Kitinä

Anu Juvonen: Lähiöoksennus

Tuli ihan lapsuus ja nuoruus mieleeni tätä kirjaa lukiessani, vaikka en Kantsussa asunutkaan. Mutta melko samanlaista se meno oli muissakin lähiöissä. Vaikka kirja on tietyllä tapaa hauska, se on myös surullinen. Ja toi mieleeni muistoja, joita en välttis haluaisi edes muistaa. Varsinainen nostalgiatrippi tämä laatta.

Tää. Maaninen kiinnostukseni kristinuskon historiaan lähenee sairautta, varsinkin kun en ole koskaan uskis ollut ollenkaan. Kunhan on kulttuuriimme aika paljon vaikuttanut jutska ja nykyään liiankin vaikuttava politiikassakin, taas.

Tässä kumminkin "alalla" kohtuujulkku Bart Ehrman, kokonainen kirja PDF-tiedostona. "Lost Christianities. The Battles for Scripture and Faiths We Never Knew" Fyysisenä kirjana minulla ei tuota ole. Ja siis pitää ihan itse osata suurentaa tekstiä. Peruskauraa tuon yleislinjat, mutta toisaalta minullekin uusia detaljeja. Kuvia kumartamatonta anaalisointia. Ei se uskonto tai Uusi Testamentti ole mitä meille koúlussa opetetaan. Olen hullu, mutta mun piti lukea tämä putkeen, Karhuissa tietenkin. Ainoastaan Tuomaan evankeliumin käsittämiseen gnostilaisena mytologiana en silleen yhdy. Muuten boneri.

http://thebibleisnotholy.files.wordpres ... w-2003.pdf

^Tuo Jayne Anne Philipsin Murhenäytelmä on minullakin lukulistalla. Vaikuttaa kiintoisalta. Kuokkamummo on hyvä, sen olen lukenut!

Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi

Taattua Kiekkomaailmalaatua, kelpaa istua pöntöllä ja lukea.

Mun lukemiset on tältä vuodelta ohi. Täältä yhteenveto ja parhaat lukukokemukset: http://hfk.booklikes.com/post/1064078/h ... ds-in-2014

Suvinen kirjoitti:meillä ne odotukset on aika erilaisia vaikka yhteisiä lempikirjailijoita onkin pilvin pimein.

Otin tuossa jouluna puolinelsonin toisen yhteisen suosikkikirjailijamme (muistaakseni) tuoreesta tiiliskivestä, eli Amy Tanin the Valley of Amazementista. Oletko tätä kerinnyt lueskennella - olin näkevinäni, että suomennoskin on jo saatavilla, ehkä nimellä Ihmeiden laakso tai jotain? Vähän samanlainen kokemus kuin Donna Tarttin kanssa, vaikkka kirjat kovin erilaisia ovatkin: viihdyin hyvin, mutta ei tästä nyt mitään suurta elämystä mieleen jäänyt. Miljöönä sadan vuoden takaiset kiinalaiset kurtisaanitalot ovat toki kiehtovan outo ympäristö, mutta muuten tämä versio äitien ja tyttärien hankalista väleistä kiinalaisen ja amerikkalaisen kulttuuriperinnön leikkauspisteessä jätti jopa vähän kylmäksi.

^ Mä olen kyllä lukenut kiltisti kai kaikki Tanit sitä myötä kun niitä on ilmestynyt, mutta kieltämättä on niistä vähän potku tai ainakin sellainen yllättävä erilaisuus vähän latistunut määrän kasvamisen myötä.

Neljäntienristeyksen ostin heti sen ilmestyttyä, mutta jostain syystä se on vielä toistaiseksi lukematta. Odotukset on kyllä aika kovat, samoin kuin myös viimeisintä Finlandia-voittajaa kohtaan. Noita (toivottavasti) parempia kirjoja odotellessa olen lueskellut esim. Antti Tuuurin kaksiosaisen eepoksen Alkemistit, koska minua kiehtoo paitsi 1700-luvun historia yleisesti, myös ajan tiedemiesten läheinen suhde alkemiaan erityisesti. Mutta valitettavasti tämä kotimainen kirjapari kyllä tuotti vähän pettymyksen - tai sitten en vain olekaan tulossa vanhaksi!

Luin jo aikaa sitten, mutta löysin lopulta sattumalta tämä lainauksen, joka on aika ajankohtainen. Siis Nousiaisen Metsäjätistä on kyse.

”Tunnelmallinen keittiö vanhassa omakotitalossa on avara ja putipuhdas. Omistaja pilkkoo parmesaania Caesar-salaattiin. Työpäivä markkinointijohtajana on päättynyt, toinen työ arkkitehtinä odottaa yläkerran työpöydän ääressä. On hetki aikaa hengähtää.” (Ote sisustuslehden artikkelista)

Katselen jutun kuvia kauniista kodista. Samalla mietin sitä juttua, jota näihin lehtiin ei koskaan tehdä. Mietin niitä, joille annamme kohta lähtöpassit. Se juttu menisi jotenkin näin:
”Rasvanhajuinen keittiö tehdaskaupunginosan vuokrakerrostalossa on pieni ja sotkuinen. Jarmo Virtanen, 40, sadattelee sinapin loppumista, kylmä HK:n sininen ei maistu paljaaltaan. Jarmon työura vaneritehtaalla on päättynyt potkuihin ja loppuelämän mittainen työttömyys on edessä. On hetki aikaa hengähtää.”

^ tykkääkö jarmo kylmästä lenkistä vai eikö hän vain osaa paistaa sitä?

exPertti kirjoitti:Luin jo aikaa sitten, mutta löysin lopulta sattumalta tämä lainauksen, joka on aika ajankohtainen.

Loppuiko duunit?

Toisaalta, tuollainen yhteiskunnallinen, realistinen työläisromaani on näytellyt kovin vankkaa roolia suomalaisessa romaanikirjallisuduessa alusta lähtien; ehkä Pertsa on löytämässä kutsumuksensa. Innolla odotan Jarmon seikkailujen jatkoa.

urpiainen kirjoitti:Toisaalta, tuollainen yhteiskunnallinen, realistinen työläisromaani on näytellyt kovin vankkaa roolia suomalaisessa romaanikirjallisuduessa alusta lähtien; ehkä Pertsa on löytämässä kutsumuksensa. Innolla odotan Jarmon seikkailujen jatkoa.

+1

Enää pitää päättää, kuka näyttelee Jarmoa elokuvasovituksessa. Kari Väänänen, Juha Veijonen vai Samuli Edelman?

Lähtisin heti tavoittelemaan hollywood-menestystä ja cästäisin tuohon Kid Rockin.

sivustahuutaja kirjoitti:^ tykkääkö jarmo kylmästä lenkistä vai eikö hän vain osaa paistaa sitä?

Amiksena voin kertoa, että hookoon blåå syödään sivistyneesti kylmänä. Vain osaamattomat akateemisen lämmittää sen.

Mä en oikein usko Veijoseen tai Edelmanniin tuollaisessa jämäkän työläis(anti)sankarin roolissa. Väänänen voisi kyllä tosiaan olla hyvä, kunhan hillitsee sitä vähän kuplivaa boheemiuttaan. Sellainen päivitetty versio suorituksesta Kauas pilvet karkaavat -elokuvassa voisi toimia. Mutta kyllä mä silti ottaisin just tähän rooliin yhden kotimaisista suosikkinäyttelijöistäni, Pekka Valkeejärven.

Hollywoodissa tarvitaan siloitellumpaa karismaa. Kun George Clooney on liian lipevä, Jarmon rooli menee itseoikeutetusti Russell Crowelle. Kid Rock, hmpfh.

urpiainen kirjoitti:Mä en oikein usko Veijoseen tai Edelmanniin tuollaisessa jämäkän työläis(anti)sankarin roolissa. Väänänen voisi kyllä tosiaan olla hyvä, kunhan hillitsee sitä vähän kuplivaa boheemiuttaan. Sellainen päivitetty versio suorituksesta Kauas pilvet karkaavat -elokuvassa voisi toimia. Mutta kyllä mä silti ottaisin just tähän rooliin yhden kotimaisista suosikkinäyttelijöistäni, Pekka Valkeejärven.

Hollywoodissa tarvitaan siloitellumpaa karismaa. Kun George Clooney on liian lipevä, Jarmon rooli menee itseoikeutetusti Russell Crowelle. Kid Rock, hmpfh.

Te olette kyllä ihan sekaisin. Kevin "Lester" Spacey olisi viiksillä varustettuna ainoa riittävän synkeä hahmo. Oikeastaan hän on tehnyt "Jarmon" roolin jo American beautyssa, kunhan korvaa kannabiksen keppanalla ja kylmän HK:n sinisen kylmällä teinitytöllä.

^ Argumentti on kyllä väkevä, enkä lähtisi sitä ihan suoralta kädeltä tyrmäämään. Mutta vähän mä epäilen, että espoolainen ylempi keskiluokka ei nyt aivan tavoita sitä kirjallista kontekstia, johon Jarmo asettuu. Pertsan kukkaan puhekamaisillaan oleva taitelijakuvahan assosioituu selvästi sellaiseen myöhempien aikojen Teuvo Pakkalaan, joka kuitenkin viittaa tunnistettavasti myös vaikka Linnaan, Lassi Sinkkoseen, Alpo Ruuthiin tai jopa varhaiseen Pirkko Saisioon ja Anja Kauraseen. Eli ei tässä nyt sellaista American Beautymaista keskiluokan porvarillista tyhjyyttä haeta, vaan rehtiä työläisen tuskaa.

urpiainen kirjoitti:^ Argumentti on kyllä väkevä, enkä lähtisi sitä ihan suoralta kädeltä tyrmäämään. Mutta vähän mä epäilen, että espoolainen ylempi keskiluokka ei nyt aivan tavoita sitä kirjallista kontekstia, johon Jarmo asettuu. Pertsan kukkaan puhekamaisillaan oleva taitelijakuvahan assosioituu selvästi sellaiseen myöhempien aikojen Teuvo Pakkalaan, joka kuitenkin viittaa tunnistettavasti myös vaikka Linnaan, Lassi Sinkkoseen, Alpo Ruuthiin tai jopa varhaiseen Pirkko Saisioon ja Anja Kauraseen. Eli ei tässä nyt sellaista American Beautymaista keskiluokan porvarillista tyhjyyttä haeta, vaan rehtiä työläisen tuskaa.

Tajuaa toki, mutta hollywood keskiluokkaistaa kaiken, alkuperäisteoksesta on kirjallisissa sovituksissa jäljellä yleensä pelkkä otsikko. Koska työläisen tuska ei myy, tehdään siitä keskiluokkaisen tuskaa ja korvataan suhde teolliseen elintarvikkeeseen suhteella tunnevammaiseen teiniin. Ei tästä nyt mitään typerää indietä ole tarkoitus tehdä. Oikeasaan vain Kaurismäki voisi tehdä oikeutta alkuperäiselle Jarmolle, Spacey kyllä taipuisi siihenkin jos budjetti taipuisi.

Virhe jo heti alussa, kylmä HooKoon Blöö on hyvää.

Blöö taipuu moneksi. Hyvää kylmänä, välissä paljon sinappia, hyvää keitossa hieman paistettuna. Entä perseessä, en osaa sanoa, kertokaa joku.

Suvinen kirjoitti:Tommi Kinnusen Neljäntienristeys kesken. Sen sain juuri loppuun, tykkäsin kovasti.

Luin nyt vasta tämän. Olen samaa mieltä, kovin oli hyvä kirja. Parasta kohdalleni osunutta kotimaista pitkään aikaan.

En oikein saa otetta tästä syntyneestä keskustelusta. Ehkä hienoimmat ja kekseliäimmät tölväisyt menivät minussa hukkaan.

Mitä lainaukseen tulee en ole varma oliko tuo ainut viittaus Jarmoon/Jarnoon kirjassa. Tykkäsin lainauksesta alun perin aistimani kepeän kritiikin sekä typeriä sisustuslehtiä että tiettyjä yhteiskunnanpiirteitä kohtaan.

Ehkä se ei urpsun tyyliseen kvartaalikapitalistiin ja elcon tyyliseen kaikessa kauneutta näkevään runopoikaan oikein uponnut.

Sulkeudun suosioonne.

En ole vielä lukenut, mutta yritän lukea. Nimittäin kirjaa nimeltä Wetlands (suom. Kosteikkoja). Tässä on neiti joutunut sairaalaan, kun sai pyllyynsä haavan, joka tulehtui. Mukana menossa peräpukamat, jotka kutisevat niin kovasti, että leidi herää joskus öisin siihen, että tonkinut reikäänsä oikein huolella. Ja lakanat on ruskeat.

Piti aloittaa toinen romaani tuohon rinnalle. Ei pysty montaa sivua nääs lukemaan kerralla tuollaista "paskaa".

Joo, jäi siis tuo yllä mainitsemani Kosteikkoja toistaiseksi kesken. Viisi sivua oli tarpeeksi sillä erää, kokeilen joskus toiste uudelleen. Ehkä se sopii paremmin syksyn samettisiin iltoihin.

Nyt luen Paula Hawkinsin The Girl on the Train (suomennos tulossa kesällä tai syksyllä tai ainakin tänä vuonna). Sitä on verrattu Gone Girliin (jota en ole lukenut, mutta elokuvana katsoin) ja kaipa siinä jotain samaa on. Kenties kirjan rakenne tietyssä määrin. Ja katoaahan tässäkin eräs eukko. Ihan jees kirja, snadisti junnaa paikallaan ja Rachelin alkoholismi ja muistikatkokset saavat aika paljon sivutilaa. Noin sata sivua jäljellä ja jytkyä odottelen.

Pakko mainita edellinen lukemani kirja, joka on Ha Jin In the Pond. Koominen kuvaus kommunistisesta Kiinasta. Mies pillastuu, kun taas menee isompi asunto sivu suun. Siitä sitten syntyykin varsinainen show. Hyvä kirja, kerrankin huumoria joka upooaa minuunkin. Yleensä en ns. huumorikirjoista perusta, mutta tämä oli piristävä poikkeus.

Mitä muut kitisijät ovat lukeneet? Kai te nyt jotain luette!

Kreitsu kirjoitti:
Mitä muut kitisijät ovat lukeneet? Kai te nyt jotain luette!

Sarjakuvia ja iltapäivälehtiä.
Viime vuonna en lukenut yhtään kirjaa loppuun, mikä oli kyllä poikkeksellista. Nyt on muutama kesken, jotain romaaneja ja Ollin pakinakokoelma. Ns. asiaproosaa tulee joskus myös luettua, enimmäkseen kyllä kaunokirjallisuutta.