Nojuu, mä olen kuitenkin itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei se suhteen pituus vaan se suhteen sisältö määrittää miten eron kokee/miten nopeasti tai hitaasti siitä toipuu.
Olen haistavani nenälläni (jonka tungen yleensä joka paikkaan) pientä hämmennystä siitä, että voi näinkin kovasti surra "lyhyttä" suhdetta *nuuh* Ja toisaalta suhtaudun samalla tavalla siihen, että pitkän suhteen päättyessä nopea, joskus jopa erittäin nopea toipuminen olisi laastarointia tai mitä tahansa epätoivottavaa käyttäytymistä. Sitä suree sen ajan, jonka kokee tarpeelliseksi. En sure vähemmän, enkä enemmän sen takia, että jonkun mielestä tietty toipumisaika on oltava sen ja sen pituisen suhteen jälkeen.
Edit: jahans, joku vikkelä poisti viestinsä!1
Mitä vedätte suruun?
Pitkitetyt suhdesurut ovat yhä edelleenkin niitä omia tukahdutettuja ex-kumppanista riippumattomia paskoja, jotka vaan poksahtaa pintaan, kun tulee hanskaa ja kaikki ei menekään niinkuin oli suunnitellut.
Pettymystä ja luopumista opeteltiin sietämään tarhassa: silloin kun lelut olivat yhteiskäytössä ja varaukset olivat vielä vieras käsite.
Pettymystä ja luopumista opeteltiin sietämään tarhassa: silloin kun lelut olivat yhteiskäytössä ja varaukset olivat vielä vieras käsite.
Rotan aivot valtasivat pääni.
-
Yönmustaritari
Vihasta vielä vähän. Meinasin ensin, että viha-vaiheeni jäi kokonaan käsittelemättä tai sitä ei ollut mutta näin jälkeenpäin tuntuu, että viha saattoi vain hukkua vahvaan suruun. Muistan hakanneeni rattia liikennevaloissa "vitun akka, tiedätkö mitä minulle teit, tiedätkö mitä toimesi minulle aiheutti, paska ämmä ym.". Tiedä sitten vihasinkö itseäni kun tuli moinen riski alkujaan otettua vai vihasiko toista kun niin suurta tuskaa minulle aiheutti.
Suhteen kannattavuuskertoimien laskemisen jälkeen on sanottava, että vaikka mukavaa olikin niin kauan kuin sitä kesti niin tämä mukavuus pitää ottaa miinusmerkkisenä ja potenssiin kaksi jos haluaa suhteuttaa sen käsitellyn tuskan määrään. Pahaa siis teki sano.
Mutta tämä kuitenkin pitää suhteuttaa pitkässä juoksussa eli joskus tämänkin oli tapahduttava ja asiat käsiteltävä niin olihan se hyvä käydä viimeistään nyt.
Kuten Soili Pohjula sanoo surutyössä käsitellessään viivästynyttä surua´Surulla ei ole kalenteria. Surematon suru ei lähde minnekään. Jossakin se on ja odottaa´. Nih. Ja ainoa hoito on sureminen.
Suhteen kannattavuuskertoimien laskemisen jälkeen on sanottava, että vaikka mukavaa olikin niin kauan kuin sitä kesti niin tämä mukavuus pitää ottaa miinusmerkkisenä ja potenssiin kaksi jos haluaa suhteuttaa sen käsitellyn tuskan määrään. Pahaa siis teki sano.
Mutta tämä kuitenkin pitää suhteuttaa pitkässä juoksussa eli joskus tämänkin oli tapahduttava ja asiat käsiteltävä niin olihan se hyvä käydä viimeistään nyt.
Kuten Soili Pohjula sanoo surutyössä käsitellessään viivästynyttä surua´Surulla ei ole kalenteria. Surematon suru ei lähde minnekään. Jossakin se on ja odottaa´. Nih. Ja ainoa hoito on sureminen.
Yönmustaritari kirjoitti:..
Mutta tämä kuitenkin pitää suhteuttaa pitkässä juoksussa eli joskus tämänkin oli tapahduttava ja asiat käsiteltävä niin olihan se hyvä käydä viimeistään nyt.
..
Ja jos jotain voi tähän vielä sanoa ikään kuin piristäväksi kyytipojaksi niin sen että, kun käsittelyn jälkeen ajattelee sitä miten "ei oltu oikeat toisillemme ja onneksi asia selvisi tätä myöden" voi tuntea vapauttavaa tyytyväisyyttä asianlaidoista.
-
Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Suvisen kirjoitukseen pikku mielipidekommentit vihreällä.
Mulla myös jäänyt koko viha- vaihe pois. Ei pysty, ei kykene mitään vihaa tuntemaan kun ei ole yhtään hyvää syytä. Se, että toinen lähti ei riitä: olen liian kylmä ja järkevä tunteakseni vihaa sellaisia seikkoja kohtaan, jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Toinen ei rakasta tarpeeksi, mitä se viha siihen auttaa?! Pitäisikö toinen pakottaa rakastamaan? Hyvän asianhan se pikemminkin teki kun lähti, jos kerran ei oikeasti halunnut sitoutua. Siis palveluksen minulle. Olisin kuitenkin tullut onnettomaksi ajan mittaan, kun toinen ei olisi vastannut tunteisiin niinkuin haluaisin.
Joo, kyllä se olisi saattanut juuri noin käydä. Jotain oli kuitenkin aika pahastikin vinossa, et sikäli. Kannattaa miettiä mikä se olisi, mutta ei saa sortua liikaan itsehaukkumiseenkaan. Kaikki on niin suhteellista. Miesten, varsinkin siis poikain, ominaisuus on sitoutumisen ja vastuunpakoilu. Kehoittaisin katsomaan ihmistä, joka tuntuu turvalliselta, vakaalta, kivalta.
Olisi edes pettänyt niin voisin suunnattomassa kostonhimossani polttaa kaikki sen tavarat ja haukkua sen pataluhaksi ystävilleni. Mutta ei.
No ei tuo olisi hyvä. Silloin sinussa olisi ollut jotain liikaa sellaista ei hyvää, minkä menetys olisi mies liian helposti riskeerannut. Se oli sulle hyvä, ettei pettänyt.
Se on edelleen maailman kiltein ja ihanin mies,
Tämä ei voi pitää paikkaansa!
enkä voisi sanoa siitä pahaa sanaa kenellekään.
Hyvä asia!
En oikein jaksa uskoa, että pystyisi kehittelemään vihaa häntä kohtaa myöhemminkään. Kaikkia muita eksiäni kohtaan olen kyllä tämän viha- vaiheen läpikäynyt, yhtä kohtaan prosessi on edelleen kesken ( ja varmaan on lopun ikääni tällä vauhdilla ). Ehkä sitten joskus, kun se ottaa jonkun toisen ja pamauttaa sen heti paksuksi? Siinä vaiheessa voisin olla pikkuisen katkera, varsinkin jos itse olen silloin vielä yksin.
Se voi johtua siitäkin jos se tuleva nainen on taktikko, opportunisti, ja hyvin vaativa,alistava ja vielä ollaan rakkaushuumassa. Poika joutuu ansaan. En usko että hänen oikea sitoutumishaluton luonteensa voisi noin muuttua koska sinä et ole varmastikaan huono naisystävä. Ethän olekaan?
Mistä tulikin mieleen: huomaan hakevani epätoivoisesti jotain pikaista ihastumista. Auttaisi valtavasti, jos saisin ajatella vaihteeksi jotakuta muuta kuin eksääni. Tiedän myös, että re-boundit ja laastarisuhteet ovat bääääd for you, puhumattakaan siitä toisesta osapuolesta, mutta en voi itselleni mitään. Toistaiseksi en kyllä ole ketään löytänyt, mutta jos sopiva kohdalle sattuu, niin auttaako asiaa, jos rehellisesti kerron vasta eronneeni? Eikös vastuu silloin jakaudu vähän molemmille..? Vai olenko vain itsekäs paska, joka ei osaa käsitellä jätetyksi tulemistaan?
Suoritat etsintääsi varsin huonosti, suljetuin silmin...
MUTTA muista, että ihan jokikinen nainen löytää aina jonkun miehen varmasti ja , MUTTA MINKÄLAISEN, se on se ainut varma ja tärkeä kysymys!!!
Sulle sopii varmaan tosiaan kiltti ja huomioonottava, mutta myös sinut kokonaan haluava. Se on vaan otettava selville muunlaisin asioin kuin pelkin sanoin!
Älä ota huonoa. Yksinkertainen ohje. Tarkkaile käytöstä, onko välittäminen täydellistä yms.
Stadinarska luki taas ja kommentoi. Ei tämä elämänhallinta ja suhteet helppoa ole ja pääasia on tässä naisen tärkeimmässäkin päätöksessä olla hyvin, hyvin tarkkana, ettei joutuisi myöhemmin ihmettelemään että "kuinka mä saatoin tuostakin pitää silloin, enkä huomannut..."
Ja jos seurusteluaikana on tyhmä niin sitä se sama ihminen on varmasti vanhempanakin ainakin liikaa, vaikka vanhemmassa ihmisessä, miehessä ja naisessa hyvät piirteet usein jalostuvat niillä jotka pysyvät elämän kelkassa siististi kompastumatta ansoihin!
Mulla myös jäänyt koko viha- vaihe pois. Ei pysty, ei kykene mitään vihaa tuntemaan kun ei ole yhtään hyvää syytä. Se, että toinen lähti ei riitä: olen liian kylmä ja järkevä tunteakseni vihaa sellaisia seikkoja kohtaan, jotka ovat itsestäänselvyyksiä. Toinen ei rakasta tarpeeksi, mitä se viha siihen auttaa?! Pitäisikö toinen pakottaa rakastamaan? Hyvän asianhan se pikemminkin teki kun lähti, jos kerran ei oikeasti halunnut sitoutua. Siis palveluksen minulle. Olisin kuitenkin tullut onnettomaksi ajan mittaan, kun toinen ei olisi vastannut tunteisiin niinkuin haluaisin.
Joo, kyllä se olisi saattanut juuri noin käydä. Jotain oli kuitenkin aika pahastikin vinossa, et sikäli. Kannattaa miettiä mikä se olisi, mutta ei saa sortua liikaan itsehaukkumiseenkaan. Kaikki on niin suhteellista. Miesten, varsinkin siis poikain, ominaisuus on sitoutumisen ja vastuunpakoilu. Kehoittaisin katsomaan ihmistä, joka tuntuu turvalliselta, vakaalta, kivalta.
Olisi edes pettänyt niin voisin suunnattomassa kostonhimossani polttaa kaikki sen tavarat ja haukkua sen pataluhaksi ystävilleni. Mutta ei.
No ei tuo olisi hyvä. Silloin sinussa olisi ollut jotain liikaa sellaista ei hyvää, minkä menetys olisi mies liian helposti riskeerannut. Se oli sulle hyvä, ettei pettänyt.
Se on edelleen maailman kiltein ja ihanin mies,
Tämä ei voi pitää paikkaansa!
enkä voisi sanoa siitä pahaa sanaa kenellekään.
Hyvä asia!
En oikein jaksa uskoa, että pystyisi kehittelemään vihaa häntä kohtaa myöhemminkään. Kaikkia muita eksiäni kohtaan olen kyllä tämän viha- vaiheen läpikäynyt, yhtä kohtaan prosessi on edelleen kesken ( ja varmaan on lopun ikääni tällä vauhdilla ). Ehkä sitten joskus, kun se ottaa jonkun toisen ja pamauttaa sen heti paksuksi? Siinä vaiheessa voisin olla pikkuisen katkera, varsinkin jos itse olen silloin vielä yksin.
Se voi johtua siitäkin jos se tuleva nainen on taktikko, opportunisti, ja hyvin vaativa,alistava ja vielä ollaan rakkaushuumassa. Poika joutuu ansaan. En usko että hänen oikea sitoutumishaluton luonteensa voisi noin muuttua koska sinä et ole varmastikaan huono naisystävä. Ethän olekaan?
Mistä tulikin mieleen: huomaan hakevani epätoivoisesti jotain pikaista ihastumista. Auttaisi valtavasti, jos saisin ajatella vaihteeksi jotakuta muuta kuin eksääni. Tiedän myös, että re-boundit ja laastarisuhteet ovat bääääd for you, puhumattakaan siitä toisesta osapuolesta, mutta en voi itselleni mitään. Toistaiseksi en kyllä ole ketään löytänyt, mutta jos sopiva kohdalle sattuu, niin auttaako asiaa, jos rehellisesti kerron vasta eronneeni? Eikös vastuu silloin jakaudu vähän molemmille..? Vai olenko vain itsekäs paska, joka ei osaa käsitellä jätetyksi tulemistaan?
Suoritat etsintääsi varsin huonosti, suljetuin silmin...
MUTTA muista, että ihan jokikinen nainen löytää aina jonkun miehen varmasti ja , MUTTA MINKÄLAISEN, se on se ainut varma ja tärkeä kysymys!!!
Sulle sopii varmaan tosiaan kiltti ja huomioonottava, mutta myös sinut kokonaan haluava. Se on vaan otettava selville muunlaisin asioin kuin pelkin sanoin!
Älä ota huonoa. Yksinkertainen ohje. Tarkkaile käytöstä, onko välittäminen täydellistä yms.
Stadinarska luki taas ja kommentoi. Ei tämä elämänhallinta ja suhteet helppoa ole ja pääasia on tässä naisen tärkeimmässäkin päätöksessä olla hyvin, hyvin tarkkana, ettei joutuisi myöhemmin ihmettelemään että "kuinka mä saatoin tuostakin pitää silloin, enkä huomannut..."
Ja jos seurusteluaikana on tyhmä niin sitä se sama ihminen on varmasti vanhempanakin ainakin liikaa, vaikka vanhemmassa ihmisessä, miehessä ja naisessa hyvät piirteet usein jalostuvat niillä jotka pysyvät elämän kelkassa siististi kompastumatta ansoihin!
-
Yönmustaritari
Suvinen kirjoitti: huomaan hakevani epätoivoisesti jotain pikaista ihastumista. Auttaisi valtavasti, jos saisin ajatella vaihteeksi jotakuta muuta kuin eksääni. Tiedän myös, että re-boundit ja laastarisuhteet ovat bääääd for you, puhumattakaan siitä toisesta osapuolesta, mutta en voi itselleni mitään. Toistaiseksi en kyllä ole ketään löytänyt, mutta jos sopiva kohdalle sattuu, niin auttaako asiaa, jos rehellisesti kerron vasta eronneeni? Eikös vastuu silloin jakaudu vähän molemmille..? Vai olenko vain itsekäs paska, joka ei osaa käsitellä jätetyksi tulemistaan?
Niin. Ei se tapa suhtautua suhteisiin niin, että molemmat hyötyy siitä kun on hetken aikaa yhdessä ole väärin ajateltu. Tällaiselle keittiöpsygologia kunniatohtoruuden saavuttaneelle se ainakin kuulostaa kuitenkin terveeltä. Kyse on kuitenkin vain asioiden tiedostamisesta ja siitä ettei toinen loukkaannut suhteesta.
Minä en millän muotoa uskoisi, että kukaan itseään kunnioittava henkilö antaisi vaikuttaa jos asian tuo ilmi "olen hetkittäin eronnut rakkaussuhteesta ja saatan olla vielä hiukan hajanainen, vasta kokoamassa itseäni tms." Minusta tuo on kuitenkin enemmän kuin suotavaa tuoda ilmi tapaamisissa.
Monihan näyttää uudella suhteella näyttävänsä olevan parantunut edellisestä, mikä ei kyllä ole oikea tapa. Viralisesti uuteen rakkausuhteeseen ryhtymistä ennen edellisten läpipuintia ei kyllä suositella missään lähteissä.
Ja niin siis. Ei todellakaan ole kuitenkaan mikään hellpo pala kakkua tuo asioiden yksin purku. Siinä kieltämättä on aika isokin tarve toiselle henkilölle mutta sen vuoksi puhutaankin surutyössä tarpeelliseksi muodostuvasta tukiverkostoista. Onkohan se nyt tää netti?
-
Pohjola-Surutyö
´En usko, että pelkkä kärsiminen opettaa. jos kärsiminen yksinään opettaisi, koko maailma olisi viisas. Koska kaikki kärsivät. Kärsimiseen pitää lisätä sureminen, ymmärtäminen, kärsivällisyys, rakkaus, avoimuus ja halukkuus haavoittuvana pysymiseen.´
-
Yönmustaritari
Minusta tuntuu hyvältä kun ketju on näköjään saavuttanut kohtuullisen monta lukijaa. Surun kohdatessa tuntemuksista kirjoittaminen on hyvä juttu mutta jossain vaiheessa on tehtävä ero myös siihen.
Sanottakoon siis, että asiaa pitkään vatvoessa ei lopulta kuitenkaan pääse eteenpäin. Siinä vaiheessa kun huomaa pyörivänsä samojen asioiden ympärillä eikä tunnu pääsevän yli eikä ympäri, on aika joko myöntää jo olevansa asian ohi ja, että koittaa vain väkisin kaivella vanhoja päästäkseen marttyyrin rooliin tai sitten tarvitsee vain aikaa jonkun muun asian parissa, että olo rauhoittuu käsittelyn ajaksi.
Itse pistin kaiken kirjoittamisen ja koko käsiteltävien asioiden ajattelisen hetkeksi säppiin ja se osoittautui hyväksi asiaksi. Kun mitään ei enää ole tehtävissä ei voi kuin olla vain ja "pitäkää tunkkinne" lausunnon loppuun saattaminen on hyvä tehdä lopulta omissa oloissaan mahdollisesti ja toivottavasti muiden asioiden parissa.
Allekirjoittanutta ei loppujen lopuksi elektroniikka ostokset paljoa auttanut mutta uuden kulkuneuvon hankinta teki lopultakin pisteen tälle henkiselle kasvulle. Ahtimet nokalle ja pitkän sormen näyttäminen kaikille alle 2.6 litraisille rivimoottoreille, aijai se jos mikä saa miehisen itsetunnon kohdalleen. Sitäpaitsi osan sielusta myin sonylle jo töllöä ostaessa, joten lopusta minuuden luopuminen saksalaiselle automobiiliteknologiavalmistajalle ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin olisin kuvitellut.
Vedin sisäistä kritisoijaani lekalla päähän ja päästin sisäiset lapseni vihdoin valloilleen, minkä tuloksen minulla on paksupeltinen auton kori, mikä ei meinaa mahtua parkkihalliini. Kaikki tämä oli kuitenkin ihan OK sisäisen kasvattajani/viisaani kanssa joten miksipä sitten ei.
Täytynee avata ehkä jopa ketju noista lopullisista itsensä kehittämis-, tunne itsesi ym. aihepiirejä sivuavista juustoista.
Sanottakoon siis, että asiaa pitkään vatvoessa ei lopulta kuitenkaan pääse eteenpäin. Siinä vaiheessa kun huomaa pyörivänsä samojen asioiden ympärillä eikä tunnu pääsevän yli eikä ympäri, on aika joko myöntää jo olevansa asian ohi ja, että koittaa vain väkisin kaivella vanhoja päästäkseen marttyyrin rooliin tai sitten tarvitsee vain aikaa jonkun muun asian parissa, että olo rauhoittuu käsittelyn ajaksi.
Itse pistin kaiken kirjoittamisen ja koko käsiteltävien asioiden ajattelisen hetkeksi säppiin ja se osoittautui hyväksi asiaksi. Kun mitään ei enää ole tehtävissä ei voi kuin olla vain ja "pitäkää tunkkinne" lausunnon loppuun saattaminen on hyvä tehdä lopulta omissa oloissaan mahdollisesti ja toivottavasti muiden asioiden parissa.
Allekirjoittanutta ei loppujen lopuksi elektroniikka ostokset paljoa auttanut mutta uuden kulkuneuvon hankinta teki lopultakin pisteen tälle henkiselle kasvulle. Ahtimet nokalle ja pitkän sormen näyttäminen kaikille alle 2.6 litraisille rivimoottoreille, aijai se jos mikä saa miehisen itsetunnon kohdalleen. Sitäpaitsi osan sielusta myin sonylle jo töllöä ostaessa, joten lopusta minuuden luopuminen saksalaiselle automobiiliteknologiavalmistajalle ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin olisin kuvitellut.
Vedin sisäistä kritisoijaani lekalla päähän ja päästin sisäiset lapseni vihdoin valloilleen, minkä tuloksen minulla on paksupeltinen auton kori, mikä ei meinaa mahtua parkkihalliini. Kaikki tämä oli kuitenkin ihan OK sisäisen kasvattajani/viisaani kanssa joten miksipä sitten ei.
Täytynee avata ehkä jopa ketju noista lopullisista itsensä kehittämis-, tunne itsesi ym. aihepiirejä sivuavista juustoista.
-
Yönmustaritari
-
Chap
-
Herra Manala
-
ninnithequeen
Herra Manala kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:Nostoa
Älykästä, Dave! Shrinkkiin pari vuotta sitten purettuja sydänsuruja on oivallista käyttää lyömäaseena jollain vitun ylimielisellä "Nostoa" -kommentilla. Kaverihan on kuin poikuus, paitsi halvempi.
Pakko myöntää että nyt lyötiin kyllä vyön alle.
Enpä olis Davesta uskonut.
-
NuoriDaavid
pointtihan tässä on se, että mäntäkenraali alkaa haukkua Aarnea turhasta winettämisestä, kun hän kertoo vaivoistaan "kerro vaivasta" -ketjussa. Eli tämä liittyy siihen.
Minä haluan vain muistuttaa mäntäkenraalille, että tämä on shrink-osio, jossa jokainen voi kertoa vaivoistaan.
Onko teistä huonoa käytöstä muistuttaa, että me kaikki olemme heikkoja?
Minä haluan vain muistuttaa mäntäkenraalille, että tämä on shrink-osio, jossa jokainen voi kertoa vaivoistaan.
Onko teistä huonoa käytöstä muistuttaa, että me kaikki olemme heikkoja?
-
Herra Manala
-
Herra Manala
NuoriDaavid kirjoitti:pointtihan tässä on se, että mäntäkenraali alkaa haukkua Aarnea turhasta winettämisestä, kun hän kertoo vaivoistaan "kerro vaivasta" -ketjussa. Eli tämä liittyy siihen.
Mites sun tunne-elämä eroasioissa? Mahtaa olla aika tiukkaa settiä jos on verrattavissa alaselän kolotukseen tai nenän tukkoisuuteen. Ai niin, ethän sä reppana oo sellaisia suuria tunteita koskaan tainnut päästä kokemaankaan mitä eron tai onnen hetkellä purskuu.
-
NuoriDaavid
Herra Manala kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:pointtihan tässä on se, että mäntäkenraali alkaa haukkua Aarnea turhasta winettämisestä, kun hän kertoo vaivoistaan "kerro vaivasta" -ketjussa. Eli tämä liittyy siihen.
Mites sun tunne-elämä eroasioissa? Mahtaa olla aika tiukkaa settiä jos on verrattavissa alaselän kolotukseen tai nenän tukkoisuuteen. Ai niin, ethän sä reppana oo sellaisia suuria tunteita koskaan tainnut päästä kokemaankaan mitä eron tai onnen hetkellä purskuu.
Musta on kummallista, että Aarnea saisi vapaasti pilkata, mutta jonkun toisen tuntemukset olisivat pyhiä. Kunnioitetaan samalla tavalla kaikkien postauksia shrink-osiossa.
-
ninnithequeen
-
NuoriDaavid
ninnithequeen kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:Musta on kummallista, että Aarnea saisi vapaasti pilkata, mutta jonkun toisen tuntemukset olisivat pyhiä. Kunnioitetaan samalla tavalla kaikkien postauksia shrink-osiossa.
Mä olen ilmiselvästi missannut jotain.
Missä Aarnea on pilkattu, miksi, ja kuka?
Lue muutama viimeinen sivu "kerro vaivasta" -ketjusta.
-
Herra Manala
NuoriDaavid kirjoitti:Musta on kummallista, että Aarnea saisi vapaasti pilkata, mutta jonkun toisen tuntemukset olisivat pyhiä. Kunnioitetaan samalla tavalla kaikkien postauksia shrink-osiossa.
"Kunnioitus" on kyllä hyvä sana kun väännetään 2v vanhoja keskusteluketjuja ylös tarkoituksena käyttää niitä pelkästään lyömäaseina. Kerrohan miksei se pelkkä maininta tuolla rinnakkaisketjussa asiasta riittänyt, vaan piti tulla tänne vielä älykkäästi harjoittamaan tätä "Nostoa"?
Aarnen tapauksessa en näkisi että kyseessä on mikään vapaa ja tahallinen pilkkaaminen, vaan ennemminkin yritys saada kaveria vähän heräämään tuohon omaan ulospäin hirveän negatiivisen kuuloiseen elämänasenteeseensa, missä pienistäkin epämukavuuksista tehdään Issueita. Vaikka se arvostelu saattaisi tuntua ikävältäkin, en usko että Aarne on sellainen henkilö jonka lyttäämisestä kukaan saisi mitään erityistä nautintoa.
Oleksä nyt siis ihan oikeasti sitä mieltä, että koska jotakuta joskus koskoo sydänsurut, koskoo koskoo niin kamalasti, niin se on sillon jäävi ravistelemaan muita hereille luulokolotuksistaan? Mä kun olen itse vähän sitä mieltä, että jos sydänsurut kokee vertailukelpoisina minkään muiden arkipäiväisten närästyksien kanssa, täytyy päässä jokun pyörän sutasta vähän isomminkin tyhjää.
-
ninnithequeen
NuoriDaavid kirjoitti:Lue muutama viimeinen sivu "kerro vaivasta" -ketjusta.
Jep, mä tosiaan olin missannut jotain.
Ja mitähän tähän nyt sanois.
Kai sitä kuka vaan saa valittaa vaivoistaan, sitä vartenhan se ketju on? Pojat turhan kärkkäästi kyllä alkoi "ahdistelemaan".
Sinulle saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että kaikki nämä henkilöt tuntevat toisensa henkilökohtaisesti, ja voivat ehkä aukoa vähän, noh, henk.kohtasemmin.
Aarne on tarkka poika kaikista asioista, ja se hänelle suotakoon. Tavallaan ymmärsin kyllä jätkien pointin myös. Äh, toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu tästäkin kommentista
-
NuoriDaavid
Mitä tuumit tästä mäntäkenraalin Aarnea koskevasta postauksesta:
Ystävällistä herättelyä?
Yönmustaritari kirjoitti:Se on tosiaan kuin Gat valittamassa tyhjästä mutta tässä ei ole mitään huvittavaa. Herää vain aina ihmettelemään, kuinka saamaton vätys ja/tai munaton paska ihminen voi olla.
Mut hei! Jotkut tosiaan ottaa valittamisen harrastuksena ja koittaa korjata sitä äänestämällä.
Eikä tuohon mitään elämänhallinta ohjeita voi edes laittaa muuta kuin, että vetäisi kunnon rännin ja nukkuisi muutaman viikon ojassa niin ei tarvitsisi hitto miettiä aiheuttaako sisäilmanraikastin nenän tukkoisuutta ja kuinka paljon silikoni-implantit parantaa uniongelmia. Vittu!1 Joo ei se on pakko norata ton N44bin whineemiset.
Ystävällistä herättelyä?
-
ninnithequeen
NuoriDaavid kirjoitti:Mitä tuumit tästä mäntäkenraalin Aarnea koskevasta postauksesta:Yönmustaritari kirjoitti:Se on tosiaan kuin Gat valittamassa tyhjästä mutta tässä ei ole mitään huvittavaa. Herää vain aina ihmettelemään, kuinka saamaton vätys ja/tai munaton paska ihminen voi olla.
Mut hei! Jotkut tosiaan ottaa valittamisen harrastuksena ja koittaa korjata sitä äänestämällä.
Eikä tuohon mitään elämänhallinta ohjeita voi edes laittaa muuta kuin, että vetäisi kunnon rännin ja nukkuisi muutaman viikon ojassa niin ei tarvitsisi hitto miettiä aiheuttaako sisäilmanraikastin nenän tukkoisuutta ja kuinka paljon silikoni-implantit parantaa uniongelmia. Vittu!1 Joo ei se on pakko norata ton N44bin whineemiset.
Ystävällistä herättelyä?
Jotenkin mulla tulee mieleen että tuossa yritetään vaan leikkiä toveri Crowbaria. Eli en ottaisi tosissani. Toivottavasti ei Aarnekaan.
Kisailu siitä kuka saa vittuiltua parhaiten ei toki ole fiksua, mutta pojat on poikia.
Ihan aidosti oikeasti, täällä ei taatusti ole ketään, jolla olisi oikeasti jotain Aarnea vastaan.
-
NuoriDaavid
ninnithequeen kirjoitti:Jotenkin mulla tulee mieleen että tuossa yritetään vaan leikkiä toveri Crowbaria. Eli en ottaisi tosissani. Toivottavasti ei Aarnekaan.
Kisailu siitä kuka saa vittuiltua parhaiten ei toki ole fiksua, mutta pojat on poikia.
Ihan aidosti oikeasti, täällä ei taatusti ole ketään, jolla olisi oikeasti jotain Aarnea vastaan.
En minä voi tietää, kuinka hassun hauskaksi tuokin oli tarkoitettu. Jos luet Aarnen kommentit tuosta ketjusta, niin hän ei vaikuttanut ilahtuneelta.
On kummallista, jos tuollaisia "hauskuuksia" voi laukoa vapaasti, mutta ei voi "hauskasti" nostaa hauskuuttajan omia ketjuja ylös.
Mutta mäntäkenraali tietää tietysti itse, oliko tuo "hauskaa" vai jotain muuta. Odotamme jännittyneenä.
Ps. Tämä oli hauskaksi tarkoitettu postaus.
-
elco