Kitinä

Puran lyhyesti tuntemukseni tämänhetkisestä ahdingostani:

Äitini saa kritisoida ja määräillä kaikkien tekemisiä, ja lukkiutuu samantien jos joku yrittää vähänkin valaista häntä käytöksestään, tai edes vihjailla, ettei hän käyttäydy kuten toivotaan.

Siskoni taas tekee asioita hetken mielijohteesta, eikä aina ajattele seuraamuksia.

Nyt olen välikädessä. Sisko uskoutuu minulle, koska ei uskalla äidille puhua henkilökohtaisesta kriisistään. Äiti taas soittelee minulle, ja tivaa siskoni sijaintia ja pyytää olemaan kertomatta tiettyjä asioita (jotka sisältävät yleensä siskon miesystävän ja äidin/isän keskinäistä tekstiviestin vaihtoa).

Miksi äiti ei voi olla uskollinen perheenjäsenilleen, kuunnella, ja yrittää äidin tavoin auttaa? Miksi äiti tuomitsee, ja pitää siipat ns. aina lähes parempina kuin omat lapsensa? Miksi äidin mielestä oma lapsi on kaiken pahan alku ja juuri, eikä muulla ole merkitystä?

Miten saisi äidin ajattelemaan niin, että ottaa oman lapsen syliin, ja tekee äidin tehtävän; sen sijaan että moralisoisi, vahtisi ja kritisoisi kaikkea, mitä oma lapsi tekee. Tähän vielä lisättynä se, että äidin mielestä siskon miesystävä on mukava, ja tulee toimeen heidän kanssaa - mutta äiti ei missään nimessä uskoisi, että mikään kriisi johtuisi tästä miehestä, vaan pelkästään siskostani.

Saman olen kokenut omalla kohdallani neljä vuotta sitten. Silloinkin vanhempani jatkoivat yhteydenpitoa exääni, ja sanoivat kerran vieläpä nokkavasti, etten voi tulla "kotona" käymään, koska exäni oli siellä yötä. Pöyristyttävää!

Mielipiteitä?

Kirjoita äidillesi ja miksei muillekin perheenjäsenille kirje.

Keikaus kirjoitti:Kirjoita äidillesi ja miksei muillekin perheenjäsenille kirje.

Idea, jota ajattelin itsekin, mutta kompstuin taas lähtökohtaan: eli miten osoittaa äidille kohteliaasti se, että hänen tulisi vähän katsoa peiliin, ja valita kummassa joukkueessa pelaa.

Muuten hän on loistava ihminen! Sosiaalinen ja mukava, ei omasta mielestäni ollenkaan vanhanaikainen eikä rasittavaa seuraa.

Yrittääkö hän päteä saamalla meidät näyttämään typeriltä?

Se on tämä vanha totuus, että äiti tietää parhaiten. Näinhän se aina menee ja ennen pitkää jokainen joutuu valitettavasti toteamaan, että oikeassa oli. Koskee myös isää eli oikeassa olivat. Paska juttu, mutta c'est la vie.

mustanikki kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Kirjoita äidillesi ja miksei muillekin perheenjäsenille kirje.

Idea, jota ajattelin itsekin, mutta kompstuin taas lähtökohtaan: eli miten osoittaa äidille kohteliaasti se, että hänen tulisi vähän katsoa peiliin, ja valita kummassa joukkueessa pelaa.

Muuten hän on loistava ihminen! Sosiaalinen ja mukava, ei omasta mielestäni ollenkaan vanhanaikainen eikä rasittavaa seuraa.

Yrittääkö hän päteä saamalla meidät näyttämään typeriltä?

Tuohan on nimenomaan hyvä juttu, että hänestä löytyy hyviäkin puolia, mainitset nekin tietenkin, siis jos olet sitä mieltä. Eiköhän se osoita, että osaat tarkastella asioita monelta kantilta etkä vain kaivele niitä negatiivisia asioita hänestä.

mustanikki kirjoitti:

Näin kahden murkkuikäisen lapsen isänä voin sanoa, että vanhempana olo on hyvin vastuullista ja välillä vaikeaakin. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes vanhemmat, jotka saattavat osoittaa ehkä rakkauttaan omia lapsiaan kohtaan välillä "hiukkasen" väärällä tavalla. Isän/äidin rakkaus omia lapsiaan kohtaan on aina rakkaus, jota ei voi verrata rakkauteen puolisoaan tai kumppaniaan kohtaan.
Uskon, että vaikka äitisi on käyttäyntyt tuolla tapaa, se ei hänen rakkauttaan omia lapsiaan kohtaan mitenkään vähennä. Rakkauteen kuuluu myös se, että vanhemmat voivat moralisoida, vahtia ja ehkä kritisoidakkin omia lapsiaan ja totta kai, tämä itää toimia myös päinvastaiseen suuntaa korrektisti. Paras keino ehkä on, että yrittää vaan sinnikkäästi jutella näistä ongelmistasi äitisi kanssa. Luulen, että hän tietää omat virheensä ja heikkoutensa, mutta hänen on vain vaikea myöntää sitä sinulle.

Tsemppiä ja uskalla näyttää tunteesi häntä kohtaan niin luulen, että avoimmuudella asiat selviävät parhaiten.

mustanikki kirjoitti: Nyt olen välikädessä.

Tervetuloa. Tämä se vasta paska paikka onkin. Pitää vain oppia sulkemaan puhelimensa ja paeta yksinäisille vuorille, ei sitä muuten kestä selvinpäin.