Kitinä

Löysin citynikseistä kysymyksen, josta tahtoisin keskustelua, joten kopioin sen tänne.

Mitkä ovat ne asiat, joista rakkauden nimissä pitää ja voi joustaa? Mistä ei saisi joustaa? Mielipiteitä?

Pistää akan paksuksi niin sitten ei tarvi juostaa enää niin paljon hahah.

Eikös se hahmo Jeesus aika hyvin ilmaissut tuon asian. Tee niinkuin haluat itsellesi tehtävän. Henkilökohtaistahan se sitten on kuinka paljon joustaa, venyy ja antaa anteeksi. Koska mikään ei ole mustavalkoista, on vaikea sanoa missä ne rajat tasan tarkkaan menevät. Itselleni tietyt asiat ovat ehdottomia koskien omaa toimintaani mutta toisten tekemisistä en suoralta kädeltä osaa sanoa.

hermine kirjoitti:Mitkä ovat ne asiat, joista rakkauden nimissä pitää ja voi joustaa? Mistä ei saisi joustaa? Mielipiteitä?

Oma listani on varmaan aika tyypillinen nuoren vapaan kasvatuksen saaneen ja hyvinvointiyhteiskunnassa tasapainoisen lapsuuden kokeneen ihmisen lista. Tarkoitus on kuitenkin varmasti esittää esimerkkejä ja samalla luoda keskustelua, joten yritän hinkata lyijyä aaneloseen.

Unohdan heti kliseen sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua - siitähän tässä ei ole kyse. Itse en luopuisi urheilusta, sen harrastamisesta tai sen seuraamisesta. En jättäisi työelämää, en tinkisi ammatillisista tavoitteistani. En luopuisi kaveripiiristä ja tiiviistä yhteydenpidosta heihin, sama pätee perheeseeni. En joustaisi keskeisistä elämänarvoistani enkä juurikaan tavastani elää.

Nämä nyt ensinnä tulivat mieleeni. En kauheasti lähtisi tuomitsemaan tai ohjeistamaan toisinajattelijoita, joten yleisellä tasolla pitää/saisi joustaa-ajattelun jätän muille.

En luopuisi:

WC lukemisesta
vaatteiden säilytyksestä lattialla
Converseista
Vähintään yhdestä vuotuisesta pitkästä ulkomaanmatkasta
Nojatuolistani
Torkkukytkimen kuuntelemisesta

En ole tietenkään vähään aikaan ole kokenut nalkutuksen voimaa, joten listaa joutuu ehkä päivittämään, jos oikein iso N iskee päälle...

Yksi asia, mikä mua ärsyttää missä tahansa suhteessa on ajankäyttö. Toisen ajan tuhlaaminen ja odotuttaminen ei ole suotavaa. Varsinkin jos ihmisellä on muutakin elämässään kuin yhden ihmisen kautta eläminen, eli työ, harrasteet ja ystävät, on otettava huomioon se vapaa-ajan rajallisuus. Mun mielestä jatkuva myöhästeleminen kertoo jotakin toisen arvostamisesta tai sen puutteesta.

Lisäksi ajankäyttöön lukisin myös erilaisen vuorokausirytmin. Itse kuulun aamuvirkkujen ja illan torkkujen vähemmistöön ja teen kenet tahansa ihmisen hulluksi heräämällä klo 5. Minkäs teet, kun ei nukuta.

Aikataulujen ja elämänrytmien yhteensovittaminen ei vaan aina ole niin helppoa.

"kuinka paljon voi luovuttaa ja silti tunnistaa itsensä?"
Periaatteessa parisuhde on yhteispeliä ja molempien olisi syytä olla valmis myönnytyksiin, mutta rajansa sillä joustamisellakin on. Se raja vain on niin hankala määritellä. Missä vaiheessa terve "töiden tekeminen" parisuhteen eteen muuttuu väkisin yrittämiseksi, joka taas ei ole kovin hedelmällistä toimintaa?
Hankalaahan se on, niin kuin yleensä kun kaksi ihmistä yrittää sovitella elämäänsä yhteen. Ja riippuu todellakin siitä miten paljon vaatii ja odottaa. Luulen, että monilla ihmisillä on epärealistisia odotuksia parisuhteesta ja rakkaudesta, ja liikaa vaatiminen on niin helppoa kuitenkin. Toisaalta joissakin tapauksissa taas ei vaadita liikaa, ei itseasiassa vaadita mitään, vaan vain luovutaan ja luovutaan, ja annetaan toisen hyväksikäyttää ja muokata toista loputtomasti omaksi edukseen.
Parisuhteen pitäisi perustua tasa-arvoon, ja silloin molempien pitäisi olla valmis tavoittelemaan yhteistä etua oman edun sijasta. Mutta jos suhde toimii, ei näitä asioita tarvitse edes sillä tavalla pohtia, vaan on selvää, että näin toimitaan.
Rakkauden eteen tulee olla valmis tekemään mitä tahansa, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa.
Ja pitäisi tuntea se ero siinä, onko kyseessä rakastuminen vai ajatus siitä, että on rakastunut. Itsekunnioitus pitäisi säilyttää ja antaa toisellekin tilaisuus siihen. Pitäisi pystyä ajattelemaan asiaa molemmilta puolilta, pitäisi kävellä välillä toisenkin saappaissa.

Vaikeaahan se on. Usein mahdotonta. Mutta en minä silti uskoani ole ikinä täysin menettänyt...

Tiikeriankka kirjoitti:Tee niinkuin haluat itsellesi tehtävän.

Tuo nyt ei toimi alkuunkaan, koska esim. se mitä minä pidän luottamuksena ja rakastavassa mielessä tilan antamisena toiselle, moni muu pitää välinpitämättömyytenä.

hermine kirjoitti: Mistä ei saisi joustaa?

Ainakaan leffan aikana ei saisi puhua.

Mitä suurempi tasoero kumppanien välillä on sinun eduksesi, sitä enemmän sinulla on varaa vaatia toiselta.

Mitä suurempi tasoero kumppanien välillä on hänen edukseen, sitä enemmän sinun on annettava, ja sitä kevyemmin perustein sinut dumpataan.

"Tasoero" taitaa löytyä lähinnä korvien välistä ja lienee pelkkää psykologiaa. Kumpi luonne vaan sattuu olemaan vahvempi, ja onnistuu keplottelemaan itsensä niskan päälle vaaleanpunaisten ihastuspilvien haihduttua.

Paljonko täytyy antaa?
Tahtoisin ajatella, että kysymys ei olisi edes täytymisestä tai pakosta, vaan halusta antaa...
Mutta ideaaliparisuhteet taitaa olla harvassa. Useinhan se on kuten tuossa yllä AA sanoi, ja tasoerot kyllä huomaa. Masentavaa kerrassaan.

hermine kirjoitti:

Tiikeriankka kirjoitti:Tee niinkuin haluat itsellesi tehtävän.

Tuo nyt ei toimi alkuunkaan, koska esim. se mitä minä pidän luottamuksena ja rakastavassa mielessä tilan antamisena toiselle, moni muu pitää välinpitämättömyytenä.

Tjaa. Ehkä kuitenkin pitää olla kuitenkin kiinnostunut toisen asioista olematta tyrrrkky. Yrittää olla aktiivinen ja luoda mahdollisuuksia. Äh..vitustako minä tiedän..Parisuhteilu on vaikeaa.

Mutta tuohon sisältyy myös se ajatus, että ainakin jättää tekemättä sen toiselle, jota ei halua itse kokevan. Eli kaikenlainen vittuilu, valehtelu, väkivalta ja pettäminen jne.

AarneAnkka kirjoitti:Mitä suurempi tasoero kumppanien välillä on sinun eduksesi, sitä enemmän sinulla on varaa vaatia toiselta.

Mitä suurempi tasoero kumppanien välillä on hänen edukseen, sitä enemmän sinun on annettava, ja sitä kevyemmin perustein sinut dumpataan.

"Tasoero" taitaa löytyä lähinnä korvien välistä ja lienee pelkkää psykologiaa. Kumpi luonne vaan sattuu olemaan vahvempi, ja onnistuu keplottelemaan itsensä niskan päälle vaaleanpunaisten ihastuspilvien haihduttua.

Tuleepä yksi ämmä mieleen joka tajus ettei se mua tule koskaan samaan tossunsa alle niin sen takia sain pakit, tosin suoraan ei sanonut mutta niin selvästi vihjailen että tyhmempikin tajuaa

mölli kirjoitti:Tuleepä yksi ämmä mieleen joka tajus ettei se mua tule koskaan samaan tossunsa alle niin sen takia sain pakit, tosin suoraan ei sanonut mutta niin selvästi vihjailen että tyhmempikin tajuaa

Joo, epäilemättä kaikki naiset jotka ovat antaneet sinulle pakit, ovat antaneet pakkinsa sen vuoksi että olet niin upean itsenäinen ihminen.

Minä en ole tähän päivään mennessä oppinut ymmärtämään paskaakaan naisten ajatuksenjuoksuista ja motiiveista suhteiluihin, pakkien antamisiin tai ylipäätänsä juuri millekään tekemisilleen. Kaikista heikoimmilla jäillä on silloin kun kuvittelee naisen antavan selviä, järjellisesti tulkittavia vihjeitä.

Enpä tiedä onko tähän yhtä ja oikeaa vastausta. Mulle riittäisi vaikka se, että jos mä tiskaan niin toinen imuroi. Käyn kaupassa niin toinen pistää pyykkikoneen päälle. Yksinkertaisia asioita. Orjaksi en ikinä ryhdy. Jos toinen ei ole valmis tekemään mitään, niin mun puolesta voidaan kahlata ravassa ja syödä kertakäyttölautasilta. Voin tietyllä tavalla olla jyrkkäkin, mutta sitä saa mitä tilaa. Yhtälailla toinen voi ostaa leffaliput ja tonen leffaeväät... tai leffan jälkeen oluet. Musta tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa..?

En tinkisi kotisikailuista, hevosista enkä itsenäisyydestäni. Muissa jutuissa olen valmis joustamaan.

p.s. Manala sulla on hieno avatar.

Ruuasta en luovu. Enkä oluesta tahi kahvista. Enkä ammatistani. Muut mänkööt.

Camilla kirjoitti:En tinkisi kotisikailuista, hevosista enkä itsenäisyydestäni. Muissa jutuissa olen valmis joustamaan.

p.s. Manala sulla on hieno avatar.

Selittäisitkö, mitä tarkoittaa 'kotisikailu'? Ja sikailetko itse, vai tarkoititko ettet hyväksy sellaista mieheltä?

Tuon kuultuaan monikin mies saataisi innostua.

hermine kirjoitti:..

Mistä ei saisi joustaa? Mielipiteitä?

Itsekunnioituksesta. Sadistinen parisuhde eli sellainen, jossa aiheutetaan kärsimystä ei käy, eikä tule koskaan käymään.

On muitakin seikkoja listattavaksi, mutta tuossa tärkeimpiin kuuluva.

Parisuhteessahan oleminen on koko ajan kompromissien tekemistä, mutta ohjenuorani on "Älä anna sieluasi toiselle"

martza kirjoitti: .. "Älä anna sieluasi toiselle"

= Ei pidä aloittaa suhdetta :piru:n kanssa?

HellBell kirjoitti: = Ei pidä aloittaa suhdetta pikkupirun kanssa?

Heheh.. Aivan ja se onkin taito, että ei törmää eikä ala suhdetta salakavalaan . Se saattaa viedä koko ihmisen mennessään niin kuin eräälle kävi.

martza kirjoitti:

HellBell kirjoitti: = Ei pidä aloittaa suhdetta pikkupirun kanssa?

Heheh.. Aivan ja se onkin taito, että ei törmää eikä ala suhdetta salakavalaan ..

Lööppiin muokattuna : ".. eikä ala suhdetta salarakkaaseen.."

Yksi suhteeni kaatui siihen etten vaan voinut tinkiä elämäntavoistani; en halunnut muuttaa maalle eläinten täyttämään taloon jonka lattia oli peitetty turpeella (liioittelematta), ja symbolisesti homma päättyi siihen kun ostin oman asunnon kaupungista; sellaisen asunnon jossa hän ei voisi elää - eli käytin rahani itseeni enkä "meihin". Olisi se periaatteessa ollut mielenkiintoista; olisin joutunut muuttamaan ajatteluani ja elämäntapojani hyvin paljon, ja siinä rytäkässä oppinut varmaan kaikenlaista. Immuunijärjestelmänikin olisi saanut sikahyvää treeniä siellä eläinten keskellä. Mutta kun ei, pitää olla tämmöinen siivousintoinen urbaani kotikissa.

Jossain tuolla hujakoilla se raja kai sitten kulkee. Mutta pitäisin tätä tapauskohtaisena.

Kai se menee niin, että mitä ihastuneempi / rakastuneempi on, sitä enemmän sitä on valmis tinkimään. Kumpi sitten on terveempää, pitää pää kylmänä vaiko olla hyvin kyvykäs kompromisseihin? Kultainen keskitie?

AarneAnkka kirjoitti: Kai se menee niin, että mitä ihastuneempi / rakastuneempi on, sitä enemmän sitä on valmis tinkimään. Kumpi sitten on terveempää, pitää pää kylmänä vaiko olla hyvin kyvykäs kompromisseihin? Kultainen keskitie?

Suhteen paradoksi on, että vahvemmalla siinä on osapuoli, joka rakastaa vähemmän. Niinpä terveempää itsensä kannalta on pitää päänsä kylmänä. Suhteen kannalta parempi on kyetä kompromisseihin, mutta yleensä kai ajattelemme asioita enemmän itsemme kuin suhteen kannalta.

Sinulla on muuten hyvät ajat edessä, kun saat vähän lisää ikää, jolloin sopivassa ikähaarukassa olevat seurusteluehdokkaat pääsevät yli naurettavasta pituusfetissistään. Olet miellyttävä, sivistynyt, menestynyt ja kunnollinen mies. Tosin silloin sillä ei ehkä ole niin väliä, mutta kuitenkin.

p.