Kitinä

Minkäslaisia hyviä tekoja on viime aikoina tullu tehtyä?

Mulle tuli eilen helvetin ilonen olo.Löysin tossa parkkipaikalla (kun olin ekana vääntänyt ja hinkannut autoni parkkiin helvetin ahtaaseen väliin) jonkun onnettoman ihmisen tiputtamat autonavaimet.Siinähän oli vieläpä avaimenperässä rekkariote.Pieni kriminaalinpoikanen pomppas olkapäälle tökkimään sorkkaraudalla kun huomasin että noi avaimet ovat aika hienon mersun joka oli parkissa mun autoa vastapäätä.Kuitenkin maltoin mieleni ja marssin muijafrendini kanssa kotio ja soitin numerotiedusteluun kysyäkseni kyseisen ajoneuvon haltijan tietoja rekkaritunnuksen perusteella.Sain puhelinnumeron ja joku iäkkäämpi rouva vastasi hivenen pelokkaana kännykkäänsä.Esittelin itseni ja kysyin että onkos jotain kadoksissa?Hyvä ettei itkua ruvennut vääntämään onnesta kun kerroin että olin löytänyt hänen autonavaimet ja en ole ikinä nähnyt niin vilpittömän onnellista ihmistä kuin hänet kun parkkipaikalla treffasimme.Illalla vielä sain tekstiviestin jossa kiiteltiin vuolaasti rehellisyyttäni ja vaivan näköäni auton omistajan etsimisessä.Että näin,tuli oikeasti aivan mielettömän iloinen olo ja tuli tehtyä hyvä teko joka todennäkösesti pelasti jonkun ihmisen viikon

Annoin yhdelle kondiittorille nippusiteen, millä hän korjasi keittiön alakaapissa olevan kattilakarusellin. Sain kiitokseksi valkosuklaa-vadelmaleivoksen. NAM!!1!

Joku viikko sitten löysin kadulta kännykän joka oli päällä otin sen ja aloin selvittämään kuka sen omistajaa. Saldoraja ko. puhelimessa oli tullut täyteen joten en voinut soittaa siitä omaan puhelimeeni saadakseni numeron kautta selville kenelle puhelin kuuluu. Selasin puhelinmuistion läpi ja sieltä löytyi tallennettuna äidin puh. nro tätä kautta sain selvitettyä omistajan joka asuu naapuritalossa. Palautin puhelimen omistajalle.

Tulin monen viikon tauon jälkeen kitisemään! Ehdottoman hyvä teko

Eilen kirjoitin kiitokset johdon assistentille. Käsittämätön tapaus. Daami lähentelee 60 (ellei ole jo) häneltä voi kysyä lähes mitä tahansa ja hän kaivaa vastauksen jostain, muistuttelee pikkupäälliköitä pikkuasioista ja aivan varmasti niitä isojakin. Kaiken lisäksi hän näyttää nauttivan työstään.

Ainakin hänen vastauksestaan päätellen kiitokset lämmittivät. Pitäisi kai oppia kiittämään useammin.

Pari vkoa sitten olin tulossa Tampereelta. Vaihdoin Pasilassa junasta ratikkaan ja istahdin ensimmäiselle vapaalle penkille minkä näin. Penkin edessä/seuraavan penkin alla oli musta laukku. Se oli siinä jotenkin omituisesti ja kysyin edessä istuvalta että onko laukku hänen. Ei ollut. Otin laukun talteen. Kotona pengoin sitä, josko löytyisi jotain yhteystietoja. Löytyihän sieltä, lentosuunnitelmat jotka oli lähetetty firman sähköpostiin. Minä sitten soittamaan tämän firman vaihteeseen, että rouva X pitäisi saada kiinni. Vaihde sanoo että "hän on kyllä nyt työmatkalla" johon minä että "tiedän, minulla on täällä hänen ratikkaan unohtunut laukkunsa". Vaihde hymähti ja yhdisti rouva X:lle. Esittelin itseni ja kyselin josko jotain on kadoksissa. Saatuani riittävästi tuntomerkkejä laukusta sanoin että riittää kiitos, laukku on täällä, tuletko hakemaan. Olipa muuten ilonen ihminen ku kuuli että laukku on turvassa. Tapasimme läheisellä linja-autopysäkillä (rouva X oli menossa lentokentälle linkkarilla). Annoin laukun ja sain Aalto-tuikkukipon ja kukkia! Tuli tosi hyvä mieli! Rouva X vielä linkkariin noustessaan huuteli olan ylin että "kyllä ihmisten rehellisyyteen voi vielä luottaa!". Joopa joo, siskoni sanoi että rouvalla kävi vaan hyvä tuuri...

Joka tapauksessa vähällä vaivalla sai hyvän mielen ainaki kahelle ihmiselle