Kitinä

Miten on? Itse joskus yritän rauhoitella itseäni kastraatioahdistuksen iskiessä.

Joo. Yleensä morkkaan idioottia typeristä tempauksista.

Puhun tottakai. Joka päivä tulee höpöteltyä itsekseen. Joskus on hyvä selvitellä ajatuksiaan ääneen ennen kuin sen kakaisee ulos jollekulle.
Ja nyt aamulääkityksen pariin...

NuoriDaavid kirjoitti:Itse joskus yritän rauhoitella itseäni kastraatioahdistuksen iskiessä.

Onko sulla ns. kastraation uhka päällä?

Kyllä puhun itsekseni. Se on niin kuin runkkaus, kaikkihan sitä tekee.

Kyllä, jatkuvasti.

leila kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Itse joskus yritän rauhoitella itseäni kastraatioahdistuksen iskiessä.

Onko sulla ns. kastraation uhka päällä?

Kastraatioahdistus ymmärretään myös laajempana käsitteenä.

Kastraatioahdistus voi olla myös pelkoa muun, fallisuuteen liittyväksi koetun asian suhteen.

Joskus manailen töissä aamun ensitunneilla kun muita ei ole kuulemassa ( on kuitenkin). Joskus teen sitä tarkoituksella kun tiedän että maisematoimiston seinän takana on uteliaita ihmisiä kuuntelemassa. Hirveitä provoja juttelen ja tietenkin kuuntelen toisten reaktiot aiheesta. Tollot eivät tajua tätä leikkiä. Eivätkä tajua olla kuuntelematta.

No jos inspiraatio iskee, eikä satu olemaan henkevää seuraa kuuntelemassa, sitten täytyy pitää omakivaa. Yritän kuitenkin vähentää liian suureellista esitelmöintiä hospitaalien ja poliisiasemien läheisyydessä.

Valilla homma menee vaittelyksi itsensa kanssa varsinkin mikali on joku vaikeammanpuoleinen homma kyseessa, keskustelun eri "osapuolet" edustavat erilaisia nakokulmia asiaan ja aaneen sanottuna on helpompi pitaa ne erillaan sotkemasta kokonaiskuvaa. Tama tapa kylla valilla aiheuttaa ihmettelya muissa varsinkin jos se jatkuu pidempaan yhtamittaa.

Sitten tietysti kanssa-autoilijoiden ajokayttaytymisen ihmettely ja arvosteleminen seka heidan suoranainen haukkuminen suoritetaan aina aaneen oli joku kuuntelemassa tai ei.

JoeB kirjoitti: Sitten tietysti kanssa-autoilijoiden ajokayttaytymisen ihmettely ja arvosteleminen seka heidan suoranainen haukkuminen suoritetaan aina aaneen oli joku kuuntelemassa tai ei.

Tämähän se vasta saakin monella puheripulin aikaan jos toinen osapuoli aiheuttaa vaaratilanteen tai ego saa kolauksen.

Kehun peilikuvaani aamuisin, joskus annan ihan pusunkin poskelle.

CandyMan kirjoitti:Kehun peilikuvaani aamuisin, joskus annan ihan pusunkin poskelle.

Sähän oot nopeempi kuin Lucky Luke.

En. Puhun kissalle.

Njaa. Joskus kyllä tuntuu siltä, että puhun seinille.

En puhu, käyn Kaurismäkimaista dialogia.

Vadim kirjoitti:En. Puhun kissalle.

Samoin. Monikossa tosin.
Ja pupuille juttelen kans. Sellasta mitä mamman pikkuhöppelinpöppelikultapoika, jota he eivät ymmärrä, vaan ovat vaan tyytyväisiä salaatinlehden suuhunsa saatuaan....Just sillee "pää kii ämmä ja sitä ruokaa!"

Joskus esim. suodatinpussin pudotettuani saatan kuiskata itselleni: no voi vitun idiootti. Mun mielestä se on ihan normaalia....

Ajattelen joskus ääneen.

Kissoillehan minäkin juttelen sujuvasti. Parempi se on niille jutella ja vähän itekseen, kun nykyiselläänkin olen hermostunut höpöttäjä muiden ihmisten keskelle päätyessäni. Olisin sietämätön muiden ihmisten kanssa, jos olisin aina hiljaa yksin ollessani.

Lolita kirjoitti:Kissoillehan minäkin juttelen sujuvasti.

Ai, lasketaanko elukoille puhuminenkin?
Mähän kälätän sitten jatkuvasti itsekseni.

En tosiaankaan juttele itsekseni itelleni. Sen sijaan huonekaluille, autolle, muksulle, välillä jollekin seinässä olevalle tahralle jne.

no ku idiootti oon, niin pakkohan sitä on jutella itselleen. puistossa ku käytän koiraa, kun kokkailen, kun kitisen / cityilen... tuleehan tuota tupistua itsekseen. paskaa yleensä jauhan, joskus raivoan itselleni, ku sitä on niiin ääliö

Geetzu kirjoitti: autolle,

Kirpulle määkin aina juttelen/juttelin. Viimeksi eilen, kun käytiin sitä Autoklinikalla katsomassa. Lupasin Hänelle että Hän pääsee vielä kotiin

ninnithequeen kirjoitti:Samoin. Monikossa tosin.

Vai on tauti niin pahaksi äitynyt että sujuu yhtäaikaa puhuminen kaikilla persoonilla?

ninnithequeen kirjoitti:

Geetzu kirjoitti: autolle,

Kirpulle määkin aina juttelen/juttelin. Viimeksi eilen, kun käytiin sitä Autoklinikalla katsomassa. Lupasin Hänelle että Hän pääsee vielä kotiin

Mä taas kerroin rakkaalle autolle eilen, että jos ei se toisella yrityksellä taivu taskuparkkiin niin vien sen kauppaan takaisin. Taipui! Kuria ja kiristystä niin mikä tahansa toimii. <3

Liikenteessä puhun muille autoilijoille jatkuvasti ja kotona lauleskelen.