Kitinä

Oletko joutunut soittamaan joskus yleiseen hätänumeroon? Minkä takia? Minkälaisen vastaanoton sait hätäkeskuksesta? Saitko apua?

Itse olen soittanut kolme kertaa hätäkeskukseen. Ensimmäisellä kerralla löysin miehen makaamasta maassa kaupungilta. Herättelin ja kysyin, tarvitseeko hän apua, ja hän vastasi myöntävästi. Saattoi olla ihan vaan sammunut siihen, mutta ikinä ei voi tietää, joten soitin hätäkeskukseen. Toisella kerralla bongasin supermarketin parkkipaikalta kolmenkymmenen asteen pakkasessa puliukon ilman lapasia ja kevyessä vaatetuksessa huutamassa "Mä jäädyn!". Ihmisiä kulki ohi eikä kukaan tehnyt mitään! Kolmannella kerralla kyseessä oli tulipalo tässä lähiseudulla, täydellä kaatosateella omakotitalo paloi tuolla peltojen takana. Tämä oli ehkä surullisin kokemus hätäkeskuksen kanssa asioinnista - "olette jonossa, odottakaa hetki."

Siitä jäisestä äijästä soittaessani sain melko tylyä kohtelua, päivystäjä kuulosti hyvin tympääntyneeltä. Muulloin päivystäjät ovat olleet ammattimaisen oloisia ja asiallisia.

joskus nuorempana löysin talvella naisen makaamasta maasta. en saanut hereille, mutta hengitti kumminkin. soitin hätäkeskukseen. hätäkeskuksessa oltiin asiallisia. nainen tuli tajuihinsa hetki ennen kuin paikalle kaartoi poliisiauto. poliisit taas eivät olleet niin asiallisia "taas yksi juoppo" ja totesivat että he hoitavat asian, mene pois kun yritin kertoa että nainen tuli vasta tajuihinsa. nostivat naisen ylös ja työnsivät takapenkille.

onhan toki mahdollista että kyseessä oli juoppo tms. mutta on myös mahdollista että nainen oli liukastanut, lyönyt päänsä ja menettänyt tajuntansa. hän kun ei tosiaan haissut viinalta, tai ollut epäsiisti. ehkä poliisilla oli kiireinen ilta, mutta ärsytti asenne olisit vaan kävellyt ohi etkä meitä hyppyyttänyt

par-sky kirjoitti:onhan toki mahdollista että kyseessä oli juoppo tms. mutta on myös mahdollista että nainen oli liukastanut, lyönyt päänsä ja menettänyt tajuntansa. hän kun ei tosiaan haissut viinalta, tai ollut epäsiisti. ehkä poliisilla oli kiireinen ilta, mutta ärsytti asenne olisit vaan kävellyt ohi etkä meitä hyppyyttänyt

Aivan, ja virheitä voi sattua siksikin, että ajatellaan, että se nyt on vaan sammunut juoppo, vaikka ihan yhtä hyvin juoppokin voi kaatua ja saada vaikka aivoverenvuodon. Juoppous ei sulje pois muun vamman mahdollisuutta, ja sen ihmiset tuppaavat usein unohtamaan! (tai ehkä todenmukaisempaa on se, että juoppoja ei vaan viitsitä jäädä auttamaan)

Xiberia kirjoitti:tai ehkä todenmukaisempaa on se, että juoppoja ei vaan viitsitä jäädä auttamaan

kyllähän sitä mieluummin auttaa ei-niin-pahanhajuisia ihmisiä, mutta jos joku makaa parin kymmenen asteen pakkasessa tajuttomana (tai tajuissaan) kadulla sitä pitää auttaa. ehkä olen kieroutunut.

Miks ne paarit on tehty niin epämukaviks nukkua?

Duunista oon minäkin soittanu yksykskakkoseen. Kerran oli tosiaan tosi kyseessä, ku kaverilta viillettiin kurkku auki

Duunikaverin poika oli just oikeudessa todistamassa n. vuoden takaisesta tapauksesta, teinipoika oli kietassu litran viinaa yksinään kenenkään huomaamatta jossain kotibileissä, ja meni aika pahaan kuntoon.
Duunikaverin poika soitti sit hätänumeroon kun kaveri oli kaatuillu niin et pää oli auki, eikä se ollu enää tajuissaan.
Hätäkeskuksessa vastas joku muija joka sano ettei niillä oo aikaa mihinkään teinibileisiin lähtee, laittakaa se nukkumaan,
oli sitten loppujen lopuks alkanu raivoomaan että mitä te tänne pilareita soittelette ja laittanu luurin kiinni.
Pojat soitti sit sen tyypin mutsille, joka vei sen sairaalaan omalla autolla, olis lääkäreiden mukaan kuollu jos ois menny puol tuntia pidempään.
Hitto ku en muista mitä siinä oikeudenkäynnissä kävi...

En ole soitellut sen jälkeen kun tätä viimeksi kysyttiin palstalla. Hälytin kytät estämään kahden humalaisen tappelua. Juu en mennyt väliin koska näin sen bussin sisältä. 112 ei suostunut ohjaamaan puhelua poliisille vaan käski soittamaan poliisin numeroon. Huonoa palvelua.

Olen soittanut useita kertoja, sekä pollaria että ambulanssia, palokuntaa en. Viimeksi syksyllä Ruohiksen metriksen portaissa 12-vuotias poika oli juossut portaita alas ja kaatunut, oli aika huonossa kuosissa ja verissäpäin, polvet muusina. Poika oli somali, mutta puhui hyvää suomea, eikä ollut ottanut mitään kun kysyin, vaan oli tulossa koristreeneistä. Siitä lisäpiste.

Soittaessa apua ei yleensä kannata ilmoittaa avuntarvitsijan mahdollisesta etnisyydestä tai päihtyneisyydestä mitään, jos suinkin voi olla ilmoittamatta. Tietenkin rikoksesta ilmoittaminen on asia erikseen.

Olen selkeästi niitä ihmisiä, jotka hädän hetkellä osaavat toimia korostetun rationaalisesti, onneksi
Normaalioloissa aivojeni aktivaatiotaso ei päätä huimaa, mutta tietyt tilanteet jotenkin lisäävät mun rationalisuutta. Älkääkä naurako. Tämä on ihan pure aivokemiaa, daah.

En tiedä, olisiko tilanne toinen, jos vaarassa olisi oma läheinen. Muksu pyöri viime kesänä portaat alas, onneksi ei käynyt mitenkään. Muistan vaan tunteen, kun noh, tiedättehän, sellainen *adrenaliini rush*, OMG. Heti kuitenkin kysyin mihin sattuu ja pystytkö liikuttamaan jalkoja, käsiä ja päätä. Vaikka selvisimme pelkällä säikähdyksellä, kävelin viiden minuutin kuluttua bussiin aika tärisevin jaloin ja äärimmäisissä paska mutsi -fiboissa.

Clay kirjoitti:Miks ne paarit on tehty niin epämukaviks nukkua?

Ettei potilas nukahtaisi lopullisesti. "Pysy hereillä! Älä kulje valoa kohti!"

Mä olen kerran soittanut itsellenikin. Varhaisteininä taluttelin polkupyörääni ulos pimeältä ja melkein autiolta parkkikselta kun jostain takaa porhalsi auto, osui muhun heittäen tien sivuun ja jatkoi matkaa. Kovasti sattui, enkä yrityksestä huolimatta päässyt ylös tai edes takaisin tielle. Ensimmäisenä soitin äidille, että tulisi hakemaan. Tajuttuani, että jalkaan sattuukin aika kovaa ja päästäkin tulee verta, soitin myös hätänumeroon. Piipaa-auto ehti ennen äitiä, ja äiti saikin elämänsä säikähdyksen kun näki minua nostettavan puolitajuttomana paareilla ambulanssiin Illan saldo oli reisiluunmurtuma, aivotärähdys ja käyttökelvottomaksi kolhiutunut huilu. (Se harmitti itseä silloin ehkä eniten. Oli perintökalu ja monen tuhannen markan arvoinen.)

Mä en itse aja autoa, mutta kuvittelisin, että kuski huomaa niin kovan törmäyksen aina. Eli yliajo ja heitteillejättö, mutta ei kyseistä kuskia ikinä tavoitettu. Ja onneksi oli kännykkä, ikävä ajatella kuinka kauan siellä pientareella olisi muuten mahdollisesti joutunut makoilemaan.

Hätänumeroon olen usein soitellut tuonkin jälkeen. Lähinnä juuri kadulla makaavista ihmisistä jos eivät ole reagoineet ravisteluun. Sammuneita ja humalaisia kai useimmiten ovat, mutta jonnekin turvaan ne on korjattava oli makoilun syy mikä tahansa. Selviämisasemalle tai putkaan kai useimmiten päätyvät

En soittele, on muutenkin tarpeeksi puhelinlaskua.

Chubs kirjoitti: Selviämisasemalle tai putkaan kai useimmiten päätyvät

Jännää toi hymiöiden käyttö jälleen kerran. Mä voisin kanssa opetella käyttämään niitä. Kumpi on parempi:

1. Hautaan tai hullujenhuoneelle useimmiten päätyvät.
2. Hautaan tai hullujenhuoneelle useimmiten päätyvät

1. Pedofiilien uhreista kait useimmiten tulee nistejä tai mielenterveysongelmaisia.
2. Pedofiilien uhreista kait useimmiten tulee nistejä tai mielenterveysongelmaisia

1. Kuollut ihminen.
2. Kuollut ihminen

1. Napanuoraan tukehtunut sikiö.
2. Napanuoraan tukehtunut sikiö

1. Snapahead.
2. Snapahead

Ei. En mä kyllä taidakaan alkaa noita käyttämään.

Eipä ole 112:een ole ollut asiaa koskaan. En ole onnettomuusaltis?

Poliisin numeroon kyllä useinkin, mm. motarilla törttöilevän bemari-rattijuopon, ovea sisään pistävän humalikon, Kalliossa käydessä selkeän perheväkivallan vuoksi jne. Aina on poliisi tullut ripsakasti paikalle ja puuttunut tilanteeseen, huolimatta esim. siitä, että kyseessä on ollut myöhäinen lauantai-ilta/yö.

Crowbar kirjoitti:
Jännää toi hymiöiden käyttö jälleen kerran.

Loppukevennys katsos. Ja kyllä selviämisasema tai putka on askel parempaan suuntaan siitä kadulta. Saatan hymähtääkin.

Mä soitin tänään taksin, jonka varausnumero oli 112.
Eix tää on niinQu vähän sama asia?

Crowbar kirjoitti: Jännää toi hymiöiden käyttö jälleen kerran. Mä voisin kanssa opetella käyttämään niitä.

Älä. Olet siedettävä sen vuoksi, ettet käytä hymiöitä. Itse käytän pelkästään sosiaalisen ristipaineen osin pehmentämänä. En vielä uskalla olla oma itseni. Yritän. EDIT: typo

sipsi kirjoitti:Mä soitin tänään taksin, jonka varausnumero oli 112.
Eix tää on niinQu vähän sama asia?

Meetsä taksilla töihin?

[quote="Crowbar"][/quote]

Hyvä pointti. Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka selittää hymyssä suin jotain vakavaa tai surullista asiaa. Viimeksi eilen tällaisella luennolla mietin, että nyt toi bodylanguage/gesturiikka ja message ovat pahasti ristiriidassa. Viestii tietsä semmosesta, ettei ole sinut esittämänsä asian kanssa.

Clay kirjoitti:Miks ne paarit on tehty niin epämukaviks nukkua?

Et vaan ole ollut tarpeeksi kipee tai kännis jos olet tuntenut paarit epämukaviksi.

Tosin yhden abulanssin paarit oli sen verran lyhyet mulle etten mahtunut niihin makaamaan ruoto ja sorkat suorana joten paarien selkänoja nostettiin pystyyn kuljetuksen ajaksi.

nowaysis kirjoitti:Viestii tietsä semmosesta, ettei ole sinut esittämänsä asian kanssa.

Monet naispoliitikot sortuvat tähän. En tiedä johtuuko se jännityksestä vai mistä, mutta saavat itse syyttää itseään karisman ja uskottavuuden puutteesta näin tehdessään.

nowaysis kirjoitti:
Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka selittää hymyssä suin jotain vakavaa tai surullista asiaa. Viimeksi eilen tällaisella luennolla mietin, että nyt toi bodylanguage/gesturiikka ja message ovat pahasti ristiriidassa. Viestii tietsä semmosesta, ettei ole sinut esittämänsä asian kanssa.

Mä puhun useinkin huumorin varjolla omista traumaattisista tai ikävistä kokemuksistani. Pitäiskö mennä terapiaan?
Ja eihän se sanoma (tai message kuten sanoit) ole välttämättä sama kuin itse aihe.

Pari kertaa soitellut.. lähinnä sammuneita korjaamaan erinäisistä paikoista. Pakkasella varsinkin. Onnettomuuksia ei ole kohdalle osunut muuta kun se yksi lanssi joka pamautti auton kylkeen mut turha siinä 112 veivata ku ovat jo paikalla... kyljellään 100m päässä mutta enivei...

Chubs kirjoitti:Mä puhun useinkin huumorin varjolla omista traumaattisista tai ikävistä kokemuksistani. Pitäiskö mennä terapiaan?

Ei kande. Maksoin päätädille aika paljon neuvosta "jatka noin".

Chubs kirjoitti:
Mä puhun useinkin huumorin varjolla omista traumaattisista tai ikävistä kokemuksistani. Pitäiskö mennä terapiaan?
Ja eihän se sanoma (tai message kuten sanoit) ole välttämättä sama kuin itse aihe.

No jos aina vakavia asioita käsitellessä pitää turvautua huumoriin, olisi varmaan hyvä pohdiskella miksei niitä voi kohdata oikeasti vakavalla naamalla. Tottakai huumori on tehokas keino lievittää asian tuomaa ahdistusta ja siten vähätellä sen vakavuutta, mutta se ei kuitenkaan tarjoa varsinaista ratkaisua itse ongelmaan ja sen käsittelyyn.