Kitinä

Hihi, jätä se sika...eiku grillaa eka ja syötä se sen isälle.

Ota siltä ensin rahat, ja sen jälkeen jätä.

Suvinen kirjoitti:Kornia, mutta näin tätä punnitsen. Uskon melko varmasti, että jossain olisi mulle sellainen omituinen mies ( tai nainen?! ), joka olisinkin vielä parempi kuin tämä josta nyt hitaasti olen irti päästämässä. Sellainen, jossa olisi kaikki hyvät ominaisuudet mitä hänessäkin, mutta ekstramausteilla; niillä, joista minä tykkään. Kova kysymys onkin, löytyykö sellainen tyyppi jäljellä olevista salkuista - pian, läheltä, ollenkaan?

Noin mäkin ajattelen ja olen ollut sinkkuna noin sata vuotta. Tai siis mulla ei ole kyllä edes tuota on/off -suhdetta... Oli miten oli, täydellistä miestä ei ehkä ole olemassa, mutta ei huonoa suhdettakaan tarvitse kestää. Suhteen tilaa voi tietenkin yrittää muuttaa, mutta jos se ei onnistu, on parempi lähteä kälppimään. Luotan siihen, että sinä tiedät parhaiten, mitä sinun pitää tehdä.

Suvinen kirjoitti:Jatkanko pelaamista riskillä vai otanko rahat ja juoksen?
Otanko vai jätänkö?

Saat kuulostamaan liialta tyytymiseltä. Jatka matkaa...

Etköhän sä ole jo jättänyt.

tasapainottelet sitten kohtalaiseen tyytymisen ja pelon välillä että sitä mitä tahdot ei ole olemassakaan. voihan se olla, että olet luonut kuvan jota ei kukaan voi täyttää. voi olla, että vuosien päästä huomaat että et enää tyydy vaan haluat sitä suhdetta, että tyytyminen kasvaa rakkaudeksi. tai voi olla että tyytyminen kasvaa tyytymättömyydeksi. mitä jos tuokin mies vain tyytyy sinuun toistaiseksi?

ehkä kannattaa selvittää mitä tarvitset, mitä haluat? riittääkö kohtalaisen kiva mies kohtalaisen kivassa suhteessa? riittääkö että suhde näyttää hyvältä vaikka se ei sitä olisikaan?

Ann kirjoitti:Etköhän sä ole jo jättänyt.

Dr. Phil kuvaa tätä tilaa "henkiseksi avioeroksi"! Vai mikä se nyt olikaan... Harmi, ettei minulla ole Pilin parisuhdekirjaa, olisin nimittäin voinut kirjoittaa tähän jonkun lentävän lauseen sieltä.

Keikaus kirjoitti: Dr. Phil

Dr. Phil antais mulle mitalin.. ja add-diagnoosin.

Mihin mahtaa perustua noin negatiivinen näkemys siitä, että muu tarjonta olisi huonoa? Etenkin jos/kun et viime aikoina edes ole katsastanut tarjontaa, ts. kolunnut ahkerasti baareja, nettitreffejä yms? Kyllä Suomen Mies on yleisesti ottaen priimatavaraa (jos olette sen arvoisia).

Suvinen kirjoitti: Eron ehdotuskin rikkoi idyllin, johon ei enää pääse takaisin ei niin mitenkään päin. Jos yhteen palattaisikin vielä, en koskaan voisi unohtaa tätä epävarmuuden aikaa. Joten tavallaan, "kaikki on pilalla!!!"

Olenpa kakara.

Pötyä. Jos tosiaan kävisi niin, että molemmat heltyisivät toisilleen uudestaan, eipä tuollainen elämän suuressa kirjossa ole paljon paskaakaan. Lähinnä hassu tarina äijältäsi lapsille kerrottavaksi: ”Kyllähän minä olisin tuon Suvisen ottanut jo silloin kättelyssä, mutta tamma vähän vikuroi, piti ensin kesyttää se, heh heh hee”

Suvinen kirjoitti:
Olenpa kakara.

hyvä! lapset usein tietävät mitä tahtovat, sanovat sen ja uskaltavat sitä tavoitella. on siis iloinen asia olla kakara. en tiedä kuka haluaa olla aikuinen jos se on vain tyytymistä ja sopeutumista missä unelmat ja tavoitteet pitää unohtaa.

sitä en sitten sano että lapset välttämättä ymmärtävät mitä tarvitsevat tai mikä on mahdotonta...mutta ehkä se on nimen omaan tuo asian ydin: mikään ei ole mahdotonta.

Kannattaa miettiä, mitä sitä oikein etsii ja katsoa, josko osa siitä etsimästä löytyisi itsestä. Ettei vaan kävisi niin, että tyytymättömyyttä omaan elämään heijastaisi toiseen ihmiseen ja hänen puutteisiinsa.

Suvinen kirjoitti:Juuri viimeksi itsekseni ihmettelin, miksi taas oltiinkaan eroamassa?

Muistanko nyt ihan mönkään että sinä olit joskus kovassa lapsikuumeessa, mies ei? Erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat = dead end.

Harold kirjoitti:Mihin mahtaa perustua noin negatiivinen näkemys siitä, että muu tarjonta olisi huonoa? Etenkin jos/kun et viime aikoina edes ole katsastanut tarjontaa, ts. kolunnut ahkerasti baareja, nettitreffejä yms?[/i]

Joo noistahan se paras tarjonta löytyykin.

Suvinen kirjoitti: Mutta kun juuri sitä yritän tehdä! Yritän kasvaa isoksi!!! Ja alan uskoa, että siihen tarkoitukseen mun pitää olla yksin. Kun tuntuu etten itseänikään vielä oikein ihan tunne! Ja mitä enemmän itseäni tutkin, sitä vähemmän itsestäni tykkään, ja kohta olen siinä pisteessä että tajuan, ettei kukaan voi koskaan oikeasti tykätä näin läpipaskasta ihmisestä. Huuh. Alan kuulostaa palstahullulta kohta.

Oijoi, väärä suunta! Saat kyllä tutustua itseesi, mutta sehän voisi olla positiivinen kokemus. Kyllä kaikista saa kaivettua niitä kehitettäviä puolia, mutta ei se ole koko totuus. Mieti myös niitä puolia, joihin olet tyytyväinen.

Et sinä vaikuta yhtään hullulta. Tavalliselta ihmiseltä, jolla on pieni tenkkapoo päällä. Ei ole mikään ihme, että miestarjonta ei tunnu tarpeeksi hyvältä, jos itsellä on hankalaa. Et ehkä tällä hetkellä pysty tutustumaan tai ihastumaan kehenkään ja se on ihan normaalia, kun et ole vielä irtautunut entisestäkään.

Suvinen kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:

Harold kirjoitti:Mihin mahtaa perustua noin negatiivinen näkemys siitä, että muu tarjonta olisi huonoa? Etenkin jos/kun et viime aikoina edes ole katsastanut tarjontaa, ts. kolunnut ahkerasti baareja, nettitreffejä yms?[/i]

Joo noistahan se paras tarjonta löytyykin.

Netistä varsinkin.

Olen samaa mieltä. Löysin iki-ihanaisen CandyManin täältä! Me ei tosin seurustella, mutta en anna sen häiritä.

Suvinen kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:

Harold kirjoitti:Mihin mahtaa perustua noin negatiivinen näkemys siitä, että muu tarjonta olisi huonoa? Etenkin jos/kun et viime aikoina edes ole katsastanut tarjontaa, ts. kolunnut ahkerasti baareja, nettitreffejä yms?[/i]

Joo noistahan se paras tarjonta löytyykin.

Netistä varsinkin.

=) =) =) WWINKS! (= (= (=

Suvinen kirjoitti: Tai päädyn epätyydyttävään, vielä huonompaan suhteeseen koska en tahdo enkä kestä olla yksin. Riskejä, joilta voisin välttyä - jos vain hyväksyn pankkiirin tarjouksen.

Jatkanko pelaamista riskillä vai otanko rahat ja juoksen?
Otanko vai jätänkö?

Toisaalla luin kauan sitten, että jo kertaalleen kerroit näytit toiselle ovea?? Nyt alkaa kuulostaa jo siltä ettei tuo suhteen pitkä irtisanomisaika kovin mieluisalta kuulosta mutta jos molempia osapuolia riivaa "huonon jättäjän" ominaisuudet niin sitten kai tämä em. tapa voi olla helpompi tapa toimia.

Just just. Ei saamari ei. Tämmöinen läheisriippuvainen tyyli ei kyllä ole itseään kunnioittavien tapa toimia. Käsittäisin, että sinulla on tuo irtautuminen kuitenkin jo tehty jos toinen ei vaivaa tulevaisuuden suunnitelmia niin miksi sitten palata takaisin päin. Sikäli mikäli jos kyseessä on oman identiteetin löytäminen niin muutokset toimintaan voi olla vahvakin mutta uskoisin siihen vaadittavan edes jonkinlainen shokkireaktio meneillään olevasta erosta. Luetaan siis, että silloin kun huomaa toisen todella olevan poissa niin saattaa itsestä löytää uusia, joskus jopa hyödyttäviäkin seikkoja.

Tuommoinen hidas irtautuminen on sitten vain matala lasku kunnes jompi kumpi tapaa uuden ja sitten vasta (ehkä??) homma katkeaa. En siis saa itseäni kannustamaa suhteen hidasta irtisanomista enkä parannussuhteita, joissa toinen joutuu hyväksikäytetyksi. Kannustaisin enemmänkin tutkimaan omia tarpeita ja sitä miten ne saa itse tyydytetyksi. Pervoille sanasepoille tyrkyttäisin runkkimisen sijaan selibaattia.

Toi on kyllä paska juttu jos ei kestä olla yksin. Siinä voisi olla kyllä kehittämisen varaa. Yleisesti ne, ketkä osaa olla yksin ja keillä ei ole välitöntä tarvetta sille, että on vain joku kenen lähellä olla on paljon parempia tyyppejä, kuin lähes tai kokonaan läheisriippuvaiset. Itseään kunnioittavat kumppaniehdokkaat yleensä on myös sen verta fiksua porukkaa, että ymmärtävän "korvikkeena" olemisen olevan EI-niin-hyvä-juttu.

Olikohan tuossa nyt mitään. Summasummaarum. Joo jätä vaan ja ala vahvistamaan omaa identiteettiä. Koska olen alkanut fanittamaan Hra. Fisheriä niin toki suosittelen tyypin kirjatuotantoa(Jälleenrakennus, Rakentava valinta) tähän hätään. Antaa palaa vaan.

Hommahan katkee tasan tarkkaan siihen kun toinen jojo-suhteen osapuolista saa maistaa vierasta herkkua. Paskat siihen mitään omaa identiteettiä tarvitaan, korkeintaan kokolihaista entiteettiä.

Ymmärrän yksinäisyyden pelon, mutta se on väärä tapa ajatella koko asiaa, siinä on kuitenkin ihan muusta kyse. Parisuhdetta ei koskaan rakenneta menneisyydelle vaan nykyisyydelle ja tulevaisuudenkuviin. Ei tarvitse kuin kysyä kaksi asiaa itseltään - onko mun hyvä olla tässä suhteessa, ja luulenko että mulla on siinä jatkossa hyvä olla. Jos vastaus jompaan kumpaan on ei, tarvitaan jokin muutos - kumppanissa, suhteessa tai itsessä.

Yksinäisyyden pelko taas on ennen muuta näkövinkkelivika. Toki on olemassa joku riski siitä, että saa tilalle vain huonompaa tai ei mitään, mutta ainakin asialle voi tehdä jotain.

"Oon liian läski ja ruma, en saa ketään."

- Laihdutan tai pidän itsestäni muuten huolta, kohennan itsetuntoani ja teen itsestäni sellaisen mitä haluan olla.

"Ei täällä oo kunnon ehdokkaita edes."

- Vaihdan siis maisemia, joko asuinpaikkaa, työtä tai harrasteita.

"En jaksa hillua paarissa."

- Etsinpä siis seuraa netistä tai omista sosiaalisista kuvioista.

"Oon liian vanha aloittamaan alusta uuden ihmisen kanssa."

- Hetkinen, aloittaahan ne jotkut seitsemänkymppisenäkin.

.. jne. Jos jää jumiin, ei mene eteenpäin, mutta se on valinta. Kuka haluaa oikeasti sanoa lapsille ja lastenlapsille "no ei tuo nyt kovin kummonen ollut, mutta kun en parempaakaan saanut niin tyydyin tuohon." Voi keihäsmatka kuuhun sentäs, aika varma tapa tehdä itsensä onnettomaksi ja varmistaa että riski avioerotilastojen kaunistamisesta on vähintäänkin kova. Onneks itsellä on ollu rohkeutta lähteä silloin kun on ollut sen aika tai vähintään korkea aika. Yksinhän siinä sen jälkeen aina on - kunnes ei enää ole.

Varmaan jossain määrin masentuneen ihmisen pohdintoja nuo, koeta löytää sitä omaa arvoasi jotain kautta, omanarvontunto tekee ihmettä sen suhteen, että millaisia ratkaisuja pystyy tekemään.

Suvinen kirjoitti: Jaa. Onhan tässä tullut ympärilleen katseltua, mutta jotenkin tuntuu että joko omat odotukset ovat aaaaivan liian korkealla tai sitten olen itse vaan niin helkkarin outo että sopivaa ei kyllä löydy, tai jos jonkun sattuisinkin haluamaan joskus niin yleensä se joku on sitten out of my league, niin sanotusti. Tarjokkaita olisi mutta eivät kelpaa.

Olet siis katsellut. Aika vaikea tietää onko parempia tarjolla, jos vain katselee. Tämä nyt on ihan selvä tapaus. Jossain vaiheessa teidän tulee erota. Olet ehkä jonkin verran läheisriippuvainen, kuten iso osa ihmisistä, ja koet yksinolon jotenkin sekunda vaihtoehtona. Oletko ollut aikuisiällä pitempää aikaa sinkkuna?

Suvinen kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:

Harold kirjoitti:Mihin mahtaa perustua noin negatiivinen näkemys siitä, että muu tarjonta olisi huonoa? Etenkin jos/kun et viime aikoina edes ole katsastanut tarjontaa, ts. kolunnut ahkerasti baareja, nettitreffejä yms?[/i]

Joo noistahan se paras tarjonta löytyykin.

Netistä varsinkin.

Oletko kokeillut Kitinää? Sieltä vasta kuulemma irtoaakin...

Tix kirjoitti:Yksinäisyyden pelko taas on ennen muuta näkövinkkelivika.

Jos tässä tarkoitat yksinäisyyden pelolla läheisriippuvaisuuden kaltaista piirrettä, ei kyse ole todellakaan pelkästään näkövinkkelistä, sen viasta. Kyllä tämä lähtee jo lapsuudesta, kotioloista, kasvatuksesta ja oman elämän kaaresta. Tietenkin, jos on kasvatettu itsenäiseksi, eikä ihmisiä ole lähellä juuri ollut seurustelusuhteista puhumattakaan, niin yksinäisyyttä on paljon helpompi sietää. Sehän on silloin normaali, hyvä tila. Homma pelaa tietty toisinkin päin.

Yksinäisyyden pelon voi tietysti voittaa ja yksinoloa opetella. Kyse on monesti pitkälti tottumisesta.

Suvinen kirjoitti:Otanko vai jätänkö?

"Haluan olla nuori ja hurja. Sitten haluan olla keski-ikäinen ja varakas. Vanhana haluan kiusata sukulaisiani leikkimällä kuuroa." Elämä on yhdentekevää. Siitä voi saada jotain irti vain tekemällä järjettömyyksiä. Ei ole olemassa yksinäisiä keski-ikäisiä. On vain läpeensä tylsiä ihmisiä, jotka pelkäävät kaikkea kunnes lopulta kuolevat.

"We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars."

CandyMan kirjoitti:

Harold kirjoitti:Mihin mahtaa perustua noin negatiivinen näkemys siitä, että muu tarjonta olisi huonoa? Etenkin jos/kun et viime aikoina edes ole katsastanut tarjontaa, ts. kolunnut ahkerasti baareja, nettitreffejä yms?[/i]

Joo noistahan se paras tarjonta löytyykin.

Ja mistähän sitten? Kirjastosta? Kirkosta? Harrastuksen parista? Kadulta? Töistä? Sure... leffoissa.

Monta hyvää esimerkkiä tiedän, jotka ovat löytäneet erityisen hyvän kumppanin nettitreffeiltä. Mitä ihmeen vikaa on netin kautta tutustumisessa?

Ja baarit sitten taas. Kuinkahan suurella prosentilla vakituiset parisuhteet ovat alkaneet (varsinkin ennen nettideittailun aikakautta) juurikin baareista? Veikkaisin n. 75%. Onko se jotenkin paheksuttavaa tavata ihminen baarista? Miksi? Kuppiloissa kuitenkin käy sekä miehiä että naisia seuraa etsimässä, niin miksi sieltä ei kannattaisi seuraa lähteä etsimään?

MGandhi kirjoitti:...

Älä keuhkoa. Kysehän ei ollut siitä mistä yksittäisiltä kanavilta useimmat löytävät kumppanin johon tyytyä, vaan siitä että Suvinen muka löytäisi ehkä helpohkostikin nettideiteiltä tai baareista kumppaneita jotka ovat niin ihquja että saavat hänet unohtamaan nykyisen on/off-kumppaninsa. Asianosainen kun taisi hieman aiemmin valittaa ettei ns. tarjonta vaikuta kovin hyvältä nykyiseen verrattuna.

Esitin vain epäilyni että tuskin baareissa enemmän roikkumalla tai nettiin(deitteihin) sukeltamalla tuo kuva muuttuu helposti ainakaan parempaan suuntaan. Jotenkin vaan vähän sellainen kutina. Olen pahoillani että tämä tokaisuni loukkasi sinua syvästi henkilökohtaisella tasolla.