PerttiMakimaa kirjoitti:Mutta mietin seuraavaa. Korjaa jos olen väärässä. Toiveittesi nainen on pystytisuinen teinityttö (tai ainakin siltä näyttävä). Sitten hänen täytyy olla älyllisesti haastava, akateeminen(?) (tässäkin ketjussa toitotat, että tradenomieukot ja tehtaantytöt eivät käy). Ja mieluiten neitsyt, mutta silti seksuaalisesti itsevarma ja kokenut. Sitten hänen pitäisi älytä vielä tällä suurella älykkyydellään nähdä sen läpi, että sinä olet työtön, asut kotona, käytät mielialalääkkeitä ja alkoholisoidut kovaa vauhtia. Puhumattakaan todella vaikean tuntuisista itsetunto-ongelmistasi.
.
Takas Kansalaisopistosta.
Kommentoin vielä tämän, mutta palatkaa huoriin.
Huomautan, että se ainoa nainen, johon kunnolla pihkaannuin, oli 32 wee kun itse olin 33, kuitenkin parikymppisen näköinen, kaunis, hyvin hoikka, pystytisu, pyöreäpikkupeppu, pitkät tummat hiukset pepun alapuolelle!
Ja henkinen yhteensopivuus.. eläinsuojelija, scifi-nörtti, aseista ja lentokoneista kiinnostunut, paljon samoja kirjoja kuin minulla, samoja levyjä. Ekan yöpymisen aamulla soitti Kate Bushin "Man With the Child In His Eyes"! No HUH!!
Siitä tuli kieltämättä tietty kranttuus.. ja käytännön suru, että jos tuossakaan ei ollut suhteen mahdollisuutta, niin miten sitten vähemmän sopivien kanssa?
Olen täysin tietoinen nykyisen repsahtaneen luuserielämäni tuomista esteistä naismarkkinoilla. Tuo unelmanainenkin oli oikeastaan FANITYTTÖ. Tuli kiittämään pidettyäni esitelmän Tekoälyseuran/Filsan laitoksen isossa maksullisessa symposiumissa Yliopistolla. Eläinälyn filosofiasta jorisin.
Nykyinen rappioni johtuu paljolti tuon jutun pieleenmenoa seuranneesta romahduksesta.
Olenkin laskenut, että ainoa keino olisi ryhdistäytyä ja vahvistua omana itsenäni, ja sitten antaa fanityttöjen tulla tykö!
Mutta ei ne jutut paikallisbaareissa tepsisi, ei...