Re: Luin kirjan
Lähetetty: 23.04.2015 13:23
Muistan tämän ketjun aina, kun luen täältä jonkun Suvisen kirjoittaman hienon arvion. Monomaanina egosentrikkona jatkan kuitenkin (tässäkin) ketjussa omaa synkkää yksinpuheluani.
Sinänsä pidän kovasti tästä ideasta, että Suomessakin uskalletaan kirjoittaa anglo-amerikkalaiseen tapaan pitkiä tiiliskiviä aikalaiskuvaa tämän hetken ilmiöistä. Tai ehkä nihkeyttäni selittää sekin, että kirja ei kuitenkaan ihan osu ajallisesti: toisaalta eläinoikeusliikkeestä ja ekoterrorista olisi pitänyt kirjoittaa aiemmin, ja toisaalta saadakseen some- ja viihdeteollisuusteemansa riittävän raflaavaksi, kirja ei enää ole aikalaiskuvausta vaan (lähi)tulevaisuusdystopiaa scifi-hengessä. Molemmat teemat jäävätkin vähän etäisiksi.
Toisaalta kirjan alkupuolen tematiikka, jossa Suomeen asettumista yrittävä amerikkalainen huippututkija kommentoi Suomea ja suomalaisuutta, on toki asetelmallisesti herkullinen, onhan suomalainen lukija toki kiinnostunut jopa fiktiivisten ulkomaalaisten ajatuksista meistä. Oli miten oli, itsekin anglo-amerikkalaisesta yliopistokulttuurista kotimaahan palanneena tunnistan ja allekirjoitan kirjan aika tyrmäävätkin huomiot suomalaisesta yliopistokulttuurista. Ja yleisemminkin siitä omituisuudesta, jolla suomalaisuuden suureen kertomukseen liittyvät jotenkin itsestäänselvästi vaikkapa ahkeruus ja rehellisyys, kun todellisuudessa töitä ei haluta tehdä juuri ollenkaan ja koko historian suurimmat myytit venkuroidaan muotoon, jossa liittolaisuus natsien kanssa on jotenkin kunniakasta.
Siis kelpo kirja ja tervetullut lisä kotimaiseen kirjallisuuteen, mutta ei ehkä niin loistokas, kuin mitä monet ovat antaneet ymmärtää (Finlandia-palkinnon lisäksi esim. tuolla ja tuolla). Kirjan omaa tematiikkaa sivuten: siinä missä kirja kritisoi suomalaisen tutkimuksen omahyväisiä, toisiaan kehuvia ja suljettuja pikkupiirejä, niin ettei sama tosielämässä soveltuisi vain kirjallisuuspiireihinkin? Ainakin ensimmäisen linkkaamani kriitikon tausta johtaa ymmärtääkseni samaan Helsingin yliopiston kirjallisuusopiskelijoiden kirjoittajakerhoon kuin arvioimansa kirjan kirjoittajankin, kuten myös niin kovin monen muun kotimaisen alle 5-kymppisen kirjailijan.
Luin nyt sitten sen Finlandia-voittajan. Tjaa. Minunhan pitäisi pitää tästä kovasti, mutta jotenkin suussa on lähinnä sellainen maakuntasarjan wanna-be-Jonathan-Frantzenin vähän valju tukkoisuus. Ei tämä mikään Freedom ole, vaikka kovasti haluaisi olla.urpiainen kirjoitti:Neljäntienristeyksen ostin heti sen ilmestyttyä, mutta jostain syystä se on vielä toistaiseksi lukematta. Odotukset on kyllä aika kovat, samoin kuin myös viimeisintä Finlandia-voittajaa kohtaan.
Sinänsä pidän kovasti tästä ideasta, että Suomessakin uskalletaan kirjoittaa anglo-amerikkalaiseen tapaan pitkiä tiiliskiviä aikalaiskuvaa tämän hetken ilmiöistä. Tai ehkä nihkeyttäni selittää sekin, että kirja ei kuitenkaan ihan osu ajallisesti: toisaalta eläinoikeusliikkeestä ja ekoterrorista olisi pitänyt kirjoittaa aiemmin, ja toisaalta saadakseen some- ja viihdeteollisuusteemansa riittävän raflaavaksi, kirja ei enää ole aikalaiskuvausta vaan (lähi)tulevaisuusdystopiaa scifi-hengessä. Molemmat teemat jäävätkin vähän etäisiksi.
Toisaalta kirjan alkupuolen tematiikka, jossa Suomeen asettumista yrittävä amerikkalainen huippututkija kommentoi Suomea ja suomalaisuutta, on toki asetelmallisesti herkullinen, onhan suomalainen lukija toki kiinnostunut jopa fiktiivisten ulkomaalaisten ajatuksista meistä. Oli miten oli, itsekin anglo-amerikkalaisesta yliopistokulttuurista kotimaahan palanneena tunnistan ja allekirjoitan kirjan aika tyrmäävätkin huomiot suomalaisesta yliopistokulttuurista. Ja yleisemminkin siitä omituisuudesta, jolla suomalaisuuden suureen kertomukseen liittyvät jotenkin itsestäänselvästi vaikkapa ahkeruus ja rehellisyys, kun todellisuudessa töitä ei haluta tehdä juuri ollenkaan ja koko historian suurimmat myytit venkuroidaan muotoon, jossa liittolaisuus natsien kanssa on jotenkin kunniakasta.
Siis kelpo kirja ja tervetullut lisä kotimaiseen kirjallisuuteen, mutta ei ehkä niin loistokas, kuin mitä monet ovat antaneet ymmärtää (Finlandia-palkinnon lisäksi esim. tuolla ja tuolla). Kirjan omaa tematiikkaa sivuten: siinä missä kirja kritisoi suomalaisen tutkimuksen omahyväisiä, toisiaan kehuvia ja suljettuja pikkupiirejä, niin ettei sama tosielämässä soveltuisi vain kirjallisuuspiireihinkin? Ainakin ensimmäisen linkkaamani kriitikon tausta johtaa ymmärtääkseni samaan Helsingin yliopiston kirjallisuusopiskelijoiden kirjoittajakerhoon kuin arvioimansa kirjan kirjoittajankin, kuten myös niin kovin monen muun kotimaisen alle 5-kymppisen kirjailijan.
