Kitinä

Sain tuossa meilin yläaste/lukioajan luokkatoverilta. Misupuoliselta.
Hän oli kuulemma siskonsa kanssa muistellut lukiossa kirjoittamaani ainetta, joka oli "julkaisukelpoinen". Ja "naureskellut kippurassa" pelkästä muistosta. Kaikki sillä luokalla olettivat, että minusta tulee kirjailija. (niinhän se oikeastikin meni, pelkkiä kymppejä ja stipendi) Nyt tuo nainen oli onnistunut Googlettamaan minut monista samannimisistä ja kysyy, olenko se minä ja tuliko minusta kirjailija.

Voi vittu.
Jotenkin ei tee mieli vastata.
Ei tullut kirjailijaa.
Sekin on vielä tulevaisuuden haave. Kunnes tajuan, että minulla ei enää ole aikaa. Kyvytkin rapistuneet niinkuin Kitinästäkin "saattaa" huomata.

Ja muutenkin olen ollut surkea runkluuseri. Masentunut työtön enimmäkseen. No nythän minulla on omaisuutta, onpas joo, mutta asun silti vanhempieni kanssa!

Te olette lähes kaikki "äsken syntyneitä" minuun verrattuna.
Mutta joko alkaa tulla tuntemuksia, että elämä ei ole mennyt niinkuin haaveilitte?

Miten sen kanssa pärjää?
Olisiko paras Ally McBealin pomon Fishin:
"Joskus tulee ajatus, että olen haaskannut elämäni ja luopunut haaveistani. Siihen auttaa vain yksi keino: "EI PIDÄ AJATELLA"

Älä helvetissä ala taas sitä samaa ruikutusta!

Dr.Diarrhea kirjoitti:Älä helvetissä ala taas sitä samaa ruikutusta!

En.
Tarkoitus että muutkin ruikuttais niin minulle tulis parempi mieli.
Mutta te olette liian nuoria, ette ole ehtineet turhautumaan elämäänne ... avoinna kaikki portit eikä vielä suljettu takanain...

Gattaca kirjoitti:Tarkoitus että muutkin ruikuttais niin minulle tulis parempi mieli.

Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia. Mennyt elämä vittu ihan tuubiin. Jengi syö kädestä. Sain ekan kerran pillua ala-asteella, kun jumppamaikattaren sijainen vokotteli mut liikuntavälinevaraston varjoihin ja tarjos nannaa joka ruplalla. Julkaisin Finlandian voittaneen esikoiseni viisivuotiaana, kun turhauduin laimeaan kirjaskeneemme. Miksi jatkaa, kun ymmärrät varmasti mistä on kyse? Täytyy juoda wiski loppuun, jotta ehdin tyydyttää makkarissa onanoivat pystytisukaksoset - olen kuitenkin täydellinen herrasmies.

Musta piti tulla ajoneuvonosturikuski. Oli ihan hyvä ettei tullut.

Annampa taas saman neuvon kun muutaman kerran muillekin elämänsä valittajille. (Ei niin, että olisi neuvot juuri sukseeta saaneet)

Ota vastuu itsestäsi ja tee asialle jotain.

Tossa iässä ehtii vielä paljon kun vaan alkaa heti.

Turha parkua kun on jo paskat housuissa.
Ei se nyt varmaan ihan kaikilla muillakaan ole mennyt just niin kuin kouluikäisenä suunnitteli. Pitää olla tyytyväinen siihen mitä on saanut, eikä tavoitella kuuta taivaalta. Luulis tuohon ikään mennessä oppineen jo.

Mulla on kyllä mennyt aivan putkeen.

Tarkoitus oli saada hyväpalkkainen homma, komea talo, komea auto (okei, tuo nyt vielä välivaiheessa, 50v lahjaksi olen Ferraria haaveillut), vaimo ja lapsia.

Työajalla voin jauhaa paskaa kitinässä tai vaihtoehtoisesti tutustua kvanttifysiikan perusteisiin.

Voisiko elämältä enempää toivoa?

Gattaca kirjoitti: Sain tuossa meilin yläaste/lukioajan luokkatoverilta. Misupuoliselta.

Luin tuon viimeisen sanan kaksi kertaa muodossa "miespuoliselta", kunnes tajusin, että siinähän lukeekin "misupuoliselta" eli normisuomeksi siis ilmeisesti naiselta.
Nyt Gattaca lähetät sille mukavan vastauksen, jossa lasket leikkiä kirjailijahaaveistasi ja esittelet itsesi menestyvänä tilanomistajana.
Joskus entiselle koulukaverille lähetetty kuulumistenkyselymeili on vain entiselle koulukaverille lähetetty kuulumistenkyselymeili, mutta sekin mahdollisuus on otettava huomioon, että kyseinen misupuolinen on kaikki nämä vuodet vain miettinyt tekosyytä ottaa sinuun yhteyttä.

Eikö tää nyt ole yksinkertaista? Vastaat misukalle, että kyllä, sinusta todella tuli kirjailija, mutta yhtään teosta ei vielä ole julkaistu koska olet päättänyt ensin perehtyä kunnolla kirjailijalta vaadittuihin alkoholinkäyttötapoihin. Olet tältä osin jo lähes täysinoppinut, joten kunhan käsikirjoitus vihdoin on kasassa, kustantamot tulevat taistelemaan sinusta ja kaikki kirjallisuudenopiskelijatytöt myös.

Huutelin lukiossa, että minulla pitää olla 30v:nä oma Porsche. Ostin sitten Lacie Design by Porschen 30-vuotiaana.

Eli kyllä hätä keinot keksii. Vain silloin kuin itse olet luovuttanut on liian myöhäistä. Kieltämättä jos ajattelee näitä sinun elämänkokemuksiasi joita tällekin palstalle on vuotanut voisit ehkä kirjoittaa fiktiivistä kirjallista teosta pohjois-savolaisesta vanhastapojasta rakennemuutoksen myllerryksissä. Siinä voisi olla loistavia hahmoja, kuten runkkupapereita siivoava ymmärtäväinen äiti - madonnamainen hahmo ja ilkeä eno/setä/muu sukulainen...

Muutenkin minusta ihminen on sellainen otus, että hän saattaa jäädä tekemään jotakin jonka joskus päähänsä sai kymmeniksi vuosiksi. Siksi minusta ihmisen pitäisi aika-ajoin pysähtyä miettimään miksi teen tätä mitä juuri nyt teen ja olisiko jotain siitä syytä muuttaa.

Gattaca kirjoitti:Mutta joko alkaa tulla tuntemuksia, että elämä ei ole mennyt niinkuin haaveilitte?

Ei ihan mennyt, mutta en valita eikä ihmeemmin ahdistakaan (ainakaan enää). Ongelmasi ei luultavasti ole niinkään se ettei elämä ole mennyt niinkuin olet suunnitellut, vaan se ettei "mitään" ole tapahtunut. Jopa epäonnistuneita yritelmiä on mukavampi muistella kuin ei-mitään.

Mutta joo, paremmin sulla asiat ovat kuin monella muulla. Mehtää on ja pystytisuinen rakastava äitikin. Mieti sitäkin paljas perse pystyssä metroasemalla nukkunutta hemmoa jonka Sipsi bongasi wabbuna. Vaihtaisitko paikkaa kyseisen hemmon kanssa?

Gattaca kirjoitti:Mutta joko alkaa tulla tuntemuksia, että elämä ei ole mennyt niinkuin haaveilitte?

Ei. Olen ihmissuhteita lukuunottamatta saavuttanut käytännössä kaiken mitä olen tavoitellutkin (tavoitteet alhaalla?) ja ihmissuhteissakin pääosin kyse on omista valinnoista/mokista. Minulla voisi olla kaunis rakastava vaimo ja pari muksua jos haluaisin, mutta en ole niin halunnut.

Sen kummemmin en mieti menneitä epäonnistumisia tai pettymyksiä, kun aina on kuitenkin mahdollisuus rakentaa jotain uutta. Epäonnistuneeksi taitaisin kokea itseni vasta siinä tilanteessa, että luovuttaisin tavoittelemasta haluamiani asioita.

En tarvitse viisikymppiseksi ferraria. Corvette riittää.

Tix kirjoitti: En tarvitse viisikymppiseksi ferraria. Corvette riittää.

Tylsyys tuommonen Corvette
Maserati Quattroporte vois olla oiva 50-v lahja itselle...

Bliss kirjoitti:Maserati Quattroporte vois olla oiva 50-v lahja itselle...

Tuollaista en jaksaisi sinne asti odottaa...

Luin juuri naisesta, joka suoritti yliopiston loppututkinnon 95-vuotiaana. Kuolema kuittaa univelat, mutta sitä ennen ei ole liian myöhäistä.

e.

Valitan, Gattaca. Olenhan vielä nuori ja paljon on varmasti edessä, mutta muuten kuin naisasioiden suhteen pyyhkii hyvin. Oikeastaan teen tällä hetkellä juuri sitä, mitä 15-vuotiaana haaveilin tässä vaiheessa elämääni tekeväni, vaikka ehkä parin vuoden viiveellä.

Suvinen kirjoitti:Kaikkivoipan Vapahtajamme Dr.Philin sanoin: haaveet muuttuvat suunnitelmiksi siinä vaiheessa, kun otat ensimmäisen askeleen niiden toteuttamiseksi.

Tuli Philistä mieleeni, että níin osuvia ja konkreettisia neuvoja kuin mies usein antaakin, on hänen pakonomainen järjestelmällisyytensä ja tavoitteellisuutensa elämänlaadun määrittäjänä minulle vierasta.

Onnellinen perhe, hieno ura, valtava sosiaalinen verkosto ja huikea taloudellinen menestys. Mielestäni aika vanhanaikaista ja kaavoittunutta. Kyllä nykypäivän opeilla pitäisi pystyä sallimaan erilaiset elämänmallit ja monimuotoisemmat tavoitteenasettelut.

Ei ole ihme, jos Philin(kin) menestysopeilla aivopesty ihminen masentuu, kun tulee niitä aivan luonnollisia vastoinkäymisiä, eikä elämä menekään yhtä menestyksekkäästi kuin oli alun perin pitänyt. Toisaalta Philhan oikeastaan kuvastaa koko jenkkiyhteiskunnan menestyskeskeistä ihmisarvon määrittelyä eli raha, työ ja sosiaalinen verkosto.

Olen alkanut muotoilla uutta elämänfilosofiaa. Se tarvitsee vielä myyvän nimen, mutta ydinajatuksen voisi kiteyttää sanoilla "tyydy siihen mitä oikeasti tarvitset".

Yksi syy siihen, miksi koko maailma on menossa päin helvettiä löytyy ihmisten pohjattomasta ahneudesta sekä kauppamiesten patologisesta innosta tuputtaa meille tavaroita, joita ilmankin pärjäisimme. Koska suurtakaan omaisuutta ei saa tästä maailmasta kukaan mukaansa, miksi ei käyttäisi aikaansa elämänlaadun parantamiseen ja onnellisuuden lisäämiseen pienillä asioilla - sen sijaan että raataa itsensä hengiltä kootakseen omaisuuden, josta poispilattu ja laiska jälkikasvu sitten voi käräjillä tapella..

Joku koiranleuka varmaan kiiruhtaa vastaamaan tähän että "luuserin defenssimekanismi! Kun kundi tajuaa ettei tule saavuttamaan merkittävää menestystä elämässään, hän verhoilee saamattomuutensa tekohenkisiin ja muka-yleviin motiiveihin"

Musta piti tulla suuri taiteilija. Ihmissuhteet kusee, en vaan kykene.
Muilta osin on kyllä elämä sujunut paremmin kuin nuorena osasi kuvitellakaan.

Sheetlord kirjoitti:Olen alkanut muotoilla uutta elämänfilosofiaa. Se tarvitsee vielä myyvän nimen, mutta ydinajatuksen voisi kiteyttää sanoilla "tyydy siihen mitä oikeasti tarvitset".

Yksi syy siihen, miksi koko maailma on menossa päin helvettiä löytyy ihmisten pohjattomasta ahneudesta sekä kauppamiesten patologisesta innosta tuputtaa meille tavaroita, joita ilmankin pärjäisimme. Koska suurtakaan omaisuutta ei saa tästä maailmasta kukaan mukaansa, miksi ei käyttäisi aikaansa elämänlaadun parantamiseen ja onnellisuuden lisäämiseen pienillä asioilla - sen sijaan että raataa itsensä hengiltä kootakseen omaisuuden, josta poispilattu ja laiska jälkikasvu sitten voi käräjillä tapella..

Joku koiranleuka varmaan kiiruhtaa vastaamaan tähän että "luuserin defenssimekanismi! Kun kundi tajuaa ettei tule saavuttamaan merkittävää menestystä elämässään, hän verhoilee saamattomuutensa tekohenkisiin ja muka-yleviin motiiveihin"

Nääh, itsekin on huomannut että rahan yms. resurssien käyttö on kohdentunut viime vuosina. Ilman rahaa tai vähällä rahalla hommattavista asioista saa kummasti iloa. Kuten elinympäristön kohentamiseen tähtäävät toimet.

Olemmeko vaan vanhempia (ja viisaampia)?

PerttiMakimaa kirjoitti:Olemmeko vaan vanhempia (ja viisaampia)?

Naehaeh. Vanheneminen ei ole ainakaan minulle antanut viisautta, mutta sen sijaan jonkinlainen näkemys asioista on syntynyt.

Sheetlord kirjoitti:Olen alkanut muotoilla uutta elämänfilosofiaa. Se tarvitsee vielä myyvän nimen, mutta ydinajatuksen voisi kiteyttää sanoilla "tyydy siihen mitä oikeasti tarvitset".

Nykyään kuuminta hottia on

God Wants You To Be Wealthy

"Release Your Wealth Builder – NOW!"

"As a matter of fact, you are OBLIGATED to produce wealth. "

Elämä ei ole mennyt lainkaan niin kuin suunnittelin ja kuvittelin. Tielle on osunut jotain paljon parempaa ja jotain on jäänyt osumatta. Sen olen kyllä huomannut, että ihan turha ajaa takaa jotain utopistisia unelmia, jotain mitä "kaikkien" kuuluu haluta ja tavoitella. Parempi tähdätä minua miellyttäviin asioihin ja tehdä asiat omalla tavallani.

Aika hyvä elämä tähän asti, mutta mä olenkin aika kunnianhimoton ja laiska.

Näyttää siltä, että aika monella täällä muut tavoitteet on saavutettu paitsi ihmissuhteisiin liittyvät. Liityn joukkoon. Kymmenen vuotta sitten kuvittelin, että löytäisin elämänkumppanin aiemmin, ennen opintojen päättymistä tai hyvin pian sen jälkeen. Muuttaisin miehen kanssa pois Helsingistä jonnekin omakotitaloon.
Ei mennyt niin nopeasti ja suoraviivaisesti, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna en kyllä vaihtaisi elämääni elämää muuhun. Kivaahan minulla on ollut, ja kaikki mahdollisuudet ovat edelleen tavoiteltavissa.