Kitinä

Jotta uskaltaisi soittaa ja varata ajan johonkin joka lähettäisi psykon juttusille?

Alamäki muuttuu vaan jyrkemmäksi päivä päivältä.

Rohkeuteni hoi, tule tänne, sinua kaivataan

Soita ensin nimettömänä jollekkin näistä kriisilinjoista tms. Ei tarvitse kertoa kuka on jne. Ne osaa rohkaista pidemmälle. Tai otat itseäsi sen verran niskasta kiinni, että otat ja mene lääkärille juttelemaan. Sinun se ensiaskel on tehtävä. Voimia.

Nii-iiinhä she on joo. Minäminäminä eikä kukaan muu vaan minä

.. ehkä huomenna.

Hoi Luimu,

terveysasemalta saat pätevää, hienovaraista ohjausta. Sinne vaan.
Sano tulosyyksi vaikka niska-ja hartiakivut tai unettomuus, vastaanotolla anna kaiken tulla.

Lykkyä. darling kuuntelee.

Aivan, toi on muuten sellanen asia, et kun soittaa sitä aikaa tohtorille, niin pitäs tietää että miksi sinne haluaa mennä, eikä mulla ole mitään haluja sanoa puhelimeassa, että oon latvasta laho

Huomenna vois ehkä yrittää..

Luimu kirjoitti:Aivan, toi on muuten sellanen asia, et kun soittaa sitä aikaa tohtorille, niin pitäs tietää että miksi sinne haluaa mennä, eikä mulla ole mitään haluja sanoa puhelimeassa, että oon latvasta laho

Ei muuten tartte sanoa.

Niin en aio sanoakkaan

Vaan aina kun oon syystä tahi toisesta tk:hon menny, niin aikaa varatessa on hoituli kysyny että miksikäs lääkäriin.. Ja mä oon niin nynny etten osaa/uskalla sanoa että ei kuulu sulle.

Nyt alkaa jo ääni sisälläni huutamaan, että ei mua mikään vaivaa, että maailmassa on paljon muita jotka tarvii just_sen_ajan jonka minä saisin että ne tarvii sitä enemmän kun minä.

ärh.

Luimu kirjoitti: Vaan aina kun oon syystä tahi toisesta tk:hon menny, niin aikaa varatessa on hoituli kysyny että miksikäs lääkäriin..

Sanot vain, että keskustelet siitä sitten lääkärin kanssa. Mun kokemuksen mukaan ne tiedustelee julkisella vain sitä, onko sulla miten kova kiire hoitoon.

Kuule, ei sinun "alamäkesi" ole mitään poikkeavaa. Suomen myydyin lääke on masennuslääke, joten voit päätellä siitä, että alamäkeä ja ylämäkeä kulkee sinun lisäksesi aika moni vastaantulija.

Ole ylpeä itsestäsi, että haet apua! Ole ylpeä omista vaivoistasi! Sano itsellesi monta kertaa päivässä ääneen: "Minä olen riittävän hyvä juuri tällaisena kuin olen, jotta minua voi rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa." Sitten sanot vielä itsellesi: "Velvollisuuteni ja oikeuteni on hakea apua."

Ja sitten puhelin kouraan ja pölöttämään!

Ja muista, ettei kipu tai tuska kasvata! Hoida ensin itsesi kuntoon, jotta pystyt toimimaan!

Luimu kirjoitti:Niin en aio sanoakkaan

Vaan aina kun oon syystä tahi toisesta tk:hon menny, niin aikaa varatessa on hoituli kysyny että miksikäs lääkäriin.. Ja mä oon niin nynny etten osaa/uskalla sanoa että ei kuulu sulle.

Nyt alkaa jo ääni sisälläni huutamaan, että ei mua mikään vaivaa, että maailmassa on paljon muita jotka tarvii just_sen_ajan jonka minä saisin että ne tarvii sitä enemmän kun minä.

ärh.

Mua kiinnostaa, että miksi lääkäri saa kuulla ongelmastasi, mutta hoitsu on ehdoton no-no? Kuulostaa siltä, että häpeät masennustilaasi. Soitat sinne ajanvaraukseen ja ylpeänä ilmoitat olevasi hullu, joka tarvitsee hoitoa nyt eikä myöhemmin.

MGandhi kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että miksi lääkäri saa kuulla ongelmastasi, mutta hoitsu on ehdoton no-no?

Ne antaa kusta sisäänsä. Sitäpaitsi, se tyyppi joka siihen puheluun vastaa ei edes välttis oo nurse.

Joo, Ann vastasikin jo tohon puhelinjuttuun.

En nyt sit saanu soitettua sinne

Mutta hmm.. olen mä ennenki ollu masennuslääkityksellä ja käyny terapiassa yms. Mut jotenki se kynnys on taas kasvanu kattoon saakka.

Mut tänään on muutenki helpompi olo, ei ihan niin epätoivoinen kuin eilen..

.. kyllä mä vielä soitan.

Luimu kirjoitti:Joo, Ann vastasikin jo tohon puhelinjuttuun.

En nyt sit saanu soitettua sinne

Mutta hmm.. olen mä ennenki ollu masennuslääkityksellä ja käyny terapiassa yms. Mut jotenki se kynnys on taas kasvanu kattoon saakka.

Mut tänään on muutenki helpompi olo, ei ihan niin epätoivoinen kuin eilen..

.. kyllä mä vielä soitan.

Hyvä! Ja mee sitten kognitiiviseen ratkaisuterapiaan, eikä sellaiseen, missä vaan vellotaan tunteissa ja ajatuksissa, terapeutti nukkuu tuolissaan, eikä mikään muutu miksikään.

http://www.kognitiivinenpsykoterapia.or ... ietoa.html

Ann kirjoitti:

MGandhi kirjoitti:
Mua kiinnostaa, että miksi lääkäri saa kuulla ongelmastasi, mutta hoitsu on ehdoton no-no?

Ne antaa kusta sisäänsä. Sitäpaitsi, se tyyppi joka siihen puheluun vastaa ei edes välttis oo nurse.

No ei kyllä auennut tämä syy nyt ollenkaan. Ja mitähän helvetin väliä onko se vastaaja hoitsu vai talkkari? Kunhan laittaa sulle ajan oikeelle lekurille. Varmaan tuo masennuksesta parantuminenkin lähtis helpommin käyntiin, jos sitä ei häpeäis. Son normaalia ja aika moni sitä sairastaa.

Mulle sillä on väliä, samapa tuo ymmärtääkö sitä kukaan vai ei.

Joo. Paskapaskapaskapaska olo.

Huomenna tartteis raahautua duuniin, aika epätoivoselta tuntuu.

Huahhh.

Joskohan huomenna soittas.

Luimu kirjoitti:Joskohan huomenna soittas.

Soitat huomenna, piste. Pyydät jonkun tukihenkilön, jonkun joka näistä asioista jotain tietää ja joka sinusta välittää ja sinua ymmärtää. Kenelle olet tilanteestasi kertonut, oletko yksin? Jaa paha olosi jollekin muuten kuin keskustelupalstalla. Ei täältä juuri muuta apua saa kuin olet jo saanut. Tiedät itsekin, että sinun pitäisi pyytää apua. Jos se soitto tosiaan tuntuu ylivoimaiselta, niin etene askel kerraan: ensin juttelet asiasta läheiselle jne.

Joo no elkää ymmärtäkö minua väärin, en mä odota mitään pelastusta täältä, tai muualtakaan.

Ei mulla oikeastaan ole "läheisiä" En oo kovinkaan hyvissä väleissä perheeni kanssa, ja kaverit, no.. niitäkään ei ole. Tai joo, mut asuvat toisella puolella suomea.

Tiedetään, apua tarvitaan.. oikeestaan, heti_ja_helvetin_äkkiä.

Luimu kirjoitti:soittamisen vaikeuden tuskaa....

Kyllä se aika ihan tosi on hyvä saaha varattua. Tiedäthän, että Vantaalla se juttu menee kutakuinki näin: eka varaat ajan ihan TK:n lääkäriltä, jolle kerrot hätäs, sitte se tohtori pistää sulle lähetteen psykiatrian poliklinikalle ja ne sieltä sitte ilmottelee, millon sulle ois varattuna aika. Siihen voi mennä ikuisuus, että mitä enemmän pitkität sitä lääkärin ensikontaktiasi, sitä enemmän pitkität tuota ikuisuutta. Apua sun jokatapauksessa on saatava.
Ennenku alat viiltelee ranteitasi auki ja jos tilanteesi akutisoituu, painele Peijaksen päivystykseen. Kyllä ne sielläkin osaa hoitaa.

Itselläni oli sillon reilu seittemän vuotta sitte tapana puhua asiat selkeästi halki poikki ja pinoon, sillai oli toivoa saada sitä palveluakin. Aikaa varatessani kerroin sille hoitsulle tai mille lie puhelintytölle, että "kuules ku päässä ny viiraa pahanlaatusesti ja se aika ois hyvä tulla ja pian ennenku multa loppuu hengitys...". Siinä vaiheessa, kun oma henki on kyseessä, ei piä alkaa liikoja salailemaan, häpeilemään tms. ja sitäpaitti, eihän se puhelintäti ees tunne sua, mikset vois tuiki tuntemattomalle puhelimessa sanoa, että nyt tarteis saaha mahd.pian aika lekurin vastaanotolle, jotta se vois pistää mulle lähetteen psyk.polille? Ei se sen vaikeempaa oo... Vai soitanko sun puolesta? Oon mä sitäki ennenki tehny...

ei mun puolesta tarvi kenekään soitella, kiitos vaan

en tiijä mikä siinä se suurin ongelma on.
kentiäs se, että oon aika hiljanen hissukka,
enkä juurikaan ääneen mitään höpäjä.

siis että puhuminen yleisesti on vaikiaa,
saatikka sitten noista painavista juttusista.

tässä mä jo harkitsin Peijakseen lähtemistä,
mutta sitten iskeepi pupu pöksyyn kun olen siellä
ja saan suustani sanottua tasa "piip".

aika turhaa olis.
joten yritän tässä sinnitellä aamuun saakka,
josko sais kohta jo nukuttuakin.

Älä mieti, soita. Itse en edes tarkkaan muista mitä muuta sanoin kuin, että lääkärille pitäisi päästä. Sitten aloin itkeä ja totesin, etten jaksa. Se oli siinä.

Ihanaa, kaikilla meillä on ollut vaikeeta!

Luimu kirjoitti:siis että puhuminen yleisesti on vaikiaa,
saatikka sitten noista painavista juttusista.

Toivottavasti sait nukuttua. Uni on hyvä lääke. Ite en taudiltani kyenny.
Jos oot aiemminki jossain terapiassa tms. ollu, niin onhan sielläkin pitäny puhua? Ja jotenki oot onnistunu sinne aiemmin hakeutumaan? Niitä troppejaki oot ennenki napsinu, kyllä sä voit sen reseptin jotain SSRI-lääkettä nytki hakea.
Mutta, muista: Lääke yksin ei auta. Joskus on puhuttava. Kaikkea ei voi vain sisäänsä hautoa...

Itse olin sillon joskus vuosia sitten serkkuni mukana, kun paineli Peijaksen päivystykseen... Ois ihan reilua, jos sullaki ois siellä etelässä ees joku kaveri, jolle puhua, purkautua ja jakaa asioita. Mut jos siellä ei oo, ni kai sulla kavereita ees jossain on? Ei se välimatka estä puhumasta.

Ite opettelin psykoterapian kautta puhumisen jalon taidon. Terapia jäi kesken, mutta täällä nykysellä omalla paikkakunnallani mahollisuudet moiseen on melko olemattomat. No joo, vastapainoksi maaseudun rauha ja elämä on kyllä terapeuttinen jutska.

Keikaus: Ei se ny niin ihanaa oo, että täällon niin monella ollu vaikeaa. Ei sitä omaa pääkoppaa oo yhtään hauska selvitellä. Mutta opettavasta se kyllä on, vaikkakin raskasta.

Luimu kirjoitti:siis että puhuminen yleisesti on vaikiaa,
saatikka sitten noista painavista juttusista

Sitä se aluksi on. Kun sitten saa tulvaportin kammettua auki ja kevennettyä kuormaansa, ei voi kuin ihmetellä miksi on suostunut pitämään moista caca-viemäriä sisällään vuodesta toiseen.

Just luin jostain, kuinka hikiliikunta 3xviikossa väh 30min/kerta on yhtä tehokas masennuksen poistaja kuin lääkitys. Empiirisen kokemukseni mukaan se on jopa parempi, kun ei tule sivuvaikutuksia. Se onkin toinen juttu se, kuinka vaikeasti masentunut saadaan liikkumaan.