Kitinä

Onko itsensä kehittäminen markkina-arvoteorian ohjaamana sun juttu vai kehitytkö mieluummin henkilökohtaisten preferenssiesi mukaan?

Ydinfyysikot ja aivokirurgit saattavat kyetä päättelemään oman vastaukseni jo vastausvaihtoehdoista.

Luotan voluumiin. Ei montaakaan miljardia sinkkunaista tapaamatta enää!

Pallotin ekan, mitä ikinä lie tarkoittaakin. Mut jos se pitää ketjun aloittjan tyytyväisenä niin se sitten.

Pallotin kolmosvaihtoehdon, tietty.

Elukka kirjoitti:Pallotin kolmosvaihtoehdon, tietty.

Valitan, Mojo veti toistaiseksi pisimmän provoilukorren. Perusvittuilu ei näemmä jäbälle riitä vaan pitää vielä sotkea mun tieteellinen tutkimustulos!

Kehitän pyllyäni omista lähtökohdistani. Eiku...

Pyrin kyllä ottamaan onkeeni esim. rakkaan ihmisen pisteliäimpiin ominaisuuksiini kohdistamasta perustellusta arvostelusta, joten kaikki itsekehityspyrkimykset eivät kyllä nouse sisäisestä valaistumisesta.

Kyyl mä kuuntelen, ja varsinkin naisia. Mut en mä siihen mitään teorioita tartte, sori vaan.

EveryWoman kirjoitti:Valitan, Mojo veti toistaiseksi pisimmän provoilukorren.

Ou jee ,who's the man?


Ei vais.. jos haluat asiallisen vastauksen valitsen silti ykkösen. Tai sitten viimeisen. En tiedä uskonko "siihen oikeaan joka ottaa mut sellaisena kun olen ja joka vitut välittää muiden mielipiteistä" mutta jos mun on väen väkisin hankittava sikspäkki tynnyrin sijaan, asianajajan tai lääkärin tutkinnon ja viran varastoesimiehen sijaan jne., voidakseni seurustella onnellisesti tyydyn hakkaamaan tattia yksinäisyydessä. Omista lähtökohdistaanhan kaikki itseään kehittävät, eikö? Joten se on kuitenkin ilmiselvä vastaus. Kehittyminen suhteessa sitten on taas asia erikseen, se on yhteistyötä ja kompromisseja, ja jopa minä saattaisin suostua muutoksiin, kehityksiin jne. mikäli tunteet kumppania kohtaan ovat mahdollisten epämukaavuuksien ylittäviä.

Tai noh, monethan kehittävät itseään perusteenaan median luomat kauneusihanteet, mediaseksikäät ammatit ja ympäristön paineet ihmisen olemusta ja asenteita kohtaan. Näille suosittelen kallonkutistajaa ja vuosi autiolla saarella!

Mä en oikein osaa päättää ekan ja toiseksi viimeisen välillä...

Lolita kirjoitti:Mä en oikein osaa päättää ekan ja toiseksi viimeisen välillä...

Samis, kovin vaikea on valita.

Anteeksi, en tajunnut kysymystä. Muutenkin silmissä vilkkuu kaiken maailman anime- ynnä animaatiohahmot. Elvis is gonna leave the building right about now, funk soul brother.

Oliko kysymyksenä tosiaan "seurustella onnellisesti" vaiko "päästä seurustelemaan onnellisesti"? Onko tämä kysely siis vain parittomille vaiko pariutuneille kanssa?

Minne jäi vaihtoehto "Jätän itseni kehittämisen sikseen, koska luonteeni ja tulevaisuuteni on jo kirjoitettu tähtiin ja määräytyy horoskooppimerkkini mukaisesti"? Se vaatii ehdottomasti ihan oman vastausvaihtoehtonsa.

minussa on sellainen markkina-arvoa laskeva tekijä, ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kilpailla näillä markkinoilla laatuani parantamalla niiden arvojen perusteella, joten kaipa ensimmäinen vaihtoehto se kaikista lähin on, vaikka en pariutumisen vuoksi yritäkään itseäni kehittää vaikkakin muuten kyllä.

Itsen kehittäminen on omalla kohdallani mahdotonta, koska en ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Rakkautta odotellessani panostan sosioekonomisen asemani parantamiseen, josta on joskus muutakin etua; peitelläkseni hankkeeni naurettavuutta itseironiantapaisella kutsun sitä eligible bachelor -projektiksi.

Toki voi aina ylianalysoida omia psyykkisiä mekanismejaan, lukea von Herderiä pikku olemassaolonsa järjelliseen pikku käsittämiseen ja alleviivailla lyijykynällä herkullisia pikku lauseita Rimbaud'n Kausi helvetissä -kokoelmasta. Siitä ensimmäisestä runosta.

Silti, kun puhutaan itsensä kehittämisestä, mieleeni ei tule oikein muuta kuin kaino, suloisella tavalla niin kovin tyttömäisen hauras itsepetos. Reaktioitaan ja käyttäytymismallejaan voi tietysti oikein mielellään aina tulkita ja jopa tarkistaa aika ajoin - ymmärtää, suhteuttaa ja pohtia. Mutta kun aletaan puhua suorasta, lineaarisesti toteutettavasta kehittämisestä, aletaan mielestäni olla vaarallisilla vesillä.

Maanikkokohtauksen saaneen suhtautuminen omaan itseen saattaa kuulostaa kunnianhimoiselta ja jopa oikein kivalta, mutta uskon silti enemmän hiljaiseen oppimiseen. Sellaiseen, jonka lähtökohdat eivät ole rauhattoman väkinäisen edistymispakon aiheuttamassa lähisokeudessa.

Jos haluaisin parantaa mahdollisuuksiani seurustella onnellisesti, en miettisi sitä mitenkään muutoksen kautta. Minusta loogisin vaihtoehto olisi pohtia entistä tarkemmin mitä todella haluan, mikä siitä haluamastani on erityisen merkityksellistä ja mikä minut oikeastaan tekee parisuhteessa onnelliseksi. Koska onnelliseen parisuhteeseen ei kuitenkaan riitä oma onnellisuus, pohtisin tarkasti myös sitä millaiseen parisuhteeseen minulla on edellytyksiä ja mitä oikeaa tarjottavaa puvun ja aurinkolasien lisäksi minulla olisi sellaiselle kumppanille jonka vierelleni haluaisin.

Tässä kypsässä seiskytluvun puolivälin tienoolla syntyneen iässä on tietysti vaikea ennustaa tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa henkistä kasvua ja toiveiden muutoksia, mutta jotain ennakko-olettamia niistä voi silti tehdä. Voi olla että 40 vuoden päästä kaipaan lähinnä nautinnolista keskustelukumppania, luotettavaa sydänystävää ja hyvää isoäitiä lastenlapsilleni ja pari nöpöttäviä tissejä ei olekaan vaakakuppikooltaan enää niin kovin merkityksellinen kuin se nyt, myönnettäköön, saattaa parinvalintapainotuksissani toisinaan olla.

Voin myöskin myöntää, että erehdyn jatkuvasti markkina-arvostani. Mutta useammin ne iltalehden astrologit vetävät päin seinää kuin itsearvostustumakkeeni ynnälaskuissaan. Uskoisin silti, että tulevaisuudessa en ainakaan nuorru. Siitä olen melko varma.

-Superior- kirjoitti: Silti, kun puhutaan itsensä kehittämisestä, mieleeni ei tule oikein muuta kuin kaino, suloisella tavalla niin kovin tyttömäisen hauras itsepetos. Reaktioitaan ja käyttäytymismallejaan voi tietysti oikein mielellään aina tulkita ja jopa tarkistaa aika ajoin - ymmärtää, suhteuttaa ja pohtia. Mutta kun aletaan puhua suorasta, lineaarisesti toteutettavasta kehittämisestä, aletaan mielestäni olla vaarallisilla vesillä.

Supa pani sen huomattavasti itseäni runollisemmin. Mutta et kai vihjaa, että tämä(kään) itsepetoksen muoto olisi naissukupuolen yksinoikeus?

EDIT: Lisäisin vielä EW:lle, että on melko rohkea päätelmä väittää, että omat lähtökohdat ovat tosiaan omia. Vähän niinkuin kieli - miten se voisi olla oma?

Oma vastaus: Haluan uida EveryWomanin liiveihin.

Turbohaltija kirjoitti:Oma vastaus: Haluan uida EveryWomanin liiveihin.

Tsori. Ota jonotusnumero niinkuin me muutkin.

Vadim kirjoitti:Supa pani sen huomattavasti itseäni runollisemmin. Mutta et kai vihjaa, että tämä(kään) itsepetoksen muoto olisi naissukupuolen yksinoikeus?

Vihjailen kyllä ainoastaan peppu pystyssä nelinkontin. Tekstissäni oli intertekstuaalinen viittaus siihen sisäiseen, generaalisesti non-konnotatiiviseen, ajallis- ja kokemusperäisesti kehittyneeseen henkilökohtaiseen symboliseen merkitysjärjestelmääni, jonka pohjalta syntyi ilmaisujen "itsensä kehittäminen" ja "itsepetos" herättämien mielikuvien myötä konkreettinen tulkinta.

EDIT: Lisäsin ja-sanan ja poistin sekä-sanan kokonaan.

Juu kyllä kehitän itseäni ihan itseäni varten, en muita. Jos ei tällaisenaan kelpaa niin suksikoon hevon vittuun ja poikittain ja jotenkin muutenkin ikävällä tavalla Kritiikkiä voi antaa ja lupaan pohtiakin sitä.

Oli ihan pakko ruksia tuo 'kehitän markkina-arvoani'. Todellisuudessa haluaisin kehtitää itseäni omista lähtökohdistani, mutta ympäröivä maailma ei tunnu arvostavan tätä. Tästä syystä olen siirtänyt kehityspaukkuja markkin-arvoa lisäävään suuntaan ja homma on toiminut hyvin. Vihaan biisien lainaamista, mutta nyt on pakko:

"
Mua ennen koulussa kiusattiin
Kunnen rahojani tuhlannut brykreeniin
Pojat veti mua turpii ja rikkoi mun rillit
Oli kavereilla kaikilla Jamekset
Joten minäkin ostin sellaiset
Ylhäältä leveät ja alhaalta pillit

Muotitietoinen
Nyt mä olen muotitietoinen
Minä olen muotitietoinen
Ja tytötkin sen huomaa

Nyt naiset perässäni juoksevat
Heistä valitsen vain kaikkein kauneimmat
Joiden kanssa ajelen kun saan oman auton
Tuntuu ihanalta huomata itsekin
Kuinka vaatteet tekevät popparin
Kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton

Muotitietoinen
Nyt mä olen muotitietoinen
Minä olen muotitietoinen
Ja tytötkin sen huomaa

Muotitietoinen
Nyt mä olen muotitietoinen
Minä olen muotitietoinen
Ja tytötkin sen huomaa"

Kehitän itseäni omista lähtökohdistani ja samalla markkina-arvoni nousee.

Kun Gattacaa neuvotaan käymään useammin suihkussa, käyttäytyvän ja puhuvan mukavammin naisille, kehotetaan hakeutumaan suurempiin taajamiin, hankkimaan töitä ja häntä myös neuvotaan vaatteiden valinnassa, "kehitetäänkö" häntä silloin hänen omista lähtökohdistaan, vai pyritäänkö hänen markkina-arvoaan nostamaan? En saanut eilen illalla yhtään unta kun jäin miettimään tätä dilemmaa. Sen on pakko olla kompa.

Vaikka kuulostaakin ylevämmältä ja lennokkaammalta väittää tekevänsä kaiken vain "omista lähtökohdistaan", on itsepetosta väittää ettei koskaan tee mitään valintoja ympäristön paineiden takia. Ei tässä maailmassa ole ennenkään pelkällä tyhjällä paskanjauhannalla menestytty. Tai itse asiassa, on. (kts. alakappale "astrologia")