Kitinä

Tunnustan olevani pervertikko joka mielenkiinnolla seuraa mitä maailmanpolitiikassa tapahtuu - ja erityisesti nyt miten Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikassa tapahtuu.

Yhdysvaltojen politiikan seuraaminen on mielenkiintoista viihdettä, sillä se on viimeisten vuosien aikana ollut aivan loistava näyttämö monille tarinankerronnan ja johtamisen teorioille - niin hyvässä kuin pahassa. Lukuunottamatta sota-aikoja eivät erilaiset mielikuvat totalitaarisen valtion mielikuvat ja menetelmät ole olleet lähempänä.

Yhdysvaltojen politiikan seuraaminen ja siitä oppiminen on viihdyttävyyden lisäksi myös opettavaista, sillä muutokset eivät kuitenkaan ole tapahtuneet yhdessä yössä. Meidän ei euroopassa tarvitse pelätä heräävämme yllättäen johonkin aamuun, jolloin mustapaitaiset militantit hallitsevat manterettamme -- mutta meidän on syytä pelätä että me menemme sinnepäin pienissä askelissa, sopimuksissa ja liittoutumisissa.

Venäjän politiikan seuraaminen olisi samalla tavalla viihdyttävää ja tärkeää, mutta kielimuuri asettaa suuret esteet sille. Käytännössä asioissa on aina toisen tai kolmannenkäden tietojen varassa, yleisimmin aina esimerkiksi Economistin artikkelien varassa. Suomalaisiin tiedotusvälineisiin ei Venäjän politiikan suhteen ole kannattanut luottaa koskaan.

Samat menetelmät ja keinot joilla mielikuvia ja hallintaa luodaan niin Yhdysvalloissa kuin myös Venäjällä ovat joissain muodoissaan valideja myös Suomessa. Samoilla tavoilla me pelkäämme oman perusturvallisuutemme, toimentulomme ja tulevaisuutemme vuoksi -- ja pahimmillaan meille yritetään syöttää yhtä pahaa tuubaa kuin kansalaisille niin idässä kuin lännessä.


Tämän päivän parhaat artikkelit:

Jos siniset osavaltiot ovat pahuuden pesiä, miksi punaisissa osavaltioissa tapahtuu niin paljon pahoja asioita:
http://www.vanityfair.com/politics/feat ... cott200611

How low will Bush go:
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/co ... rer=reddit


Tunnustautuuko kukaan muu samaan henkeen pervertikoksi?

Nämä vaalit ovat äärettömän mielenkiintoiset. Ilolla on saanut seurata demokraattien voittokulkua tämän aamun!

Loistava artikkeli Hesarissa Pekka Mykkäseltä:

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uus ... 5222841224

En seuraa erityisen aktiivisesti paitsi tällaisina mahdollisina käännekohtina.

Onhan se maa aikamoinen demokratiakokeilu. Parasta maassa on, että toisin kuin esimerkiksi Suomessa jos kansan mielestä hallitus tai sen toimijat ovat tehneet huonoa työtä niin porukka tosiaan vaihtuu. Täällä taas yhdet ja samat broilerit jatkavat maailman tappiin asti.

Huonointa maassa on, että politiikan lieveilmiöt alkavat olla jo melko kuvottavia. Loanheittoa, vääristelyä, ajojahteja, paisutteluja jne. Kun riittävän iso ja tyhmä massa päättää asioita voi epäonnistunut vitsi tai lausahdus tuhota kaiken. Siinä eivät sodat tai ihmisoikeusloukkaukset paljoa paina.

No, ilmeisesti house of representitives meni demareille (jotka ovat linjaltaan aika lähellä finskikokkareita IMHO), miten senaatissa kävi?

Osaatko Huima seuranneena kertoa näkemyksesi mitä nämä voimasuhteet voivat käytännössä tarkoittaa maan politiikassa? Kai GWS:llä on hieman hankalampi työ pistää omaa linjaansa läpi?

P.S. Se täytyy tähän keskusteluun sanoa, että kaipasin vuosituhannen vaihteessa muutosta jenkkipolitiikkaan ja halusin Yrjöä pressaksi. En nähnyt silloin millaista maailmaa hän rupesikaan ajamaan. Ennen tätä WTC-iskua hän teki juuri sitä mitä oletinkin, alensi veroja ja vähensi yhteiskunnan ohjausta. Tiedä mitä olisikaan tapahtunut jos hän olisi saanut jatkaa siten. Jälkikäteenhän on tietysti hauska viisastella, mutta ehkä tämä toinen hänen kautensa olisi saanut jäädä tapahtumatta.

PerttiMakimaa kirjoitti:Osaatko Huima seuranneena kertoa näkemyksesi mitä nämä voimasuhteet voivat käytännössä tarkoittaa maan politiikassa? Kai GWS:llä on hieman hankalampi työ pistää omaa linjaansa läpi?

Valtasuhteet muuttuivat nyt täysin ja demokraateilla on nyt samanlainen mahdollisuus kuin republikaaneilla aikaisemmin kontrolloida mm. lakien säätämistä, Bushille jääden työkaluksi enää allekirjoitus tai veto-oikeus. Ainakin periaatteessa. Juuri tällä hetkellä on vaikea sanoa mitä konkreettista muutosta politiikassa tulee tapahtumaan, sillä nyt alkaa samalla myös jo kisailu 2008-presidentinvaaleja varten.

Mikäli maailma on onnekas, löytävät pragmaattiset demokraatit ja moderate-republicans -ryhmä toisensa - ja politiikassa aletaan ajaa järkevää talouspolitiikkaa kotona ja purkamaan maailmanpolitiikkaan aikaansaatuja mielikuvia imperialismista jollain tavalla ratkomalla osallistumista sotilasoperaatiossa Irakissa ja Afganistanissa.

Naurettavaa tässä on se syklisyys millä kaikki paska aina siirtyy pöydältä sen luojilta toisten setvittäväksi - ja pahimmassa tapauksessa ihmisten lyhyt muisti saa ihmiset taas kuuden vuoden kuluttua unohtamaan että ketkä ja millainen politiikka maan saikaan sotkuihin joiden jälkiä siivotaan vielä monta vuotta.

Toisinsanoen häviö voi olla republikaaneille myös hyväksi - syklisesti. Heidän kumppanit ovat ryöstäneet ja raiskanneet maailmaa miljardien edestä - ja nyt onkin aikaa vetää taas hieman henkeä ja odottaa että jäljet jäähtyvät, ja iskeä taas parin kauden jälkeen kiinni kaulavaltimoon.

Demokraattien ongelma tulee aina olemaan demokratia. Demokratian luonteeseen kuuluu että asiat ovat monimutkaisia ja nopeita muutoksia ei pystytä tekemään, vaan eri osapuolten näkemykset ja tarpeet tulee ottaa huomioon. Se tulee aina välillä synnyttämään jatkossakin tarpeen vahvalle johtajuudelle ja lupauksille laittaa asiat X, Y ja Z kuntoon.

On toki mahdollista että demokraattien puolelta nousisi esiin todellinen vahva johtaja, presidentti joka pystyisi yhdistämään kansalaisten luottamuksen ja hyvän kabinetin avulla kommunikoimaan kansalle niin että ihmiset osaavat keskittyä suuriin linjoihin eivätkä hämäänny paikallispolitiikan detaljeista ja paikallispoliitikkojen nostattamista tunteellisista kuumista perunoista.

Niin hassua kuin se onkin, uskon että kaverini osui jokin aika sitten analyysissaan hyvin oikeaan kun pohti TV-sarja WestWingin loppumista analysoiden loppumisen hyviksi puoliksi sen, että ihmiset tulevat nyt kiinnittämään paremmin huomiota oikeaan politiikkaan - eivätkä enää sekoita WestWingiä ja todellisuutta keskenään..

Maailmassa jossa ihmisten keskittymiskyky on koko ajan lyhyempi ja kilpailevia viestejä enemmän ja enemmän, on politiikankin yksi tärkempiä haasteista pystyä luomaan yhtenäisiä ja helposti ymmärrettäviä viestejä monimutkaisista asioista. Republikaanien aatepohja on tarjonnut heille erilaisia keppihevosia joiden retoriikalla he pystyivät ajamaan asioita tehokkaasti läpi - tulevaisuus näyttää löytävätkö demokraatit omia voimaeläimiään ja viestejä joilla he saisivat monimutkaisen maailman näyttämään ja kuulostamaan yksinkertaisemmalta.

Seuraan Brasilian politiikkaa. Suosittelen muillekin. Kielimuurikaan ei ole este, koska kahdella sanalla jo tajuaa uutisen sisällön: ladrão (varas, roisto) ja corrupção (korruptio). Eikä niitä muita uutisia juuri olekaan.

Seurasin kyllä suht tyydyttyneenä demokraattien vaalivoittoa ison järven toisella puolella. Ei silleen, että odottaisin maailmanrauhaa sen seurauksena, mutta kivaa joka tapauksessa. Hah, Bush saa kyytiä ja huutia.

http://www.theonion.com/content/node/28784/print/

Satiiria vuodelta 2001....

.. hämmästyttävän tarkka kuvaus