BrianW kirjoitti:
Olen itse kokenut aikoinani erittäin pahan masennuksen ja onnekseni siitä toipunut. Mielestäni liikunnassa on kyllä itua. Sinällään nähdäkseni on luonnollista masentua, jos on oikein paha paikka, mutta aikanaan siitäkin on noustava.
Mikä sinun mielestäsi on keino toipua ?
En kieltänytkään, ettei liikunassa ole itua. Sanoinhan, että se auttaa. Tosin se apu on hetkellinen ja kestää juuri sen aikaa kuin itse liikuntakin. Ainakin minulla.
Minun masennus (ei muuten tällä kertaa ole diagnoosini, vaan se on yhä työn alla: ilmeisesti kaksisuuntainen) ei ole alkanut mistään "pahasta paikasta", vaan on kestänyt jo ikuisuuden.
Jaa, keino toipua. En tiedä, yritän kyllä lääkityksen ja terapian turvin. Yritän todella, sillä tämä ei ole elämää vaan kitumista.
Nykyinen pitkäkestoinen terapia on jo toinen elämäni aikana. Eilen olin tehdä itsarin, mutta tyydyinkin ottamaan nukuttavan annoksen, että pääsee edes hetkeksi pois täältä.
Juu, en halua mässäillä näillä asioilla. Se nyt vain on niin, että minua alkaa vituttaa tuo ota itseäsi niskasta kiinni -asenne. Moni minut tunteva pitää minua nauravaisena ja varsin positiivisena ihmisenä. Kenties se onkin se ongelma.