Tix kirjoitti:hermine kirjoitti:Lopettais sen teollisuuden, niin säästyisi energiaa...ihmisetkin olisi paljon iloisempia, kun niitten ei enää tarvitsisi mennä töihin.
Ja mentäis kaikki metsään elämään niinku Linkola?
Onko se Linkolan metsässä asuminen sitten Kityurbaaneista jotenkin huvittavaa?
Itse asuisin mieluiten mökissä lähellä koskematonta luontoa. Tuskin tehometsätaloussuomessa vaan kenties jossain vuoriseudulla, ehkä Alaskassa tai sitten Afrikan tasaisilla savanneilla. Jos niissä oloissa saisin perustoimeentulon kuten ruokaa ja vaatetta, luopuisin helpolla muusta elintasosta. Varsinkin netistä ja elokuvista, koska ne edustavat minulle pakoa lähiöelämästä kerrostalossa ja UNELMIA elämästä jota haluaisin elää.. sitä elämää oikeasti eläessäni en unelmateollisuutta tarvitsisi.
Mutta itse kysymykseen ruksasin "Lisätä huomattavasti". Vaikka olen luonnonsuojeluhenkinen, vastustan myös dogmaattista "vihreyttä".. että ei voisi olla luonnon ja eläinten ystävä jos samalla ei ole sivari rengas nenässä, seksuaalisten vähemmistöjen puolustaja, teknologian ja ydinvoiman vastustaja jne "poliittisesti korrekti".
Kovaa huipputeknologiaa tarvitaan luonnon ja ympäristön pelastamiseksi! Miksi jonkun ideologian takia kieltäytyä käyttämästä kaikkia keinoja? Ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen ydinvoimalla olisi ympäristöystävällinen teko jos mikä.
Ydinvoiman vastustajat väittävät toisin. Mutta eivätköhän Tsernobyl-tyyppiset onnettomuudet ole tosi harvinaisia ja sellaisen vaikutukset vakavuudestaan huolimatta sittenkin paikallisempia kuin fossiilisten polttoaineiden nykykäyttö? En ole kylläkään perehtynyt ydinjätteiden varastointitekniikkaan. Tarvitsevatko ne huoltoa? Olisi huonoa historian tajua olettaa, että tuhansien vuosien kuluttua varmasti on sivistystä, taitoa ja kiinnostusta huoltaa jätevarastoja.
Fuusioenergia olisi ratkaisu.
Mutta sehän viipyy ja viipyy. Alkaa tuntua epäuskottavalta. Eikös se ainoa Tokamak-reaktorikin kuluta enemmän energiaa kuin tuottaa?
Yllä mainitut aurinkoenergiasatelliitit eivät ole sci-fiä, vaan niitä mietittiin tosissaan 80-luvulla. Proffan nimeltä O´Neill aurinkosatelliittivisiot pääsivät moneen yleistajuiseen avaruustekniikkakirjaankin. Idea oli käyttää samanlaisia aurinkokennosiipiä kuin avaruusaluksissa, mutta valtavan paljon suuremmassa mittakaavassa. Energia olisi sädetetty mikroaaltoina maahan, sadan hehtaarin laajuisiin vastaanottoantenneihin. Niin tosissaan oltiin, että lentokonefirma Boeingin piirustuslaudoilla oli jo viisisataa tonnia nostavia monikertakäyttöisiä jättikantoraketteja aurinkosatelliittien kokoamiseen.
Mutta sitten kävi niinkuin aina avaruuslentoasioissa sitten 70-luvun on käynyt. Yleisön kiinnostus on lopahtanut, rahaa ei saada. USA:n avaruussukkuloiden onnettomuudet eivät johdu, toisin kuin lehdistö sanoo, sukkuloiden iästä. Sukkuloiden koko ideahan nimenomaan on käyttää niitä jopa sata kertaa ja kymmenien vuosien ajan! Onnettomuudet johtuvat siitä, että rahapulassaan NASA:n oli pakko tehdä sukkuloiden perusrakenteessa vaarallisia kompromisseja. Neljä arkaa kapinetta köytetty lähdössä samaan nippuun. Kun yksi hajoaa, roippeet osuvat muihin. Se ei ollut alunperin tarkoitus, parempi suunnitelma piirustuksineen oli, mutta kas, poliitikot eivät antaneet rahaa.
(ups.. meni offtopicoinniksi)