1Kr.13
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta
minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai
kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin
kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi
kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei
olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei
olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei
muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se
kärsii. 8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja
kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on
vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli
lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi,
hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta
silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta
silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut
itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin
niistä on rakkaus.
Eikö rakkaus kestä huumoria? Erikoista.
