Runo ensimmäisille pakeille/rukkasille. Syksylle02?
Sarpattiin valuivat soluen rakkauden sanat.
Sulivat suille annot julmiin kulmakiviin.
Surua satoi yhteisön sammioon.
Saavuttakaa suudelma sieltä huudettiin.
Kadulla poikaa potkivat ilkuvat varikset.
Kukaan ei enää rakastanut.
Riettaita kirjoitteli ja rumat riimit rakastelivat raakileen lehdillä.
Oli pihalla lumiukon kanssa hippasilla.
Naista ei ollut läheltä koskaan nähnytkään.
Missä mennään? tuleeko huomenna räntää vai lunta?
Tyttö nojasi poikaa vasten ja yritti ymmärtää.
Ehkä hänen elonsa oli lohduton?
Riehuin rantasaunalla ja esittelin omia tarpeitani.
Otti hatkat ja lähti lätkää pelaamaan kaukaiseen kaukaloon.
Yhteisön Sammiota ihmettelin suu auki.
Outo taisi olla hänelle munani seisokki.
Kiimaani karttoi ja keppiäni pelkäsi.
Puhua parjannut en.
Ihmettelyjäni kannoin hänen eteensä.
Rauhaa ei varmaan saanut hankala, kun olin.
Kengästä potku persuksille. Nousin siitä suksille.
Metodini eivät olleet perinteisen pillumetsäläisen heiniä, mutta aikamoisen oman show;ni varmaan väänsin hurmostilassani.
Oma kannu melkein kaatui
yhteisön sammio kehui
ja karma huusi kainaloissa
"ottakaa tämä tuska"
"taivuttakaa viimeinen vitsa"
Vielä poika nousi ja huusi hurmion hapatus hampaissaan.
Miekan iskut löivät hänet maahan.
Purossa mateli hiljalleen puhdas vesi kohden järveä.
Elämä lipui sen mukana ja nousi pois ennen sekoittumista valtamereen. Ensi vuonna saapui jälleen kevät.
Naiset tulivat ja menivät. Yhdellä naisella oli suloiset utareet ja hienot huulet. En jäänyt häntä kauaa miettimään. Turhaa oli yritää rakkautta herättää ihmisessä, joka ei välitä kokonaisuudesta. Toinen tuli ja pakeni pois. Vain minä herjalla hälle uskonnosta puhetta väänsin. Ei nauruani käsittänyt.
Nainen tuli luokseni, mutta ihastusta en pystynyt rakentamaan. Raastoi huuliani hapatus oikean löytämisestä. Kyselin eräältä toiselta, että oletko oikea oppinen ottamaan minut omakseni. Vain kiellot muistonain saan sängyyn painaa pään. öitä,
+
