Kitinä

Nythän se on "muodikasta". Ensin Angelina Jolie, Madonna ja muut Hollywood-tähdet. Suomessa taas esim. Rakel ja Nicke Lignell ja muut.
Miksi kans. väl. adoptio on niin trendikästä? Onko taustalla halu auttaa vai jotain muuta myös? Oletko harkinnut adoptiota ulkomailta mahdollisena vaihtoehtona.

Nostan tässä esiin en sen kummemmin alleviivaten, mutta vain heittämällä ilmaan ajatuksen ns. halusta saada "eksotiikkaa elämään" hankkimalla lapsi kaukaa.

Tunnen tytön, joka hankkiutui raskaaksi Jamaicalaisen miehen kanssa, koska halusi kauniin lapsen.

Koen olevani äiti-ihminen. Jos mulla ei olisi mahdollisuutta saada biologista lasta adoptoisin aivan taatusti ja hyvin todennäköisesti ulkomailta syistä että: Joku lapsi saisi hyvän kodin ja toiseksi ulkomailta adoptointi tuntuu olevan jopa helpompaa kuin kotimaasta ajoittain.

Mikäli kävisi niin, että jäisin "yksin" eli sinkuksi tai kauniisti sanottuna vanhaksi piiaksi..adoptoisin lapsen in anyway.

Ajatuksia

Sannnu kirjoitti:Ajatuksia

Kirjoitat kuin Sl;am tai niPa.

Vanhemman lapsen/nuoren voisi adoptoida. Olen itsekäs bastard ja en jaksa pientä lasta hoitaa. Voisi adoptoida pari itsensä ikäistä frendiä. Kaippa tänne huusholliin pari mahtuu.

Voisi myös adoptoida kokonaisen perheen eli naisen lapsineen. Tällähetkellä he jäisivät sosiaalituenpiiriin, mutta enköhän minä jotakin, joskus keksi, mistä maksetaankin.

Eli näin.

silsis kirjoitti:

Sannnu kirjoitti:Ajatuksia

Kirjoitat kuin Sl;am tai niPa.

Sannnu kirjoitti: Mikäli kävisi niin, että jäisin "yksin" eli sinkuksi tai kauniisti sanottuna vanhaksi piiaksi..adoptoisin lapsen in anyway.

Ajatuksia

write to your mother, silsis.

On havaittavissa sellaista haparoivaa ja harhailevaa ajattelua, jossa päädytään myös ratkaisuun. Hyvin heitettyjä sanoja. Aavistuksen verran voidaan havaita konetuliasemaista seinien sotkentaa, jossa puhutaan totuus julki eikä sahailla korkeampien rakenne-elementtien kattoja.

Sannnu kirjoitti:esim. Rakel ja Nicke Lignell

Tarkoitatko Rakelin edellisestä suhteesta olevaa biologista tytärtä vai onko ne nyt adoptoineet vauvan?

ulkomailta adoptointi tuntuu olevan jopa helpompaa kuin kotimaasta ajoittain.

Ulkomailta adoptointi on aina helpompaa kuin Suomesta. Suomalaisia adoptiolapsia on todella vähän ja jono on ikuisuuspitkä, kiitos hyvän sosiaaliturvan, äitiys- ja lastenneuvoloiden. Ulkomailta adoptointi on hidasta ja byrokraattista, mutta helpompaa ja nopeampaa kuin Suomesta adoptointi.

Adoptio on ainoa tapa hankkia lapsia, jota suostun edes harkitsemaan. En ole kovin innoissani, mutta tämä on se takaportti, jota käytän, jos kuitenkin haluan äidiksi.

Heittäisin vastineeksi ilmaan ajatuksen siitä, että eikös ole ihan järkevää adoptoida lapsia sieltä missä niitä on liikaa, hmmh?
(Vrt. Euroopan jatkuvasti laskeva syntyvyys/Afrikan ja Aasian maiden väestönkasvu)

Jos adoptoisin, adoptoisin lapsen ulkomailta. Haluaisin sellasen kauniin, tummahipiäisemmän, isosilmäisen tyttölapsen.

Ja taas täällä, jos oisi suurta halua auttaa, niin voisi ryhtyä sijaisperheeksi (vanhemmaksi) . Tosin, niitä lapsia sitten harvemmin pystyykään adoptoimaan vaikka kuinka ehkä haluaisi.

Lilo kirjoitti:Heittäisin vastineeksi ilmaan ajatuksen siitä, että eikös ole ihan järkevää adoptoida lapsia sieltä missä niitä on liikaa, hmmh?

Tsiljardien adoptiolasten lennätykset maailman ääriin kuluttaisivat hirmuisesti energiaa ja aiheuttaisivat valtavan otsoniaukon Helsingin ylle.

CandyMan kirjoitti: aiheuttavat valtavan otsoniaukon Helsingin ylle.

Sun äitis on niin lihava, että se peittäis ton aukon.

silsis kirjoitti:Sun äitis on niin lihava, että se peittäis ton aukon.

Jätkä on kattonu emtiiviitä!

Tulin tänne komppaamaan Lolitaa, eli ulkomailta adoptoiminen on lastenleikkiä verrattuna kotimaiseen adoptioon. Ja siltikin se on hankalaa. Omalta kohdaltani alan olla jo siinä iässä, että jos ei nyt juuri heti napsahda joku aviomiesehdokas kohdalle ja vedä maata jalkojen alta, alan muutamien vuosien kuluttua olla ensisynnyttäjäksi jo sen verran iäkäs, että näen adoption järkevämpänä vaihtoehtona. Ja jos adoptioon asti päädyn, adoptoin ehdottomasti ulkomailta. En tosin ulkonäöllisistä syistä vaan ihan vaan sen takia että suomalaisilla lapsilla on asiat aika hyvin verrattuna vaikkapa itänaapuriin...
Äidiksi en kuitenkaan hingu hinnalla millä hyvänsä vaan lähtökohtana on se, että adoptoin vasta kun parisuhde on olemassa, en siis tieten tahtoen ala yksinhuoltajaksi.

BettyB. kirjoitti:Jätkä on kattonu emtiiviitä!

I'm punked! Toi oli niin huono, että se vei mun arvostelukyvyn mennessään.

Mie voisin adoptoida mustan lapsen afrikasta ja kutsua sitä aina neekeriksi. Silleen rakastavasti.
Sitten mun lapsi olis ainoa lapsi Suomessa, jota neekeriksi sanominen ei ottaisi kupoliin vaan päinvastoin.

Tai ei nyt ehkä ainoa, mutta silti.

Mylwin kirjoitti:Mie voisin adoptoida mustan lapsen afrikasta ja kutsua sitä aina neekeriksi. Silleen rakastavasti.
Sitten mun lapsi olis ainoa lapsi Suomessa, jota neekeriksi sanominen ei ottaisi kupoliin vaan päinvastoin.

Tai ei nyt ehkä ainoa, mutta silti.

Oih, mä niin näen tän idyllin! Seuraks voisit adoptoida kanssa pienen kiinalaisen, jota kutsuisit hokki-wokiks, rakkaudella!

Lilo kirjoitti:Oih, mä niin näen tän idyllin! Seuraks voisit adoptoida kanssa pienen kiinalaisen, jota kutsuisit hokki-wokiks, rakkaudella!

Ja kolmanneks pikku börjen, jota sais rakkaudella kutsua isin pikku homppelipuppeliksi?

Sannnu kirjoitti:
Mikäli kävisi niin, että jäisin "yksin" eli sinkuksi tai kauniisti sanottuna vanhaksi piiaksi..adoptoisin lapsen in anyway.

Näin mäkin olen miettinyt. Ja silloin adoptoisin tietysti ulkomailta, koska suomalaisia adoptoitavaksi annettavia lapsia on niin vähän, ettei niitä yksin adoptoiville riitä.
(Toisaalta voi olla, että en sittenkään adoptoisi ketään - yh:n elämä ei ihan kauheasti houkuta, vaikka lapsen tahtoisinkin...)
Jos yhdessä miehen kanssa adoptoisin, niin lapsen etninen tausta on aivan yhdentekevä.

Aito_Johanna kirjoitti:

Sannnu kirjoitti:
adoptoisin lapsen in anyway.

Näin mäkin olen miettinyt. .

Mitä jos adoptoisitte slamin yhdessä vuoroviikoin?

En oikein ymmärrä tätä (yksinäisten) naisten tarvetta saada sitä lasta hoidettavakseen. Tapahtui se ns. luonnollisesti, keinotekoisesti tai adoptiolla.

Onko se hoivavietti niin voimakas? Pikkutyttönä sitä leikitään nukeilla. Hieman vanhenpana koiranpentu, poni tai joku muu karvainen ja haiseva. Myöhemmin sitten vuorossa on renttumiehet, joita yritetään "pelastaa".

Sitten, kun nukeilla ei kehtaa enään leikkiä, elukat eivät tarjoa tarpeeksi haastetta ja on saatu tarpeeksi monta kertaa turpaansa niiltä miehiltä, niin sitten pitää saada se mukula keinolla millä hyvänsä.

No, minä nyt en ikinä olekaan oppinut ymmärtämään naisia.

Periaatteessa kolmannesta maailmasta tehty adoptio on humaani teko, mutta eikä heitä voisi mieluummin tukea ostamalla halpoja tennareita tai vaatteita? Saisivat pikkulapset vähän töitä ja pysyisivät poissa koulusta...

SaintJohnPerse kirjoitti:En oikein ymmärrä tätä (yksinäisten) naisten tarvetta saada sitä lasta hoidettavakseen. Tapahtui se ns. luonnollisesti, keinotekoisesti tai adoptiolla.

Et ymmärrä hoivaviettiä? No entäs muut vietit kuten sukupuolivietti? Siis hei kamoon, jotkut kuluttavat ihan hirveästi aikaa ja rahaa pelkästään siihen että saisivat työnnettyä pippelin (mahdollisimman moneen eri) pilluun? Vietit ovat tosi kummallisia, niitä ei tajua ellei niitä itse koe.

Luulisin yleensä olevan melko hedelmätöntä yrittää edes ymmärtää ja perustella viettejä logiikalla. Miten selität panetuksen so. "sukupuolivietin" jollekin joka ei sellaista tunne?

CandyMan kirjoitti:[Et ymmärrä hoivaviettiä?

. Miten selität panetuksen so. "sukupuolivietin" jollekin joka ei sellaista tunne?

Niin... En ymmärrä hoivaviettiä, koska minulla ei (ainakaan vielä) sellaista ole enkä myöskään ole nainen. Osaisitko sinä selittää?

Minä taas yritän selittää sinulle sukupuoliviettiä, jos et sellaista tunne?

Se on kivaa... (hymiö)

SaintJohnPerse kirjoitti:Onko se hoivavietti niin voimakas?

On.
Kaikkien lasten ja renttumiesten onneksi.

Publicity stunt?

http://www.youtube.com/watch?v=axNnKr8dpt0

SaintJohnPerse kirjoitti:Minä taas yritän selittää sinulle sukupuoliviettiä, jos et sellaista tunne?

Tunnen, mutta selitä silti, sillä minä en välttämättä osaa selittää sitä aukottoman loogisesti. Pelkkä "se tuntuu hyvältä!" ei riitä selitykseksi, koska sama efekti on saavutettavissa onanoinnilla.

Entä miksi pitää pyörittää samanaikaisesti kolmea eri naista? Mitä ekstrahyvää sillä saavutetaan, kolminkertainen panetus ja hyvänolontunne? Ei tajua.

CandyMan kirjoitti: Entä miksi pitää pyörittää samanaikaisesti kolmea eri naista? Mitä ekstrahyvää sillä saavutetaan? Ei tajua.

Vaihtelu virkistää. Aamulla siveetä piNppaa, illalla tuhmaa piNppaa. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään riitä, missään koskaan.
Paneminen ratkaisee kaikki ongelmat.

SaintJohnPerse kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:[Et ymmärrä hoivaviettiä?

. Miten selität panetuksen so. "sukupuolivietin" jollekin joka ei sellaista tunne?

Niin... En ymmärrä hoivaviettiä, koska minulla ei (ainakaan vielä) sellaista ole enkä myöskään ole nainen. Osaisitko sinä selittää?

Minä taas yritän selittää sinulle sukupuoliviettiä, jos et sellaista tunne?

Se on kivaa... (hymiö)

SJP kirjoittaa ettei ymmärrä hoitoviettiä, mutta veikkaisin, että alat siinä vaiheessa ainakin jollain tasolla ymmärtämään, kun kaverit ympärillä alkavat perheytyä, eikä kaljaseuraksi olekaan enää niin innokkaita lähtijöitä. Näitä tapauksia on nähty...mies alkaa heltyä ja miettimään asioita muustakin perspektiivistä kuin tuopinläpi about 35 täytettyään.

Sannnu kirjoitti:
SJP kirjoittaa ettei ymmärrä hoitoviettiä, mutta veikkaisin, että alat siinä vaiheessa ainakin jollain tasolla ymmärtämään, kun kaverit ympärillä alkavat perheytyä, eikä kaljaseuraksi olekaan enää niin innokkaita lähtijöitä. Näitä tapauksia on nähty...mies alkaa heltyä ja miettimään asioita muustakin perspektiivistä kuin tuopinläpi about 35 täytettyään.

Mielestäni antamassasi esimerkissä on kyse jostain muusta kuin hoivavietistä. Paremmin tuo kuvaa ihmisen tarvetta sosiaalisiin kontakteihin, saada arvostusta ja läheisyyttä, Ainakin omalta kohdallani. En koe tarpeellisena sitä, että ns. rauhoittumista varten tarvitsisi olla "joku jota hoitaa", olkoon se nyt lapsi, koira tai sitten se nainen (jota elättää).

Itse olen vielä vähän hukassa. Tapaan ihmisiä, joista jotkut eivät säväytä minua ollenkaan, jotkut taas säväyttävät hetkeksi, mutta osoittautuvat minulle tai siihen elämäntilanteeseen vääriksi. Haluaisin tavata jonkun ihmisen, joka antaisi sopivassa suhteessa läheisyyttä ja vapautta. Ihminen, joka vaikka muuttaisi kanssani jonnekin, jos sellaisen tarve tulee. Tai sitten muuttaisin hänen perässään. En koe, että tähän lasta tarvittaisiin.

Niin, olen nyt 30 ja 35:een on vielä matkaa. Minulla on siiis aikaa katsella elämää sen "tuopin" läpi. Mutta tarkoittaako se kun sitten viiden vuoden päästä katson "elämää toisesta perspektiivistä" sitä, että tyydyn siihen "ihan kivaan" ihmiseen, kun parempaakaan ei löydy. Muksukin tehdään, kun "mamman biologinen kello niin sanoo"... Luulen melko varmasti, että jonkinmoinen "hoivavietti" herää minussakin, kun pitelen sitten kupeitteni hedelmää käsissäni, vaikka en olisi sitä halunutkaan.

Minua peloittaa, että tajuan joskus 45 vuotiaana, että Tässäkö tämä nyt sitten on? Nojaan siihen vitun ruohonleikkuriin ja tajuan, että koko elämäni on ollut vaan kompromisseja.... En halunut tätä, mutta ryhdyin tähän, kun en halunnut olla yksin.

Ja vähän aiheesta: En voisi kuvitella adoptoimani lasta.