodan ratkaisutaisteluissa.

Homeboy65 kirjoitti:Sotakirjan, jonka nimeksi tulisi: PaskaPerseiden Pataljoona jatkosodan ratkaisutaisteluissa.

Asiaa!! Uutta kansallisromaania tässä kaivataankin

Tietenkin jotain vallankumouksellista, jotain jota poltettaisiin rovioilla ja saisi ihmiset barrikadeille.

aasi kirjoitti:Tietenkin jotain vallankumouksellista, jotain jota poltettaisiin rovioilla ja saisi ihmiset barrikadeille.

Eläinten vallankumous osa 2?

öh, opinnäytteitä...

Oon suunnitellut vaikka mitä ihmissuhde/suhteettomuus/omaelämättömyys -aiheisia sarjakuvia, vaan kun en osaa piirtää ja olen liian laiska harjoittelemaan, niin eivät ole koskaan paperille asti päässeet. Yhteen tein kyllä hienon kannen (tosin leikkaa-liimaa tekniikalla kopiokonetta apunakäyttäen, en piirtämällä). Siihen piti tulla sarjakuvien väliin ystäväni kirjoittamia tieteellisiä artikkeleita seurustelevien ihmisten mädännäisyydestä. Idea vesittyi lopullisesti saatuani ensimmäistä kertaa elämässäni vastarakkautta. En usko että pystyn kehittämään enää ikänä samanlaista katkeruutta kuin silloin alle kaksikymppisenä, tapahtuisi sitten mitä tahansa.

Tai sitten tahtoisin kirjoittaa jollaintapaa erilaisen nuortenromaanin. Ei mitään tyttö tapaa pojan tai kaveriporukka viettää villiä elämää -soopaa. Tää taas tyssää siihen, etten oikein koskaan ole ollut nuori ja yläasteaikaisiin omiin tuntemuksiin eläytyminen ahdistaa ihan liikaa vieläkin.

Romaani tai ehkä novellikokoelma. Miksei dekkarikin?
Teos pureutuisi tarkkanäköisesti ja viiltävän realistisesti aikamme ilmiöihin, keinoina satiiri, ironia, viileä tosiasioiden toteaminen ja kuiva huumori. Aihepiiri olisi tietysti jokin, minkä tunnen, eli joko koulumaailma tai miksei nettipalstalla kommunikoiva ja miiteissä käyvä hajanainen porukka, joka yhdistää nelikymppisen poikamiesparan,
pintaliitäjämetroseksuaalin ja konservatiivimoralistin, muun muassa.

En vielä tiedä, mitä ne ajan ilmiöt ovat, joihin kirjani ottaisi kantaa, ja siksi en toistaiseksi ole aloittanut kirjoittamista. Aloitan, kun tiedän. Teoksella pitää olla sanoma.

Aito_Johanna kirjoitti:Romaani tai ehkä novellikokoelma. Miksei dekkarikin?
Teos pureutuisi tarkkanäköisesti ja viiltävän realistisesti aikamme ilmiöihin, keinoina satiiri, ironia, viileä tosiasioiden toteaminen ja kuiva huumori. Aihepiiri olisi tietysti jokin, minkä tunnen, eli joko koulumaailma tai miksei nettipalstalla kommunikoiva ja miiteissä käyvä hajanainen porukka, joka yhdistää nelikymppisen poikamiesparan,
pintaliitäjämetroseksuaalin ja konservatiivimoralistin, muun muassa.

Mä mikään parka ole...

Eikä Gattaca. Eikö sinulle ole tyttönen opetettu vanhempien ihmisten kunnioitusta? Nimimerkki Toinen Kityn sedistä.

Kauhukirja tietenkin... Psykologista kauhua, sellainen, että lukiessa tuntuu, ettei uskalla kääntää katsettaan kirjan sivuilta, kun pelkää, että näkisi nurkissa jotain outoa...
Sellainen, että jos ovikello soisi kesken lukemisen, niin paskoisi housuunsa

Aito_Johanna kirjoitti:Aihepiiri olisi tietysti jokin, minkä tunnen, eli joko koulumaailma tai miksei nettipalstalla kommunikoiva ja miiteissä käyvä hajanainen porukka, joka yhdistää nelikymppisen poikamiesparan,
pintaliitäjämetroseksuaalin ja konservatiivimoralistin, muun muassa.
.

ÄÄÄK!!!
En halua avainromaanin henkilöksi!
Joskus mietin eikö jonkun Kalle Päätalon kirjojen tunnistettavia henkilöitä vituta. Ihan varmaan Päätalo on antanut heidän mielestään yksipuolisen kuvan, tehnyt heistä karikatyyrejä.

Itse... haluaisin olla singer-songwriter, mutta kun pelit ei käsissäni soi. Pop/Rock musiikki kun on nykyään korvannut runouden.

Runoja voisin yrittää kirjoittaa, mutta se on oikeasti pirun vaikeaa tehdä hyvin. Ja harva nykyään runokirjoja ostaa tai kirjastostakaan lainaa.

Romaanigenreistä kiva olisi sci-fin alalaji, pessimistinen utopia. Parodioisin inhoamiani ilmiöitä äärimmäisyyksiin. Paha kyllä sellaisessa ei pysy "edistyksen" kelkassa, ihan kohta ne parodioitavat jutut ovat hyväksyttyä arkipäivää. Elleivät ole jo.

Luin äsken Suomen parhaan humoristin, Veikko Huovisen 80-luvun juppeja parodioivan "Kasinomies Tom". Enkä nähnyt siinä enää mitään parodiaa! Paljon tympeämpiä hahmoja löytyy täältä Kitystäkin.

Eli mitäs hauskaa siinä on, kun Huovinen kuvaa miten pörssipelurilla ei ole moraalia ja hän antaa sisustaa hienon talonsa kalliilla tyylillä, josta ei itse ymmärrä, käy laskettelemassa muotikuteissa ja vielä keräilee taidetta vain sijoituskohteena. Eikös kaikki "paremmat" ihmiset niin tee?

AarneAnkka kirjoitti:Meinasin exäni kanssa kirjoittaa keittokirjan "3SH: SikaHyvää SikaHelposti SikaHalvalla", jossa piirroshahmosika esittelisi helppoja mutta herkullisia reseptejä opiskeiljoille. Kirjan featurena olisi ollut myös läpinäkyvät muovikannet ja sarana, jonka avulla kirjan voi pystyttää pöydälle, muovikannen suojatessa sitä roiskeilta.

Hanke on edelleen pilkkeenä silmäkulmissamme.

Periaatteessa erittäin hyvä idea. Nimike vaan kaipaisi hieman muokkausta. Ei pahalla. Toteutapa tuo.