mustaenkeli kirjoitti:Melnais kirjoitti:Työ on pääasiassa yötyötä ja ennen nukuin kuin murmeli aamusta viiteen, jolloin kasasin itseni uuteen koitokseen. Vaan en nuku enää.
Oisko tuossa ikä, joka alkkaa tehä tehtäväänsä? Nuorena jaksaa kuulemma paremmin.
Älä herjaa! Nuoruuteni ei voi olla vielä ohi?!
Alan kallistua sen yleisimmän syyn, stressin, kannalle. Sen vain tuntee ettei tuo työpaikka tee itselle hyvää. Liian paljon henkilökohtaisuuksia ja jännitteitä, hyssyttelyä ja varomista. No, suunnitelmat jatkosta ovat olemassa ja työskentelen jatkuvasti niiden suuntaisesti. Poispääsyä odotellessa olen työllistänyt itseäni mielekkäämmillä projekteilla ja koittanut työvuorojen ajan keskittyä vain työntekoon tai omiin juttuihin osaston kuohunnan sijaan.
Päiväpainotteista työtä kestän vielä huonommin, viime keväänä tuli verenpaineen laskuja ja rytmihäiriöitä useita kertoja viikossa. Oireet helpottivat kun sai siirryttyä yön rauhaan.
Taidan saada tämän ratkaistua itse, työuupumusta torjuu parhaiten pitämällä itsestään hyvää huolta ja keskittymällä olennaiseen vain yksi päivä kerrallaan.
Sitten vielä yksi öihin liittyvä seikka joka menisi vitutusketjuunkin. Valvon toisen sh:n parina ja muut pääasiassa öitä tekevät nukkuvat työvuoroissa mahdollisuuksien mukaan 1-5 tuntia. Eikä mitään koiranunta vaan täysin tolkku poissa, jolloin valvontavastuu siirtyy minulle. Vituttaa aivan suunnattomasti! Sitten vielä kantavat sädekehää kun päivällä ovat niiiin aktiivisia ja aikaansaavia, heräävätkin ennen puoltapäivää. Vittu heräsin minäkin jos nukkuisin työajat! Lehmät!
Aikuiset ihmiset päättävät itse kuinka työaikansa käyttävät, joten nukkumiseen sinällään en puutu. Olen vain alkanut kysellä tyhmiä mitä mitättömimmistä kollegoiden potilaisiin liittyvistä asioista, ihan vain katkaistakseni tuon unen, joka sysää vastuun muille. Ilkeää kyllä mutta kestän huonosti sluibailua.