Kitinä

Lilius tekee nykykurssilla tänä vuonna 12M€ tilin palkkatyöstään. Aatos Erkko teki vuonna 2003 17,6M€ tilin omistamalla osakkeita. Erkko maksoi veroja 38%, kun Lilius maksanee lähes 60%. Miksei palkkatyöllä saa rikastua?

Fortumin arvo on kasvanut joidenkin mielestä perusteettomasti, koska sähkön hinta pörssissä on noussut. Fortum nosti juuri taas sähkön hintaa, vaikkei tuotantokustannuksissa ole tainnut muuttua mikään ja yrityksen arvo ja tulos sen kun nousee. Toisaalta Fortumin arvo on kohonnut yli kolme kertaa indeksiä nopeammin arvonnousun ollessa kolmessa vuodessa kokoluokkaa 10 miljardia euroa. Valtion sähköyhtiön johtajan optiopotti kasvaa hänen kiskoessaan kansalaisilta riistohintaa vai johtaja on päätöksillään aiheuttanut käsittämättömän arvonnousun valtio-omistajalle ja saa siitä ansaitun korvauksen?

Koko keskustelu on irrelevantti. Fiksut demarit tekivät diilin ja yrittävät nyt kinuta, itkeä ja vaikerrella itsensä irti siitä. Ja kalastella samalla irtopisteitä tyhmältä kansalta vastustamalla itse myöntämiään optioita.

Pitäisi suomalaiselta jumalauta löytyä selkärankaa oman sanan pitämiseen!?

Jos olisin Lilius, niin jäisin eläkkeelle, pyyhkisin perseeni ensimmäiseen miljoonan ja lähettäisin demareille.

Pakko vielä avautua:

- kapitalisti itkee puolustaessaan omia rahojaan
- demari itkee kinutessaan muilta rahaa itselleen

Kumpi onkaan rahanahneempi paskiainen?

Ainut plussapuoli tässä on, että tämän jälkeen nuo pomot tuskin saavat samanlaista optiopottia menemään läpi.

Ja katsokaa. Vaivihkaa kaiken maailman päästökaupoista ja muista sellaisista huolimatta sähkön hinta kohtuullistuu kun ei enää tarvitse puristaa noin järjetöntä tulosta pientalojen omistajien kukkarosta.

Tulonsiirtona (pientalojen lämmittäjiltä poliittisesti valituille virkamiehille) tämä oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Vaatii tosiaan yhden tai useamman demarin tällaisia päätöksiä tekemään...

Mitä tulee näihin perumisjuttuihin. Ihan turha rypistää kun on jo housussa.

Yltiöpäisen kiireen siivittämänä en ole juuri tähän jupakkaan ehtinyt tarkemmin perehtyä, mutta päällimmäiseksi on kaiketi tänä aamuna noussut optioiden palauttaminen. Miksi? Tehty mikä tehty, maksettu jo. Mikä lie on se taho joka on optio-ohjelman laatinut, niin heidänhän ne seuraamukset tulisi kantaa. Ottakoot he opikseen ja sidottakoon häpeäpuihin.

Toisaalta gulliblen postauksessa on asiaa. Kohtuuttomia ovat nuo korvaukset ajoittain. Aivan samoin kuin ammattiurheilussa on laitettu palkkakatot toimeen, niin pitäisi näköjään tehdä valtion yhtiöiden johtamisessa. Seuraamus on tietenkin se, että paras veri virtaa vapaille markkinoille, eli sinne missä palkkakattoa ei ole. Mitä sitten. Onko johtamistaidoissa koettu tappio niin suuri, ettei palkkoja voisi rajoittaa?

No, siellä Suuressa Ameriikassa ovat kuulemma pikkuhiljaa luopumassa optioilla palkitsemisesta. Ovat keksineet että johtajat eivät teekään tulosta yksinään vaan siihen tarvitaan koko henkilöstön panosta. Wau, aikamoinen väläys!

Koska kaikki mikä rapakon takana keksitään kopioidaan takuuvarmasti myös Suomen yritysmaailmaan (vrt.avokonttoritrendi) niin eiköhän tämäkin keksintö rantaudu ajan mittaan myös meidän iloksemme.

Lilo kirjoitti:No, siellä Suuressa Ameriikassa ovat kuulemma pikkuhiljaa luopumassa optioilla palkitsemisesta. Ovat keksineet että johtajat eivät teekään tulosta yksinään vaan siihen tarvitaan koko henkilöstön panosta.

Olisikohan noin? Veikkaisin ennemmin syyksi omistajan ahneutta: kyllähän se jurpoo omistajaa antaa renkien esimiehelle prosetti tai pari voitoista. Renki pärjää vähemmälläkin.

HoundDog kirjoitti: Toisaalta gulliblen postauksessa on asiaa. Kohtuuttomia ovat nuo korvaukset ajoittain.

Missä sanoin noin? Valtio on tehnyt 10 miljardin tilin ja nyt ahneus/kateuspäissään halutaan pari sataa miljoonaa lisää.

Mielestäni Liluksen tilannetta voidaan katsoa toiseltakin kantilta. Pomon (omistajan) kanssa sovitaan, että saat kolmen vuoden päästä puoli miljoonaa, jos homma menee hyvin ja pari miljoonaa, jos homma menee erinomaisesti. Pomon kanssa tiedostetaan, että jos menee aivan käsittämättömän loistavasti niin voi tulla kymppimilli. Sitten kun menee aivan käsittämättömän hyvin niin pomo sanoo, että ei ole oikein tämä diili: mitäs jos vapaaehtoisesti luopuisit rahoista.

Mitä sinä tekisit, jos sinulle olisi tarjolla sopimuksen mukainen kymppimilli ja pyydettäisiin antamaan se vapaaehtoisesti pois, koska et ole sitä "ansainnut"; muussa tapauksessa olet ahne sika?

EDIT: Itseasiassa taitaakin olla niin, että valtio ei ole tehnyt minkäänlaista tiliä, koska se ei oman päätöksensä mukaan "saa" myydä enempää Fortumia. Näinollen arvonnousu on ollut osittain valtion intressejä vastaan? IMO valtion kannattaisi pikaisesti myydä siitä 10-15% lisää.

gullible kirjoitti:Mitä sinä tekisit, jos sinulle olisi tarjolla sopimuksen mukainen kymppimilli ja pyydettäisiin antamaan se vapaaehtoisesti pois, koska et ole sitä "ansainnut"; muussa tapauksessa olet ahne sika?

Jos minä tulkitsin sinun tekstin vääriin, niin tulkitsit sinäkin minun. En toki millään lailla syyllistänyt vastaanottajaa, vaan antajaa. Kuten kirjoitin; pitäkööt rahansa ja antaja miettikööt mitä tuli tehtyä, kun laativat optio-ohjelmansa.

Siitä huolimatta, jottei näihin tilanteisiin ajauduttaisi, pitäisi viiemisellä rivillä aina lukea 'kuitenkin enintään...'.

Skinnari on esittänyt, että Lilius + muut nyt luopuisivat optioistaan vapaaehtoisesti. Naurettava ajatus. Ensin myönnetään optiot, sitten pyydetään luopumaan niistä. Eduskunnalla on Suomessa kaikki valta. Aina voi 5/6 enemmistöllä säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä kolmessa päivässä poikkeuslain, jolla optiot perutaan. Ellei tähän ole halua/munaa, niin turha vikistä.

Jos minä olisin Lilius, en missään tapauksessa luopuisi optioistani.

Ainoa kritiikkini optioita kohtaan on omistajien näkökulma. Jos firman johdolle syydetään rahaa, se on aina omistajilta pois. Itse kannatan riistokapitalistina näkökulmaa, ettei työntekijöille (siis myöskään firman johtajille) pidä maksaa senttiäkään enempää kuin on pakko. Se on aina omistajalta pois. Toisaalta tietenkään työntekijöiden ei kannata myydää omaa työpanostaan senttiäkään halvemmalla, kuin on pakko. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi.

WanhaPervo kirjoitti: Ainoa kritiikkini optioita kohtaan on omistajien näkökulma.

Valtio-omistaja on siinä mielessä kenkku, ettei se ole kapitalisti vaikka toimiikin kapitalistisella markkinalla. Koko ongelman olisi voinut ratkaista pääjohtajan nimityksellä. Olisi pantu siihen virkaan joku kepun tai demareiden entinen ministeri, vaikkapa Ulf Sundqvist tai Paavo Väyrynen. Ei tarvitsisi optioista tai firman arvonnoususta murehtia.

gullible kirjoitti:

WanhaPervo kirjoitti: Ainoa kritiikkini optioita kohtaan on omistajien näkökulma.

Valtio-omistaja on siinä mielessä kenkku, ettei se ole kapitalisti vaikka toimiikin kapitalistisella markkinalla.

Kuitenkin valtio olemme me, eli Liliuksen optiot ovat meiltä pois. Toisaalta, hänen aikanaa Fortumin arvo on noussut huimausti (kuten totesit), eli sitä kautta varallisuutemme on kasvanut. Olisiko arvo kuitenkin noussut myös ilman optioita, sitä emme saa koskaan tietää.

Työntekijijöitä pitää kannustaa ja palkita, mutta kuinka paljon?

Olemme syvällisten kysymysten äärellä...

Lilo kirjoitti:No, siellä Suuressa Ameriikassa ovat kuulemma pikkuhiljaa luopumassa optioilla palkitsemisesta. Ovat keksineet että johtajat eivät teekään tulosta yksinään vaan siihen tarvitaan koko henkilöstön panosta.

Minä veikkaan syyksi lähinnä sen että optio-ohjelmien on huomattu palkitsevan lyhytnäköistä liiketoimintaa, jolla johto tähtää osakkeiden arvon maksimaaliseen nousuun lyhyellä tähtäimellä hinnalla millä hyvänsä, jotta omat optiot olisivat mahdollisimman arvokkaita juuri sillä hetkellä kun ne saa myydä tai muuttaa osakkeiksi.

Toisaalta, tekijät halutaan kuitenkin jotenkin palkita tuloksen tekemisestä, ja jotkut optio-ohjelmien korvaajat kuulostavat kuitenkin kovin samanlaisilta. Esim., et saa optioita johonkin tiettyyn merkintähintaan, mutta sinulle luvataan tietty määrä yhtiön osakkeita (ilmaiseksi) tiettynä ajankohtana, jos tietyt reunaehdot täyttyvät tarkasteluvälillä, ts. yritys tekee tarpeeksi hyvää tulosta.

En noin äkkiseltään keksi kuinka tuollainen malli palvelee pitkänäköisempää toimintaa sen paremmin. Ehkä siinä voidaan vapaammin määritellä mitkä asiat vaikuttavat osakkeiden saantiin, eli voittosi suuruuteen vaikuttaa muukin kuin pelkkä osakkeen arvonnousu.

Hebuli kirjoitti: Toisaalta, tekijät halutaan kuitenkin jotenkin palkita tuloksen tekemisestä,

Ei ketään haluta palkita. Jos minä olen yrityksen omistaja, niin ihannetilanne olisi, että työntekijät tekisivät tuloksen ilmaiseksi, näinhän minulle jäisi enemmän rahaa. Palkanmaksu ja palkkio on aina kustannus. Omistaja kuitenkin laskee, että kun työntekijä pääsee osalliseksi tuloksesta, niin hän yrittää kovemmin. Loppuviimeksi kaikki tähtää sijoitetun pääoman parhaaseen mahdolliseen tuottavuuteen.

Pieni off topic: yritysten muodikkaat arvot ovat aivan täyttä sontaa. Ainoa arvo on sijoitetun pääoman tuotto. Tietysti, jos joku on niin tyhmä, että uskoo julkistettuihin arvoihin, ja se usko nostaa pääoman tuottoa, niin hyvä niin.

WanhaPervo kirjoitti:

Hebuli kirjoitti: Toisaalta, tekijät halutaan kuitenkin jotenkin palkita tuloksen tekemisestä,

Ei ketään haluta palkita.

Kaikella toiminnalla on syynsä ja tarkoituksensa. En tarkoittanut että heidät halutaan palkita muuten vaan, vaan heidät halutaan palkita jotta he yrittäisivät kaikkensa, jotta kyseiseen yritykseen saataisiin ne kaikkein terävimmät osaajat suurten palkkioiden toivossa, ja jotta se terävin kärki saadaan sitoutettua yritykseen useammaksi vuodeksi. Jos yrityksen avainhenkilö saa samaa suht hyvää palkkaa joka ei paljoa riipu tuloksesta, voisi kuvitella hänen motivaationsa olevan piirun verran alhaisempi tuloksen jatkuvaan parantamiseen, ja vastaavasti kynnys lähteä muihin hommiin pienempi.

Sinänsä allekirjoitan aiemman näkemyksesi että työnantaja haluaa teettää saman työn mahdollisimman halvalla, ja työntekijä saada tekemälleen työlle mahdollisimman hyvän korvauksen. Jossain kohtaa nämä saadaan yleensä kohtaamaan.

Fortumin tuloksen nousu johtunee öljyn ja energian maailmanmarkkinahinnan noususta ja Fortumin omista mielivaltaisista hinnankorotuksista siihen päälle. Ei mistään bisnesneroudesta. Fortumin optioihin puututaan nyt, koska Fortum ei ole vapaan markkinatalouden kilpaileva yritys, vaan valtionyhtiö, jolla käytännössä on monopoliasema. Optioiden maksajina ovat Suomen kansalaiset, joilta ei ole lupaa kysytty, eivät normaalit osakkeenomistajat.

Pomot ovat vaan omalla päätöksellä ja poliitikkojen myötävaikutuksella ottaneet kansalaisten rahaa.

Optioiden palautuksella olisi ainakin IMAGOhyöty Fortumille, mutta eivät optioita saaneet johtajat taida niin paljoa Fortumista sitten välittääkään?

Hebuli kirjoitti:Kaikella toiminnalla on syynsä ja tarkoituksensa. En tarkoittanut että heidät halutaan palkita muuten vaan, vaan heidät halutaan palkita jotta he yrittäisivät kaikkensa, jotta kyseiseen yritykseen saataisiin ne kaikkein terävimmät osaajat suurten palkkioiden toivossa, ja jotta se terävin kärki saadaan sitoutettua yritykseen useammaksi vuodeksi. Jos yrityksen avainhenkilö saa samaa suht hyvää palkkaa joka ei paljoa riipu tuloksesta, voisi kuvitella hänen motivaationsa olevan piirun verran alhaisempi tuloksen jatkuvaan parantamiseen, ja vastaavasti kynnys lähteä muihin hommiin pienempi..

Hah.
Noinhan se selitetään.
Optiosysteemeissä ihmettelen yleensäkin:
Jos johdon motivaatio työhönsä on enemmän miljoonaoptioiden saaminen eikä yrityksen tila sinänsä, ovatko he alunperinkään oikeassa paikassa ja motivoituneita työhönsä?

Minkä työn johtajat jättäisivät tekemättä, jos optiot ja muut kannustimet olisivat pienempiä? Palkka heillä on jo valmiiksi niin hyvä, ettei kukaan työn työnä arvottaen edes kykene niin paljon työtä tekemään.

Sitten pelotellaan, että ilman miljoonaoptioitaan nämä "huippuyksilöt" siirtyisivät ulkomaille. Olisiko heidän palveluksilleen siellä todella kysyntää? Jos heidän asiantuntemuksensa ja verkostonsa ovat kehittyneet nimenomaan Suomen olosuhteisiin, mikä on heidän arvonsa muualla? Eikö siellä ole omiakin paikalliseen tilanteeseen paremmin perehtyneitä osaajia pilvin pimein? Jos olisi kysyntää suomalaisille, niin sitten vaikuttaisi että varsin pinnallista se johtajien "huippuosaaminen" maailmallakin on. Ja haluaisivatko Suomessa kasvaneet ja verkostonsa luoneet johtajat välttämättä ulkomaille?

Ja mistä on tullut myytti, että suuryritysten johtajat yleensä ovat jotain niin korvaamattomia huippuyksilöitä, että heitä kannattaa palkita miljoonaoptioilla muualle kaekaamisen pelossa? Oliko esim. Soneran Relander mielestänne huippuälykäs ja nerokas bisnesosaaja? Hitto, vaikka kortistosta olisi voinut löytää työttömän, joka olisi ollut osaavampi!

Eilen oli aamu-teeveessä entinen yleinen syyttäjä Ritva Santavuori. Santavuori sanoi kuunnelleensa Fortumin tiedotusjohtajan lausuntoa ja että hänen mielestään se oli huonosti kirjoitettu ja erittäin epäinformatiivinen. Herääkin kysymys, miksi juuri sille miehelle kannattaa maksaa neljän miljoonan euron optiot, jotta hän ei siirtyisi muualle tai ulkomaille?

Pikemminkin vaikuttaa, että tyypillisesti suurissa organisaatioissa ne varsinaiset osaajat jäävät keskikastiin. Ylimmälle johtajatasolle pääsyyn ei välttämättä vaadita tekniikan tai bisneksen huippuosaamista, vaan kykyä MANIPULOIDA ihmisiä!

Sitten he istuvat ristiin toistensa yhtiöiden hallituksissa ja kuittaavat muhevat kokouspalkkiot. Todellisen antinsa hyötyyn sellaisessakaan istuskelussa en ihan usko.

Optiopuuhat ovat aavistuksen verran siedettävämpiä vapailla markkinoilla, mutta valtionyhtiöissä se on sitä, että "isot pojat" omavaltaisesti jakavat kansalaisten rahaa toisilleen. Ei ole mitään populismia sanoa, että sellainen on rosvousta.

----------
Hieman asian sivuun:
Nyt oli lehdissä, että presidenttiehdokkaat pitävät vaalikassan täytteeksi seminaareja, joiden pääsylippu on 600-yli 800 euroa ehdokkaasta riippuen. Niinistön seminaari kallein. Yli 800 euroa, haloo? Siis kuka voi olla niin imbesilli, että luulee saavansa vaikka Sauli Niinistön tai Matti Vanhasen seminaaripuheesta 800 euron arvosta tietoa ja viisautta?? Ja samat jutut voi lukea lehdistä.

Minä kerran esitelmöin symposiumissa, jonka pääsymaksu oli 200 MARKKAA, ja sekin tuntui isolle rahalle. Itse en saanut penniäkään. Mutta minua lukuunottamatta siellä oli kymmenkunta Suomen tieteen huippua, joilla oli oikeasti jotain uutta sanottavaakin!

Gattaca kirjoitti:Fortumin tuloksen nousu johtunee öljyn ja energian maailmanmarkkinahinnan noususta ja Fortumin omista mielivaltaisista hinnankorotuksista siihen päälle. Ei mistään bisnesneroudesta. Fortumin optioihin puututaan nyt, koska Fortum ei ole vapaan markkinatalouden kilpaileva yritys, vaan valtionyhtiö, jolla käytännössä on monopoliasema. Optioiden maksajina ovat Suomen kansalaiset, joilta ei ole lupaa kysytty, eivät normaalit osakkeenomistajat.

Mistä sinä oikein saat nämä sinun mielipiteesi ja ajatuksesi? Fortum ei ole monopoli ja se on markkinoilla samalla tavalla toimiva yritys kuin muutkin. Se että valtio on siinä omistajana on ikävä tosiasia joka tekee joistain päätöksistä politisoitavia - kuten tämä optio-kysymys.

Energiateollisuuden sivuilta:
"Suomessa on noin 120 sähköä tuottavaa yritystä ja noin 400 voimalaitosta, joista yli puolet on vesivoimalaitoksia. Maamme sähköntuotanto on moneen muuhun Euroopan maahan nähden varsin hajautettua. Monipuolinen ja hajautettu sähkön tuotantorakenne lisää sähkön hankinnan varmuutta."

Fortum ei ole ainoa hintojen nostaja. Ja jos nostaminen olisi suhteetonta, pitäisi sen avata markkinoilla mahdollisuuden jollekin muulle hankkia asiakkaita itselleen. Olettaen tietenkin että markkinat toimivat ja kilpailu on aitoa.

Energia- ja vesimarkkinat ovat mielenkiintoisia markkinoita siinä mielessä, että meillä on lähihistoriassamme selkeitä merkkejä siitä miten nämä markkinat eivät toimi. Trumanin ja Eisenhoverin valtakausilla Yhdysvalloissa nimenomaan puutuuttiin näihin epäkohtiin - ja vasta 90-luvulla taas vapautettiin markkinat kunnolla, minkä ansiosta saimmekin nauttia Enronista - sekä kalifornian energiakriisistä.

Mutta on kokonaan oma kysymyksensä onko valtio toiminut oikein omistajana ja mikä pitäisi olla valtion strategia tiettyjen yhteiskunnallisten infrastruktuurien ylläpidon ja takaamisen suhteen. Valtiolla kun on kuitenkin omistajana erilaisia tavoitteita kuin pelkillä kaupallisilla sijoittajilla - ja sen takia valtion pitäisi osallistua osaavammin yrityksen toimintaan kuin politisoimalla pörssiyrityksessä tehtyjä päätöksiä.

Valtiollahan oli aikaisemmin nimenomaan puhtaasti valtion omistamat yritykset, joiden toimintaa taas kritisoitiin tehottomuudesta ja niiden aiheuttamasta epäreilusta tilanteesta kilpailulle. Osittaisen yksityistämisen jälkeen taas ei tykätä tätäkään, kun yritykset toimivat kuten voittoa tavoittelevat yritykset toimivat...

Gattaca kirjoitti: Minkä työn johtajat jättäisivät tekemättä, jos optiot ja muut kannustimet olisivat pienempiä? Palkka heillä on jo valmiiksi niin hyvä, ettei kukaan työn työnä arvottaen edes kykene niin paljon työtä tekemään.
...
Ja mistä on tullut myytti, että suuryritysten johtajat yleensä ovat jotain niin korvaamattomia huippuyksilöitä, että heitä kannattaa palkita miljoonaoptioilla muualle kaekaamisen pelossa? Oliko esim. Soneran Relander mielestänne huippuälykäs ja nerokas bisnesosaaja? Hitto, vaikka kortistosta olisi voinut löytää työttömän, joka olisi ollut osaavampi!

Eilen oli aamu-teeveessä entinen yleinen syyttäjä Ritva Santavuori. Santavuori sanoi kuunnelleensa Fortumin tiedotusjohtajan lausuntoa ja että hänen mielestään se oli huonosti kirjoitettu ja erittäin epäinformatiivinen. Herääkin kysymys, miksi juuri sille miehelle kannattaa maksaa neljän miljoonan euron optiot, jotta hän ei siirtyisi muualle tai ulkomaille?

Optiopuuhat ovat aavistuksen verran siedettävämpiä vapailla markkinoilla, mutta valtionyhtiöissä se on sitä, että "isot pojat" omavaltaisesti jakavat kansalaisten rahaa toisilleen. Ei ole mitään populismia sanoa, että sellainen on rosvousta.
...
Nyt oli lehdissä, että presidenttiehdokkaat pitävät vaalikassan täytteeksi seminaareja, joiden pääsylippu on 600-yli 800 euroa ehdokkaasta riippuen. Niinistön seminaari kallein. Yli 800 euroa, haloo? Siis kuka voi olla niin imbesilli, että luulee saavansa vaikka Sauli Niinistön tai Matti Vanhasen seminaaripuheesta 800 euron arvosta tietoa ja viisautta?? Ja samat jutut voi lukea lehdistä.

Minä kerran esitelmöin symposiumissa, jonka pääsymaksu oli 200 MARKKAA, ja sekin tuntui isolle rahalle. Itse en saanut penniäkään. Mutta minua lukuunottamatta siellä oli kymmenkunta Suomen tieteen huippua, joilla oli oikeasti jotain uutta sanottavaakin!

Sopimuksiakin on kunnioitettava. Optioiden hyvyydestä ja pahuudesta ollaan montaa mieltä, mutta niitä tarkasteltaessa usein unohtuu että niiden toimivuutta pitää katsoa osana sitä koko järjestelmää - jossa niitä käytetään. Jos palkitaan arvonnousu lyhyellä aikavälillä ilman sitouttamista pitkän aikavälin kehitykseen, tehdään siinä johtamisvirhe.

Katkerasta kritiikistäsi jää sellainen maku, että et ole koskaan oikein edes ymmärtänyt organisaatioiden johtamisen ja kehittämisen haasteita - puhumattakaan sitä miksi on olemassa erilaisia palkitsemisjärjestelmiä ja -tapoja. Optioilla haetaan kasvua ja tuottoa - sitä mitä omistajat odottavat. Jos taas halutaan muita asioita - pitää niitä varten käyttää erilaisia kannustimia.

Jätän sinulla kotitehtäväksi miettiä uudestaan pari kertaa, että mitä henkilöt saavat erilaisiin seminaareihin osallistumisesta - oli kyse sitten kymmenistä tai tuhansien eurojen osallistumismaksuista.

Missäs se killkillin linkki hevonpaskabingopeliin oli?
Nyt sopii huutaa HEVONPASKABINGO!

Mun pointteihin sulla ei ollut mitään sanottavaa, vastauksesi oli ympäripyöreää bisnesliturgiaa. Vahvistaa vain epäilyä substanssin puutteesta!

Kyllä sä huima tasan tarkkaan tajusit kritiiikkini siiitä, etteivät ne johtajat VOI noin korvaamattomia olla. Ja vetoaminen systeemin kokonaisuuteen ei auta, jos se kokonaisuus on hevonpaskabingopelleilyä.

Ja jos sinä huima saat vaikka Niinistön kuuntelusta 800 euron edestä sisältöä, oletpa niin tyhjä mies että ihmetyttää kuka sulle 800 on alunperin antanutkaan!

Gattaca kirjoitti:Ja jos sinä huima saat vaikka Niinistön kuuntelusta 800 euron edestä sisältöä, oletpa niin tyhjä mies että ihmetyttää kuka sulle 800 on alunperin antanutkaan!

Olen yrittänyt ymmärtää maailmankuvaasi ja selittää mitkä muut asiat vaikuttavat käsiteltävään asiaan, mutta jostain syystä tässä keskustelussa - kuten monissa muissa - jätät kaikkien muiden näkemykset ja perustelut täysin huomioimatta ja keskityt epäolennaiseen, tai viet keskustelun eri raiteille.

Voit syyttää minua jargonin viljelemisestä - mutta jos osoittaisit asiavirheitä tai loogisia kömmähdyksiä niin sanoillasi voisi olla merkitystäkin. Luin edellisen viestini useampaan kertaan, enkä tähän aikaan enää kyllä näe miten olisin voinut sanoa saman asian ilman tiettyjen sanojen käyttöä. Tyhjää bisnesliturgiaa se ei kuitenkaan ollut, tai jos oli - niin osoita toki missä ja miksi.

Pointit lyhykäisyydessään:

1) Valtiolla on omia intressejä sähkömarkkinoiden suhteen ( esimerkiksi hintojen vakaus ja alhaisuus kansalaisille sekä teollisuudelle ) ja siksi osa-omistajuus tai valtionyhtiön olemassaolo on järkevää

2) Energia- ja vesimarkkinoilla on ollut kansainvälisesti useita esimerkkejä siitä miten yksityistäminen ja 'avoimille' markkinoille siirtyminen on ollut yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta huono liike ( kirjallisuusviitteitä esimerkiksi Greg Palastin The Best Democracy Money Can Buy ja Joseph Stiglitzin Globalization and it's discontent )

3) valtio ei ole harjoittanut viimeaikoina järkevää omistajuutta yrityksissä, liekö lainkaan sen jälkeen kun Wahlroos lähti KTM:stä

4) optiot ovat osa palkitsemista hyvine ja huonoine puolineen, ne ovat kuitenkin vain OSA sitä. Yrityksen palkitsemisjärjestelmän ( kaikki asiat jotka siis vaikuttavat henkilön palkkioon ) tulee olla sellainen, että se ohjaa ihmisiä oikeanlaiseen toimintaan.

Esimerkiksi jos lihan tuottajat palkittaisiin pelkästään lihan määrästä - ilman laatumääreitä liittyen terveyteen ja hormonien käyttöön jne. , ohjaisi se tilallisia suoraan käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja määrän kasvattamiseksi.

En kommentoinut lainkaan sitä ovatko johtajat superihmisiä tai sen rahan arvoisia, sillä SE EI OLE OLEELLISTA.

Ja yksi vastaus kysymykseeni niistä seminaareista:

Seminaarissa oleminen voi olla tärkeää ja rahanarvoista osallistujille juuri niiden muiden osallistujien takia. Se on sitä verkostoitumista ja oikeiden ihmisten tapaamista.

Äh.

Pitäisi tehdä melkein lupaus ettei enää vastaa Gattacan viesteihin, kun tässä tuntuu että selittäisi rautakangesta vääntäen ihan perusasioita siitä miten maailma toimii. Alan olla vakuuttunut siitä että olet kyllä ansainnut kaiken hyvän, minkä elämä sinulle tarjoilee.

WanhaPervo kirjoitti: Jos firman johdolle syydetään rahaa, se on aina omistajilta pois. Itse kannatan riistokapitalistina näkökulmaa, ettei työntekijöille (siis myöskään firman johtajille) pidä maksaa senttiäkään enempää kuin on pakko. Se on aina omistajalta pois. Toisaalta tietenkään työntekijöiden ei kannata myydää omaa työpanostaan senttiäkään halvemmalla, kuin on pakko. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi.

Tämä omistajanäkökulma on hyvä ja siinä tulee huomioida se, että omistajilla ei välttämättä ole keinoja vaikuttaa yrityksen sisäisiin järjestelyihin - ellei satu olemaan pääomistajia ja saa paikkaa hallitukseen, niin että voisi ajaa asioita sielläkäsin.

Tässä kuitenkin pitää tarkastella kahta asiaa erikseen: omistajaa ja sijoittajaa. IMHO omistaja on joku jolla on oikeasti intressejä ohjata yritystä ja siis kiinnostusta siihen miten yritys toimii, ja mitä se tuottaa -- kun taas sijoittaja hakee sijoitukselleen tuottoa.

Minusta on aina hyvä, jos yrityksellä on olemassa selkeitä omistajia -- sellaisia jotka käyttävät sitä valtaa sen suhteen, mihin yrityksen pitää kehittyä ja mitä sen pitää sijoitusmielessä tuottaa. Muussa tapauksessahan yrityksen johto voi aivan validisti muuttaa yrityksen lyhyellä tähtäimellä optimoiduksi taskujentäyttökoneeksi ja päästä siitä kuin koira veräjästä.

Harward Business review:ssä on ollut artikkeleita siitä, että pitäisikö yritysten johta saattaa taloudellisesti vastuuseen huonoista päätöksistä - ja ajattelu tähän mennessä on ollut, että huonoista päätöksistä ei voi rangaista taloudellisilla vaatimuksilla, mikäli niitä ei ole siis tehty rikollisessa mielessä... esimerkiksi tahallaan yrityksen rahaa hukatakseen tai suoltaakseen sitä jonnekin, jota kautta se palaisi omaan taskuun.

Sijoittajien rahahan on yrityksillä lainassa ja jotta he saavat pidettyä ko. rahan jatkossakin, heidän tulee tuottaa rahalle tiettyä tuottoa ( näin yksinkertaistettuna liian raa'asti ) tai raha menee jonnekin muualle. Omistajat - kuten esimerkiksi Warren Buffet - taas käyttävät valtaansa muiden tavoitteiden saavuttamiseksi ( case point W.B. ja Berkshire Hathaway). Ilman hyviä omistajia ei kukaan juurikaan valvo myöskään sijoittajien etuja.

huima kirjoitti:
Tässä kuitenkin pitää tarkastella kahta asiaa erikseen: omistajaa ja sijoittajaa. IMHO omistaja on joku jolla on oikeasti intressejä ohjata yritystä ja siis kiinnostusta siihen miten yritys toimii, ja mitä se tuottaa -- kun taas sijoittaja hakee sijoitukselleen tuottoa.

En ymmärrä (siis ajatustasi). IMO omistajaa ja sijoittajaa ei erota mikään - ne ovat sama asia. Toki omistajissa/sijoittajissa on eroja: toinen ostaa pörssierän verran osakkeita heittämällä tikkaa listaan ja toinen vaihtaa yhtiökokouksessa hallituksen. Sijoittajia/omistajia erottaa yleisellä tasolla minusta 1) informaation määrä ja 2) omistuksen suuruus.

Kasvoton omistus on monessa mielessä ongelmallista. Etupäässä siksi, että yritys ei tällöin aja omistajan etua, vaan muiden sidosryhmien kuten ylimmän johdon. Kasvotonta omistusta on mielestäni kahdella tasolla: 1) omistus on hajautunut ja ei löydy pääomistajaa tai 2) valtio tai mahdollisesti joku muu instanssi (usein yritys) on pääomistaja, mutta kun sillä kun ei ole selkeää, henkilöityvää omistajaa niin vaikutukset ovat samankaltaisia kuin kohdassa 1). Molemmissa tapauksissa omistajan ääni ei kuulu ja vahva hallitus kävelee omistajien yli ja käyttää yhtiökokousta kumileimasimenaan. Vaihtoehtoisesti yrityksen johto voi olla vahva ja pomputtaa heikkoa hallitusta.

Tyyppiesimerkkejä näistä ovat ameriikkalaiset yritykset noin yleensä, keihäänkärkinä nämä kirjanpitorötöstelyt, mutta myös sinänsä legitiimit napoleon-kompleksikot kuten Michael Eisner. Eisner kyllä toisaalta varmaan nyttemmin ajaa omistajan etua kupattuaan itselleen kymmenyksen siivun Disneystä.

Mielestäni on täysin selvää, että yhdysvaltain suuryritysten johdon kannustusjärjestelmät ovat riistäytyneet käsistä ja eivät aja omistajan/sijoittajan etua. Etenkin johtaja erotettaessa maksettavat laskuvarjot ovat tarpeettomia: jos kaveri on epäonnistunut työssään niin kai on fiksua ostaa tyyppi hiljaiseksi, mutta kannattaako siitä nyt oikeasti kymmeniä miljoonia maksaa. Esimerkkinä nyt vaikkapa Fiorina. Heikko omistaja tekee huonoja sopimuksia - sopimuksista on vain valitettavasti tapana pitää kiinni.

Gattaca kirjoitti:
Optioiden palautuksella olisi ainakin IMAGOhyöty Fortumille, mutta eivät optioita saaneet johtajat taida niin paljoa Fortumista sitten välittääkään?

Sinähän kun olet nyttemmin kovasti työväen asialla niin varmasti luovut siitä tulevasta perinnöstäsi yhteisen hyvän vuoksi?

Gattaca kirjoitti: Minkä työn johtajat jättäisivät tekemättä, jos optiot ja muut kannustimet olisivat pienempiä? Palkka heillä on jo valmiiksi niin hyvä, ettei kukaan työn työnä arvottaen edes kykene niin paljon työtä tekemään.

Kysynnän ja tarjonnan laki. Pätevin aines hakeutuisi yrittäjiksi (ja nimenomaan johtaisivat yritystään itse, koska kaikki vähänkään paremmat johtajat olisivat lähtökohtaisesti itsekin yrittäjiä), jos omistaminen olisi ainoa tapa rikastua. Tämä on mielestäni avainkysymys, joka sivuutetaan kaltaistesi ihmisten kitinässä tykkänään: miksi omistaja saa rikastua, mutta työntekijä ei? Vastaa tähän, jos johonkin. Onko oikein, että toinen tekee töitä ja toinen vain on (omistaa): vain-olija tienaa sata kertaa enemmän kuin työntekijä ja maksaa siitä vielä vähemmän veroa? Minulla on tähän toki vastaus, mutta kuulisin sinun tai perttimakimaan tai jonkun muun kaikenvastustajan version mieluusti itse.

Johtajan päätöksillä on enemmän merkitystä kuin rividuunarilla. Siksi palkka on kovempi. Kaikki eivät uskoakseni pysty johtamaan yritystä menestyksekkäästi. Palkkaa maksetaan sen verran kun sovitaan. Jos minä menisin sanomaan pomolleni, että tahdon tänä vuonna 12 miljoonaa palkkaa niin epäilen, ettemme pääsisi sopimukseen. Omistaja voi toki ottaa riskin, että maksaa johtajalle vain pari tonnia kuukaudessa, mutta saako sillä sitten pätevän äijän koukutettua? Edelleen: miksi johtajan, joka tekee päämiehelleen miljardeja pitäisi tyytyä pariin tonniin kuussa? Tai edes sataan tonniin kuussa? On täysin ja vain ja ainoastaan omistajan asia, mitä rahoillaan tekee, kunhan nyt lakeja noudattaa.

gullible kirjoitti:Mielestäni on täysin selvää, että yhdysvaltain suuryritysten johdon kannustusjärjestelmät ovat riistäytyneet käsistä ja eivät aja omistajan/sijoittajan etua. Etenkin johtaja erotettaessa maksettavat laskuvarjot ovat tarpeettomia: jos kaveri on epäonnistunut työssään niin kai on fiksua ostaa tyyppi hiljaiseksi, mutta kannattaako siitä nyt oikeasti kymmeniä miljoonia maksaa. Esimerkkinä nyt vaikkapa Fiorina. Heikko omistaja tekee huonoja sopimuksia - sopimuksista on vain valitettavasti tapana pitää kiinni.

Olet oikeassa siinä että ilmaisin itseäni huonosti, kun ajoin takaa ajatusta siitä että yrityksillä pitäisi selkeitä jopa henkilöitäviä omistajia - ja rinnastin siis piensijoittajat pelkiksi tuoton shoppailijoiksi uhkapelaajan riskillä. Mutta näyttäisi siis siltä että ajattelemme asiasta samoin, yrityksellä pitää olla toimiva omistaja joka pystyy käyttää valtaa hallitukseen ja hallitus yrityksen johtoon.

Mitä tulee suuryritysten johtajien kannustusjärjestelmiin - on siitä osaksi syytettävä nimenomaan nykyaikaista yritysviestintää ja sitä kuinka johtajuus on aikojen saatossa henkilöitynyt niin vahvasti kuin se nykyään on. Markkinat odottavat supertähti-johtajia, jotka tuottavat mielenkiintoisia lausuntoja ja ovat valokeilassa. Se tekee samalla yritykset erittäin haavottuvaisiksi, vaikka mahdollistaakin samalla myös asioiden ajamisen vaikeiden aikojen yli pelkällä karismalla ( Oraclen Ellison ).

Malli on ollut monille toimiva ja olemme saaneet lukea siitä kuinka yrityksen kehittämiseen sitoutuneet persoonalliset johtajat ( Welsch, Ellison, Applen Jobs, Intelin Anrew Grove, IBM:n Louis V. Gerstner Jr. ) ovat saaneet ihmeitä aikaiseksi toteuttaessaan omaa visiotaan - ja saadessaan ympärilleen loistavan tiimin viemään sitä eteenpäin. Riskit ovat olleet suuria, mutta niin ovat olleet voitotkin - vaikkakin historia on täynnä hetkiä, joissa tilanteet olisivat voineet kääntyä toisinkin. Vähemmän olemme saaneet lukea niistä riskejä minimoineista ja tunnollisista johtajista, jotka ovat luotsanneet epäseksikkäitä yrityksiä eteenpäin tasaista ja varmaa tulosta tehden.

Suuret tulokset ja suuret palkkiot ovat olleet osa isoa järjestelmää, joka on ruokkinut kulttia markkinoiden voitosta, riskienoton kannattavuudesta ja siitä että karismaattinen johtaja muuttaa kaiken. Ja joskushan se todella toimiikin niin.

En siis kritisoi karismaattisia johtavia sinällään, sillä niitä todellakin tarvitaan esimerkiksi henkilöittämään isoja muutoksia ja olemaan se kanava, joka tuo viestiä sekä organisaatioon sisälle - että markkinoille. Se on hyvin hankala asema, jossa yhdistyy kyvyt, olemus ja persoonalliset ominaisuudet vähän samalla tavalla kuin näyttelijällä tai supermallilla. Ja saatessa markkinat tai ihmiset yrityksessä uskomaan ja reagoimaan kokemus on osoittanut, että sillä henkilöllä on todellakin väliä - sillä kaikessa toiminnassa on niin vahva sosiaalinen elementti.

Valta asiassa on kuitenkin omistajilla, ihan kuten NHL:n kohdalla - ja on omistajien ongelma, jos he eivät käytä sitä valtaansa. ( Ja sijoittajien jos pistävät rahansa sellaiseen yritykseen jossa asioita ei hoideta hyvin, ja jossa ei siis ole hyvin toimivaa omistajaa ).

Ketjua silmäiltyäni epäilen, että kukaan kirjoittajista ei oikein ymmärrä johdon kannustinjärjestelmiä (sori, jos missasin jonkun hienon pointin!)

Johdon palkitsemisjärjestelmien 'filosofiana' ei ole maksaa työstä, vaan muokata johtajan riskiprofiilista yhtenevä omistajan riskiprofiilin kanssa. Omistaja ei voi valvoa täydellisesti johtajan tekemisiä, joten omistajan ainoa toivo on saada johtaja jollain konstilla toimimaan täsmälleen kuten omistaja haluaa.

Esimerkki: johtaja näkee kaksi vaihtoehtoa
A) Riskialtis peliliike, joka voi tuottaa huikeat voitot
B) Riskitön pikku parannus, joka onnistuu aina

Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia ja A on keskimäärin huimasti kannattavampi, mutta se siis voi epäonnistua. Epäonnistuessaan kohdassa A johtaja voi saada kenkää. Vakiopalkkainen johtaja siis valitsee aina B-vaihtoehdon, kun taas optioilla pyritään kannustamaan johtajaa valitsemaan vaihtoehto A.

HUOM: Esimerkissä ei siis missään vaiheessa palkita johtajaa työssä osoitetusta taidosta!

Optioiden ongelmat liittyvät edellä kuvattuihin asioihin. Johtajan elämä on rajallisen pituinen, kun taas sijoittajan ja firman arvostuksen horisontti teoriassa ääretön => Optioilla väärin sitoutettu johtaja saattaa uhrata koko elinkaaren tuoton saadakseen optioehdot täytettyä lyhyellä tähtäimellä.

Ehkä juupas-eipäs-väittelyä fiksumpaa olisikin, jos optioiden vastustajat kertoisivat oman mallinsa siitä, kuinka johtajat saadaan tekemään omistajan kannalta parhaita valintoja. Optioiden puolustajat taas voisivat keskittyä siihen, kuinka estetään pitkän tähtäimen tuottojen uhraaminen optioiden yhteydessä.

Jahah.
Vielä kerran yritän biologiraakki-humanistipelle-hämyfilosofi -"asiantuntemuksellani" aikuisten-vakavuutta paikoitellen tavoitellen.

huima kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:Fortumin tuloksen nousu johtunee öljyn ja energian maailmanmarkkinahinnan noususta ja Fortumin omista mielivaltaisista hinnankorotuksista siihen päälle. Ei mistään bisnesneroudesta. Fortumin optioihin puututaan nyt, koska Fortum ei ole vapaan markkinatalouden kilpaileva yritys, vaan valtionyhtiö, jolla käytännössä on monopoliasema. Optioiden maksajina ovat Suomen kansalaiset, joilta ei ole lupaa kysytty, eivät normaalit osakkeenomistajat.

Mistä sinä oikein saat nämä sinun mielipiteesi ja ajatuksesi? Fortum ei ole monopoli ja se on markkinoilla samalla tavalla toimiva yritys kuin muutkin. Se että valtio on siinä omistajana on ikävä tosiasia joka tekee joistain päätöksistä politisoitavia - kuten tämä optio-kysymys.

Puhuin epätarkasti, mutta Fortum on siinä mielessä kuin monopoliyhtiö, että se tuottaa energiaa Suomeen ja toista sen kokoista ei tähän maahan mahdu eikä tule. Pienemmät kilpailijat eivät pysty tarvetta täyttämään vaikka hinnalla kilpailisivatkin. Siinä asemassa toki mielellään laskuttavat suunnilleen saman verran kuin Fortum, kun kerran eivät pysty Fortumia syrjäyttämäänkään. Tuotteen suhteen monopoliasema-väite pätee sikäli, että öljyn ja energian hinta on pikkumuutoksia lukuun ottamatta maailmanmarkkinahintojen määräämää.

(ja joo joo, tuossakin on varmaan joku virhe)

Ja Fortumin tai sen Neste-sektion tuloksen riippuvaisuus öljyn maailmanmarkkinahinnasta tekee juuri Liliuksen optiosopimuksen hyödyn ja merkityksen ja oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi. Sopimusta tehtäessä ei tiedetty sitä öljyn hinnan nousua, joka varsinaisesti Nesteen tuloksen nosti, ei Liliuksen johtamistaito.

huima kirjoitti: Fortum ei ole ainoa hintojen nostaja. Ja jos nostaminen olisi suhteetonta, pitäisi sen avata markkinoilla mahdollisuuden jollekin muulle hankkia asiakkaita itselleen. Olettaen tietenkin että markkinat toimivat ja kilpailu on aitoa.

Jossain näkyi muuten vittumaista epäilyä energian hinnan nostoista laittomin kartellisopimuksin.. siitä en tiedä joten tuota väitettä en puolusta.

huima kirjoitti: Sopimuksiakin on kunnioitettava.

No totta kai sopimuksia on kunnioitettava.
Ei Fortumin optioita purettaisi kuin takautuvalla lailla, ja sellaisia ei nykyään onneksi tehdä. Silti joku minua viisaampi setä sanoi, että imagosyistä Fortumin kannattaisi asia jälkeen päinkin korjata. Tässä jupakassa kolhiutunut Fortumin maine paranisi, jos uudelleenneuvottelisvat optionsa itse. Kukaan ei mielellään luovu sellaisista rahoista, mutta jos niitä johtajia ei firman maine kiinnosta, niin motivaationsa ja sitoutumisensa yhtiön asioihin kuulostaa heikolta. Optioista huolimatta.
Kun se imagokin nykyään kuulemma on yrityksille tärkeä.

huima kirjoitti: Olen yrittänyt ymmärtää maailmankuvaasi ja selittää mitkä muut asiat vaikuttavat käsiteltävään asiaan, mutta jostain syystä tässä keskustelussa - kuten monissa muissa - jätät kaikkien muiden näkemykset ja perustelut täysin huomioimatta ja keskityt epäolennaiseen, tai viet keskustelun eri raiteille.

No TÄHÄN keskusteluun minulla ei ole suuria intohimoja. Eikä asiantuntemustakaan, myönnän.

Jos viittaat niillä muilla vaikka eläinkeskusteluihin, niin sehän menee näin: Vastapuoli selittää ja selittää miten nykykäytäntö menee ja että ne asiat ovat niinkuin asiat ovat. Minä ja moni muu kerromme, miten HALUAISIMME asiat tehtävän, Vastapuoli kertoo taas miten asiat nykyään tehdään. SELLAINEN ei kuulu keskinäiseen väittelyyn, ja sen yksityskohtainen kommentointi olisi pointin ohi. Ja totta kai tarkoitus on viedä keskustelu eri raiteille sen hokemisesta että asiat ovat niinkuin asiat ovat ja nyt tehdään näin. Ajattelukyvyn puutetta, jos jää sitä jankkaamaan ja ylimielisesti luulee, ettei sitä valmista maailmaa voisi katsella myös ulkopuolelta ja toivoa perustavanlaatuisia muutoksia.

huima kirjoitti: Voit syyttää minua jargonin viljelemisestä - mutta jos osoittaisit asiavirheitä tai loogisia kömmähdyksiä niin sanoillasi voisi olla merkitystäkin. Luin edellisen viestini useampaan kertaan, enkä tähän aikaan enää kyllä näe miten olisin voinut sanoa saman asian ilman tiettyjen sanojen käyttöä. Tyhjää bisnesliturgiaa se ei kuitenkaan ollut, tai jos oli - niin osoita toki missä ja miksi.

Tällä kertaa ei niinkään sanat herättäneet ärtymystä ja kyllähän minä ainakin sanasi ymmärrän. Vaikutelma vaan oli, että viestisi oli vailla keskustelevaa sisältöä, vain vallitsevan käytännön toteaminen sillä jargonilla sisällyksekkääksi naamioiden.

Silloin viittasin vain tähän viestisi loppuosaan:

huima kirjoitti: Optioiden hyvyydestä ja pahuudesta ollaan montaa mieltä, mutta niitä tarkasteltaessa usein unohtuu että niiden toimivuutta pitää katsoa osana sitä koko järjestelmää - jossa niitä käytetään. Jos palkitaan arvonnousu lyhyellä aikavälillä ilman sitouttamista pitkän aikavälin kehitykseen, tehdään siinä johtamisvirhe.

Katkerasta kritiikistäsi jää sellainen maku, että et ole koskaan oikein edes ymmärtänyt organisaatioiden johtamisen ja kehittämisen haasteita - puhumattakaan sitä miksi on olemassa erilaisia palkitsemisjärjestelmiä ja -tapoja. Optioilla haetaan kasvua ja tuottoa - sitä mitä omistajat odottavat. Jos taas halutaan muita asioita - pitää niitä varten käyttää erilaisia kannustimia.
.

Täsmennyksesi pointteihin 1-4 minulla ei ole mitään protestoitavaa. Puhumme täysin toistemme ohi, koska kerran sinulla oli vastauksena viestini varsinaiseen sisältöön vain tämä:

huima kirjoitti: En kommentoinut lainkaan sitä ovatko johtajat superihmisiä tai sen rahan arvoisia, sillä SE EI OLE OLEELLISTA.

Minusta tuo ON oleellista ainakin siltä osin, ovatko juuri ne JOHTAJAT jättioptionsa ansainneet tai onko juuri heistä pidettävä jättioptioilla kiinni. Parempi olisi jakaa kasvanut tuotto tasaisemmin yrityksessä. Ei minusta ole mitään takeita siitä, että aina juuri johtoporras yrityksen menestyksen rakentaa. Bulkkitavaraan kuten energiaan seuraava ei päde, mutta nykyajan bisnesmaailmassa usein unohtuu, että tärkeintä menestykselle ei ole johtoporras, bisnesnerous eikä lopulta markkinointikaan, vaan että yrityksellä on kilpailijoita parempi TUOTE, jota ihmiset haluavat ostaa. Ja sitä ei ideoi ja kehitä johtoporras vaan keskiportaan suunnittelijat. Insinöörit, designerit ym. Heille kuuluisivat miljoonaoptiot oikeutetummin kuin ylimmälle johdolle.

Kuka oikeasti tekee leffankin menestyksen? Tuottajako oikeasti? Tai filmiyhtiön pääjohtaja? Enemmänkin ohjaaja, näyttelijät ja kaikkein aliarvostetuin eli käsikirjoittaja.

Johtajan virka on yksi duunipaikka. Ei ole syytä otaksua, että he ovat sen korvaamattomampia kuin muutkaan. Taitaa vaan primitiivinen apinoiden laumanjohtajastatus potkia siinä arvostuksessa läpi.

Vielä bisneselämää enemmän tuota alfaurosstatuksen tuomaa mukaosaamista näkee polittisissa virkanimityksissä. On kansakoulupohjalta nousseita poliittisia kiipijöitä, jotka sitten ihmeenomaisesti pätevöityvät alan kuin alan huippujohtajiksi ja osaajiksi. Ei ole todennäköistä.

Sitten optioiden tarpeellisuudesta MOTIVOIJANA.
Muun arkielämän vinkkelistä kummallista. Luuletkos että vaikka valmiiksi suht. suuripalkkaiset lääkärit, otetaan vaikka alansa huiput, jättäisivät potilaita kuolemaan jos eivät saa 12 miljoonaa euroa? Tutkijat jättäisivät tutkimatta? Taiteilijat maalaamatta? Ei, koska he ovat jo valmiiksi MOTIVOITUNEITA, ala on heille kutsumus ja kunniakysymys. Niin luulisi olevan yritysjohtajillakin, jos oikealla alalla ovat.

Mutta kun optioista on tullut tapa, niin tottakai isot pamput mielellään jakavat isoa rahaa toisilleen. Ja eri yritysten pomot istuksivat ristiin toistensa johtokunnissa, jonka senkin merkitystä ylempänä epäilin.

No hyvä pointti se, että miljardibisnesten johtajien olisi kohtuullista itsekin saada osansa niistä rahavirroista joita käsittelevät ja ovat mukana hankkimassa. Siitä jaarittelua myöhemmin muille kirjoittajille. Mutta kun johtajatkin kuitenkin ovat firmalla TÖISSÄ, kuten muutkin työntekijät, ja sittenkin vain osa menestyksen tuojista, kuten ylempänä esitin.

Optiot eivät kai sittenkään ole osoittautuneet firmassa pysymisen takeeksi? Ihmiset lähtevät yleensä kuitenkin kuka mistäkin syystä.

Ja ehkä tietämättömyydestä johtuva henkilökohtainen epäilyni: jos todella alan A huippujohtaja noin vain kelpaakin ihan toisen maan ja ihan toisen alan B huippujohtajaksi, ovatko hänelle asetetut osaamisvaatimukset sittenkään kovinkaan syviä? Tuntuu samalta kuin niissä poliittisissa virkanimityksissä. Hyvävelikerholta.

huima kirjoitti: Ja yksi vastaus kysymykseeni niistä seminaareista:

Seminaarissa oleminen voi olla tärkeää ja rahanarvoista osallistujille juuri niiden muiden osallistujien takia. Se on sitä verkostoitumista ja oikeiden ihmisten tapaamista.

Aha. No sitten.
Jos he haluavat maksaa 800 euroa sellaisten juttujen kuulemisesta, jotka jo lehdistä voisi lukea... sen takia että saavat juoda kahvia toistensa kanssa... sen sijaan että menisivät parille bisselle pubiin... niin oma asiansa.

huima kirjoitti: Pitäisi tehdä melkein lupaus ettei enää vastaa Gattacan viesteihin, kun tässä tuntuu että selittäisi rautakangesta vääntäen ihan perusasioita siitä miten maailma toimii..

No, minä jo myönsin, että tähän keskusteluun minulla ei ole yksityiskohtaista asiantuntemusta. Mutta toistan, että jos keskustelun aiheena olisi, pitäisikö maailmaa muuttaa ja miten, siihen EI ole asiaankuuluva vastaus vain selostaa miten maailma nykyään toimii. Tuon kun käsität, niin yhdistettyinä muihin kykyihisi se saattaisi nostaa sinut oikeaksi bisnesneroksi. Nyt olet vain lineaarinen Mr Spock. Et oikea nero Kirk.

Vinkki: Luovu alkuun hevonpaskabizjargonista. Vie uskottavuuden epäilemättä ihan oikeasti kovalta osaamiseltasi, jos sinun täytyy verhota se kielellisin pitsiröyhelöin. Puhu asioista käytännön asioina, eikä könttäkliseinä. Ja katso mikä kova ydin sitten jää.

Tietysti voi olla, että sinun piireissäsi menestymiseen tarvitaan tuota jargonia vertaisillesi ja ylemmille puhuessa. mutta ulkopuolisesta se kyllä sitten vaikuttaa feikiltä helppoheikkikonstilta. Niinkuin Pahkasiassa, Isänmaan Toivoissa tai Firma-sarjassa suuri suu, vähän villoja.

gullible kirjoitti: Sinähän kun olet nyttemmin kovasti työväen asialla niin varmasti luovut siitä tulevasta perinnöstäsi yhteisen hyvän vuoksi?

Köhköh... OMISTAMISTA vastaan minulla ei ole mitään, varsinkin jos itse omistaisin Ei tässä ihan kommareita olla. Käsittääkseni täällä puhutaan duunareiden eriarvoisuudesta.

gullible kirjoitti: Pätevin aines hakeutuisi yrittäjiksi (ja nimenomaan johtaisivat yritystään itse, koska kaikki vähänkään paremmat johtajat olisivat lähtökohtaisesti itsekin yrittäjiä),

Hmmm.. onko ihan varmaa, että kaikilla huippujohtajilla olisi eväitä muuhun kuin huippujohtajan duuniin jo valmiiksi isossa yrityksessä? Että heillä olisi yksityisyrittäjinä kaikilla jotain ylitse muiden yrittäjien? Jos heilla sen tason asiantuntemusta on ollut, niin saattaa olla unohtunut. Ja nyt pystyisivät "vain" johtamaan sitä omaakin yritystään.

Jos ihan ruohonjuuritasolle mennään. Kuvittelepa jos Bill Gates jotenkin vempattaisiin irti Microsoftista ja rahoistaan, ja hänelle lyötäisiin pienyrittäjän starttiraha kouraan, että perustapa nörtti IT-alan firma. Olisiko hän sen tason yrittämiseen todella osaavampi kuin moni nykynörtti täällä Kityssä? Saattaisi mennä päivät muistellessa, että miten edes se basic-kieli oikein menikään ja miten niitä pienasiakkaita hankitaan No joo, leikkiä, kyllähän Gatesilla kuitenkin rahaa olisi isompaan firmaan..

gullible kirjoitti: jos omistaminen olisi ainoa tapa rikastua. Tämä on mielestäni avainkysymys, joka sivuutetaan kaltaistesi ihmisten kitinässä tykkänään: miksi omistaja saa rikastua, mutta työntekijä ei? Vastaa tähän, jos johonkin. Onko oikein, että toinen tekee töitä ja toinen vain on (omistaa): vain-olija tienaa sata kertaa enemmän kuin työntekijä ja maksaa siitä vielä vähemmän veroa? Minulla on tähän toki vastaus, mutta kuulisin sinun tai perttimakimaan tai jonkun muun kaikenvastustajan version mieluusti itse.

En ole varma, mitä oletat minun asiasta ajattelevan enkä onko vastaukseni riittävän suoraan kysymykseesi. Mutta kuten sanoin, omistamis-varallisuutta vastaan minulla ei ole mitään. Kun kerran vaikka yllämainittu Bill Gates on itse firmansa perustanut ja onnistunut pitämään (kai?) osake-enemmistön Microsoftin paisuessa jätiksi, niin omistakoon sitten. Omapa on firmansa. Sama minulle vaikka syljeskelisi päivät kattoon muuta tekemättä. Sama ns. vanhan rahan suhteen, vaikka joku Erkkoin suku Suomessa. Kun omistaa niin omistaa, jos turvaa suvun jälkipolvetkin niin mikä ettei.

Sitten työntekijöihin.
Totta kai minusta olisi oikein, että yrityksen kasvavasta tuloksesta hyötyisivät myös työntekijät. Mutta kuten edellä huimalle esitin, minusta on liioittelua olettaa, että kasvusta olisi vastuussa vain miljoonaoptioita saava pääjohtajataso. Kyllä varmasti muutkin, ja myös heille kuuluisi kannustusrahaa tai paremminkin bonuspalkkioita tuloksen mukaan.

Pilkistääpä kuitenkin se "kommari"minäni esiin. Yhteiskunta tarvitsee kohta entistä enemmän verotuloja. Ne on pakko-otettava niiltä, joilla rahaa on. Ja rahaa on enemmän omistajilla kuin työntekijöillä. Rahakkaiden raha on rahaa sen hankintakeinosta riippumatta. Siispä omaisuusveroa pitäisi nostaa tuloveroa vastaavaksi.

gullible kirjoitti: Johtajan päätöksillä on enemmän merkitystä kuin rividuunarilla. Siksi palkka on kovempi.
Kaikki eivät uskoakseni pysty johtamaan yritystä menestyksekkäästi. Palkkaa maksetaan sen verran kun sovitaan. Jos minä menisin sanomaan pomolleni, että tahdon tänä vuonna 12 miljoonaa palkkaa niin epäilen, ettemme pääsisi sopimukseen. Omistaja voi toki ottaa riskin, että maksaa johtajalle vain pari tonnia kuukaudessa, mutta saako sillä sitten pätevän äijän koukutettua? Edelleen: miksi johtajan, joka tekee päämiehelleen miljardeja pitäisi tyytyä pariin tonniin kuussa? Tai edes sataan tonniin kuussa? On täysin ja vain ja ainoastaan omistajan asia, mitä rahoillaan tekee, kunhan nyt lakeja noudattaa

Tietysti on ymmärrettävää, että hierarkian huipulla on korkein palkka. Mutta edellä olen ihmetellyt, onko johtajan merkitys sittenkin yliarvostettu, jos miljoonaoptioihin asti mennään. Olethan sinäkin kai aiemmin täällä vähän kritisoinut niiden tarpeellisuutta kaikissa tapauksissa.

Tässä on vain käynyt niin, että optiosysteemi ja muut kannustinjärjestelmät ovat riistäytyneet käsistä, niiden koosta on tullut yleinen tapa. Kyllähän ottajia riittää, jos joku hullu antaa. Omistajien oma moka se liioittelu. Ja sitten ei ole mikään ihme, jos suuren kansan oikeustaju lopulta alkaa potkia vastaan.

sivustahuutaja kirjoitti:Ketjua silmäiltyäni epäilen, että kukaan kirjoittajista ei oikein ymmärrä johdon kannustinjärjestelmiä (sori, jos missasin jonkun hienon pointin!)

Johdon palkitsemisjärjestelmien 'filosofiana' ei ole maksaa työstä, vaan muokata johtajan riskiprofiilista yhtenevä omistajan riskiprofiilin kanssa. Omistaja ei voi valvoa täydellisesti johtajan tekemisiä, joten omistajan ainoa toivo on saada johtaja jollain konstilla toimimaan täsmälleen kuten omistaja haluaa.

Esimerkki: johtaja näkee kaksi vaihtoehtoa
A) Riskialtis peliliike, joka voi tuottaa huikeat voitot
B) Riskitön pikku parannus, joka onnistuu aina

Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia ja A on keskimäärin huimasti kannattavampi, mutta se siis voi epäonnistua. Epäonnistuessaan kohdassa A johtaja voi saada kenkää. Vakiopalkkainen johtaja siis valitsee aina B-vaihtoehdon, kun taas optioilla pyritään kannustamaan johtajaa valitsemaan vaihtoehto A.
.

Hyvä kirjoitus. Minulle oikein valaiseva tästä ongelmasta.
Kansanradiotason mutu-tuntumalla:
Johtajahan on työntekijä siinä missä muutkin, joten potkujen anto on paikallaan huonoista ratkaisuista. Jos se tapa on omiaan estämään vaihtoehdon A) riskialttiita peliliikkeitä, niin ehkä olisi tehokkainta: Ei motivoida palkalla tai optiosopimuksilla, vaan jo alun alkaen lyödä johtajan kouraan paksu tukko firman osakkeita. Vielä tehden sellaisen (lakiteknisesti nykyään mahdottoman?) sopimuksen, että johtaja ei noin vain pystyisi hankkiutumaan osakkeistaan eroon. Sitten sekä varovaisuus että rohkeat liikkeet olisivat myös omalla rahalla ja toimeentulolla pelaamista.