Kitinä

Minä en osaa tinkiä. Mieheni taas kilpailuttaa, tinkii ja vaatii kaupanpäällisiä aina. Hän kyllä tekeekin isoja hankintoja yritykseensä, ja silloin pienellä vaivalla voi saada isot säästöt aikaan. Minä taas ostan lähinnä kotiin esim. remonttitarvikkeita ja koneita, ja tyydyn siihen hintaan, joka hintalapussa on. Ostoksen tehtyäni tulee aina vähän jurpo olo; olisko mun pitänyt älytä tinkiä? Olisinko saanut vastaavan maalipurkin jostakin muualta vähän halvemmalla?

Tingitkö sinä? Kuuluuko tinkiminen suomalaiseen kaupankäyntiin?

leila kirjoitti:Tingitkö sinä? Kuuluuko tinkiminen suomalaiseen kaupankäyntiin?

Olen surkea tinkimään. Kun olen jo kauan tiedostanut tämän piirteen itsessäni en lähde edes yrittämään mielestäni ylihintaisen tuotteen ostamista. Autokauppiaat pitävät minusta.

Olen enemmän sellainen "olen kokenut kaupassa selvää vääryyttä ja onnistuneesti valitan" -kaltainen tyyppi. Se on selvä vahvuusalueeni.

Juu ei kyllä tule tingittyä, sitä vaan ostaa just sen mihin on varaa. Mitenhän verkkokaupois vois tinkiä?

Olen ihan kohtuullisen onnistunut tinkijä. Aina mitä tahansa hevoselle ostaessani tapaan kysyä 'kanta-asiakas' alennusta. Vaikka kävisin kaupassa kerran kahdessa vuodessa Yleensä hinnasta putoaa samantien 10% pois. Isompia hankintoja tehdessäni tingin ja kilpailutan, hintaan on kuitenkin laskettu ilmavara.

Kyllä tingin tietenkin riippuu mitä ostan, mistä ja mistä hintaluokasta on kyse.

Ulkomaillakin tingin koska tietyissä maissa senkin oppinut että ne nauraa kaupan päälle jos et tajunnut tinkiä.

Pari kertaa olen K-kaupan kassalla alkanut tinkimään loppusummasta. Pari kertaa minut on myös vartija saatellut ulos ilman ostoksia, ichme-touhua!

En osaa tinkiä, todellakaan. Olen tottunut siihen, että Suomessa ne hinnat on mukamas valmiiksi tarkkaan mietitty, ei se oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin tingata tuotteista. Kerran tinkasin ihan vahingossa, kun olin uutta puhelinta ostamassa ja mietiskelin siinä aika kauan, että "mahtaakohan mulla sitten olla varaa, kun se kuitenkin on aika hintava..." Myyjä sitten ihan vapaaehtoisesti sanoi, että hän voi myydä sen 220 eurolla (hinta oli aluksi 250 €), niin kaupat tuli.

Dumari kirjoitti:Pari kertaa olen K-kaupan kassalla alkanut tinkimään loppusummasta. Pari kertaa minut on myös vartija saatellut ulos ilman ostoksia, ichme-touhua!

Alkossa muuten ne ei kans tykkää tinkimisestä.

Geetzu kirjoitti: Alkossa muuten ne ei kans tykkää tinkimisestä.

Ootko koklannu? Vai uskotko huhupuheita? Mie en usso ennenkuin kuin käyn koklaamas!

Dumari kirjoitti:

Geetzu kirjoitti: Alkossa muuten ne ei kans tykkää tinkimisestä.

Ootko koklannu? Vai uskotko huhupuheita? Mie en usso ennenkuin kuin käyn koklaamas!

Uskon kaveripuheita, ite en kehtais. Mä en tingi mistään ns. normaali-ostoista, autokaupat ja tommoset ihan eri asia... Ei oikeesti tulis mieleenkään mennä johonkin pikkuputiikkiin sovittelemaan mekkoja ja tsekkailla 20 euron lappusta, vinkata myyjää paikalle ja kysyä saisko hinnasta pois. Ei niinq millään. Näin tekee parikin ystävääni, jotka kulkevat erittäin kalliissa asusteissa ja juuri sen näköisinä, että rahaa kyllä löytyy, sitä ei vaan haluaisi käyttää... Vaan ehkä ne pihtaamalla ovatkin sittenkin kertyneet.

Oikeestaan en edes vertaile hintoja. Semmonen tyhmä kuluttaja.

Geetzu kirjoitti: Oikeestaan en edes vertaile hintoja. Semmonen tyhmä kuluttaja.

Suurin osa suomalaisista taitaa olla just tuommottisii. Mäkin olen oikeasti helvatan huono tinkijä, mut kiesiä ostaessa joutui tinkaamaan.

Onnistuin näköjään tinkimään huomaamattani. Joskus homma vaan toimii™.

AarneAnkka kirjoitti:Onnistuin näköjään tinkimään huomaamattani. Joskus homma vaan toimii™.

Miten tuo tapahtuu?

Kauppias pitää sinua niin säälittävänä tapauksena, että pudottaa hintaa pyytämättä?

NuoriDaavid kirjoitti:Miten tuo tapahtuu?

Aloin selittämään käytännön syitä miksi kauppaa ei ehkä tule (tuleva ulkomaanmatka, pitkä välimatka). Tarkoitukseni oli ihan vaan selittää miksen tee kauppoja, ei saada hintaa alemmaksi. Mutta kuinkas sitten kävikään.

AarneAnkka kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Miten tuo tapahtuu?

Aloin selittämään käytännön syitä miksi kauppaa ei ehkä tule (tuleva ulkomaanmatka, pitkä välimatka). Tarkoitukseni oli ihan vaan selittää miksen tee kauppoja, ei saada hintaa alemmaksi. Mutta kuinkas sitten kävikään.

En itse ole mikään tinkimisekspertti, mutta luulisin, että oleellisinta on nimenomaan välttää liiallista innokkuutta.

Jos selkeästi annat ymmärtää, että ostat tuotteen joka tapauksessa, niin ei kauppiaalla silloin ole mitään tarvetta pudottaa hintaa.

Pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Eikö naisten pitäisi siis olla tinkimiseksperttejä?

NuoriDaavid kirjoitti:Jos selkeästi annat ymmärtää, että ostat tuotteen joka tapauksessa, niin ei kauppiaalla silloin ole mitään tarvetta pudottaa hintaa.

Pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Eikö naisten pitäisi siis olla tinkimiseksperttejä?

Tuon takia minäkin taisin saada puhelimeni halvemmalla! Sanoin ihan suoraan, että onhan tuo kiva luuri, mutta vähäsen turhan hintava :P Johan alkoi hinta tippua. Kai ne myyjät saa jotain provikkaa myymistään härpäkkeistä.

Geetzu kirjoitti:Näin tekee parikin ystävääni, jotka kulkevat erittäin kalliissa asusteissa ja juuri sen näköisinä, että rahaa kyllä löytyy, sitä ei vaan haluaisi käyttää... Vaan ehkä ne pihtaamalla ovatkin sittenkin kertyneet.

Nainen ei pihtaamalla rikastu!

Mä kilpailutan isommat ostokset; kyselen joka liikkeestä alennusta ja menen seuraavaan liikkeeseen kinuamaan samaa palvelua vielä halvemmalla.
Mistään pikkuostoksista en jaksa kättä vääntää, en jaksa nähdä vaivaa kirnuta jokin kertaluontoinen 10€:n ostos ulos putiikista 9€:lla. Useammissa liikkeissä ravaaminen vaatii lisäksi aikaa, joka on (menetettyä) rahaa; ei ole hyötyä juosta ympäri kaupunkia muutaman killingin perässä.

Miellän tinkimisen jotenkin epäkohteliaaksi, tosin niin kyllä myös tipin kerjäämisen. Olis tosi ärsyttävää asua maassa, jossa molemmat ovat yleinen käytäntö. Harvemmin mä tosin asioin semmosissa liikkeissä, joissa myyjällä olisi mitään valtuuksia päättää tuotteiden hinnoista, Siwan kassalla tai pöytäkirppiksillä (missä siis liikkeen pitäjän on pakko tilittää tavaroita myyntiin tuoneelle tasan se summa millä tavaraa on pöydästä kadonnut, vaikka sitten omasta pussistaan) tosiaan on ihan turha alkaa ruinaamaan, että saisko euron halvemmalla. Pikkuviallisesta tuotteesta olen joskus pyytänyt ja saanut vähän alennusta, mutta se on mun mielestä eri asia kuitenkin kuin tinkiminen. Itte oon ollut yhdessä pienessä kaupassa töissä ja ärsyttää kun jotkun alkaa valittelemaan silleen vihjailevasti hinnoista, että jos nyt olis vähän alempi niin sit vois ostaakin...omistaniko minun pitäisi se erotus sinne kassaan laittaa?

Elokuvavuokrauksen jälkeen olen saanut pienen puhuttelun jälkeen myyjän pyöristämään muutamia roposia tasalukuun ja siitä vielä jokusen tasalyhennykseen.

Ei mitenkään muuten mutta, kun AINA pelkästään uudelleen kysymällä, että paljonkos jonkun artikkelin hinta nyt oikein olikaan saa prosenttiyksikkötolkulla hinnasta pois niin joskus jää kaava päälle.

Ei se hullu kuka pyytää vaan se joka maksaa sano. Myös tästä syystä en koskaan osta niistä paikoista, joissa on jotain tusinatylsimyksiä pelkästään kassapalvelijoina vaan sieltä, missä on asiantuntijoita ja/tai liikkeen omistaja tai muu valtuutettu hinnantiputtaja myymässä.

En kuitenkaan yleensä prisman tiskillä tingi vaan tyydyn vain valittamaan hintojen väärää suhdannetta ja kuinka ryöväreitä liikkeenomistajat ovat. Olosuhteiden pakosta? Ehkä mutta kuitenkin.

Tinkiminen on kansalaisvelvollisuus!

En joudu tinkimään.

Yleensä hinnat laskevat automaattisesti kun vetää miehekkään Jack Bauer-ilmeen päälle ja katsoo myyjää kuin söisi sellaisia aamupalaksi.

JackBauer kirjoitti:En joudu tinkimään.

Yleensä hinnat laskevat automaattisesti kun vetää miehekkään Jack Bauer-ilmeen päälle ja katsoo myyjää kuin söisi sellaisia aamupalaksi.

Ei se huima kauaa sitten jaksanut ilman Kitinää...

Ihku Jack!

hermine kirjoitti:Harvemmin mä tosin asioin semmosissa liikkeissä, joissa myyjällä olisi mitään valtuuksia päättää tuotteiden hinnoista, Siwan kassalla tai pöytäkirppiksillä (missä siis liikkeen pitäjän on pakko tilittää tavaroita myyntiin tuoneelle tasan se summa millä tavaraa on pöydästä kadonnut, vaikka sitten omasta pussistaan) tosiaan on ihan turha alkaa ruinaamaan, että saisko euron halvemmalla.

Hep hep hep! Tähän pakko puuttua, ei ainakaan meillä päin homma näin toimi. Jos itsepalvelukirppiksen pöytään viedystä kamasta katoaa jotain niin ei ole ainakaan mulle koskaan mitään korvattu ja ihan aina on jotain kadonnutkin. Kassa tilittää myyjälle tasan ne summat mitkä on kassan kautta tulleet (laput jää kassalle) ja kamppeidensa myyjän on vain luottaminen siihen ettei kassa vedä välistä. Pieniin hävikkeihin sitä on jo tottunut mutta tässä jokin aikaa sitten vitutti ihan suunnattomasti kun vuokraamastani pöydästä katosi sellanen suhteellisen kookas fax-laite. Miten helvetissä joku voi kävellä kassan ohi sellasen kanssa maksamatta sitä ja kassan huomaamatta?! Laitteelle olin laittanut myyntihintaa 40€ mutta oli edelleen liikkeessä myynnissä oleva vempele ja siellä hintaa lähemmäs 100€.

Ja jos vielä aiheestakin vastaisi. Tavallisissa ruoka ja muissa päivittäisostoissa en ole tavannut tinkiä mutta kyllä joskus jossain vaatekaupassa esimerkiksi saatan pikkusen kepillä koittaa jäätä, etenkin jos on kyse hintavammasta tuotteesta tai ostan kerralla isomman määrän kampetta. Sitten on nämä auto- ja asuntokaupat, niissähän tinkiminen kuuluu kai ihan juttuun.. En tosin varmaksi tiedä kun en ole moisia koskaan ostanut mutta näin arvelisin. Kirpparilla myös (sellasella siis missä myyjä itse on paikalla) tinkiminen kuuluu asiaan ja tietysti etelän lomakohteissa maailmalla. Kyllä siis tingin ja ihan kai taitavasti taidon osaankin tarvittaessa.

hermine kirjoitti:Miellän tinkimisen jotenkin epäkohteliaaksi, tosin niin kyllä myös tipin kerjäämisen. Olis tosi ärsyttävää asua maassa, jossa molemmat ovat yleinen käytäntö.

Sekö ei ole epäkohteliasta jos tuote on hinnoiteltu korkealle, nyökytellään vaan ja nöyristellään myyjän edessä. Johan siinä myyjäkin tekee itsestään naurettavan hintatietoisen tajutessaan tinkiä. Saahan sitä jokainen yrittää ylistää myytävää tuotettaan oli se sitten halpamaassa myytävä uusi hittituote tai kotimainen lähes loppuun käytetty paska.

Paras viimeksi kuultu tinkiminen on kun eräs tuttuni osti käytetyn mönkijän pojilleen tinki siitä korjasi sen pienellä rahalla ja pienellä vaivalla. Seuraavaksi osti uuden isomman jossa sai kylkiäisenä uuden pienemmän. Myi ne kaksi pientä ja kuittasi sillä kaikkiin mönkijöihin pistetyt rahat takaisin ja silti oli vielä iso uusi mönkijä pihalla.

Ostin viime keväänä Expertistä stereosydeemit. Testailin vermeitä liikkeessä kauppiaan seisoskellessa vieressä ja kysyin hintalappua vilkaistuani, että "paljonkos tästä oikeasti pitäisi sitten maksaa?". Myyjä pyysi odottamaan hetkisen, tuli takaisin ja ilmoitti 200 euroa halvemman hinnan. Eli yhdellä ihan kohteliaalla lausahduksella säästi kaksi sataa. Ja kyseessä oli vielä valmiiksi alennettu tuote.

Mutta isäni on jo liiankin tinkivää sorttia, sellaista joka jo hieman vaivaannuttaa. Vaikka myyjä sanoisi suoraan heti, että "Anteeksi, liikkeessämme on käytäntönä, että hintalappujen summasta ei alenneta enää senttiäkään ja joudun vaikeuksiin jos niin teen", silti hän loppujen lopuksi kävelee kaupasta ainakin parikymppiä tinganneena.