Aito_Johanna kirjoitti:Tuon perusteella en vielä usko asian olevan niin kuin sanot, koska omat aistimukseni ja tunteeni taas kertovat toista.
Niin, ehkä tosiaan on kyse jostain sellaisesta, että jutellessani alan ihmisten kanssa kotimaisesta kirjallisuudesta minua melkein hävettää sanoa, että suosikkejani ovat esimerkiksi juuri Linnan tai Mukan teokset, jotka ovat varmasti suosikkilistan kärjessä 90 prosentilla suomalaisista. Olisihan se paljon hienompaa pitää suosikkinaan jotain suurelle yleisölle täysin tuntematonta kokeellista kirjoittajaa. Eli ehkä kyse on vain omista itsetunto-ongelmistani.
(Tosin silti minua kalvaa ajatus, että olisin osin oikeassa enkä vain vainoharhojeni uhri. Esimerkiksi hiljattain lueskelemassani esseessä - olikohan runoilija Olli Sinivaaran - "Täällä Linnan lauseen alla" olin taas aistivinani sellaista asennetta, että esimerkiksi juuri Linnan edustama realismi dominoisi liikaa suomalaista kirjallisuutta ja olisi lisäksi jotenkin sofistikoitumattomampaa kuin muunlainen kirjallisuus. Ehkä tämä jälkimmäinen mielle on taas omaa vainoharhaisuuttani?)
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Esikoisromaani (vuodelta 2004) ihmissuhdekiemuroista ja itsensä etsimisestä. Hohhoijaa, luettu tuhanteen kertaan? Kuitenkin minusta tämä kirja poikkesi todella edukseen. Väkevää kertomista, joka herättää ajatuksia ja toimii monilla tasoilla. Tai sitten minua vain sattuneista syistä koskettaa kertomukset 30-ja-risat ylikoulutetuista humanistipehmomiehistä, jotka ovat pinnalta katsoen esimerkillisiä Uusia Miehiä, mutta toisaalta tuntevat häpeää omasta kätketystä ja perinteisestä äijä-miehuudestaan. Fyysinen kamppailu on vierasta, mutta akateemisesta tutkimuksesta tulee miehen mitta.
Hieman ehkä romaanin tarkkanäköistä psykologiaa latistavat yksinkertaiset ja yltiömahtipontiset meri-vertauskuvat: Myrsky sekoittaa kaiken vanhan ja pakottaa etsimään uuden suunnan, on katkaistava köysi isän veistämään perinteiseen puuveneeseen, jota on myrskyyn asti hinannut taakkanaan, myrsky katkaisee lossia ohjaavan vaijerin jättäen lossin oman onnensa nojaan pois valmiiksi suunnitellulta reitiltä, paitaan takertunutsydänsimpukka täytyy vapauttaa ja palauttaa omaan elementtiinsä jotta se ei tukehtuisi jne.
Kuitenkin, Halinen onnistuu erinomaisesti tunkeutumaan kolmiodraaman osapuolten - ja väliin putoavan lapsen - mielenliikkeisiin siten, että kukaan ei ole yksiselitteisesti paha tai hyvä, väärässä tai oikeassa. Erinomaista työtä ja hieno romaani.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Aito_Johanna kirjoitti:Olen lukenut myös. Teoksen tyyli on vanhanaikaisuudessaan viehättävää, ja jos nyt ei ihan nipotarkkana ole lähdeviitteitä kaipaamassa, niin onhan siinä tarjolla aimo annos Ranskan historiaa mukaansatempaavasti.
Jos (kun) historia kiehtoo, niin suosittelen myös Gina Kausin Katariina Suurta. Sen löysin aikoinaan jostakin kirppikseltä.
Näissä vanhoissa teoksissa kiehtoo etenkin kielenkäyttö sekä tietty spekulatiivisuus. Siihen aikaan tuo historiantutkinta ja -tulkinta kun oli hieman eri luokkaa. Minusta on oikeasti mukavaa vaihtelua lukea joskus jotain ilman viittauksia johonkin joka toisen sanan jälkeen.
Tällä hetkellä minulla on kesken Karin Fossumin Hullujenhuone. Tuntuu kun palaisi kotiin, aina kun avaan kyseisen kirjan kannet.
sain tänään akateemisesta. tilasin jokunen viikko sitten, mutta oli sillä kertaa loppu. myyvät viitisenkymmentä kirjaa aina parissa viikossa. kuulemma.
Luettu the tipping point. Kirja selittää erilaisten "epidemioiden" ja hittien syntymistä. Menetteli, hauskaa tarinan kerrontaa, korkeintaan keskinkertaista teoriaa.
Tilasin viime yönä amazonista 17 kirjaa lisää, joten ei tarvitse ihan heti hankkia lisää kirjoja sen takia, että olisin lukenut kaikki omistamani kirjat
Suvinen kirjoitti:Eikö täällä kukaan muu enää lue kirjoja?
Ei oo enää tätäkään topicia muistanut. Tosin melko vähälle on lukemiset jääny kesän jälkeen. Ei mitään mieleenpainuvaa, erityisen innostavaa opusta ole tullut luettua, joitain jännärijuttuja pari. Niin ja Nalle Puhia ja Muumeja... Nyt on aluillaan Bret Easton Ellisin Lunar Park. Vajaa 500 sivua ja tavote ehtiä lukemaan ennen joulua. Aattona kun lukemattomien kirjojen pino aina vaan kasvaa ja joululoma on hyvää aikaa sen purkamiseen...
Pakko muuten vähän narista tähän, että pienen muksun kanssa elellessä lukeminen jää todella vähiin. Pienen valvoessa ei kirjaan pysty keskittymään kun on vahdittava jatkuvasti edes toisella silmällä touhuja, telkkari tai kity sopii niin paljon paremmin tämmöseks taustapuuhaks. Mutta eiköhän sitä myöhemmin vielä ehdi.
Suvinen kirjoitti:Paljonko muuten noin keskimäärin luette ( kirjoja ), entä leffakulutus? Itselläni menee aika keskimäärin kirja viikossa, joitain kahlaan pidempään ja jotkut taas ahmaisen päivässä tai parissa. Leffoja katsoisin enemmänkin, jos olisi aikaa. Yhden tai pari viikossa katsastan.
Kirjoja en lue enkä ole koskaan lukenut. Täysin typerää puuhaa. Jotain vitun järkeä harrastaa satoja vuosia vanhaa mediaa, mummoille tuollainen. Mä pelaan tietokonepelejä, semmosia autojuttuja, vruum vruum ja sitte välillä jalkkista.
Luen niin paljon ammattikirjallisuutta (josta sentään minäkään en kehtaa raportoida palstalle...), että kaunokirjallisuuden lukemiseen jää aikaa valitettavan vähän. Aina on kuitenkin romaani työn alla. Nyt John Irvingin uusin eli Until I Find You (tällaisen viihdekirjallisuuden harrastamisen tunnustaminen tietysti syö kulttuurielitististä katu-uskottavuuttani pahasti, mutta minkäs teet). Tyrmistyttävän tylsä raportti tulossa, kunhan kirjan saan loppuun ja asiaa vähän mietittyä (nyt noin sivulla 600 eikä loppua näy).
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Niin joo, sitte mä kerran pelasin semmosta Mortal Kompattia. Vitsi ku siin veti upperkutin ni kavereilt tuli mansikkahilloa, sairaan hauska. Luin mä sit sen vihkosen mikä siin tuli mukana, siin oli ihan opettavaisii hommia. Jos paino niinku X-X-X-Y niin skorpio nykäs semmosen narun päässä oleval keihäällä kaverii rintaan. Vähäks sitä söi. Mä voitin.
Suvinen kirjoitti:Eikö täällä kukaan muu enää lue kirjoja?
Lukee, ei vain raportoi niistä täällä.
Viimeisin lukemukseni: Pentti Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä
Koko syksyn lukemukseni:
John Galsworthy: Nykyaikainen komedia Ruth Rendell: Paholainen silmissäin Ruth Rendell: Nokikolarin poika Hermann Hesse: Demian Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus Mika Waltari: Tähdet kertovat, komisario Palmu
...ja nyt huomaan, että olen tänä syksynä lukenut aika vähän, noin kirja per kaksi viikkoa. Miten onkin ollut niin kiire? No, onneksi alkaa joululoma. Joululomalla aion lukea ainakin uusimman Finlandia-voittajan, jonka mitä todennäköisimmin saan joululahjaksi.
Suvinen kirjoitti:Itse yleensä valitsen puolet kirjoista ihan arvostelujen perusteella.
Juuh, kyllähän näillä arvosteluilla on minulle huomattavasti isompi merkitys kirjojen kohdalla kuin mitä vastaavasti on leffojen kanssa. Tästä aiemmin mainitsemastani ei-ole-saatavilla-kirjasta kiinnostuin aikoinaan juuri erään Cityläisen suosituksen takia.
Moukkana ja silmäkarkin ystävänä, tunnustan kiinnostuksen usein syttyvän kansilehtisten perusteella. Saisivat panostaa niihin himppasen enempi.
Mä olen mielestäni lukenut viime aikoina sellaista hömpänpömppää, etten ole tänne niitä viitsinyt raportoida. Joukossa mm. harlequin-soopaa lomalla, Seppo Jokisen Hukan enkelit, pari Minette Waltersia ja nyt menossa Karin Slaughterin uusin englanninkielisenä pokkarina (tästä puuttuu ne yökköväkivaltamässäilyt, mitä löytyy ekoista suomennetuista). Pikaruokakansa on ollut nyt keskeneräisenä kuukausikaupalla. Sellainen kunnollinen täyspainoinen lukeminen on ollut vähissä.
Nyt yritän opetella taas käyttämään kirjastoa ainaisen kirjojen ostamisen sijasta. Sen luulisi hieman parantavan lukemisen tasoa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Tänään sain kahlattua läpi "palkanlaskennan perusteet"-kirjan. Kuivaa ku mikä.
Mut ihan noin vapaa-ajan lukemisena mulla on nautiskeluvuorossa
"set in stone" (edited by Angela Brown).
Tuo on sellanen eroottissävytteinen novellikokoelma,
jonka olen toki lukenut jo aikaisemmin ja nyt vain poimin tarpeen tullen parhaat päältä... (saanpahan jotain vipinää tylsiin bussi/junamatkoihin)
Ja sitten kun Colin mcRae -rallyn pääle lukisitte Niin kauas kuin yötä riittää ja Kuolema luotolla. Niin... niin... ei mitään. Huutomerkin paikka on vikkelä.
Varsinkin tältä EiTsei-Biaitchilta olisi mielenkiintoista kuulla jotain kommenttia oikeasta kirjallisuudesta.
Mutta kirjan suurin ansio on minusta kuitenkin Rimmisen kielessä.
Rimmisen ihailuni on menossa aivan liian pitkälle. Ajaudun joka päivä tarkistamaan (vai tarkastamaan?), onko mies päivittänyt blogiaan ( http://blogit.helsinginsanomat.fi/rimminen/ ). Miten joku onnistuukin kirjoittamaan niin älykkäästi hukkaamatta tekstinsä kepeyttä hetkeksikään! Ja Rimminen vielä tekee tämän suomeksi: luulin, että tällainen tyyli vaati Perrieriä, Alppiaurinkoa ja koulutusta Ecole Normal Superieurissa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
