Luin kirjan

[Kreitsu]

^Aah, odotan kovasti Lekurin englanninnosta. Se julkaistaan täällä muistaakseni vasta kesäkuussa. Tykkäsin Illallisesta kovasti, joten odotukset ovat korkealla!

[Vagabondo]

Tuli poimittua lentokentän kirjakaupasta kokolailla kansikuvan perusteella. Manarola, Cinque Terre, Italia, jos joku ei satu tunnistamaan kuvassa olevaa kaupunkia, on niin ihana pätkä Ligurian rannikkoa, että en voinut vastustaa kiusausta katsoa mitä kansien väliin on piilotettu. Vaikka tapahtumat ei juuri kyseiseen kaupunkiin sijoitukaan, niin osa kirjan tapahtumista sijoittuu 60-luvun italiaan ko. paikan lähimaastossa.

Sanottaisko, että kirja kokonaisuudessaan ylitti kannen asettamat odotukset. Tarkemmat arvostelut ja juonipaljastukset voi lukea goodreadsistä jos kiinnostaa:

https://www.goodreads.com/book/show/114 ... iful-ruins

[RouvaPupu]

^Aah, odotan kovasti Lekurin englanninnosta. Se julkaistaan täällä muistaakseni vasta kesäkuussa. Tykkäsin Illallisesta kovasti, joten odotukset ovat korkealla!

Se on ihan ok, ei oikeastaan muuta. Aika samanlainen kuin Illallinen. Skriivaan mun arvostelun sitten lähempänä julkaisua/julkaisun jälkeen. Tosin kun luen ARC versioita, ne voi olla himpun verran erilaisia verrattuna lopulliseen versioon.

[RouvaPupu]

Sanottaisko, että kirja kokonaisuudessaan ylitti kannen asettamat odotukset. Tarkemmat arvostelut ja juonipaljastukset voi lukea goodreadsistä jos kiinnostaa:

https://www.goodreads.com/book/show/114 ... iful-ruins

Olen yrittänyt lukea tätä muutamaan otteeseen mutta ei oikein iske. Taidan skipata herran muut julkaisut, koska en vaan diggaa tyylistään.

[RouvaPupu]

Twilight-kirjat

Zero Points.



Positiiviset:

* Sai ihmiset lukemaan. Monille tämä oli ensimmäinen kirja sitten kouluopusten.
* Oli hieman paremmin editoitu kuin Fifty Shades of Grey, tuo järkyttävän kamala Twilight fanfiction tuotos (laittaa oman englannin näyttämään professori tasoiselta, right.).

Negatiiviset:

* Vaikka John Green kantaa "YA genren pelastaja"-titteliä, kyllä se tosiasiassa oli Stephenie Meyer tällä aivosonnallaan.
* Mistä päästäänkin siihen, että kiitos tämän aivosonnan, saamme nauttia lähinnä a) kontrolloivista ja kammottavista mieshenkilöistä b) aivottomista naispuolisista kalkkunoista, lutkittelusta ja kateudesta. Ihania henkilöitä kertakaikkiaan ja ah niin hotteja. Iik. Juuri sitä mitä YA genren EI kuuluisi olla.
* Taisi myös tehdä jotain ihan järkyttävää vampyyreille.

Toimii vessapaperina, kiitos pehmeyden. Menen kävelylle, henkisesti likainen olo tämän paskan jälkeen.

[elco]

^ Samixet. Hunger games menee samaan roskalaariin.

[RouvaPupu]

^ Samixet. Hunger games menee samaan roskalaariin.

Mä en ole viellä lukenut tuota sarjaa vaikka hyllystä löytyy. Pyrin välttämään dystopia ja paranormal romance lohkoa YA:ssa, koska tiedän että se pääsääntöisesti tarkoittaa 300-400 sivua aivottoman, toisia naisia vihaavan kalkkunan juoksentelua jonkun kuspään perässä *kuorsaus*. Olen tosin kuullut, että HG:ssä on aivotoiminnan omaava naispuolinen päähenkilö, mikä itsessään olisi jo huikea kirjallinen saavutus nykyaikana. Jos siis pitää paikkansa.

[elco]

^ Siinä ei ollut mitään uutta. King kirjoitti Running Manin jo vuonna 1982.

[RouvaPupu]

^ Siinä ei ollut mitään uutta. King kirjoitti Running Manin jo vuonna 1982.

Meinaat, että ovat liian samanlaisia erilaisella toteutuksella. Taidan laittaa sarjan pinon alimmalle tasolle. King on sentään King, voisi kyllä joskus käyttää editoijaa ettei aina tarvitsisi lukea näitä tiiliskiviä (pakko kuitenkin sanoa, että rrrrrakastan kirjojaan ja tein voltteja kun hyväksyi kaveripyyntöni Goodreadsissä. Arpakone oli kerrankin suosiollinen.). Hmm, Kingistä puheenollen... Taidanpa lukaista ensimmäisen Joe Hill kirjani, nähdäkseni miten ne kirjallisuus geenit on siirtyneet poikaansa.

[Kreitsu]

Just luen Erik Axl Sundin Unissakulkijaa (Varistyttö-trilogian toinen osa). Hieman kypsyttää tietty kliseisyys eli jo edellisessä kirjassa pollisirouvamme kääntyikin yhtäkkiä lesboksi. Sama lesboilu jatkuu nyt ja osa jännitteestä tietty liittyy tuohon suhteeseen, koska poliisirouva ei täysin tiedä, kenen kanssa vehtaa. Vois vehtaaminen loppua siihen paikkaan, jos tietäisi.

[Kreitsu]

Luen Riikka Pulkkisen Vierasta ja kirja on alkanut tökkiä nyt reilun sadan luetun sivun jälkeen. Pidin Totasta ja Rajasta, mutta hmm... Tämä Vieras tuntuu siinä mielessä erilaiselta, että tässä on sellainen tekotaidepaskan tuntu, jota ei mielestäni noissa aiemmissa ollut. Harmi.


Edit: Vieras luettu nyt kokonaan eikä se todellakaan parantunut loppua kohden. Melko latuska ja kylmäksi jättävä lukukokemus. Mistään ei oikein saanut otetta ja minun makuuni kirjassa on liikaa jumalaa ja jeesusta.

[Kreitsu]

Tulkaa nyt kertomaan niistä kirjoistanne! Haluan kirjajuttuja tänne, kun niitä on niin kiva lukea

Mikä tai mitä kirjoja on luvussa juuri nyt? Mulla on kesken Hautalan Kuokkamummo.

[Bluntly]

Lähinnä selailen Alex Martellin, Anna Ravenscroftin ja David Ascherin opusta Python cookbook.

[McJanne]

Dragonlance:

Musta oppilas

Meripihkaa ja tuhkaa (2004) (Margaret Weis)
Meripihkaa ja rautaa (2006) (Margaret Weis)
Meripihkaa ja verta (2008) (Margaret Weis)

Minotaurisodat

Veriyö (2003) (Richard A. Knaak)
Veren vuorovedet (2005) (Richard A. Knaak)
Veren valtakunta (2008) (Richard A. Knaak)

Solamnian nousu

Ruusun herra (2006) (Douglas Niles)
Kruunu ja miekka (2007) (Douglas Niles)
Laki ja Totuus (2008) (Douglas Niles)

Forgotten realms:

Pappiskvintetti -sarja
Ylistyslaulu (2004; Canticle 1991)
Metsän varjoissa (2005; In Sylvan Shadows 1992)
Yönaamiot (2005; Night Masks 1992)
Kukistunut linnoitus (2006; Fallen Fortress 1993)
Kaaoskirous (2006; the Chaos Curse)

Sit oli vielä jotain Drizzt D'Urden juttua mitä oli lukematta, ei muista nimiä. Ainiin ja ajanpyörä kolmanneksi ja toiseksi viimeisimmät osat kelasin tossa kanssa, vittu kun kustantaja tekis peliliikkeen ja suomentas sen vikatkin.

Perushuttua kaikki, jos on ritaritomanttista fantsua ikinä lukenut, lisäinfot:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Forgotten_Realms
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dragonlance

[Kreitsu]

Olen lukenut muutaman Oatesin kirjan ja lukulistalla on myös tuo Haudankaivajan tytär - kun vain saisi aikaiseksi! Tuo Winmanin Kani löytyy omasta hyllystä, mutta se(kin) on vielä lukematta. Miten tässä millään ehtii kaikkea lukea

[Kreitsu]

Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Mohammed, suomalainen. Tämä kirja alkaa käydä hermoilleni, mutta pakko se on silti lukea loppuun, koska en tykkää jättää kirjoja kesken. Toisaalta kirja on (tai olisi) nopealukuinen, ellei tekisi koko ajan mieli antaa itselleen naamapalmuja ja nyppiä hiuksia yksittäin pois päästä.

[Kreitsu]

^Suomi lienee ainut maa, jossa voi sama henkilö samasta aiheesta (eli Suomesta ja suomalaisuudesta) kirjoittaa sata kirjaa ja aina löytyy kustantaja julkaisemaan. Plus ne kolumnit. En ole yhtään Satsin kirjaa lukenut, kolumnejaan kyllä.

[RouvaPupu]

Olen löytänyt uuden fanituksen kohteen: Matt Shaw. Kirjansa maksaa muutaman dollarin Kindle Storessa. Ensimmäinen mitä luin häneltä oli kirja nimeltä PORN. Harvinaista että diggaan kirjailijoista jotka julkaisevat itsenäisesti.

http://hfk.booklikes.com/post/965002/porn-by-matt-shaw (Joo, ei tarvi välittää kirotusvihreistä).

[RouvaPupu]

Huonoin, ja samalla hauskin, kirja jonka olen lukenut on ollut Laveyn The Satanic Witch. En vieläkään tiedä minkä hiton takia tämä äijä on/on ollut kohtuu suosittu omalla maaperällään. Ei tajua, ei. Kuukautisverta tissiliiveihin, haha. Suosittelen kuitenkin, koska joskus sitä vaan tarvitsee "saatanallista" typeryyttä.

http://hfk.booklikes.com/post/970402/th ... nton-lavey

[urpiainen]

Ainakin itselleni jäi kuva täysin harkitusta paketista: yleensä näin paksuissa romaaneissa on paljon turhaa, jonkinlaista kirjailijan omassa päässä tapahtuvaa mässäilyä, jota kustannustoimittaja ei ole uskaltanut editoida. Tässä kirjassa jokainen tapahtuma, lause, yksityiskohta on merkityksellinen. Ei elämää suuremmin merkityksellinen, vaan tarinan ja hahmojen kannalta tärkeä.

Tjaa, mä olen nyt about sivulla 600, ja kyllä minusta tässä on koko ajan vähän riskinä sortuminen viihderomaanin puolelle. Tai siis olen nauttinut kovasti lukuelämyksestä, pitkään tarinaan on mukava heittäytyä, mutta kyllä minusta harkittu paketti olisi edellyttänyt nimenomaan paketoimista. Kun koko romaanin virittää se räjähdys, niin pitikö ensin sen räjähdyksen virittelyyn välttämättä käyttää se joku 150 sivua? Voi toki tietysti olla, että koko paketin nerokkuus näyttäytyy eri tavalla, kunhan saan kirjan loppuun. Komea suoritus romaani toki on, ja nautittavaa tarinointia, mutta kyllä kirja uhkaa vähän levitä omaan julmettuun kokoonsa.

[urpiainen]

^ No niin, tiiliskivi tahkottu loppuun. Tästä on vähän vaikea kirjoittaa ja pelkään, että arviostani syntyy väärä kuva. Siis heti alkuun: pidin kovasti lukuelämyksestä, kirja on taitava ja hallittu kokonaisuus, jos antaisin tähtiä, niitä olisi aika paljon. Kaikesta tästä myönteisyydestä huolimatta minun tekee kuitenkin mieleni kirjoittaa aika kriittisiä kommentteja ja pelkään, että ne ikäänkuin hautaavat tämän perusmyönteisyyteni alleen.

Mutta asiaan. Jotenkin aika kuvaavaa, että tässä on Stephen Kingin suositus mukana. Kirja varmaan asemoituu samaan suuntaan: yleisöön menevää bestseller-kamaa, jonka varmaan on vaikea saada hyväksyntää korkeakirjalliselta, itseään täynnä olevalta, itse itsensä jalustalle nostaneelta, akateemissävyiseltä nenänvarttakatselijastolta. Yksi syy tälle on esimerkiksi kirjan eräänlainen suoraviivainen juoni- ja tapahtumavetoisuus: en muista varmaan kertaakaan pysähtyneeni minkään kirjan lauseen ääreen pohtimaan, että olipa kaunis lause tai hyvä aforismimainen tiivistys jostain vaikeasti ilmaistavasta asiasta. Tällaisen kirjoittamisen laadun sijaan kirja vain puskee eteenpäin aika sofistikoitumattomalla kerronnalla, joka kyllä pitää hyvin otteessaan ja imee mukaansa, mutta siis ilman tällaista toisenlaista kirjallista elämystä. Tässä mielessä ei vain itse kirjan koko teemoineen, myös itse kirjallinen ilmaisu, olisi saattanut hyötyä tieynlaisesta tiivistämisestä tai edes rytmin vaihtelusta. Mä en siis itse ole ollenkaan kirjallinen eitisti tässä mielessä (en esim. lue oikeastaan lainkaan runoutta, en ihmeemmin pidä jostain Juha Seppälästä tai Paavo Haavikosta), mutta silti tässä tuli tavallaan sellainen olo, että ihan kirjoittamisen tasolla olisin odottanut Tartilta jotenkin sykähdyttävämpää elämystä. Nyt kirja ei oiekin erotu tällaisista aikuisille kirjoitetuista, kirjallisesti ei-niin-ansiokkaista satukirjoista kuten vaikkapa joku George R.R. Martin tai jotain.

Lisäksi minun on vähän vaikea saada kiinni edes siitä perussymboliikasta, joka mitä ilmeisemmin liittyy nimenomaan tuon Tikli-maalauksen ottamiseen niin keskeiseen rooliin. Nykykatsojallehan tuo maalauksessa näkyvä linnun kiinnittäminen aivan liian lyhyellä jalkaketjulla näyttäytyy jotenkin aika silmiinpistävänä. Varmaan tämä vapautta rajoittavien kahleiden pituus on yksi teema, jota kirjailija käsittelee monella taholla aina aika korostetusta huumetematiikasta Theon kyseenalaisiin bisneksiin asti. Toisaalta lintu on kiinitetty nimenomaan ruokinta-astiaansa, mikä kai saa ajattelemaan vaikka Theon kiinnittyneisyyttä "ruokkijoihinsa" äitiin, isään, Barboureihin ja Hobieen. Mutta en oikein saa tästä aiheesta kuitenkaan kiinni.

Ja toisaalta kirja itse pitää maalauksen keskeisenä elementtinä maalauksen leikittelyä toisaalta hämäävän realistisella maalaustekniikalla ja toisaalta etäännyttävällä otteella, jossa katsoja pakotetaan kiinnittämään huomionsa siveltimen vetoihin jne. eli taulun rakenteeseen maalauksena, ei taulun kuvaamaan todellisuuteen. Epäilemättä Tartilla on mielessä samanlainen leikittely kirjoittaessaan toisaalta hyvin realistista aikalaiskuvausta ja toisaalta rakentaessaan viktoriaanisen tai dickensiläisen romaanin kaltaista asetelmaa orpopojan koettelemuksista ja idealisoitujen ja karikatyyristen henkilöiden kokoelmaa. Mutta tämäkin aspekti jää ainakin minulta vähän loppuun asti tavoittamatta.

Tavallaanhan kirja myös koostuu jonkinlaisista rajallisista jaksoista: Ainakin räjähdykseen johtava osuus, aika Barbourien luona, aika Las Vegasissa, aikuisena New Yorkissa, action- ja kuumehourejakso Amsterdamissa ja vielä lopun osuus, jossa väännetään opetuksia taidehistoriasta rautalangasta. Lopun osuus on minusta vähän tönkkö ja liimattu, ja esim. Barbour-jakson pitäisi kai olla jonkinlainen selkeä välivaihe, jossa jännitteen luovat toisaalta jonkinlainen melkein käsillä oleva rauha osana hyvää perhettä ja toisaalta uhkatekijät, jotka vihjaavat rauhan ajan olevan hauras ja väliaikainen: kadonneen isän (ja tämän isän) olemassaolo, muiden Barbourien kuin Andyn ja tämän äidin asema idyllin uhkaajina, mutta minusta tämäkin asia olisi kaivannut jonkinlaista tunnelman ja kerronnan tiivistämistä. Vähän sama pätee isovanhempien ja jopa Pipan rooliin Theon kasvutarinassa: en ihan saa niistä kunnolla kiinni.

Eli toisin sanoen, lukukokemus oli minusta hyvinkin viihdyttävä, mutta jotenkin en saa tästä millään enempää irti: ei jää mieleeni romaanina, joka olisi koskettanut minua kovin syvästi tai jopa vaikuttanut ajatteluuni pitkäkestoisemmin.

[Kreitsu]

Luin "kauhutehtailija" David Cronenbergin esikoisromaanin Consumed (suom. Syöpäläiset). Tekisi mieli sanoa ihan suoraan VMP. Kammottava pettymys paitsi etten odottanut kirjalta mitään, joten en periaatteessa pettynytkään.

Kirjan perusidea on periaatteessa kiinnostava, mutta toteutus on sellaista jahkaamista ja teknisten laitteiden ja ominaisuuksien luettelointia ja vatuloimista, että olin kuolla tylsyyteen. Kirjan alku oli kiinnostava, mutta hyvin pian se alkoi tampata paikallaan. Jopa mielenkiintoiset asiat ja käänteet oli niin tympäisevästi kuvattu - kun niihin vihdoin päästiin - että olin jo niin väsynyt ja masentunut, että toivoin vain kirjan loppuvan. Ja joo, loppuihan se sitten. Vain saatana to be continued. Eli ilmeisesti toinen kirja tulossa. Tuskin luen sitä.

[Kreitsu]

Eunsun Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Ihan ok-kirja tuosta ihmeellisestä pellevaltiosta. Olen lukenut melko monia kirjoja liittyen Pohjois-Koreaan, jopa yhden fiktiivisen romaaninkin (Adam Johnson: The Orphans Master's Son) ja melko samansuuntaista tietoutta ne antavat. Tämä Eunsun Kimin kirja ei siis tarjoillut minulle juuri mitään uutta tietoa. Tietenkin se oli mielenkiintoista luettavaa, koska jokaisen tarina/elämä on kuitenkin uniikki ja vaiheiltaan erilainen. Kirjan tyyli on melko naivistinen ja tapahtumat vedetään läpi pikakelauksella.

[Vagabondo]

Nyt kun telkkarista on tullut pari jaksoa noita Viikinkejä, niin otetaas täällä kirjallisuusosiossa esiin Bernard Cornwell:n samaa aikakautta käsittelevä The Saxon Stories, joka...

Sarjan seitsemäs osa, Pakanavaltias, tuli luettua nyt kun se on suomennettu ja, ainakin pääkapunkiseudun, kirjastoissa saatavana. Sarjan kahdeksas osa The Empty Throne on julkaistu briteissä ja nyt taas joutuu taistelemaan itsensä kanssa malttaako odottaa käännöstä vai vaihtaako alkuperäiskieliseen versioon. Kirjailijan nettisivujen mukaan sarjaan pitäisi tulla vielä ainakin yksi osa lisää, mutta sen kirjoittaminen ei ole vielä alkanut, joten ehkä ton kasin kanssa ei oo niin kiire, että malttaa odottaa suomennosta, kun tarinan loppuunpääsemistä joutuu kuitenkin odottamaan.

[McJanne]

[13:20 2014] <McJanne> Minotaurisodat (Dragonlance, Richard A. Knaak) on kyllä isolla marginaalilla paskinta fantsua mitä oon ikinä lukenu millään kielellä
[13:20 2014] <McJanne> ensinnäkin alkukielellä ihan sontaa ja toisekseen tuo kääntäjä on kyllä selkeesti ollu hatseissa tai muuten vaan kädetön apina
[13:21 2014] <McJanne> ei tuota voi ees lukea jos ei oo just sillon paskalla istumassa