safi kirjoitti:Kukapa ei omalle muksulleen haluaisi näyttää, että maailmassa on paljon muitakin paikkoja, kun lintsi ja muumimaailma. Erillaista kokemuksista ne mieleenpainuvimmat lapsuusajan muistot tehdään, eikä kotinurkissa nyhjäämällä.
Totta. Tämä kirvoitti muistoja.
Meillä rahatilanne eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Ehkä juuri sen takia matkat olivatkin niin erilaisia. Vanhempani veivät meidät kahdeksi viikoksi Pariisiin, kun minä olin 7-vuotias ja siskoni (kuulostaa nyt omaan korvaan hurjalta) 1,5- ja 3-vuotiaat. Oli siinä kaksosten rattaiden kanssa säätämistä Pariisin metroissa. Muutaman vuoden kuluttua oli vuorossa Lontoo, jolle mentin silloin täysin sydämeni. Johtuen ehkä isäni vilpittömästä innosta ja taidosta kertoa pienelle lapselle mielenkiintoisesti kaikenlaisia tarinoita ja paikan historiaa. En muista että yhdessäkään museossa tai muussakaan olisi ollut tylsää.
Myös turistirysissä tuli vierailtua pari kertaa. Näiden lisäksi teimme, lamavuosina varsinkin, matkoja isovanhempien matkailuautolla. Matkasimme enimmäkseen ympäri Suomea. Kyllä noihin reissuihin lukeutuivat myös Puuhamaat ja Särkänniemet, mutta parhaiten ovat mieliin jääneet ne hetket, mitä viisihenkinen perhe vietti pienessä matkailuautossa, taas "jonkun sillan kupeessa", iltahämärissä, syöden yksinkertaista ruokaa ja pelaten monopolia joukkueissa, tai kertoen vitsejä. Kaikki sulassa sovussa ja voi että kun oli kivaa!!!
