Kitinä

Doom3 ja Q4 kyllästyttävät eikä RTCW:stäkään jaksa innostua enää.

fps pelit on persiista, pelaisit kunnon peleja esim strategia

fps rokkaa. reaktiokyky ja havainnointi saavat reeniä ja peliin pystyy eläytymään paremmin.

Kokeileppa semmosia kun FEAR ja Indigo prophecy. Aiiiiivan mahtavia molemmat. Sitten tietenki perusmättönä Unreal tournament 2004. Tai alat pelaamaan RTCW - Enemy Territorya netissä muita vastaan. Saa peli vähän uutta potkua ET on ilmanen "modi" joka ei vaadi alkuperäistä peliä edes. Lataat paketin koneelle, asennat ja eiku mättämään.

Alkoi sormet syyhyämään. ET on loistava, varsin koukuttavaa pelailla toisia vastaan *kokemuksen syvällä persäänellä*
Hitto, mä en vaan saa mun CS:ää toimimaan, se voipi olla ihan hyvä. Siitä sai jo vieroitusoireita. SOFia vois koittaa taas pitkästä aikaa, about ensimmäinen alusta loppuun pelaamani peli. Uusiakin mielenkiintoisia pelejä ois kiva pitkästä aikaa päästä kokeilemaan. Paha tapa vain koukuttua noihin vanhoihin, pääsemättä irti

Keikaus kirjoitti:http://www.nelostuote.fi/suomi/fp.php?i ... /parisuhde

Pelaatko tuolla pasianssia, niinq?

elco kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:http://www.nelostuote.fi/suomi/fp.php?i ... /parisuhde

Pelaatko tuolla pasianssia, niinq?

No en, kunhan rakastavasti hiukan kettuilin Sheetlordille, joka on kyllä varmaan painanut ignore-nappia nimeni kohdalla.

En ole mikään pelinainen, pelit ovat tylsiä. Mieluummin luen, liikun tai katson televiisoriakin.

Battlefield 2

Keikaus kirjoitti:En ole mikään pelinainen, pelit ovat tylsiä. Mieluummin luen, liikun tai katson televiisoriakin.

Tämä kostetaan. Okei, mä en ole naistenmies koska naiset ovat niin tylsiä!

Sheetlordia en osaa valitettavasti auttaa koska uusimmat PC-fps:t joita olen joskus kokeillut ja jotka pyörivät edes välttävästi vuosia vanhalla koneellani ovat Doom 3, Half-life 2 ja FarCry (eniten noista pidin tuosta viimeisestä, kaksi ensimmäistä olivat makuuni liian lineaarisia, pelaajaa ohjataan pelin läpi kädestä pidellen). Konsoli-FPSiä en suosittele yhtäkään koska ne ovat ainakin XBoxilla ja PS2:lla mielestäni poikkeuksetta aikamoista kuraa PC-fps:iin verrattuna. Superlineaarisia, lyhyitä, huonommat kontrollit jne.

Nykyisessä naisten emansipaation aallossa räväkät toimintapelit ovat ainoa keino miehille toteuttaa luolamiesmäistä seikkailunhaluaan turvallisesti kotisohvalta. Jos joku nainen yrittää riistää sen minulta, liityn muukalaislegioonaan vittu.

cardic kirjoitti:fps pelit on persiista, pelaisit kunnon peleja esim strategia

Tämä kommentti kiteyttää hyvin sen, mistä foorumikeskusteluissa on pohijmmiltaan kyse.

Kun joku kysyy tai esittää selkeästi rajatun pyynnön, ohita tämä ja pamauta pöytään oma, timanttinen mielipiteesi joka ei vastaa kysymykseen millään tavalla. Varmastihan kysyjä havahtuu, kuinka väärässä hän on ollutkaan ja voi neuvojesi perusteella aloittaa, uuden, paremman elämän </sarcasm>

Asiallisesti vastanneille kiitoksia, muille oheista Doom-maataloustyökalua

Uuh, pitipä pitkästä aikaa kokeilla Enemy Territorya!
Viimeksi pelasin sitä kun se oli betassa..

Ei ole Half-life kakkosta ja FarCry:tä vielä ylitetty yksinpelissä. Nettimoninpeleissä kaikkia vaivaa sama vaiva - on yli-ässiä ja huijareita ja täysiä noobeja ja kaikki vituttaa samanveroisesti. Sinne genreen on turha änkeä jos ei aio tosissaan uhrata aikaa opetteluun.

CandyMan kirjoitti: liityn muukalaislegioonaan vittu.

No, sitten olisit ainakin kerran elämässäsi BOTBOTB.

Tix kirjoitti: täysiä noobeja

Helvetti, jostainhan sitä on aloitettava.

CandyMan kirjoitti:Nykyisessä naisten emansipaation aallossa räväkät toimintapelit ovat ainoa keino miehille toteuttaa luolamiesmäistä seikkailunhaluaan turvallisesti kotisohvalta. Jos joku nainen yrittää riistää sen minulta, liityn muukalaislegioonaan vittu.

Nyt se tulee... Ei pysty enää pidättelemään... KULTA! Oma palstaluolamieheni!

Keikaus kirjoitti:Nyt se tulee... Ei pysty enää pidättelemään... KULTA!

Sinusta ei koskaan tiedä onko pinnistellessäsi sieltä tulossa ripuli vai kultah! Toisaalta onko sillä niin väliäkään?

Tix kirjoitti:Nettimoninpeleissä kaikkia vaivaa sama vaiva - on yli-ässiä ja huijareita ja täysiä noobeja ja kaikki vituttaa samanveroisesti. Sinne genreen on turha änkeä jos ei aio tosissaan uhrata aikaa opetteluun.

Steam-pohjaisissa moninpeleissä huijauksiin tuntuu törmäävän varsin harvoin, mahdollisesti koska bännien päälle napsahtaessa ei taida pelkkä uudelleenrekisteröityminen enää auttaa. Pahimmissa tapauksissa voidaan mahdollisesti bänniä koko pelistä tai systeemistä. Saattaa myös olla että Steamissa paneudutaan normaalia enemmän anticheat-toimintoihin, tuleehan siihen sentään jatkuvasti päivityksiä.

Tiimi- ja roolipohjaisissa moninpeleissä (esim. TeamFortress) on mielestäni normaalia helpompaa mennä ihan uunona vanhojen tekijöiden sekaan, totutellen tempoon ja itselleen tuntemattomiin kenttiin vähä kerrallaan. Esim. TFC:ssä valitsee aluksi jonkun perushahmon jolla jää suojelemaan omaa lippua/linnoitusta muiden avustamana (uusi ja taidoton pelaaja on kuitenkin ainakin vähän lisää tulivoimaa puolustukseen, ei siitä haittaakaan ole), taidon ja uskalluksen karttuessa alkaa kokeilla muitakin erikoistuneempia hahmoluokkia ja ehkä vähitellen hyökätä vihollisen linnoitukseenkin jne. Ainakin noin se itselläni aikoinaan eteni ihan hyvin. Homma toimii ainakin niin kauan kunhan taidokkaammat veteraanipelaajat eivät mene kaikki samalle puolelle. Yleensä eivät mene, koska hekään eivät halua pelistä tylsää.

Se mikä itseäni eniten joskus ärsyttää moninpeleissä ovat keinotekoiset ja jollain tapaa älyttömät (serverikohtaiset) säännöt, joissa rajanveto on vaikeaa tai niillä pyritään suosimaan tietyntyyppisiä pelaajia (=adminit). Esim. joillakin TFC-servereillä olleet säännöt ettei medic tai spy saa toimia puolustuksessa, tai engineer ei saa rakentaa tykkejään oman tukikohdan ulkopuolelle, tai granaattien heittely vihollisen ammusvaraston oven eteen on kielletty... Eniten näistä tuntuvat ottavan nokkiinsa medic- tai scout-veteraanipelaajat jotka eivät pääsekään enää yksinään lipun luokse keräämään helppoja pisteitä, tai vihollisvakoojat jotka kohtaavat normaalia enemmän vastusta esim. medicien muodossa.

(Keikaus kuinka paljon ymmärsit ylläolevasta tekstistä?)

Sinänsä tunnelma fps yksin- ja moninpeleissä on aika erilainen. Jälkimmäisissä on enemmän kyse kilpailuvietin tyydyttämisestä, yksinpeleissä taas hienon grafiikan ja maisemien ihailusta, uusien paikkojen tutkimisesta, mahdollisen taustatarinan seuraamisesta jne.

Voi vattu tuli halu aloittaa uusi TFC-sessio kuukausien tauon jälkeen... Toisaalta kohta tulisi telkkarista 24h ja Tabu, mutta nehän menevät digiboksille talteen.

EDIT: Plääh liikaa botteja lempiservullakin, ei taida jaksaakaan... Pitäisi kai opetella joku uusi moninpeli, mutta kun ne muut eivät ole yhtä hauskoja.

CandyMan kirjoitti: Tiimi- ja roolipohjaisissa moninpeleissä (esim. TeamFortress) on mielestäni normaalia helpompaa mennä ihan uunona vanhojen tekijöiden sekaan, totutellen tempoon ja itselleen tuntemattomiin kenttiin vähä kerrallaan.

Juup, tuosta minäkin aikoinani aloitin. Voi sitä ilon päivää kun sai ensimmäisen kerran noudettua lipun

Vaikka Keikulta kysyitkin niin minä ymmärsin ja allekirjoitan kyllä suht kaiken sanomasi.

Red Orchestra Ostfront, jos realistisemman oloista kaipaa. Steamin kautta. Ei ole kallis. Tässä ei siis ole varsinaisesti yksinpeliä kuin idioottimaisia botteja vastaan vaan paino on moninpelissä.

CandyMan kirjoitti: (Keikaus kuinka paljon ymmärsit ylläolevasta tekstistä?)

Jonkin verran. Pelko aivojen ylikuumenemisesta estää syvemmän tarkastelun. Täytyy säästää päätä töitä varten.

Mun pelihistoriani käsittää noin kaksi peliä. Ekan kerran pelasin jotain yleisurheilupeliä varmaan 10-vuotiaana (kivaa) ja toisen kerran NHL96:a poikaystävän valvonnassa. Jälkimmäisessä mulla oli niin suuria vaikeuksia seurata kiekkoa silmilläni, että vaihdoin pelaamisen hyvin pian naistenlehden lukuun.

Ihminen kirjoitti:Red Orchestra Ostfront, jos realistisemman oloista kaipaa. Steamin kautta. Ei ole kallis. Tässä ei siis ole varsinaisesti yksinpeliä kuin idioottimaisia botteja vastaan vaan paino on moninpelissä.

Battlefiel 2:sta olen myös kuullut paljon hyvää mainintaa mutta Day Of Defeat: Source on kyllä muodostunut elämäni parhaimmaksi hankinnaksi. Siihen sijoitettu ~20€ on kyllä tullut monin kerroin takaisin. Tai siis enemmän hyötyä ja huvia kuin esim. viidestä tuopista kaljaa sano.

Jeh. Steamin kautta kannattaa kytätä ilmaisia viikonlopun turnajaisia. Viimeksi osallistuin RO:ta vähän mättämään. Realistisuus joo mutta sitä kautta meni kyllä allekirjoittaneen hermot siihen hitauteen. RO oli kyllä eniten "oikeaa sotaa" kuin muut perus- räiskinnät, joissa pärjää vain nopeilla reflekseillä.

Kuten sanottu, DoD:sta tiedän eniten ja vain sitä voin suositella. Yksinpeli mahdollisuuttahan siinä ei ole mutta kait se on oikeita sipsin ja kolan kyllästämiä aivoja ja refleksejä vastaan tarkoituskin lopulta pelailla?

DoDin aseiden rekyyli tuntuu osalle kuitenkin olevan liikaa vaadittu eli tasainen hiirikäsi on tässä pelissä etu.

Keikaus kirjoitti:Mun pelihistoriani käsittää noin kaksi peliä. Ekan kerran pelasin jotain yleisurheilupeliä varmaan 10-vuotiaana (kivaa) ja toisen kerran NHL96:a poikaystävän valvonnassa. Jälkimmäisessä mulla oli niin suuria vaikeuksia seurata kiekkoa silmilläni, että vaihdoin pelaamisen hyvin pian naistenlehden lukuun.

Juuri se peligenre josta en välitä juuri ollenkaan (urheilupelit). Sun pitäisi pelata jotain hyvää seikkailupeliä tai juonellista roolipeliä. Parhaimmillaan kuin lukisi mielenkiintoista kirjaa tai katsoisi interaktiivista elokuvaa. Mutta vain parhaimmillaan. Interaktiivisuus aiheuttaa haasteita ja rajoituksia sille miten juonta voidaan kuljettaa eteenpäin, esim. elokuvissa käytetty "katsoja tietää mutta tarinan päähahmo ei että nurkan takana on murhaaja"-tehokeino ei oikein toimi peleissä jännityksennostattajana, koska katsoja kontrolloi päähahmoa.

Mutta on niitä kehittävämpiäkin harrastuksia, esim. syöpälääkkeen ja kylmän fuusion keksiminen.

Quarter kirjoitti:FEAR ja Indigo prophecy.... Unreal tournament 2004... RTCW - Enemy Territorya netissä muita vastaan

Tuosta Fearista olenkin jotain kuullut. Täytyy panna hankintaan. Uuteen Doomiin vittuunnuin lähinnä siksi, että upean pelimoottorin lisäksi pelillä ei ollut MITÄÄN uutta tuotavaa genreen. Noudetaan avaimia ja tapetaan ökkiäisiä. Wuppiduu. Veren ja visvan roiskumisesta kyllä pisteet.

Half-life 2 ansaitsee kyllä uuden läpipeluun. Vaikka kerronta ja eteneminen ovatkin varsin lineaarisia, homma pysyy tuoreena mielenkiintoisen juonen ja hyvien ääninäyttelijöiden ansiosta.

Oma suurin suosikkini oli aikoinaan Q2, eniten rosoisen ja ruosteisen ulkoasun takia. Nämä uudemmat pelit alkavat olla niin puleerattuja ulkoasultaan, ettei niistä oikein "kiihotu" samalla tavalla. Aseetkin alkavat olla niin ihmeellisiä kapistuksia, ettei mitään mieltä. Ainoa haastaja klassisille supershotgun, grenade-launcher- ja railgun -maataloustyökaluille onkin ollut HL2:n hulvaton antigravitaatio-pyssy

Quakea tuli taottua netissäkin aika paljon, mutta alkoi kyllästyttää jäädä aina jalkoihin. Nuorilla klopeilla on niin paljon nopeammat refleksit, että esim meikäläisen reaktiokyky ei riitä tehokkaaseen railgun-työskentelyyn. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ruveta opettelemaan "rocket-jumpingia" eli RPG-avusteista tasohyppelyä pärjätäkseen DM:ssä, luovutin suosiolla...

Yönmustaritari kirjoitti:

Ihminen kirjoitti:

Battlefiel 2 Day Of Defeat: Source

RO Realistisuus joo meni hermot

DoDin aseiden rekyyli

Battlefield 2:sta tuli pelailtua juurikin ennen RO:ta melko raakkasti ja kivaa oli, kaikki hankittavat aseetkin on plakkarissa. RO:hon vaihdoin siksi, koska kyllästyin tiettyihin pelimäisyyksiin kuten Barrett:n "tehottomuuteen". Suosittelen, vaikka special forces -lisäosalla ei näytä valitettavasti olevan enää juurikaan täällä päin maailmaa pelaajia.

RO:ssa toisaalta juuri pidän siitä, että se on realistisen "hidas" (etenkin strafe), vaikka ärsyttävää on, että äijät on niin heikkokuntoisia, etteivät jaksa sprintata kuin lyhyitä matkoja. Ja luoti raiskaa kivasti eikä tarvitse tuhlata sataa kutia yhteen äijään. Rekyyli on tässäkin pelissä konepistooleilla melko rankka etenkin seisten ja hankalasti hallittavissa. DOD:ia en ole kokeillut mutta täytyy, jos tulee taas ilmaisia testejä.

Joo, kyllä minä ainakin eniten pidän mp-fps:stä, koska kyllä ihminen on aina parempi vastustaja kuin tekoäly.