BrianW kirjoitti:Itse asiassa olen aina kohdellut palkollisia erittäin hyvin, kun olen sellainen itsekin ollut pitkään aikoinani.
Noudatatko työaikalakia vai et? Kovasti tunnut sitä vastustavan.
BrianW kirjoitti:Noudatan. En muista mitenkään erityisesti sitä tässäkään keskustelussa vastustaneeni. Normaalipäivässä ehtii yleensä hommat mainiosti hoitaa, kun vaan tekee motivoituneesti. Mutta enhän minä halua ketään kieltää tekemästä enempää jos he niin haluavat jossain TrainersHousessa tehdä.
BrianW kirjoitti: Oli muitakin, henkilökohtaisia syitä. Nyt tässä uudessa mallissa on kolmen hengen ydinjoukko, jotka ovat kaikki osakkaita, jotta asennetta löytyy. Kaikilla on ihan normaalit työsopimukset.
sivustahuutaja kirjoitti:Kerro kuinka IKEA saadaan toimimaan kokonaishyvinvoinnin kannalta tehokkaammin?
Elukka kirjoitti:Ainoa käytännön keino kai on nimenomaisesti kieltää mainitunlainen toiminta laeilla ja kansainvälisillä sopimuksilla. Varsinainen ongelma on siinä, että tahtoa tällaisten sopimusten laatimiseen ja varsinkaan niiden valvomiseen ei tunnu löytyvän. Erityisesti kehitysmaissa monikansallisen yrityksen on helppo ostaa paikalliset lainsäätäjät ja viranomaiset puolelleen.
sivustahuutaja kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Todellisuudessa työntekijällä on valta ja vastuu säätää työntekonsa määrä ja laatu hänelle itselleen sopivaksi (vai väitätkö siis, että sen vastuun pitäisi oikeasti olla konsulttifirmalla/investointipankilla/muulla saman kategorian työnantajalla?)
Työnantajalla on vain vastuu noudattaa lakia. Lain puitteissa työntekijä sitten hakee oman optiminsa työn, työpaikan ja työajan suhteen. Työntekijän valinta saattaa olla jopa työttömyys, joten kuinka työnantaja voisikaan olla vastuussa työntekijän valinnoista ja onko kukaan sellaista väittänyt?
Tix kirjoitti:So Easy kirjoitti:Otetaanpa pari vertailukohtaa: Onko sekin, että isojen firmojen ylimmälle johdolle (jotka tekevät ~100-tuntista työviikkoa) on usein järjestetty autonkuljettajat, yksityiskoneet etc. sekin vain naamioitua riistoa, eikä yksinkertaisesti vain hyvin vaativien työolojen (jotka jokainen näistä on itse valinnut) helpottamista?
Huippujohtajan neuvotteluasema on hiukan toista kuin nuoren työmarkkinoille tulevan kynittävän broilerin. Autonkuljettajat ja yksityiskoneet tuskin ovat olemassa pitääkseen toimitusjohtajan vapaa-ajan määrän mahdollisimman vähäisenä vaan mahdollisimman suurena?
So Easy kirjoitti:Entä vaikka huipputason muusikot, tanssijat, suunnittelijat, urheilijat, etc. jotka omistavat asialleen hekin usein 80-100 tuntia viikossa -- ovatko hekin vain "pyramidihuijauksen" uhreja, jotka hölmöyksissään eivät tajua vedota työaikalakiin ja vaatia oikeuksiaan?
Taitelu tai urheilu ei ole työntekoa.
EveryWoman kirjoitti:Siis missä vaiheessa lisääntyvät edut mielestäsi muuttuvat riiston välineistä kapitalistisikailun moottoreiksi? Miksi et näekään yksityiskonetta tapana "pakottaa" johtaja tekemään töitä mahdollisimman tehokkaasti jo työmatkalla? Millä perusteella arvelet, että työn vaativuus ei kasvaisi samassa suhteessa kuin edut lisääntyvät ja neuvotteluasema parantuu?
Ammattiurheilusta en tiedä, mutta suosittelen kokeilemaan taidealalla työskentelyä ennen kuin nolaat itseäsi enempää moisella kommentoinnilla.
Jos sinua ahdistaa jo se, että vastuu työmäärän ja ajankäytön hallitsemisesta on työnantajan sijaan sinulla itselläsi, en usko että vastuun laajeneminen myös arvonluontiin alalla, jossa se on yleisesti ottaen poikkeuksellisen vaikeaa, ainakaan oloasi helpottaisi.
Tix kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Siis missä vaiheessa lisääntyvät edut mielestäsi muuttuvat riiston välineistä kapitalistisikailun moottoreiksi? Miksi et näekään yksityiskonetta tapana "pakottaa" johtaja tekemään töitä mahdollisimman tehokkaasti jo työmatkalla? Millä perusteella arvelet, että työn vaativuus ei kasvaisi samassa suhteessa kuin edut lisääntyvät ja neuvotteluasema parantuu?
En ole kuullut yhdestäkään toimitusjohtajasta, joka olisi pakotettu ottamaan yksityiskone reittilennon sijasta.
Missäs minä olen noin arvellut?
Ammattiurheilusta en tiedä, mutta suosittelen kokeilemaan taidealalla työskentelyä ennen kuin nolaat itseäsi enempää moisella kommentoinnilla.
En minä nolannut itseäni, taidat olla ainoa joka moista edes kuvittelee. En tunne yhtään taitelijaa tai urheilijaa joka kokisi tekemisiään työnteoksi.
Työ on määritelmällisesti toiselle tehty suoritus, jonka ajatuksena on tehdä jotain mistä saa taloudellisen korvauksen. Taitelijat toteuttavat itseään ja urheilijat tavoittelevat päämääriään ja on jossain määrin sivuseikka saako siitä rahaa. Ammattilaisurheilu on harvojen herkkua, suurimmalla osalla taitelijoista/urheilijoista on taloudellisen pakon sanelemana myös oikea työ.
Se vain on niin, että vastuu on lain mukaan työnantajalla ja se on ihan oikein. Ja sekin on ihan oikein, että työnantaja joka edellyttää normaalin työajan ylittäviä suorituksia joutuu siitä maksamaan korkeamman korvauksen. Sinun yrittäjähenkinen propagandasi tai So Easyn lapselliset hyökkäykset eivät muuta sitä tosiasiaa miksikään, että vain ja ainostaan työntekijöiden järjestäytyminen on mahdollistanut työntekijä- ja työnantajapuolen sopimussuhteissa minkäänlaista tasapainoa ja työaikalaki on yksi tärkeimistä saavutuksista ja tukipilareista siinä tasapainossa.
EveryWoman kirjoitti:En minäkään ole kuullut yhdestäkään yrityksestä, jossa työntekijät pakotettaisiin nukkumaan öitään heille järjestetyssä torkkuhuoneessa oman vuoteen sijasta. Sinä kuitenkin väitit, että torkkuhuone = pakottamista 24/7-työskentelyyn, etkös?
EveryWoman kirjoitti:Kertomuksessasi pyramidihuijauksen uhreista. Ymmärsinkö väärin?
EveryWoman kirjoitti:Se, ettei koe tekemistään epämiellyttäväksi ei merkitse ettei se olisi työtä - eikä edes sitä, ettei mainittu tekeminen voisi olla vaativaa ja haasteellista. Vielä eri asia on tietysti harrastustoimintana suoritettava toiminta, jolla ei pyritä taloudelliseen kannattavuuteen.
EveryWoman kirjoitti:Ehkä luit hieman ohi siitä Easyn postauksesta, jota kommentoit. Easyhan mainitsi mm. suunnittelijat, tanssijat, muusikot - tarkoittaen luonnollisesti henkilöitä, jotka tekevät tekemistään ihan oikeaksi työkseen.
Ei tuota tosiasiaa ole tarkoituskaan muuttaa. Olen siitä kanssasi aivan samaa mieltä. Mutta sitä, mikä toimi menneisyydessä ei voi sellaisenaan siirtää tulevaisuuteen ja odottaa samaa vaikutusta.
Kuten sanottu, kompleksinen ajatustyö ja luova suunnittelutyö ja muut sensellaiset, joihin nykyinen työaikalaki ei vain sovi sovellettavaksi kovin hyvin
vaan vahingoittaa kumpaakin osapuolta
ainakin jos haluamme säilyttää globaalin kilpailukykymme.
Toimintakyvyn säilyttämiseksi muuttuvassa maailmassa olisi hyvä tiedostaa, millaisia oloja tällainen uutta lajityyppiä edustava työnkuva vaatii.
Jos Suomessa ei voida teettää mainitunlaista uudentyyppistä ajatustyötä, eikä täällä ole taloudellisesti kannattavaa teettää suorittavaa työtä, mitä jää jäljelle? Mikä on ratkaisuehdotuksesi?
EveryWoman kirjoitti: Jos Suomessa ei voida teettää mainitunlaista uudentyyppistä ajatustyötä, eikä täällä ole taloudellisesti kannattavaa teettää suorittavaa työtä, mitä jää jäljelle? Mikä on ratkaisuehdotuksesi?
EveryWoman kirjoitti:Se, ettei koe tekemistään epämiellyttäväksi ei merkitse ettei se olisi työtä - eikä edes sitä, ettei mainittu tekeminen voisi olla vaativaa ja haasteellista. Vielä eri asia on tietysti harrastustoimintana suoritettava toiminta, jolla ei pyritä taloudelliseen kannattavuuteen.
Ehkä luit hieman ohi siitä Easyn postauksesta, jota kommentoit. Easyhan mainitsi mm. suunnittelijat, tanssijat, muusikot - tarkoittaen luonnollisesti henkilöitä, jotka tekevät tekemistään ihan oikeaksi työkseen.
Ei tuota tosiasiaa ole tarkoituskaan muuttaa. Olen siitä kanssasi aivan samaa mieltä. Mutta sitä, mikä toimi menneisyydessä ei voi sellaisenaan siirtää tulevaisuuteen ja odottaa samaa vaikutusta. Kuten sanottu, kompleksinen ajatustyö ja luova suunnittelutyö ja muut sensellaiset, joihin nykyinen työaikalaki ei vain sovi sovellettavaksi kovin hyvin, vaan vahingoittaa kumpaakin osapuolta enemmän kuin hyödyttää, tulevat vain lisääntymään yhteiskunnassamme - ainakin jos haluamme säilyttää globaalin kilpailukykymme. Toimintakyvyn säilyttämiseksi muuttuvassa maailmassa olisi hyvä tiedostaa, millaisia oloja tällainen uutta lajityyppiä edustava työnkuva vaatii. Siinä ei auta kaikille sama -mantran hokeminen eikä Sarasvuon (tai muiden, jotka keskittyvät paskanjauhamisen sijasta toteuttamiseen) mollaaminen. Työtä, jossa työnantajalla ei ole konkreettisia keinoja hahmottaa ja sitä kautta ottaa vastuuta työntekijänsä työmäärästä, ei voisi ollenkaan teettää jos vastuu todella käytännössä olisi työnantajalla niin tiukasti kuin tuossa esität. Jos Suomessa ei voida teettää mainitunlaista uudentyyppistä ajatustyötä, eikä täällä ole taloudellisesti kannattavaa teettää suorittavaa työtä, mitä jää jäljelle? Mikä on ratkaisuehdotuksesi?
Vadim kirjoitti:Tähän kaikille sama -mantraan sisältyy se ajatus, että jos kilpailutalouteen perustuvassa yhteiskunnassa sallitaan pelisääntöjen rikkominen yhdelle toimijalle tai toimialalle, tämä yleensä johtaa siihen, että pian näitä sääntöjä rikkovat kaikki toimijat kaikilla toimialoilla. Ja kas, tältähän asia vähän tänä päivänä näyttääkin. Toisin sanoen, kun työaikoja ei juurikaan valvota, osin epäilemättä siksi, että niistä (oikeutetustikin) narisevat työntekijät pelkäävät (oikeutetusti), että heiltä lähtee työpaikka alta, päädytään toisenlaiseen kaikille sama -tilanteeseen: kaikki toimijat kaikilla toimialoilla loukkaavat työaikalain säännöksiä. Se, että työntekijä suostuu tähän vapaaehtoisesti, tuo mieleen tällaisen willing executioner -tapauksen, jossa hän tavoittelee omaa etuaan kollektiivisen edun kustannuksella. Tämä on verrattavissa verotuksen free rider -ongelmaan.
Sekoitat ikävällä tavalla palkkatyön ja yrittäjyyden. Työntekijät ovat työntekijöitä, ja heihin sovelletaan työaikalain säännöksiä. Toisaalta muusikot, monet suunnittelijat, tanssijat, ja niin edelleen, ovat yrittäjiä, eikä heitä koske työaikalainsäädäntö lainkaan. Sama tietysti pätee myös ylimpiin johtoportaisiin, joilla ei myöskään ole työntekijöiden asemaa esimerkiksi irtisanomissuojan suhteen.
Tämä globaali kilpailukyky -horina on hieman pitkästyttävää siksi, että sillä ei ole juuri minkäänlaista kansantaloudellista pohjaa. Tämä siksi, että valtiot eivät kilpaile toistensa kanssa, toisin kuin vaikkapa yritykset. On tietysti selvää, että tekemällä työaikasäännökset kohtuuttoman monimutkaisiksi vaikeutetaan talouselämän toimintaa ylipäätään. Toisaalta on myös vahvoja taloustieteellisiä perusteita rajoittaa viikkotyöaikaa verotuksellisin ja muin keinoin (tästä ehkä enemmän joskus toiste). Ei ole myöskään yllättävää, että kansainvälisten tutkimusten mukaan ne valtiot, joissa työaikalainsäädäntö on kaikkein vapaamielisintä (Yhdysvallat ja Iso-Britannia), lasten asosiaalinen käytös on myös yleisintä, mikä voinee panna pitkälti vanhempien poissaolon piikkiin.
Sopivan tasapainon etsiminen työaikojen joustavuuden suhteen on aina toivottavaa, kunhan sitä periaatetta, että ylitöistä maksetaan tai ne annetaan vapaina takaisin, ei loukata. Olen ymmärtävinäni, että te soisitte millaiset työajat vain, kunhan työntekijä niihin "suostuu". Pahoin pelkään, että tämä johtaisi siihen, ettei Suomessa pian tunnettaisi lomia tai viikonloppuja lainkaan. Amerikkalaisellahan on tällä hetkellä muutama viikko lomaa, josta käytännössä pidetään noin viisi päivää.
EveryWoman kirjoitti:On olemassa työtä, jonka tekeminen sujuu kaikkien mielestä paremmin kun se tehdään noiden säädösten ulkopuolella, eikä yrittäjyyden ja palkkatyöläisyyden raja kaikissa tapauksissa ole enää niin selkeä kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi Marimekon Paakkanen antaa suunnittelijoille vapaat kädet tehdä mitä haluavat, mutta myös vastuun siitä että heidän suunnittelemansa mallit ovat myyviä. Kannattaako tällaisen palkkatyöläisen mielestäsi tehdä työtään täysin ilman yrittäjyysasennetta? Entä kannattaisiko Paakkasen mielestäsi ottaa työntekijöille antamansa vastuu omiin käsiinsä?
Jos tällaisen uudentyyppisen työn luonne ja ominaislaatu määriteltäisiin nykyistä ymmärrettävämmin, ja sitä varten kehitettäisiin oma, paremmin soveltuva lainsäädäntönsä, luulisi että kaikki voittaisivat. Suorittavaa työtä tekevien oloja huonontavat tavat eivät pääsisi samalla tavalla liukumaan niille sopimattomille alueille, kun ihmisille olisi selvempää missä niitä kuuluu käyttää ja missä taas ei. Ja kaikkien yritysten olisi nykyistä helpompaa noudattaa lakia, joten lain rikkomista ei tapahtuisi yhtä laajasti kuin nykyisin ja ajan myötä myös asenneilmasto kääntyisi lain rikkomista vastaan.
Mitä tulee vanhempien poissaoloon lasten luota, menisin siinäkin asiassa mieluummin eteen- kuin taaksepäin, eli sekoittaisin tämän mainitunlaisen työn kontekstissa työ- ja kotielämää toisiinsa vielä enemmän; ajankäytön lisäksi myös tilojen ja paikkojen suhteen. Tulevaisuuden toivetyöpaikallani myös hoidetaan lapsia ja mahdollisesti laitetaan ruokaa jne. Etätyön lisääntyminen on ensimmäinen askel tähän suuntaan, mutta kuvittelisin että kehitys tulee jossakin vaiheessa tiensä päähän - yksittäinen perhe on kuitenkin aika pieni sosiaalinen yksikkö. Työyhteisöjen kehittämisen kautta voisi saada yhdistettyä henkisen ja fyysisen yhteisöllisyyden hyvät puolet. Menneisyyden kyläyhteisöt kuolivat osittain siksi, että henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta alettiin kokea muualla asuvien kanssa heti kun se tuli teknisesti mahdolliseksi, ja pelkkä paikallinen yhteenkuuluvuus ei enää riittänyt. Kenties seuraava luonnollinen askel olisi näiden yhdistäminen, mistä olisi tietysti muitakin etuja kuin pelkän ajankäyttöongelman ratkaiseminen.
Globaalilla kilpailukyvyllä tarkoitan Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyä ulkomailla toimiviin yrityksiin nähden.
Clay kirjoitti:En ymmärrä miten ajatustyö on ristiriidassa työaikojen kanssa. Ihmisen alitajunta pureksii kuitenkin ajatustyötä 24/7, niin pitäiskö palkkakin jakaa sen mukaan, vai pitäskö laskea lomat sen mukaan? En ymmärrä. Laki ei kiellä vapaa-ajalla pohtimasta työtehtäviä. Lailla pitäis kyllä säätää, ettei opiskelun saa viedä aikaa enempää kuin 8 tuntia päivässä.
Vadim kirjoitti:Aika moni taloustieteilijä on sitä mieltä, että koko termi pitäisi unohtaa. Ensiksi on todettava, että kilpailukyvystä puhuminen on mielekästä vain valuutta-alueiden sisällä ja niidenkin kohdalla melkoisin varauksin.
sivustahuutaja kirjoitti:Suomessa suomalaiseen tapaan äimistellään innolla valtion ominaisuuksia kuten 'kilpailukykyä' kun pitäisi keskittyä yritysten kilpilukykyyn ja kehittää toimintaa fiksummaksi. Homma lähtee firman kahvipöydästä, ei eduskunnan istuntosalista.
BrianW kirjoitti:urpiainen kirjoitti:- Sarasvuon touhu on oopiumia kansalle, koko lausuman assosiaationaalisessa painavuudessa.
Mielenkiintoni, eikä varmaan yksinkertaisen ihmisen älynikään, riitä noin hienoon keskusteluun kuin EW ja U harrastavat mutta kyllä minusta paljon suurempaa oopiumia kansalle on nyky TV BB:nen ja muine hömppäohjelmineen kuten myös iltapäivälehdet.
EveryWoman kirjoitti:Jos tällaisen uudentyyppisen työn luonne ja ominaislaatu määriteltäisiin nykyistä ymmärrettävämmin, ja sitä varten kehitettäisiin oma, paremmin soveltuva lainsäädäntönsä, luulisi että kaikki voittaisivat. Suorittavaa työtä tekevien oloja huonontavat tavat eivät pääsisi samalla tavalla liukumaan niille sopimattomille alueille, kun ihmisille olisi selvempää missä niitä kuuluu käyttää ja missä taas ei. Ja kaikkien yritysten olisi nykyistä helpompaa noudattaa lakia, joten lain rikkomista ei tapahtuisi yhtä laajasti kuin nykyisin ja ajan myötä myös asenneilmasto kääntyisi lain rikkomista vastaan.