Kitinä

...

-deleted-

RolloTomasi kirjoitti: pelastaisitte jonkun toisen ihmisen hengen (uhraten omanne) (monet kitisijät sen ovat tehneet, sen tiedän)

??

Mikäli ystäväsi pitää sinua oikeasti arvossa, hän taatusti ymmärtää asian myös sinun kannaltasi. Jos ei ymmärrä, hän osaa ajatella tilannetta pelkästään omasta näkökulmastaan, eikä silloin ole kyseessä oikea ystävyys- vaan riippuvuus/hyväksikäyttösuhde.

Se kuva, mikä suhteestanne kirjoitustesi kautta on minulle välittynyt, ei ole alkuunkaan normaali ja terve ihmissuhde, josta olisi iloa ja hyötyä molemmille osapuolille. Taatusti tunnet itsesi tarpeelliseksi jos toinen kovasti haluaa sinut lähelläsi pitää, mutta vaikuttaa siltä että ketjun otsikko pitää kohdallanne enemmän kuin paikkansa.

Minusta jo se, että vakavissasi pohdit asiaa tältä kantilta, kertoo jonkin asteisesta järkiintymisestä. Olet huomannut, että asiat voisivat olla toisinkin.
Vaikka et toisen tunteisiin voikaan vaikuttaa, voit vaikuttaa omaan elämääsi. Tottakai siinäkin vallitsevat tietyt realiteetit, mutta niiden puitteessa elämää voi muokata melko moneen suuntaan. Ymmärtääkseni olet tehnyt rohkeita ratkaisuja aiemminkin elämässäsi, ehkä nyt olisi sen aika taas.

Minusta sinä ansaitset parempaa, ja jos tämän ajatuksen kykenet sisäistämään, se ohjaa sinua taatusti valitsemallasi polulla, minne ikinä se viekään.

Suomeksi: Voit jatkaa elämäsi pilaamista roikkumalla kiinni ihmisessä joka tuo elämääsi enemmän huonoa kuin hyvää. Todennäköisesti olisit kuitenkin onnellisempi jos päästäisit irti. Ihmisestä siis, ei elämästä!

RolloTomasi kirjoitti: Jos näette reunan jo edessänne, pelastatteko itsenne satuttaen rakastamaanne vai satutatteko häntä jota rakastatte ja samalla itseänne, koska jos satutat sitä, jota rakastat, satutat itseäsi - etenkin silloin kun tiedätte kuinka paljon merkitsette toiselle ystävänä?

Olen itse ollut tilanteessa jossa toinen osapuoli rakastui minuun, eikä voinut enää olla lähelläni koska en vastannut hänen tunteisiinsa.
Olin surulinen, rakastin tätä ihmistä ystävänä, mutta tunteet muuttuivat ajan kuluessa katkeruudeksi.
En minä voinut mitään omille tunteilleni, miksi minua rankaistiin siitä?
Miten hän pystyi heittämään ystävyytemme roskakoriin vain koska suhteemme ei tulisi muuttumaan hänen tahtomaansa suuntaan?
Tällaista satuttamista sinäkin ehkä tarkoitat, mutta ainakin omassa tapauksessani tilanne satutti eniten tätä ystävääni.
Ystävä on ystävä, mutta kuitenkin vain ystävä.
Messiaskompleksi on osuva sana, en tunne sinua mutta olen lukenut kirjoituksiasi joista paistaa itsesääli.
Niin kauan kun tätä tilannettasi romantisoit ei asiaan tule muutosta.

...

RolloTomasi kirjoitti: Täältä katsottuna näyttää ennemminkin siltä, ettei hän halua päästää irti. Enkä voi yksinkertaisesti kävellä pois nähtyäni miten hänen "ystävänsä" ja kuullut miten hänen exänsä ovat häntä kohdelleet.

Ettei hän vaan yritä syyllistää sinua jäämään? Kuulostaisi tyypilliseltä naiselta™.

Ehkä voisitte kokeilla parisuhdeterapiaa?

Anyway, ei vaikuta kovin reilulta vaatia sinua pilaamaan elämääsi hänen ongelmiensa takia. Käyttäydyt kuin pahoinpidelty vaimo. Kyllähän sinä lähtisit, mutta HÄN tarvitsee sinua. HÄNELLÄ on ongelma, HÄN on onneton. Yrität kompensoida ja piilotella omaa kurjuuttasi sillä, että olet teistä kuitenkin se joka voi auttaa toista(ei oikeasti). Vaikeassa tilanteessa molemmilta osapuolilta tulisi löytyä voimia kestää, ei pelkästään sinulta.

Varmasti juopoilla vaimonhakkaajilla on huono olo, kenties kurja lapsuus, ovat pettyneet läheisiinsä ja itseensä, mutta nuo ovat parhaimmillaankin vain huonoja tekosyitä sille millä he(ja välillisesti myös läheisensä) kuvittelevat oikeuttavansa käyttäytymisensä.

Yksikään aikuinen ihminen ei ole vastuussa toisen aikuisen henkisestä hyvinvoinnista. Voit selitellä, jossitella ja jäädä, kuten kuka tahansa tuhoavassa ihmissuhteessa oleva. Muista kuitenkin, että tekosi(oli se sitten mikä tahansa) seuraukset kannat sinä itse.

...

RolloTomasi kirjoitti:
Kerran kännissä, kuukausia sitten, kerroin hänelle tunteistani, mutta seuraavana päivänä sanoin hänelle, etten oikeasti tarkoittanut mitä sanoin ja sekoilleeni kännissä. Sen jälkeen en ole kertaakaan tunnustanut hänelle todellisia tunteitani, joten hän ei tiedä, vaikka saattaakin epäillä. Ignorance is bliss.

Toki seuraukset kannan itse. Ehkä minut pitää hänen lähellään myös (turha?) toivo siitä, että asiat ja tilanne ja tunteet voisivat muuttua seuraavan viiden vuoden aikana. Ja miksi toiset hänen läheiset ihmisensä - jotka hekään eivät tunteistani tiedä - että meidän kahden ystävyytemme on hänelle hyväksi?

Onko tämä siis se sama ihminen joka haukkui sinua eunukiksi ynnä muuta mukavaa? She's a keeper, def.

Ehkä olettekin molemmat salaa rakastuneita toisiinne, ja siksi lähtösi olisi "ystävällesi" maailmanloppu? Tässä tapauksessa kannattaisi nostaa se kissa pöydällä, vaikka sitten kännissä mutta joka tapauksessa. Jos et veikkaa, et voi voittaa.

Ihanaa - ongelmanratkaisua lauantaipäivän ratoksi.

Viimeisestä lauseestasi puuttui sana. Taatusti ystävyytenne on hänelle hyväksi, hänhän saa sinulta kaiken minkä tarvitsee, olet aina valmiina auttamaan. Epäkohta, Rolloseni, onkin siinä, että sinunkin kuuluisi saada jotain, muutakin kuin sydänsuruja..Mutta riittääkö sinulle se, että saat paistatella jalustalle asettamasi ihmisen loisteessa? Ja kuinka kauan?

...

RolloTomasi kirjoitti:ehkä polttaa sikarin, odottaa.

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ainakin minun korviini.

RolloTomasi kirjoitti: patti. ongelmani on että rakastan häntä liikaa.

Ei, ongelmasi on se ettet saa kaipaamaasi vastarakkautta.

Ymmärrän sen, että haluat odottaa ja katsoa. Joskus on turvallisempi saada edes jotain kuin lähteä ja olla saamatta mitään.

Masentunut ihminen katsoo maailmaa ikään kuin vääntyneiden silmälasien takaa. Varmaan huomaat itsekin ns. depressiivisten ajatusmallien mahdin. Asiat tuntuvat ehkä toivottomilta, lopullisilta(sanoit ettet tule koskaan löytämään ketään muuta jota voisit rakastaa kuten häntä). Terve ihminen osaisi suhteuttaa nämä asiat eri tavoin. Sanoa, että minusta tällä hetkellä tuntuu tältä(tosi paskalta), mutta enköhän ajan myötä pääse tästä yli. Katsoa tulevaisuuteen. Ehkä osa sinusta jo katsookin, tiedä häntä..

Ehkä olisi hyvä jos löytäisit jossain vaiheessa ajanvietteeksesi toisen naisen. Kenties joku päivä huomaat, ettet haluakaan heittää häntä pois, vaikka jotain tapahtuisikin

...

No ei ihme että hieman ahdistaa. En osaa sanoa enää mitään. Ilmeisesti olet toistaiseksi tyytynyt kohtaloosi, eikä sitä voi muuttaa kukaan eikä mikään, paitsi sinä itse. Onnea valitsemallasi tiellä, toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Enkä tällä tarkoita, että onnellisuus olisi pelkästään omasta haluamisesta kiinni, mutta jos uskot olevasi onneton lopun elämääsi, näin tulee todennäköisesti käymään. Peace out, bro.

RolloTomasi kirjoitti:
Rehellisesti en osaa kuvitella ihmistä, joka saisi tunteeni pois tästä.

Mutta voisitko, minun mielikseni , antaa mahdollisuuden sille, että tällainen ihminen saattaa kuitenkin olla olemassa, vaikka sitten in another galaxy, far, far away...

Hellu kirjoitti: Olen itse ollut tilanteessa jossa toinen osapuoli rakastui minuun, eikä voinut enää olla lähelläni koska en vastannut hänen tunteisiinsa.
Olin surulinen, rakastin tätä ihmistä ystävänä, mutta tunteet muuttuivat ajan kuluessa katkeruudeksi.
En minä voinut mitään omille tunteilleni, miksi minua rankaistiin siitä?
Miten hän pystyi heittämään ystävyytemme roskakoriin vain koska suhteemme ei tulisi muuttumaan hänen tahtomaansa suuntaan?

Dude, ehkä et pysty ymmärtämään asiaa, jos et ole koskaan ollut hänen asemassaan. Yhtä hyvin hän olisi voinut sanoa, että mikset sinä yrittänyt, jos vaikka ajan kanssa olisit oppinut rakastamaan häntä muutenkin kuin ystävänä.

Järkevänä ihmisenä varmaan tajuat, ettei ole helppo katsoa vieressä "vain" kaverina, kun rakastamansa ihminen tuntee mahdollisesti jotain toista kohtaan niitä tunteita, jotka toivoisi olevan kohdistuneet itseensä.

...

Ihminen kirjoitti: Järkevänä ihmisenä varmaan tajuat, ettei ole helppo katsoa vieressä "vain" kaverina, kun rakastamansa ihminen tuntee mahdollisesti jotain toista kohtaan niitä tunteita, jotka toivoisi olevan kohdistuneet itseensä.

Tajuan tietty, sitä en vaan tajua että ihmiset jäävät näihin tilanteisiin roikkumaan ja romantisoivat asiaa.
"En voi katkaista välejä koska se sattuisi häneen liikaa".
Miten niin?
Jos kirjoittaja on heistä se, jonka tunteet ovat voimakkaammat niin eiköhän hän tule olemaan se kärsijä.
Välit poikki vaan jos niin pahalta tuntuu, mutta turha tehdä itsestään mitään marttyyria.
(Jostain kertoo sekin että kirjoittaja ei tahdo päästä yli yksipuolisista rakkaudenkohteistaan...)

...

Hellu kirjoitti: Tajuan tietty, sitä en vaan tajua että ihmiset jäävät näihin tilanteisiin roikkumaan ja romantisoivat asiaa.

Elämässä pitää olla dramatiikkaa? No ei varmaankaan.. En tiedä, ehkä ei tosiaan vain halua päästää irti. Liikaa optimismia, että jos vaikka kuitenkin? Tiedä hänestä...

...

RolloTomasi kirjoitti:

Ihminen kirjoitti:Elämässä pitää olla dramatiikkaa?

Elämähän on teatteria (tai elokuvaa).

Mun teatteri / elokuva on ainakin ihan paska. Ennemminkin huonoa tosi-tv:tä.

...

Joo tietyissä puitteissa varmaan. Eipä ole naista, jonka suhteen tehdä valintaa jäädäkö vai lähteä karkuun. Ja jos olisi, niin Korsoon asti voisin ehkä päästä. Ei taida ajaa samaa asiaa kuin New York tai Lontoo.

...