Kitinä

Kuinka kauan voi sitä totuutta peitellä ennen kuin asia lipsahtaa huulilta?

Niba kirjoitti:Kuinka kauan voi sitä totuutta peitellä ennen kuin asia lipsahtaa huulilta?

12.10.2005-17.1.2007. BUSTED!

Morrrjens, sano rikkaat toisilleen.
Aahhah, Reinikainen on parhautta.

Kouluun. Tenttiin. Toivottavasti on EKG:t ja ventilaatiot ja verenkierrot ja sellaiset hallussa!

Note to self: Nukkumaan voisi mennä aikaisemminkin. Viiden tunnin yöunet tekee kipeää.

Yöllä palelsi niin saakelisti. Kolmen asteen pakkanenkin äsken meni luihin ja ytimiin. Noin 4000 aivastusta. Ketorin Hottia. Naama kipee. Ei kuumetta, joten töissä. Salikamppeetkin pakkasin mukaan pitkästä aikaa, mitenköhän käy. Ja huomenna pitäis isukille lähtee suoraan töistä. Voi perse. Roppia naamaan sitte vaan, kaksin käsin.

Niba kirjoitti:Kuinka kauan voi sitä totuutta peitellä ennen kuin asia lipsahtaa huulilta?

Kauan. Todennäköisesti ikuisesti.

Huomenta! Olin tiukkapipo heti aamusta, enkä antanu kulkulupaa remppareiskalle toistaiseksi.
Ilmasto on yök, haluaisin (taas) Kaliforniaan. (Tosin en kyl tiedä, millanen ilma siellä tällä hetkellä on..)

Yksin töissä, osa 1.0. Tekiskö töitä vai? Tuoreen kahvin tuoksu täytti työhuoneeni kuin kaasu. Nöyrryn kupilliselle ja alan parantamaan rikostilastoja. Huomenta kaikille kyrvän- ja pillunkantotelineille!

sipsi kirjoitti:Huomenta! Olin tiukkapipo heti aamusta, enkä antanu kulkulupaa remppareiskalle toistaiseksi.
Ilmasto on yök, haluaisin (taas) Kaliforniaan. (Tosin en kyl tiedä, millanen ilma siellä tällä hetkellä on..)

Ainakin San Fransiscossa on ollut "viime aikoina" kuulemma melko koleata, kertoo paikalla työskentelevä ystävättäreni. Netistä kaiketi löytyy tarkempi paikallinen säätilanne.

Stressitaso töissä heittelee hurjasti. Pari viime päivää olen ollut ihan horkassa parin ison homman takia (eilen töissä klo 7:15-19:45), kun luulin tapaavani "pomon" tänään pitkästä aikaa. Ja nyt se just ilmoitti ettei pääsekään palaveriin. Naulasin hanskat takaisin seinään kiinni, ja kitisen.

Huomenta

Nothing Important Happened Today II

sipsi kirjoitti:Ilmasto on yök, haluaisin (taas) Kaliforniaan.

Los Angelesissa ainakin on kylmä.

Hyvää Torstaita.

Mähän kirjotin ton edellisen ihan sekavasti. Siis selvennykseks..mä EN ole koskaan käynyt Kaliforniassa tai muuallakaan Jenkeissä, mut ois kovasti haaveena. Mut kiitos pojat! En mä sit sinne vieläkään suuntaa, jos on kerran kylmää ja koleata. (Niinhän Suomessakin on, eikä tartte mihinkään ees reissata. Naisen logiikka.)

Kotona.. ihQa

Hienosti alkoi tämä ahkerointi.. pitäisi sulkea mese, että tästä tulisi mitään

Risteilylleee, risteilylleee, lallallaaa! Tulkaa joku pakkaamaan mun kamat, pliis?

Viimeinen isovanhemmista kuollut tänä aamuna.
Onkohan mussa jotain vikaa, kun asia ei tunnu miltään? Olen muutenkin huomannut viime aikoina, että mun on äärimmäisen hankala myötäelää mitenkään toisten suruja tms. Ei vaan kiinnosta, ei kosketa.

Sheetlord kirjoitti:Viimeinen isovanhemmista kuollut tänä aamuna.
Onkohan mussa jotain vikaa, kun asia ei tunnu miltään?

Sä löydät nuo asiat edestäsi vielä joskus. Kyllä ne tuntuu ja koskettaa, mutta kun et anna itsesi reagoida?
Kokemusta on.
Nimim. Kymmenen vuoden surut kieltänyt.

Matkaleskenä ja armoton duha! Argh! Eilen niistin koko Nessu-paketillisen.

Sunnuntaina sattui töissä (yksin ollessani) pieni työtapaturma, jonka johdosta istuin Malmin päivystyksessä verissäpäin ja oksennellen. Sen siitä saa kun ei eteensä katso. Pari päivää piti sitten kotona istua hiljaa ja katsella telkkaria, ettei päänsisäiset verisuonet ryhtyisi riehumaan.

Hmm.. mitäs sitä tänään tekis. Koko asunto yksin mun Viime yönä sain unta vasta klo 02, koska oli niin pirun hyvä haamukirja. Näin sitten samansuuntaisia uniakin, ja heräilin kylmä hiki otsalla tunnin välein. Jaiks. Onneks sama kirja odottaa kotona, tosin enää vajaa 100 sivua lukematta.

Bliss kirjoitti:Sä löydät nuo asiat edestäsi vielä joskus. Kyllä ne tuntuu ja koskettaa, mutta kun et anna itsesi reagoida?

Ei täysin mahdotonta. Jotennii sellainen olo, että sitä kulutti kaiken suruenergiansa vuosina 2000-2003, eikä se ole ehtinyt elpyä.

Märistään sitten joskus tulevaisuudessa kerralla kunnolla, onhan kertarysäys aina parempi kuin jatkuva - paremman ilmaisun puutteessa - kitinä

Sheetlord kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Sä löydät nuo asiat edestäsi vielä joskus. Kyllä ne tuntuu ja koskettaa, mutta kun et anna itsesi reagoida?

Ei täysin mahdotonta. Jotennii sellainen olo, että sitä kulutti kaiken suruenergiansa vuosina 2000-2003, eikä se ole ehtinyt elpyä.

Märistään sitten joskus tulevaisuudessa kerralla kunnolla, onhan kertarysäys aina parempi kuin jatkuva - paremman ilmaisun puutteessa - kitinä

Hmmh. Toisaalta, mä en kauheasti osannut surra kummankaan isoäitini kuolemaa, koska toinen oli erittäin huonossa kunnossa viimeiset kuukaudet ja toinen oli kuollessaan 98-vuotias. Mä en näe kamalasti surtavaa siinä että vanha ihminen kuolee. Kaipaaminen on sitten eri asia.

Bongasin alkuviikosta henkilöstöruokalamme aulasta hylätyn sohvan. Pari puhelua, roudaus ja nyt se on tossa meijän työhuoneessa. Kehtaiskohan ottaa siinä nokoset....

Mulla on tylsää. Kaikki on matkamessuilla ja tääl toimistolla on hiljasta. Huomenna on mun vuoro mennä sinne "edustamaan", saapi tulla moikkaamaan jos tunnistaa ja uskaltaa

Työkaveri lähtee matkoille perjantaina ja on mun näytön paikka tuolla tuotannon puolella. Jänskättää silleen hyvällä tavalla. Ja palkka-asiat selvitetään heti maanantaina. Jei, palkankorotus!!!11

Lilo kirjoitti:Mä en näe kamalasti surtavaa siinä että vanha ihminen kuolee. Kaipaaminen on sitten eri asia.

Jos vanha ihminen on sairastellut pitkään, niin onhan poispääsy helpotus. Tämäkin mummu ehti tekemään seitsemän lasta ja hautaamaan kaksi aviomiestä. Silti tuntui hassulta, että aamulla puhelimessa velipoika oli niin voi-voi, vaikkei tavallisesti mikään pehmoilija olekaan. No, kai nämä on yksilöllisiä juttuja.

Huomasin miettiväni kuolemaa eilisiltana. Jotenkin sitä ei osaa pelätä. Ehkä eniten sitä että vammautuisi pahasti kammoaa enemmän. Kuolema "kesken keikan" ei sinänsä pelota, mutta missään nimessä en allekirjoita lausetta "mikään ei ole niin ihanaa kuin kuolla tehden sitä mitä rakastaa" - tässä yhteydessä. Mieluummin vetäisin viimeisen henkäykseni mukavassa sängyssä voileipää mutustellen samalla kun Miss Marraskuu puhuu mikrofooniini.

-deleted-

Lilo kirjoitti:Mä en näe kamalasti surtavaa siinä että vanha ihminen kuolee. Kaipaaminen on sitten eri asia.

Jos vanha ihminen on sairastellut pitkään, niin onhan poispääsy helpotus. Tämäkin mummu ehti tekemään seitsemän lasta ja hautaamaan kaksi aviomiestä. Silti tuntui hassulta, että aamulla puhelimessa velipoika oli niin voi-voi, vaikkei tavallisesti mikään pehmoilija olekaan. No, kai nämä on yksilöllisiä juttuja.

Huomasin miettiväni kuolemaa eilisiltana. Jotenkin sitä ei osaa pelätä. Enemmän ikävältä tuntuu ajatella, että lähtö tulisi "ennenaikaisesti", kun olisi vielä monta juttua tekemättä. Ehkä eniten kammoan sitä että vammautuisin pahasti. Kuolema "kesken keikan" ei sinänsä pelota, mutta missään nimessä en allekirjoita lausetta "mikään ei ole niin ihanaa kuin kuolla tehden sitä mitä rakastaa" - tässä yhteydessä. Mieluummin vetäisin viimeisen henkäykseni mukavassa sängyssä voileipää mutustellen samalla kun Miss Marraskuu puhuu mikrofooniini peiton alla ja lapset kolmessa polvessa hurraavat ympärillä "hyvä vaari, on se vittu ÄIJÄ!"

Pinna kireällä, hommat menee päin mäntyä ja elämä mättää.

Positiivisuus on persuksista.

Yhteinen vapaapäivä tänään

Mutta voi kettu minkä säänjumala Esteri taas teki. Yöllä satoi ihanaa lunta, ja kaikki oli valkoisena, mutta nyt taas vettä ja jäätä. Pah.